Jäljen päästä jälkivainusella

Edellispäivän vihmoi räntää joka iltaa myöjen vaihtui lumisateeksi. Näimpä aamulla oli tarkoitus lähteä katraan nuorimman eli Väärtin kanssa hakemaan hirven jälkiä. Väärtilläkin toki on oletettavasti ollut hirvityöskentelyjä muttei varmaksi osaa sanoa kun ei ole näkemään päässyt eikä ole pysyny paikalla. Ihan hyviä 4-5 km seuraamisia muttei seurattavasta varmuutta vähäisten jälkien puutteesta johtuen.

Alku oli kohtuuella nysväämistä ja huonoa hakua. Ei jäljen jälkeä missään. Viimein Väärtikin ottaa etäisyyttä ja jatkaa matkaa. Jään paikoilleen odottelemaan mitä tuleman pittää. Koiran vielä ilmeisesti jälkiä peratassa ja etäisyyden ollessa viitisensataa metriä lähdin seuramaan koiran jälkiä. Noin kolmen sadan metrin päässä yhytän koiran jäljen seasta sieltä täältä näädän jälkiä. No ei ollu hirvi tämäkään. En pitkälle päässyt kun pari kysyvää haukahdusta kajahti ilmoille. Pikanen etäisyyden tarkistus 500m vielä etiäpäin ja vaaran huippua kohen. Haukkukin alkoi vakiintumaan, vaihtumaan alun kyselevästä määrätietoisemmaksi ja sijoillaan pysyväksi. Näköetäisyydelle päästessä näki kuinka Väärti pyörii maahan kaatunen honkarassin ympärillä vuoroin latvan ja vuoroin tyven puolella. Näätä, sielä se lie on, pakko kait son koiraa uskoa. Menin latvan puolelle pöjöttämhän ja Väärti otti ilman mitään sen kummempia sopimuksia tyven puolen ja piti siellä mekkalaa. Väliin repien tervas kantoa minkä pystyi. Son huvittavan näköstä kun koiralla korpeaa oikhen kunnolla, isäntä ei prkl tehe mithän. Itekkö tämäki pittää repiä.

Eihän siinä kauaa tarvinu pöjöttää kun näätä kävi kurkkaamassa latvan puolelta. Ei kukhan terve järkinen toiselta puolen ois mennykhän, en itte ainakhan. Varmistin vielä etten nähäny omijani ja sitä mitä toivon. Odottelin vielä hetken ja kurkistihan se toisen kerran. Harmi vain kun ei olla marraskuun puolella vielä. Ei meinannu Väärtiä saaha milhän pois. Piti meijän vaihtaa parikin sanaa keskenämme ja vetämällä vettää hihnassa kamu poies. Ehkäpä met vielä tapaamme kun on oikia aika. Muita jälkiä ei siitä maasta löytyny.

Maan vaihto ja samalla sai todeta kuinka lumi raja tuli äkisti vasthan. Muutama hullu kilometri linnuntietä eroa ja ei lunta yhthän. Etukäthen oli sovittu tutun isännän kanssa että heille voi ampua myös hirven jos tilaisuus tulee. Sama isäntä olikin seuraavassa maassa raivaamassa taimikkoa. Siinä mennessä muutama sananen vaihettiin. Pikku hiljaa raivuualueen jäädessä taakse lasken koiran irti. Seuraavaan taimikkoon on kuites kilometrin verran matkaa enkä rupia hihnassa piettään jängän yli tarpoessa. Taimikon reunalla arvelen että niikhän se pitäs tuonne sekhan vielä miehen mahtua ja hiljaaki pitäs päässä menemhän. Kolmemetristä mäntyä vieri vieressä. Kaikhen se ihimisraukka keksii ryhtyä aattelin ja askelsin hissukshen etiä päin niin hyvin kuin taisin. Ja kyllähän täälä hirven jälkiä löytyy, on vanhaa ja vähän tuoreempaa.

Puolessa välissä taimokkoa alkaa löytymhän tuorheita jälkiäkin. Jään koiraa seuraamaan joka hissukseen pyörii taimikossa vailla mitään suuntaan, odottelen yhteydenottoa. Eipä siinä kauon menny kun koira tulee luokse. Näytän jäljen ja annan komennon. Hetken kerkesin jo ajatella että hyvä tästä tulee, hyvin menee ja perkaa jälkiä. Ja paskat mitä sitä…Väärti pyörähtää heti kohta takasin ja ohi. Voi helvet… mikä talikko. Kohta mennään viereistä ojaa pitkin takasin eteen ja jatkaa siitä taimikon ohi ja 500m mettän puolelle. Alan hakemhan ittiäni taimikon läpi menevälle talvitien pohjalla. Ehän mie sinne kerenny kun koira tullee perässä samaiselle tielle. Tutka käthen ja todeta että omia jälkiä pitkin melkein palasi mettästä taimikhon ja isännän jälkiä tielle. Ei tästä ei tullu taas mithän. Väärti tosin jatkaa matkaa taimikon läpi rääseikhön mistä taimikko pikku hiljaa maa muuttuu jängäksi. Ja haukkuahan sieltä alkaa kuulumhan. Kuuntelen alun kyselevää haukkua joka pian kiihtyy erittäinki peittäväksi 80-100 krt/min. Aivampa paikalhan pysyy tällä kertaa. Ei ole lintuhaukkua, ei ole Väärti vielä tällä äänellä taikka tavalla haukkunu. Hitto ois kait sitä voinu siirtyä ejes vähän avoimempaan paikkaan, mietin ja kiroan samalla. Eihän tuonne voi päässä vaikka levitois saat… Eije, ei auta mentävähän son ja pirun hilijaa, niin hilijaa ettei hiirekhän säiky. Eteenpäin ja tuulen alta, toki vaikka ois Mauri-myrsky niin ei täälä tuulis, sen verta on tiuhaan runkoa ja oksaa ympärillä.

Taimikon laijalle päästessäni en vielä erota koiraa, ei hitto joutuu vielä menemään eteen päin vaikka tiijän että lähellä ollaan kohta liian lähellä. Ja millä ihmeellä pääsin näin lähelle. Koiran murinankin kuulee jo, ehkäpä son peittäny minun äänet haukahdusten välissä niin hyvin että pääsin tähän asti. Vielä pittää hivuttautua lähemmäksi. Viisi metriä eteenpäin erotan valkean koiran, matkaa enää kolmekymmentä metriä. Hyvä että son tuon värinen, oiskohan vielä erottanu tummempaa koiraa mietiskelen ja jään seuraamaan koiran työskentelyä. Ei hitto kuono on pystyssä ku parhaallakin aikuisväen näyttelijällä, puuhunko se sittenkin haukkuu, hitto. No jo, jopa sielä isompiki liikahti ja koira pyörähti kylki minhun päin. Puskan läpi erottaa juuri ja juuri hirven hahmon. Se nuin läheltä haukkuu, aivan turvan alta ja minä luulin että tuohon puuhun haukkuu. Eihän tuohon voi mitenkhän ampua, liian läheltä haukkuu. Vaikka oiski näkösällä elukka  niin ei milhän ilikiäis ampua.

Aikani siinä ootellessa ja toivoessa että koira antas vähän hirvelle siimaa, alkaa hirvi välissä tarjoamhan koparaa koiralla. Hyvin väistää ja ottaa etäisyyttä 5-7 metriä. Anna sen tulla näkösälle, pääsen ampumhan. Ei, ei vielä anna. Tätä jatkethan muuan minuutti ja jo, jo päätti hirvi että tarvii tilaa. Liikahtaa puolisen metriä eteenpäin. No nyt ois lapa näkösällä. Ootan vielä että että näyttää koiralla koparaa ja Väärtin ottaessa etäisyyttä lähetän kuulan matkaan. väärtin eka hirvi

Jäljillähän se lie meni koko ajan, isäntä vain ei itte taho uskoa ja mennee vielä jälet sotkemhan.

Taijan korkata kenraali santun, kaataa puolet Tapiolle ja ite nauttia puolet. Kiitos metsän herra Tapiolle, olihan taas hieno ja ikimuistoinen päivä.

 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.