Se suomalainen laikaperimä – kuinka selvitys tehtiin?

Viime päivinä on puserrettu ulos selvitystyön tuloksia ”toimivien hirvikoirien sukulinjoista”. Tässä tekstissä käydään läpi kuinka nämä puoskari-selvitykset tehtiin.

Ensin havainnollistava kuva eri vaiheista, koska itsekin olen ns. Aku Ankka-sukupolvea, ymmärrän paremmin kuvia. Luetun ja kuullun ymmärtämisessä ne ongelmat sitten vasta onkin…

klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan sitä isompana

Eli ensin tehtiin raaka karsinta mitä sukuja lähdetään selvittämään. Omavaltaisesti päätettynä tähän selvitykseen on otettu kaikki ne ”jalostusikäiset” koirat (tammikuussa 2019) joilla on haukuttuna suomalainen HIRV1-3 tulos (tietokanta: www.koiratietokanta.fi). Mustavalkoisesti ajateltuna siis juuri nämä itäsiperianlaikat voisi väittää toimivan hirvikoirina. Ja toisaalta jalostusikä yhtenä filtterinä sen takia että ko. koirien omistajilla varmaan lähimpänä sydäntä myös pennutukset tulevina vuosina.

Tämän jälkeen jokaisesta 221:stä koirasta kaivettiin Kennelliiton jalostustietokannasta esivanhemmat 4. sukupolveen asti (KoiraNet). Suurimmalla osalla koiria nämä tiedot olivat, muutamassa tapauksessa perimässä oli tuontikoiria joiden osalta tietoja ei löytynyt Kennelliiton järjestelmässä (osa löytyi mm. ruotsalaisesta Hitta Älghund-sivustolta ja sitä mukaan täydennettiin toim. huom! ko. sivustolla oli havaittavissa erilaista rekisterinumeromerkintää vrt. suomalainen, näissä piti olla tarkkana).

Seuraavaksi jaoteltiin linjat uroksiin ja narttuihin. Ihan vain sen takia ettei enää silmien ja aivojen yhteistyö tahtonut riittää 6566 solun silmäilyyn yhtäaikaisesti (vaikka aika iso näyttö tässä taloudessa onkin…). Toisaalta oli mielenkiintoista tarkastella molemmat suunnat, harvemmin narttulinjoista puhutaan, lie taustalla kulttuuri missä uroskoiria pidetää kuitenkin enemmän käyttökoirina kuin narttuja joiden vuosittainen käyttöaika on biologian takia hieman rajallisempaa (lue; juoksut + mahdollinen pennutus).

Sitten selvitettiin kuinka monta eri yksilöä pyörii ”toimivien hirvikoirien” esivanhemmissa. Nartuissa oli 389 eri yksilöä käytetty, uroksissa 306. Sitten tultiinkin siihen haasteellisempaan ”tiedonlouhintaan” mihin ei vielä tänä päivänä allekirjoittanut yhtä helppoa työkalua löytynyt, eli löytää ne koirat jotka mainitaan useimmiten ja poimitaan erilleen. Tässä piti jo itseään sääliä ja rajoittaa ns. käsityön osuus 3. sukupolveen ja toivoa että sieltä löytyisi kattavasti ne koirat joiden rekisterinumeroiden perusteella voidaan suorittaa haku koko tietomassan suhteen.

Näin päästiin sitten listaukseen, minkä ”top-20” merkittiin ehdollisella muotoilulla taulukkoon. Taustavärien ja fonttien kikkailulla saatiin aikaiseksi epilepsiaa kutkutteleva sekamelska, ja ennen taulukon lukua kannattaa varata tokmannin avajaisista noukittu ämpäri valmiiksi, oksua saattaa tulla. Lisäksi tarkempi tarkastelu osoitti, että valitsemalla nämä 20 eniten käytettyä yksilöä saatiin katettua nartuissa 34% taulukon soluista, uroksissa jopa 43% (!)

Tulosten tarkastelu on suoritettu omissta postauksissaan:

Narttujen osalta täällä.

Urosten osalta täällä.

Vastaa, vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.