Ohessa koontia kuinka karhunvartijan talouteen potkupyörä mallia Kickbike Fat Max hankkiutui sekä minkälaisia kokemuksia sen käytöstä erityisesti kahden metsästyskoiran kesäkauden aikaiseen treenaukseen.

Taustaksi sanottakoon että aikaisempana kesänä itälaikanakku Oraa (ikää tuolloin 1.5v) koitti allekirjoittanut hieman treenata polkypyörän kanssa lenkkeilyyn. Teimme ehken neljä pitempää lenkkiä koiran kanssa ja ei helevetti, ei jatkoon.

Ai miksi? Nooooh, ensimmäiseksi varustelutaso silloin: Munamankeli mallia takorauta, eli Tunturin Helkama. Painoa enemmän kuin synti, mutta hei, ei ainakaan taivu omistajansa painosta. Mikään vetohihna pituuskaan ei oikein tuntunut hyvälle; liian pitkä niin jo koira oli tarjota ittiään jossain vaiheessa eturenkaan pinnojen väliin/päälle; liian lyhyt ja koira kampesi itseään koko ajan sivulle ja meikäläinen kampeemassa sivuttain päälle. Sellainen jatkuvana Pisan tornina keikkuminen ei oikein houkutellut sekään. Ja siihen sitten vielä hitusen äkkinäiset pysäytykset syistä X ja Y. Oli se myös aika hankalaa pystyä seuraamaan ja arvioimaan koiran jaksamista pää pöllön lailla sivuttain taivutettuna.

Toinen tekijä mille ei oikein voinut itse mitään oli tarjolla oleva reitistö. Joka suuntaan asvalttia. Koiran tassulle aika rajua ainakin alkukaudesta. Lisäksi olemassa olevan pyörän renkaan paksuus ei oikein mahdollistanut läheisen purulenkin hyötykäyttöä, sen verta upottavaa Via Dolorosaa sekin.

Kolmanneksi, omistajan kuntohan on aikalailla paska. Se on tuo hiki mikä kammoksuttaa ja inhottaa pläskiä. Ja auta armias jos tuosta koirat vielä alkaa toimimaan niinkuin kunnon hirvikoirat niin vasta sitä elintasopullistuma (ja levikset) ratkiaa. Joten saisi olla sellainen ratkaisu tuohon koirien kunnon ylläpitoon että omistajakin lähtisi mieluusti reissuun. (Juoksu ei ole ratkaisu :D, hyi yök, polovet sannoo poks).

Joten ei, polkupyörälenkkeilytys ei oikein pääsyt favoritti-listalle. Vaan kuitenkin jos meinaa että koirat olisi minkäänlaisessa toimintakunnossa elokuun 20. niin jotain tarttee tehdä. Ja niinhän se on että jos ylimääräistä rahaa on niin ei ole vielä kunnolla harrastukseensa paneutunut…

Näin ollen, herranvuonna 2018 syntymäpäivälahjaksi päätti Anu itselleen laittaa Kickbike Fat Max:n. No miksi tällänen sitten? No A) meikäläisen kokemus on että itälaikalla erityisesti on tuota vetohalua, eli pyörän sivulla meno ei ole sitä mieluisinta hommaa. Potkupyörän kanssa koira(t) saisivat olla edessä ja määritellä myös paremmin tahtia. B) Kahden koiran yhtäaikainen treenaus – jo potkukelkan kanssa on huippua vedätellä kahdella koiralla, jolloin myös taakkakin on kohtuullisempi per koira. C) Rengasvalinta siksi että tahtoisi kuitenkin päästä enemmän tuonne pururadoille/metsäautoteille/hiekkapoluille menemään, ja silloin paksummalla on vara päästellä vähän epätasaisemmassakin maastossa. D) Puhdas mielenkiinto päästä toteamaan että 1. onko se läskirengas niin kevyt kun muka väittävät ja 2. minkälaiselle se potkupyörällä meno tuntuu vrt. kävely/pyöräily.

No minkälaisissa hinnoissa se tällainen kampe on? Nooh (aukaisee kukkaron mistä koiperhoset levähtävät ilmaan)… Eihän se (tämäkään) mikään hirmuisen halpa rakkine ole. Tässä puolessa välissä huhtikuuta juttua naputellessa hintatiedot näyttävät aikalailla samalle, pyörän osalta hinta pyörii siinä noin 830-850 euron tietämillä (ks. esim Kainpo.com:n hinta täältä; 829 euroa! tai Kickbike.fi:n hinta täältä 849 euroa! 14.04.2018, huomioi myös mahdolliset lähetyskulut, Kainpo:lla ei rahtimaksuja ollut kun itse tilasin).

Kun tässä kuitenkin koirahommiin oli kampe tulossa, niin helepoimmalla pääsi kun otti yhteyttä suoraan Kainpo:n immeisiin (esim. tänne kai@kainpo.com) ja pyysi paketin missä kahdelle koiralle systeemit valmiina. Pakettiin tuli siis myötäopastuksella pyörän lisäksi kahden koiran pyöräliina (49 euroa), koiranjuoksuadapteri Combi Plus (89 euroa) ja kahden koiran väliin tuleva joustava pitkä seisinki (23 euroa). Kyllä ne ihan myyntimiehiä siellä olivat ja tekivät hyvän tarjouksen tästäkin setistä, joten suosittelen olemaan yhteyksissä heihin suoraan, erittäin palvelualtista sakkia!

Mitenkäs toimitus? Ensimmäisestä sähköpostista keskiviikkona meni alle vuorokausi kun paketti oli matkalla kohden Sodankylää matkahuollon mukana. Koska emme ole ihan kehäkolmosen liikennöintitiheydessä niin hitusta vaille jäi että olisi tullut jo kolmantena päivänä Sodankylän matkahuollon toimipisteeseen. Niin joutui viikonlopun yli kärvistelemään ja ajamaan aikalailla liki sakkorajaa että kerkesi maanantaina töiden jälkeen lahjomuksen hakemaan :D. Paketti meni makiasti farkun perään kun kaatoi takapenkin tasaiseksi. Eikä tuo nyt ollut painollakaan pilattu, rapian 19 kg koko paketti.

Ja kokoamishommiinhan sitä pääsi sitten seuraavaksi. Eipä siinä onneksi tarvinna lähtiä etsimään muita työkaluja kuin mitä paketissa oli mukana. Oli myös valmiiksi Kainpo:lla laitettu koiranjuoksuadapteri oikeaan kohtaan kiinni joten ei senkään kanssa tarvinna painiksi pistää. Toisaalta kun olen hyvin yksinkertainen ihminen niin en olisi pahaksi pistänä kokoamisohjetta ”vain” Fat Maxille. Siinä kun muidenkin mallien kokoamisohjeet oli samalla läpyskällä niin hitusen meni enemmän aikaa löytäessä sen oman pyörän ohjeistus. Vaan ei sitä suotta kouluja ole käyty, 1.5h urakan jälkeen näytti sille että pyörät ovat oikeilla paikoillaan eikä mikään paikka pidä ylimääräistä kolinaa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Työn raskaan raatajana ei sitten enää kokoamisen päälle jaksanut lähtiä isommalle testiajolle kuin ”korttelin ympäri”. Ja totesin jo tässä vaiheessa että Teräsperse 2018 -titteli on tiedossa näillä asetuksilla. Pyörän jalkatason korkeuttahan voi säätää joko 7-9cm korkeuteen maantasosta tai ”maastokelpoisempaan” 10-12 cm korkeuteen (ks kuva alla). No arvatkaapa että kumpaan meikätyttö *tottakai* asensi omansa… Juu, siinähän muuten tulee sellasta kyykkäysliikettä tehtyä että voipi olla joku kaunis päivä että kevyempään cruisailuun voi joutua vaihtamaan ”napsun verran alemmas”.

Niin pyörähän ei itsessään koottun paina sitten enää kuin 12.5 kg. Ainoa mikä voisi olla hyvä lisä tässä meikäläisen köyhän miehen harrikassa olisi jonkinlainen ”nostin/mutka rautalangasta” tuonne takalokarin päälle. Tavallista pyörää kun tullut näköjään tavastaan nostettua säilytykseen tms myös takaa niin potkupyörällä tätä manooveriä ei niin tehdäkkään.

Ja sittenhän sitä päästiin ns. neitsytajolle koirain kanssa. Ajatuksena että otetaan nyt kuitenkin ensi alkuun yksi pyöräilyyn totutettu hurtta eteen ettei mene aivan perseilyksi heti alussa. Ja sitten isojen neuvottelujen jälkeen saatiin myös kuvausryhmä paikalle… Tällä rahalla saa nyt tällaista, eli mukelo 5v:lle kamera ja ”make something great!”. Pahoittelen mahdollista merisairauden tunnetta :D. Ei sitä ohjaaja osannut kertoa ettei perässä kuitenkaan tarvitse juosta. Mutta kuten näette, eivät ole vielä jalkakäytävät Sodankylässä.

Pienet testilenkit ajettiin filmausryhmä perässä, ja tuli todettua että aevan huippu vehjes. Pääsee viheliäisestä sohjostakin yli noin vain. Perinteisellä munamankelilla olisi usko loppunut useassa kohdassa. Ja tosi homma sekkii että en olisi edes lähtenyt Tunturilla tuuria kokeilemaan, se olisi koira ihan varmasti nykässynä sivusta meikämamman tatamille.

Se mitä voi sanoa nyt kolmen 1xkoira-ajokerran jälkeen on se että suosittelen, 5/5 ja papukaijamerkki. Levyjarrut ja painopisteen sijainti alempana tekevät menosta aivan perhanan paljon vakaampaa. Toisekseen koiran ”luontaisempi” sijainti pyörän edessä yhdistettynä vetoadapteriin vähentävät selkeästi hallitsematonta sivuliikehdintää. Veto on myös kevyttä, toisin sanoen pelkästään Ora saa tuon taakan liikkeelle 0-vauhdista ja pieneen ylämäkeenkin.

Mitenkäs sitten kahden koiran kanssa? No tätä spektaakkelia lähdettiin sitten koittamaan 14.4.2018 kun saatiin houkuteltua kuvausryhmäksi koirakamu Seppäsen Jaana. Video kertonee enemmän kuin tuhat sanaa alkutunnelmista..

Kyllähän se sitten siitä pikkuhiljaa. Aika makiaahan tuo on kun koirat jaksaa mennä about samaa tahtia. Vaan näytti vaiheittan myös sille että Väärtillä ei oikein napannut ja Ora joutui vetämään sitäkin mukanaan…

Summa summarum; kahdella koiralla vetäessä molempien kuntotason/kiinnostuksen aiheeseen oltava about samanmoinen :D. Käytiin Jaanan ja Riistavietin Ronjan peesissä pyöräilemässä (Jaana potki menemään kickspark-potkurilla) ja kylläpä ei järki pakottanut meikäläisen koirista nuorempaa, vaan hulluna vetoa että olisi saavuttanut edessä juoksijan. Ja siitähän ei sitten tullut mitään että olisi edeltä menty, sen verran pakkia tarjosi Väärti. Eipä tarvinne tälle iltaa enää lenkillä käyttää näitä…

Ja ps. Kyllähän tuossakin lajissa täytyy olla maita ja mantuja mellestää tai sitten kouluttaa koiransa jonkinlaisille tavoille… Tällä hetkellä tuntuu että aika syvälle metikköön mentävä näiden sankareiden kanssa :D. Vaan onneksi näitä teistöjä täältä Lapista kyllä löytyy!

Ohessa vilkasu yhteen alkukevään reissuun, katsotaan josko statsit paranee syksyä kohden 😀

”Ei pysty vetämään ojaan tällä vehkeellä…” No hei, ainakin pystyssä pysyi ihan eri kaliiberilla kuin tavan pyörällä :D, alla Pomokairan esimerkki

Muutaman kuukauden hiekkatie-treenin jälkeen lähdettiin koestamaan asvaltilla juoksemista. Olihan taas reissu… Tekeville sattuu jne 😀

Kesän treenikausi on lopuillaan, ja tehtiin vielä viimeinen lenkki koirien kanssa. Päästiin tavoitteeseen, eli saatiin tasaisesti kasvatettua matkojen pituutta kesän aikana. Viimeiset kaksi lenkkiä olivat reiluja ja kuntoa koettelevia, vaan hyvin jaksoivat koirat tehdä työnsä. Tästä on hyvä siirtyä metsälle pohjakunnon ollessa kohtuullisella tasolla molemmilla koirilla :)!.