Valintakoesäännön päivitys käynnissä – muutosehdotus ja keskustelunavaus

Kehitys kehittyy, ja niin myös allekirjoittanut on aktivoitunut jälleen laikajärjestön toiminnan suhteen. Jäsenistön yhteisen konseksuksen selvittämiseksi koen tärkeäksi että muutosprosessissa kuullaan myös rivijäsenten kantaa. Tästä johtuen laitankin oman ehdotukseni Laikojen Hirvenhaukkuotteluiden (SM, Kalinka ja Erraus) valintasääntöjen päivittämiseksi myös nähtäväksi näin julkiseksi.

Tiedän että tämä on kuin bensan heittämistä jo valmiiksi kohtalaiseen liekkimereen, mutta jos ei ole valmis ottamaan vastaan palautetta ja kehittävää kritiikkiä, ei ole oikeutettu paikkaansa edustamassa laikajäsenistöä. Joten olkaatten hyvät, ehdotus oheisessa linkissä. Valintasääntöehdotus_Anu Lipsanen_26042018.

Teksti julkaistaan myös laikajärjestön keskustelupalstalla (jossa myös kommentointi kirjautuneena mahdollista).

Valintasäännön päivitys on juuri käynnissä, joten toivoisin kommentit viimeistään toukokuun 6. päivään mennessä.

Ystävällisin terveisin, Anu Lipsanen

****

päivitys 1.5.2018: Ehdotuksen mukainen esimerkki kuinka vuoden 2017 HIRV-kokeissä käyneiden laikojen osalta valinta tapahtuisi (huom! jos kaikki koirat ilmoittautuisivat ja arvokokeiden valinta tehtäisiin nyt 1.5.2018. Lisäksi Errauskisojen mukainen 36kk ikäraja täyttyisi 31.12.2017).

Päivitys 07.05.2018: KIITOS KAIKILLE PALAUTETTA ANTANEILLE! Oli ilo huomata että sääntöehdotus sai kannatusta, ja muutamilla viilauksilla Suomen Laikajärjestön Koe- ja kilpailutoimikunnalle on tänään välitetty ehdotukseksi uusiksi valintakoesäännöiksi oheinen dokumentti Laikojen arvokisojen valintasääntöehdotus 07052018 Anu Lipsanen. Jää toimikunnan päätettäväksi missä muodossa valintasääntöjä muokataan (jos muokataan) ja viime kädessä järjestön hallituksen päätettäväksi hyväksytäänkö toimikunnan ehdotusta. Sormet ristissä!

Päivitys 08.05.2018: Laikojen SM-kisojen järjestämisohjeen mukaisesti muokattu 3. versio ehdotuksesta –> Laikojen arvokisojen valintasääntöehdotus 07052018_sm-kisojen_jarjestamissaanto huomioitu_Anu Lipsanen. Pyritty välttämään ristiriita kennelliiton hyväksymän ohjeistuksen kanssa (ks. linkki).

Päivitys 09.05.2018: Erinomainen huomio ehdotuksen ”isoimmat muutokset” kohdasta oli huomattu laikajärjestön keskustelupalstalla (linkki), missä ajatusvirhe oli vielä päässyt elämään omaa elämäänsä. Ohessa siis korjattu versio missä tosiaan painotetaan että toisen huomioitavista tuloksista tulee olla yhden päivän kokeesta.Laikojen arvokisojen valintasääntöehdotus 09052018_sm-kisojen_jarjestamissaanto huomioitu_Anu Lipsanen.

Päivitys 14.05.2018: Vielä oli mahdollisuus hioa ehdotuksen sisältöä. Keskustelujen perusteella muutamia muutoksia tein kuitenkin liittyen mm. näyttelytulosvaateen osalta (ts. palasin takaisin entiseen yksinkertaiseen vaatimukseen). Lue ehdotus kokonaisuudessaan ohesta –> Laikojen arvokisojen valintasääntöehdotus 14052018 Anu Lipsanen

Alla vielä kootusti merkittävimmät muutokset/huomiot annetussa ehdotuksessa suhteessa nykyiseen valintakoesääntöön:

Isoimmat muutokset:

  1. Valitaan 4 varakoiraa entisen 3 sijasta
  2. SM-kisoissa ei ole kiintiöpaikkoja ”toisenrotuisille” laikoille
  3. SM-kisojen kiintiöpaikka edellisvuoden narttumestaruuden voittajalle on selkeytetty siten että samat minimivaatimukset koskevat myös narttukisan voittajaa (väh. yksi HIRV1-tulos ja yhden palkintosijaan oikeuttavan tuloksen tulee olla pitkästä kokeesta).
  4. Osallistuakseen arvokisoihin koiralla on oltava vähintään 2 palkintosijaan oikeuttavaa (HIRV3) tulosta (SM-kisoissa toisen tuloksen on oltava vähintään HIRV1, Suomen Kennelliiton hyväksymän järjestämisohjeen mukaisesti), ja näistä toisen on oltava yhden päivän kokeesta (ja käytännössä sanelemana noin vuoden erolla toisistaan). Ehdotetulla valintasäännöllä kuluvan kauden tuloksilla on etusija valintajärjestyksessä.
  5. Valitut koirat ilmoitetaan viikko ennen kisatapahtumaa aikaisemman 3vrk sijasta (myös pitkänmatkalaisille enemmän aikaa varustautua lähtöön ja koirakoiden aikaa varmistella tuomarit).
  6. Viimeisen valintapaikan tasapistetilanteessa paremmalla kuluvan kauden tuloksille tulee valituksi. Jos molemmilla koirilla on sama paras tulos niin koirista nuorempi valitaan.
  7. Painotuksia ei ehdotetuissa uusissa valintasäännöissä ole.

Eräjätkän Ora: Vuosi 2017 paketissa, tavoitteita vuodelle 2018?

Kah, pitkästä aikaa päivä jolloinka näyttäisi olevan aikaa asettua koneelle ja naputella hieman aatoksia. Erikoinen homma. Kaikki jossain huitsin kuusessa. Oma rauha, priceless. Siksipä heti ensitöikseen ennenkuin vanhat aivot pettävät, niin lyhyttä yhteenvetoa vuodesta 2017 Eräjätkän Oran osalta (tarkempaa koontia löytyy mm. täältä).

Erityisesti alkupää vuodesta 2017 juostiin Oran kanssa missikisoissa. Suomeksi sanottuna vituiksihan ne meni. Liian länsilaikamainen pää jne. Ja sehän on niinkuin joku omaa vauvaa kävisi arvostelemaan, eli en tykännyt :D. (vitsi vitsi… vai onko…) Noh, sillekin rahalle tuli Jyväskylän KV:sta vihdoin vastinetta, eli se hikinen ERI-arvostelu (olihan toki ööh 2 laikaa koko näyttelyissä, kylläpä kelpaa prassailla). Hieman siis jäi varovainen fiilis näyttelyiden osalta, liekköhän sen paremmin tulee menemään myöhemminkään? Noh, emme anna sen haitata, onhan meillä tuo toinen koira tulossa, käytetään Oraa sitten siinä ns. kakkoskoirana mukana jos sattuisi vaikka jotain tuomaria miellyttämään…

Mikä sitten mieltä lämmittää oikein urakalla onkin tuo ”käyttöpuoli”. Ennen mehtuukauden aloitusta kerettiin käyttämään koiria konekarhulla ”just for fun”, mutta olihan se makiaa kun kumpikin koira oli touhusta kiinnostunut (olisi muuten saattanut olla elon kierto aika ohkasella jäällä jos jotain muuta olisi ollut havaittavissa). Tästä sitten metsähommiin, mistä aikalailla supermakia karhukontakti Oralle (kyllä, jopa noin 10min kesti tämä kakkospennullisella karhulla ennenkuin karkkosivat :/, käytätti kuitenkin 100m päästä allekirjoittaneesta <3!); useita hirvihaukkuja (mutta ei kaatoa, perkele, ihan ohjaajan amatöörimäisyyttä); ja tuuria hirvikokeissa (2xHIRV1 ja 1xHIRV2). Akkojen vaivat ajoittuivat sitten makeimpaan laikojen hirvikokeiden arvokisakauteen, joten penkin alle ne sitten.

Ensi vuonna onkin sitten näytön paikka. Kun nyt ei vaan mitään sattus pahempaa niin aatoksena on kyllä rymytä sen verran noita hirvikokeita että sen KVA-tittelin saapi laittaa nimen eteen (ai että, makiaa). Tähän kun päästään niin onkin sitten helpompi siirtyä pohtimaan minkälaista jalostuksellista arvoa Ora voisi rodulle mahdollisesti antaa. Pikkiriikkisen nimittäin näyttää tilanne pahalle, sen verran alkaa olemaan geenipoolit käytetty suomalaisessa laikavarannossa. Se kun rykäsee Haraldilaiset oikein tosissaan pennustoa vääntää vuonna 2018-2019 niin mitäköhän sillä jälkeläisvarannolla on enää käyttää kun ”aika on”… Näihin tunnelmiin siis! Onneksi jäi vielä parannettavaa vuodelle 2018, muutenhan sitä joutuisi jo uutta koiraa laittamaan koulutukseen 😀 (huh, onneksi on niin pieni piha ettei olisi tilaa… vai olisiko…ei taida kyllä perse kestää, eikä lompakko :D) – Anu

Erajatkan Ora Hyvaa Joulua III 2017

 

Hakutehokatsaus 26.09.2017 – Eräjätkän Ora

Totisesti, kuukauden päivät on saanut koiria juoksuttaa ja treenata hirvihommia. On se vaan yksi hitokseen iso työmaa löytää ne sopivat kennelhirvet haukuttavaksi, nyt hieman jo tympiminen kalvaa. Ei sitä tänäänkään sellaista maastoa löydetty missä olisi hirvet majailleet. Perhana. Lintuja olisi ollut jo sen verran että haulikolla olisi nohevammat jo joulupaistin saanuna. Itse taidan jättää linnut nyt vielä ampumatta, lihaa saa kaupastakin ja keskitytään nyt tuohon hirvihommaan.

Päivän laskennallinen hakuteho tyhjässä maastossa Oralla: 3.8 (Ora 28.3km, Anu 7.3km). Olen nyt ottanut syksyn aikana tavaksi ensimmäisen tunnin pönöttää autossa ja antanut Oran työskennellä itse. Tänäänkin hyvää lenkkiä teki ja kolusi maaston noin 0,5-1.7km etäisyydeltä läpi tuon tunnin aikana. Ensi kerralla jalkautumisen sijasta pitänee vaihtaa ihan maastoakin, aivan turha oli jalkautua tuohon maastoon minkä koira totesi jo tyhjäksi :/. Ei sitä Orakaan sitten lähtenä oikein mihinkään jalkautumisen jälkeen, tiesi jo että turha reissu…

Hakutehokatsaus – Eräjätkän Ora

Käytiimpä eilen iltalenkki Oran kanssa. Oli sen verran rökälehuonoa haku sunnuntaina että piti käydä ihan hakua testaamassa että mikä koirassa oikein vikana. Olisiko sitten vielä painanut kahden viikon eräreissut jaloissa, koska toiminta alkoi jo pikkuhiljaa näyttämään sille mille ”pitääkin”, tai ainakin että kehittymistä olisi havaittavissa.

11.09.2017 Eräjätkän Oran ”laskennallinen hakuteho” 4.2 (kuljettu matka Ora; 16,2km, Anu; 3,8km). Ora hakuteho 11092017.png

Kuviokin alkaa näyttää jo sille kehäkukalle, eikö niin? :S Tässä maastossa ei mitään löytynyt. (ps. nuolikivi=nuolukivi :D).

Iloinen kesätoivotus kaikille sivuston tiiraajille

Nautitaanhan nyt kesästä oikein täysin rinnoin, kaikista niistä viidestä plus-asteesta jne. Koirilla sentäs hyvät oltavat 😀

kesätoivotus Ora 24062017

Muutama muukin räpsy tältä päivältä, Oralla ikää siis 1v 4kk, Väärtillä kasassa rapiat 5kk ja 2vkoa

Eräjätkän Ora 1w!+Karhua! (ei sitä panimotuotetta)

Ensimmäinen vuosi täynnä koiran elämää, onnittelut Oralle sekä sisaruksille.

Vuosijuhlan kunniaksi arveltiin haistattaa karhun roippeita. Ensireaktio ei ollut mitä toivonut olisi. Aika näyttää mitä tuleman pitää mutta jo ensimmäisen jälkitreenin jälkeen alkoi näyttää huomattavasti paremmalle.

karhua-koirille
Ensireaktio pussille missä jäätyneitä lihariekaleita karhusta.

Treenin jälkeen molemmat saivat pienet herkkupalat keittiön puolta, ai että.

Vielä kuvamateriaalia Anniina Haatajalta (Eräjätkän kennel) Mäntykallion Millistä (Oran emä) ja Eräjätkän Taikasta (sisko)! Synttäripäivän kunniaksi 🙂 Suuri kiitos kuvasta!

taika-ja-milli
Eräjätkän Taika ja Mäntykallion Milli 20.02.2017

Koiran valinta – To believe or not to believe?

(Anu-perspektiivi ensimmäisen oman koiran valinnasta, eli Eräjätkän Orasta)

Jokaisella on varmasti oma tapansa veikata voittavaa hevosta raveissa. Anulla se tapa on ensin katsoa esittelykierroksella hevosia, katsoa että menevätkö ne ravia vai raivolaukkaa ohjastajan naama punaisena kutsuen perkelettä avukseen. Sitten Anu katsoo raviohjelmaa ja ihastelee voittosummia sekä palkintosijoittumisia aikaisemmissa lähdöissä. Tämän jälkeen hän katsoo mitä vauhtia valjakko on edennyt ja vielä viimeiseksi kysyy omalta isältään ja isovanhemmiltaan parhaimmat vinkit.

Ja veikkaa sitten sitä joka näytti muista poikkeavalle. Ja häviää rahansa.

Eli alku meni jo tosi hyvin, todella lupaavaa. Tieteellisesti pätevää ja näyttöihin perustuvaa. Ja onneksi se raveissakin käynti on jo vähentynyt max. kerta vuoteen, ei harmita ihan niin paljoa.

Koirien suhteen valinnan ovat aikaisemmin tehneet aina Anun vanhemmat. Ja hyvä niin. Mutta nyt näin aikuisuuden kynnyksellä ensimmäistä virallisesti omaa koiraa valittaessa prosessi alkaa saamaan mitä mielenkiintoisempia vivahteita. Ja kyllä sitä viimeistään kolme kymmenystä täytettyään pitää itse omat koiransa valita. Ja maksaakin.

Alkuunhan syksyllä 2015 Anulle luvattiin koiranpentu kovilla metsästysvieteillä (eli tiedossa oli että todella hyvällä sekarotuisella uroksella oltiin yrittämässä pentuetta). No sehän meni syksy sitten odotellessa hyviä uutisia.

No eihän niitä sitten kuitenkaan kuulunut.

Joten pentuhaaveet jäivät hieman unholaan. Siinä hoideltiin joulut pois alta sekä Anun muutto Sodankylään. Valkon kanssa Anu pääsi tekemään lähempää tuttavuutta sekä palaamaan unohduksissa olleen näyttelyharrastuksen pariin. Ehkä se oli se yksi Sertifikaatin Arvoinen (SA) merkintä ensimmäisestä näyttelystä mikä herätteli taasen ajatuksen omasta itäsiperianlaikasta. Varsinkin, kun Paras Uros -kehässä tuomari suoraan sanoi että Valkko on lyhyt. Ja olihan se, verrattuna muihin jalostusmääritelmän säkäkorkeuden yläpäässä pyöriviin uroksiin (näyttelytuloksia Valkon omilla sivuilla). Ja komioitahan ne oli korkeat urokset, ei käy kieltäminen.

Siitäpä se sitten sikisi taas ajatus että joskohan sitä oman narttupennun kuitenkin hankkisi. Puitteet ovat kuitenkin hyvät, perhekunnan molemmat aikuiset kiinnostuneita metsästyksestä ja koirista sekä harjoitusolosuhteet mitä parhaimmat. Eli tietokone kauniiseen käteen ja laikajärjestön astutuspalstalle!

Siinä tammikuun 2016 puolenvälin tienoilla astutuspalstalla oli monta mielenkiintoista yhdistelmää tarjolla. Itäsiperianlaikojen jalostusohjelmaa kuin piru raamattua lukeneena hyvin varteenotettavana vaihtoehtona pidimme yhdistelmää missä uutta verta rotuun oli haettu rajan itäiseltä puolelta. Tämän lisäksi erityisesti Anun, vanhan raviveikkaajan, silmiin tarttui tittelirohmu Urpon Haraldilla alustetut kaksi pentuetta.

Kuinka valintaprosessi sitten eteni näiden kolmen lupaavan pentueen osalta? No olihan se ihan pirun vaikeaa, ja etenemiskaavio lähenteli loogisuudessaan Sipilän hallitusta. Ensimmäisenä sitten kuitenkin karsiutui mahdollisuus laajennettuun geenipooliin. Tämä johtui ehkä suuremmaksi osaksi tarjolla olevan tiedon vähyydestä ja arkuudesta ottaa liian isoa palaa ensimmäisellä kierroksella syötäväksi. Mutta jäämme suurella mielenkiinnolla seuraamaan kuinka Ronjan jälkeläiset menestyvät, kuulemamme mukaan aikaisemmista pentueista olisi jo hyviä pelikoiria tullutkin.

Tämän jälkeen jäljellä oli kaksi Haraldilla alustettua pentuetta. Haraldin menestyksestä mainittakoon erittäin kova ”rikosrekisteri”, missä HIRV-koetuloksia erittäin hyvillä suorituksilla oli ilo lueskella. Vielä mukavampaa oli lukea KARH-taipumuskokeen hyväksytystä suorituksesta laikojen vuosikirjasta. Näyttelymenestys on laikojen mittapuulla erittäin kovaa. Iso hatunnosto kuuluukin Haraldin taustajoukoille, jotka ovat malttaneet koiraansa myös käyttää näissä mittelöissä. Eihän näitä titteleitä ilman omistajien ja kasvattajien aktiivista panostusta saada.

(toim. huom. On ilmiselvää että erittäin hyviä vahvan riistavietin omaavia itäsiperianlaikoja on olemassa, mutta ilman ”ulkopuolisten” suorittamaan arviota on pentuvalintaprosessi haastavampaa ja vaatii ehdottomasti pitempää kokemusta rodusta kuin meillä tähän mennessä vielä oli.)

Valinta tulikin siten tehdä narttujen, Amakan Afinan ja Mäntykallion Millin, välillä. Tämä kisa olikin sitten erittäin tiukka. Millin ollessa vanhempi oli luonnollisesti myös HIRV-koetuloksia enemmän tarjolla. Molempia oli saman verran käytetty missikisoissa ja menestys oli ollut samankaltaista, eli SA;ta, SERT:iä ja ROP:ia maan mahoton molemmilla.

Eli millä saada ero kahden erittäin hyvän vaihtoehdon välillä?  Lopullinen päätös muodostui varmaan astutuspalstan ”arvotuksen” (eli oliko yhdistelmä A:ta vai B:tä), sisarusten meriittien, kasvattajien nettisivujen, kennelin sijainnin* sekä kokonaisvaikutelman**, kuun asennon ja mahdollisesti Valkosta ja ”kantanartusta” saatavan pentueen*** sukusiitosprosentin yhdistelmästä.

* Minkälainen on oletettu kasvattajan oma kiinnostus juuri tähän tiettyyn pentueeseen

** Metsästysmahdollisuuksien sijaitessa akselilla Sodankylä (Lappi) – Juva (Etelä-Savo) voisi mahdollisuuksien mukaan osallistua kasvattajien toimintaan sijainnin ollessa otollinen.

*** Jos koe- ja näyttelynäyttöjä saadaan tarpeeksi harkinnassa voi olla joskus pentueen teetättäminen. 

Tässä vaiheessa olimme puhuneet jo opposition kanssa että voisimme ottaa narttupennun sijoitukseen. Tämä siksi, että osaltamme uskomme saavamme laajemman perspektiivin itäsiperianlaikan jalostukseen kasvattajan tuella. Tämän lisäksi WIN-WIN -situation on se että pystymme tarjoamaan hyvin motivoituneen sijoituskodin jossa on sopivassa suhteessa intoa kiertää näyttelyitä sekä hankkia toimintakykynsä osoittaneelle koiralle tarvittavat näytöt käyttöpuolen kokeista.

Loppujen lopuksi ensimmäiseksi päätimme yrittää mahdollisuuksiamme Eräjätkän kennelin Mäntykallion Millin pentueeseen. Anu lähestulkoon ääni jännityksestä väristen teki alustavan puhelun Haatajan Antille. Saman päivän iltana Toni vielä omasta puolestaan selvitteli mahdollisuuksiamme narttupentuun. Antti oli myötämielinen sijoitusnarttu-ajatukselle, ja meidän tehtäväksemme jäikin sitten jäädä odottelemaan penikoimista ja jännittämään joskos Fortuna meille oman koiran soisi.

Ja hyvä luoja kuinka voi odottavan aika ollakaan pitkä. Nelisen viikon aikana kerkiää miettiä pennulle nimeä monta pitkää yötä sekä arvioimaan minkä verran hyvää ja huonoa tuuria pitää olla matkassa että kaiken sen selvittelyn ja pohdinnan ja arvuuttelun jälkeen pentueesta ei meille sitä narttua tulisikaan. Lasketun ajan lähestyessä Anu oli hermostuneempi kuin oman lapsensa syntymän hetkellä.

Ja sitten koitti se päivä. 20.2.2016 oli Millille syntynyt 2 urosta ja *rumpujen pärinää*… 4 narttua!!! JES! Yhden narttupennuista jäädessä kasvattajalle jäljelle jäi vielä kolme muuta mistä saisimme valita oman narttumme. Ilon ja onnen päivä! Pötkylät (kuva pentueesta 1 vrk ikäisenä Eräjätkän kennelin sivuilta) olivat syntyneet ongelmitta ja nisälle oli löydetty.

Penikoimisen jälkeen tulevia koteja informoitiin kuvin ja videoin pentujen kehityksestä. Ja kylläpä niitä videoita sitten katseltiinkin ja tehtiin syväluotaavia analyysejä pentujen paremmuusjärjestyksestä oikein edes tietämättä että mitkä pennuista oli uroksia tai narttuja (toki valkoisen narttupennun nyt juuri ja juuri erotti muista). Vanhana ravitietäjänä Anu oli jo heti valitsemassa juuri tätä valkoista lammasta itselleen, nöy surprise there.

Aika mateli, mutta onneksi maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, pitkänä perjantaina, pääsimme lähtemään Kajaaniin ja katsomaan pentuja livenä. Noin 6h ajomatkan jälkeen ready, steady and shoot, eli kamera laulamaan.

Mäntykallion Milli x Urpon Harald, pennut ulkona pitkäperjantaina 1.4.2016

Mäntykallion Milli x Urpon Harald, pennut ulkona II pitkäperjantaina 1.4.2016

Tämä käynti saattoi vielä pahentaa jo hyvin krooniseksi edennyttä pentuarvuuttelua. Anu nimesi hetimmiten yhdeksi suosikikseen sen pennun joka ensimmäisenä pyrki nousemaan hihaa pitkin syliin. (Add here virtuaalista siirappia ja sydämiä). Eräjätkän Sakaalin nimellä maailmaa tutkaileva yksilö oli mitä valloittavin viikari ja sopivasti ärhäkkä kuten videoista näkyy. Yhtälailla rohkea narttupentu oli Eräjätkän Taika, joka pääsikin heti top-2:n Anun narttujen rankingissa. Erityismaininta vielä Eräjätkän Rymylle, joka piti jöötä tarhauksessa.

Joten näillä aatoksilla, ja erittäin tyytyväisenä Eräjätkän kennelin miljööseen, seurue suuntasi takaisin Sodankylään. Enää ei tarvinnut kuin odottaa että kenneliin jäävä yksilö valikoituisi, minkä jälkeen tietäisimme kenelle Ora-nimen antaisimme.

Pari viikkoa kului ja pennut pääsivät kokeilemaan myös karhun tuoksuja. Meitä jo alkujaan kiinnosti saada sellainen koira itsellemme joka oletettavasti toimisi hyvin myös karhulla. Näiden testausten perusteella top-2:n muuttui top-3:ksi. Kasvattajan oman arvion sekä valtiopäiväneuvotteluiden jälkeen pentueen itsenäisempi yksilö (lue: juro) upeilla ”pirunsilmillä” kiilasi kahden aikaisemman Anun suosikin eteen. Niin oli lopulta Eräjätkän Ora**** löytynyt.

Yhteinen matkamme alkaakin sitten Oran ollessa 10-viikkoinen. Wappuaattona 2016 käymme tekemässä mutkan Kajaaniin, minkä jälkeen se varsinainen päätelmiemme oikeaksi todistaminen sitten vasta alkaakin. Tällä kertaa raviveikkaajaa teki koululäksynsä ja ratkaisunsa perustuen hyviin ja perusteltuihin näyttöihin, joten alku on ainakin lupaava. Enää katsotaan että startti ei ala laukalla ja juoksu pysyy määrätietoisena aina maaliin asti. Olemme erittäin tyytyväisiä että meidät valittiin tämän lähdön ohjastajiksi, toivotaan että olemme kasvattajan luottamuksen arvoisia.

****(toim. huom. Pentuerekisteröinti tapahtui 12.4. jolloin uudet kodit oli selvillä ja pentujako tehty. Valkoinen narttupentu sai kasteen Eräjätkän Kiraksi ja tummempi urospentu Eräjätkän Myrskyksi).