Geenitestaus, kuinka käyttää tuloksia koirien jalostuksessa?

Tässä kun ollaan aktivoiduttu Lappilainen laikatapahtuma – eventin suhteen, niin on ollut aistittavissa vaikka minkälaista väreilyä erityisesti itäsiperianlaikojen geenitestauksen suhteen. Ehkä tärkeintä mitä voi koirien jalostukselle tehdä on tuoda tuloksia myös julki, myös niitä epämieluisiakin. Tästä syystä haluan nostaa jalustalle pellolaisen Henna Lintulahden, joka on lähtenyt Karhunvartijan poppoon kanssa työstämään tätä tapahtumaan, että hän on virallisesti ensimmäinen joka on pamauttanut julkiseksi myös oman koiransa geenitestien tulokset, missä todetaan koiran kantavan perinnöllistä silmänpainetautia, eli glaukoomaa. Tapahtumaa on lähdetty toki tekemään jo ennen kuin tämä tieto tuli, mutta sehän oli enemmän kuin bensaa liekkeihin se. Vielä kerran, historian kirjoihin Lintulahti nostettakoon.

Sillä onhan myös alkanut väreilemään hieman siihen malliin, ettei tämä ole mitenkään ensimmäinen tai ennenkuulumaton löydös. Muut eivät ole vain kertoneet tai halunneet epäilyksiään sairaista koirista varmentaa asianmukaisilla testeillä. On myös totta, että geenitestit ovat varsin uusi työkalu laikarotuisten koirien testauksessa, joten sen suhteen armo käykööt oikeudesta, mutta vain osittain.

Asiaan vaikuttaa yksinkertaistaen kaksi asiaa; riskinsietokyky ja raha. Riskinsietokykyä löytyy eniten niiltä joita ei jaksa kiinnostaa. ”Reunalla elämisen” haittapuolia on kohtuullisen kova riski menettää kasvonsa kasvattajana kun kasvattien omistajat joutuvat pahimmassa tapauksessa lopettamaan koiran kipujen ja sairastelun takia. Onneksi riskinsietokykyäkin on mahdollista ihan minä päivänä tahansa vähentää ottamalla asioista selvää ja tuomalla jalostuksellisten päätösten materiaalit avoimesti nähtäväksi.

Jos sitten ei se omatunto ole tarpeeksi napakka työkalu, niin kyllähän sitä viimeistään omassa kukkarossa tuntuminen saa isommatkin laivat kääntymään. Näitä voi alkaa ilmaantumaan kun koirien kauppoja aletaan purkamaan jälkikäteen ”hyödykkeen” selkeän uudesta omistajasta riippumattoman *vian* vuoksi. Eikä se ole mitään halpaa lystiä sekkään koirien kasvattaminen 5-vuotiaiksi todetakseen, että koira on sokea/vihainen silmänpainetaudin aiheuttaman kivun takia. Siinä saattaa alkaa jo heikkohermoista vituttammaan.

Mutta ei pidä alkaman hysteriaan, se ei ole ennenkään johtanut mihinkään. On resurssiviisaampaa keskittyä ennakoiden ratkaisuihin, eli mitä tehdä jos geenitesteistä jotain sitten löytyisi?

ks. seuraava kuva (klikkaamalla saa median auki isompana erilliselle välilehdelle)

Mendelin säännöt autosomaalisesti resessiivisesti periytymisestä koiraesimerkein

Summa summarum, aina se helpompaa on kahta tervettä koiraa käyttää jalostukseen, todennäköisyydet sairaista pennuista on mitättömät (mutta joskus luonto päättää toisin kuin tilastotieteilijät….). Taudin kantajaakin voi käyttää jalostukseen täysin terveen yksilön kanssa, mutta silloin tulee pentueen kaikki yksilöt testata ja mahdolliset ns. jalostustoimenpiteet tehtävä avoimin kortein kasvattajien ja pennun ottajien välillä. Kahden kantajan käyttäminen ristiin, noh, onhan sitä rahhaa polteltu turhempiikin asioihin, mutta kannattaneeko suotta? Sairaiden koirien kanssa leikkiin lähteminen vaatii jo sitten jotain aivan uskomatonta ominaisuutta mitä olisi aivan välttämätöntä saada jatkettua rodussa, esimerkiksi kyky lentää tms.

Eiköhän sitä tästäkin asiakokonaisuudesta saada puhetta aikaiseksi Lappilaisessa laikatapahtumassa. Vielä on myös aikaa ilmoittautua koiransa kanssa. mm. geenitesteihin (viimeistään 13.5!). Mitä aikaisemmin, sen parempi, sillä tällä hetkellä alkuperäinen koiramäärä 30 alkaa olemaan täynnä, mutta jos saamme noin 15 lisäkoiraa testeihin niin koitamme järjestää myös toisen virallisen näytteenottajan tapahtumaan.

Koirien MyDogDNA-profiilit nyt omilla sivuillaan ja aatosta testaukseen liittyen

Se on moro!

Ajankohtaisen keskustelun tuoksinnassa tuli havahduttua tosiasiaan että nuo koirain geenitestien tulokset ovat hiuksen hienosti hankalasti löydettävissä. Siksipä allekirjoittanut viskasi nämä tiedot koirakohtaisesti omille välisivuilleen ”terveys”-otsakkeen alle. Alla vielä suorat linkit näihin:

Ora: MyDogDNA-tulokset (perus-Suomikoira jalostukselliselta näkökannalta)

Väärti: MyDogDNA-tulokset (”erikoisempi” tuontikoira Venäjältä)

Valkko: MyDogDNA-tulokset (koira jo edesmennyt!)

Tässä kun siis männäpäivinä ollut keskustelua mm. laikojen terveystutkimuksista ja ehken erityisesti geenitestien hyödyllisyydestä niin sanottakoon että kyllä tässä kennelissä kasvattajat ovat tehneet päätöksen teetättää heti ensimmäisistä kennelin nimen alla tehtävistä pennuista lähtien geenitestit (sekä suosimaan jalostuskumppanien valinnassa testattuja yksilöitä). Kyllä kun sen ekan kerran pääsee livahtamaan ulkomaailmaan sellainen pentue jossa olisi esim oireettomia silmänpainetaudin kantajia (ks. lisätietoa täältä) niin kyllähän siinä ei rahalla mitata sitä maineen menetystä kasvattajana.

Lisäksi geenitestaus on mahdollista suorittaa hyvin aikaisessa vaiheessa (toki tulosten vastausaika noin 1kk), mutta periaatteessa jo kasvattaja voi tehdä päätöksen sukua jatkavien yksilöiden kohtalosta hyvin varhaisessa vaiheessa. Geenitesti ei tietenkään korvaa aikuisiällä tehtäviä rakenteellisia terveystutkimuksia, mutta ainakin pahimmat perinnölliset sairaudet pystytään jo stoppaamaan ennen 2v ajallista ja rahallista panostusta koiraan.

Joten kyllä, suosittelemme.

Itäsiperianlaikojen koko – perimän vaikutus?

Tässä tuli taasen MyDogDNA-sivustolla pyörittyä ja katseltua mikä on tilanne itäsiperianlaikojen tutkimustulosten puolella tilanne. Tulipa myös vastaan koirien kokoa selvittelevä osuus, missä eri kokoon vaikuttavien geenien ilmentymä on koirilla lähdetty tutkimaan.

Lainaus MyDogDNAn sivulta:

”Koiran koko on monitekijäinen ominaisuus, johon vaikuttavat useat eri geenit vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Olemme testanneet koiraltasi jopa seitsemän* geenimuotoa, joiden tiedetään säätelevän kokoa. Koirasi kantama genotyyppiyhdistelmä sekä sen rodun perinnöllinen vaihtelu kokomerkkigeenien suhteen on havainnollistettu alla.

Yleissääntönä, mitä enemmän alkukantaisia (”susi”) alleeleja tavataan, sitä suurempi koira/rotu. Päinvastoin ilmaistuna, mitä enemmän johdettuja alleeleja (vaihtoehtoisia nykyaikaisilla koiraroduilla esiintyviä geenimuotoja) on läsnä, sitä pienempi koira/rotu.”

Harmikseen täytyy todeta, että ainakaan tänään (13.05.2017) tilastoihin ei oltu merkitty kuin kaksi koiraa, eli allekirjoittaneen testauttamat… Noooh, kyllähän se siitä tulee täyttymään kun ihmiset ymmärtävät käydä tilaston täyttämässä. Tilanne siis tällä hetkellä alla kuvatun kaltainen

Näyttökuva 2017-05-13 kello 9.57.21
Kuvakaappaus: MyDogDNA-sivustolta 13.05.2017, tiedot Eräjätkän Orasta sekä toinen pallura edustaa Valkkoa. Genotyyppi-vertailuun on koottu seitsemän kokoon tiettävästi vaikuttavaa geeniä. Oralla on yksi geeni ”pienirotuisilla koirilla löydetty” molemmilta vanhemmilta peritty, mutta loput 6 on puhtaasti ns. alkukantaisia versioita (isoilla roduilla tavattuja) molemmilta vanhemmilta. (toim. huom: Valkolla GHR1:n on vain toiselta vanhemmalta peritty. On kuitenkin useasti matalaksi todettu näyttelyissä).

Tännepä siis mahdollisimman moni geenitestauttaja täyttämään tietoja koirasta niin saavat tutkittua todenperäisyyttä sille mitkä perinnölliset tekijät vaikuttavat kokoon, mitkä ovat sitten mahdollisesti enemmän ympäristön tuottamia tuloksia.

Huom! Laikajärjestö tukee jäsenistönsä koirien DNA-testien tekoa 15euroa/testi, kunhan tulokset antaa laikajärjestön käytettäväksi (lisätietoa mm. Laika-lehdestä 2/2017). Tässä vielä linkki MyDogDNA-sivustolle sekä Oran testitulokset ja Valkon testitulokset.

Hurttain geenitestien tulokset tulivat!

Ohessa Oran ja Valkon MyDogDNA-testikittien tulokset. Poskisolunäytteethän otatimma reilu 5 viikkoa sitten kunnaneläinlääkärillä. Tuloksia tullaan vertailemaan tarkemmin vielä omissa postauksissaan sekä koirien omilla ”terveys”-sivuillaan.

Oran julkinen profiili –> täällä

Oran tulokset PDF:nä: Ora_mydogdna_29062016

Valkon julkinen profiili –> täällä

Valkko_mydogdna_29062016