Jalostuspohdintaa – samaa soopaa tänäkin vuonna

Hola!

On taas tullut se aika vuodesta, kun suomalaiset itäsiperianlaikanartut alkavat tekemään juoksujaan (varsin yleisesti kiimakausi on tässä elokuusta aina tuonne lopputalven reunamille, mikä lie suomalainen villitys).

Ja sehän tarkoittaa jälleen kerran myös sitä, että kasvattajat miettivät pää punaisena sopivia astutuskumppaneita nartuilleen. Ja siihen ainakin näin henkilökohtaisesti vaikuttaa seuraavat asiat (tärkeysjärjestyksessä ja selityksineen). (!Varoitus, tekstissä voi vilahdella muutamia yksittäisiä kiroamiseen viittaavia sanaparsia, ei luettavaksi lasten kanssa)

1. Terveys

Voin vain kuvitella kuinka helvetisti se vituttaa kun 3-5v koira alkaa kipeytymään jonkin saatanan perinnöllisen taudin vuoksi (varsinkin, jos se olisi ollut jollain kohtuullisella testillä todennettavissa). Itse kuitenkin hankin koiran sitä varten, että pystyn sen kanssa touhuamaan hyviä vuosi likemmäksi 10v+.

Lisäksi koiran soisi olevan muissakin asioissa kohtuu ”helppo”, eli järkiruualla ja liikunnalla koiralla on turkki kunnossa ja eläinlääkärillä ei tarvitse kuin rokotuksen käydä hakemassa sekä terveystutkimukset teetättämässä jalostuksen jatkuvuutta varten. Kaikenmaailman allergiaruokien ja värkkäysten kanssa ei kukaan tieten tahtoen halua alkaa.

2. Riistaverisyys

Ja sitten tulee se seuraavaksi tärkein, eli kyllähän sen koiran soisi metsässä toimivan. Tähän asiaan vaikuttaa kuitenkin hyvin paljon se hihnan toinenkin pää. Toisissa tilanteissa koiralle voidaan tarjota enemmän riistamahdollisuuksia kuin toisissa, ja toisissa elämäntilanteissa voidaan koiraa viedä kokeisiin (tai olla viemättä).

Toisaalta koira voi olla semmonen velho ja shamaani, että se tietää nämä hommat niinkuin se seppä joka syntyessään jo tako rautaa menemään ennekuin kerkesi vaippaan paskomaan. (Mutta joskus, harvoissa tapauksissa toki, näinkään ei ihan asiat olet. Laikoilla *ehkä* vielä tänä päivänäkin vaaditaan vielä hieman enemmän duunia halutulle riistalle ohjaamisessa kuin toisenrotuisilla hirvikoirilla). <- huomasitteko kuinka hellän varovaisesti koitin astella yli tuon miinakentän? Minä en käy valehtelemmaan, kyllä tuon oman ensimmäisen itälaikan kanssa on saanut tunteja viettää metässä ihan omiin tarpeisiin, oon kuullut huhuja, että ”ne toiset rodut (yleensä harmaamman väriset) lähtee kuin tykin suusta ja itse ei tarvihe kuin hiluxissa istuskella”. Empä lähe tällä kokemuksella muuta väittämään, näin se voi ollakin.

Laikalla se riistaverisyys on kuitenkin alkujaan hieman toisella tavalla suuntautunutta, ja toivoisinkin että myös jatkossakin laika pitää paikkansa siellä moniriistaisuuden parissa. Kyllä jos minä idioottivarman hirvikoiran haluaisin, niin olisihan se jokin toinen rotu. Siinä mielessä ei tule pennunottajan erehtymän laikan käyttökohteista.

Edellisen paasauksen päätän kuitenkin tähän, eli POINTTI on se, että voi elämäni kevät kuinka se SITTEN vituttaa, kun siulla on semmonen pelikoira olemassaan joka teinivuosina päräyttää KVAksi hirvelle ja linnulle ja on taipparia karhulle, ja sitten pennutusajatusten jo siintäessä horsitontissa 3v:na koira tuleekin kipeäksi (juuri sen jälkeen kun olet tuhlannut siihen tuhansia euroja rahaa ja vuorokausittain tunteja saadaksesi siitä ns. kunnon jalostuskoiran käyttö- ja näyttötuloksineen). Kyllä siinä saattaa hieman ns. ranteet auki -meinkinkiä olla ja norsun kärsä kasvaa otsasta läpi.

3. Ulkomuoto

No mielestäni jos edellä mainitut kaksi asiaa on tikissä, niin luulisi sen ulkomuodonkin seuraavan perässä. Näyttelyissä kun kuitenkin aina puhutaan mielipiteistä, ja niitä voi olla monia. Harva ulkomuototuomari on kuitenkaan koulutukseltaan eläinlääkäri, niin ulkomuodonkin arviointi terveysnäkökohdat edellä ei välttämättä aina mene aivan nappiin. Ja vaikka mulkerolle se kuulostaakin, niin kyllä minä olen taipuvainen uskomaan siihen, että näyttelyissäkin käyttökoirarodussa AVO-luokassa esitetyt koirat kalskahtaa hieman korvaan. Tai ainakin jos korostetun iso osa niistä kultaakin arvokkaimmista SERT:stä menee sen edellä mainitun luokan edustajalle (ikä on jotain välillä 3-8v eikä muka yhtään käyttökoetulosta?). Ulkomuototuomareilla on tässäkin asiassa hirmuisen iso vastuu kannettavanaan. Toki, voihan kaikki edellä mainittu olla kateellisen kitinää kun oma koira ei ole pärjännyt näyttelykehissä? Muuttuuko mielipide, jos miulla onkin SERT-rohmu, mutta esim. terveys semmoinen ettei puhettakaan että metsässä pärjäisi vanhoille päiville? Tuskin.

Toteutus?

Eli mitteepä meinasin tehdä sitten itse? No jos luoja suo, ja Ora alkaisi kiimahommiin, niin kyllähän se uros on A) terveystutkittu [väh. lonkat ja eläinlääkärin/vastaavan toimijan ottama MyDogDNA-testi] ja B) sillä on ulkopuoliselle arvioijalle antama näyttö käyttökokeista/sen toimintaa pääsee seuraamaan tutkatiedoilla useamman päivän ajan. Oran osalta myös koiran sukulaisten lisääntymisbiologiassa ei voi olla mitään haasteellisuuksia, eli keinosiemennykset ja vastaavat värkkäykset jätetään tästä pelistä kokonaan pois. Viittaan tässä siihen, että Oran ensimmäinen astutusyritys joulun tienoilla vuonna 2018 kaatui siihen että nakku antoi urokselle selkään ja toista yritystä vuosimallia 2019-2020 tässä vieläkin odotellaan (sekoittiko 1v. sisällä kaksi muuttoa koiran kiimakierron, mene ja tiedä, mutta sitä seuraavaa juoksua tässä odotellaan vieläkin). Oran osalta näytöt tuli onneksi haettua jo teinivuosina ja terveystutkimuksista on ns. runsauden pula. Geenitestin vakaa kannattaja olen jo siitäkin johtuen, että kun kaksi testattua vanhempaa käyttää pennutukseen, niin välttämättä tarvihe olla koko 10-päistä pentuetta sitten kiikuttamassa testeihin (selkiä rahansäästö). Nykytietämyksellä olen kuitenkin jo sen päätöksen tehnyt, että ne harvat pennut mitä itse tulen koskaan Bear Caliberin kennelnimen alla tekemään, tulevat olemaan kaikki geenitestattuja ja tulokset julkisia. Näin pidetään tämä koirien jalostus läpinäkyvämpänä ja se on aina yksi murhe vähemmän pennunottajalle. Lisäksi autan mielelläni geenitesteistä kiinnostuneita koirien omistajia testaamiseen liittyvissä kysymyksissä ja mm. kuinka tulokset saa julkisiksi. En varmasti ole ainoa, joka tekee tälläkin hetkellä kiivasta hakutyötä jalostuskumppanien etsinnässä, ja kyllä se MyDogDNA-sivusto on yksi valveutuneimpien kasvattajien työkalu siinä missä Kennelliiton jalostustietokantakin.

Uusi Havaintoja ja Selvittelyjä -kohta: Koirajuoksu

Hiljaiseloa on pitänyt, mutta se on vain tyyntä myrskyn edellä se ;). Nyt on koottu tiskiin myös hieman puimalaa koirajuoksusta metsästyskoiran kanssa, enemmänkin mallilla ”omaan muistiin että voipi vanhana ihmetellä”. Tuskin se pahitteeksi on, jos teksti (linkki sivulle) on jollekin se riittävä kipinä lähtiä koiraa treenaamaan ja siinä samalla omaakin kuntoa kohottamaan.

Yllätyksekseni voin sanoa, että kivaahan tuo nyt jo on, 4kk treenaamisen jälkeen :D. Mutta vaihtelu virkistää, ja mekin alamme Oran kanssa siirtymään enemmän Kickbike-treeneihin kun vihdoinkin alkaa metsäbaanat olemaan sulia Oulunkin korkeudella. Ei muuta kuin hyvää kevättä ja kesää, koronasta huolimatta, itse kullekin säädylle. Pidetään itsemme liikkeessä, niin päästään syksyllä heti tilanteisiin kiinni metsässä ;).

Uusi Havaintoja ja selvittelyjä -osio: Geenitestaus

Eli melkein kuin uusi Tunteita ja Tuoksuja -kausi, aina yhtä jännittävää. Sen näkee taas kun on pakkolomalla koiran ollessa toipilas niin kerkiää kaikenmaailman turhaketta taas harrastamaan, eli blogin sisällön täydentämistä.

Nyt uutena uutukaisena tuli tehtyä aihealueeseen Geenitestaus ihan oma sivunsa (linkki sivulle). Teksti ja ohjeistus perustuu täysin MyDogDNA-testipaneelin käyttöön. Laikapuolella hieman koitettiin jo aiheuttaa asian ympärille pienimuotoista hässäkätä alkukesästä, mutta alkuinnostuksen jälkeen ko. rintamalla on ollut taas hiljaista. Varsinkin sitä toivoisi että nyt kun alkaa astutuskausi olemaan päällänsä niin tämä asia olisi viimeistään nyt ajankohtainen.

Sivun alkuun on koottu kolme kuvaohjetta

1. Kuinka julkaista MyDogDNA-tulokset

2. Kuinka lisätä kokotiedot koirasta MyDogDNA-profiiliin

3. Kuinka aktivoida koiran MyDogDNA BREEDER-työkalu

Tavoitteena on lisäksi ylläpitää myös itäsiperianlaikojen osalta listausta testatuista koirista, joiden tutkimustulokset ovat julkisia. Aidosti toivon, ettei ko. listaus missään tapauksessa pelottelisi uusia testaajia olemaan julkaisematta tuloksia. On ensiarvoisen tärkeää että terveet ja kantajat, sairaista puhumattakaan, julkistettaisiin nyt eikä sitten kun maito on matolla härskiintymässä. Lisää pohdintaa asiaan liittyen sivustolla.

Geenitestaus, kuinka käyttää tuloksia koirien jalostuksessa?

Tässä kun ollaan aktivoiduttu Lappilainen laikatapahtuma – eventin suhteen, niin on ollut aistittavissa vaikka minkälaista väreilyä erityisesti itäsiperianlaikojen geenitestauksen suhteen. Ehkä tärkeintä mitä voi koirien jalostukselle tehdä on tuoda tuloksia myös julki, myös niitä epämieluisiakin. Tästä syystä haluan nostaa jalustalle pellolaisen Henna Lintulahden, joka on lähtenyt Karhunvartijan poppoon kanssa työstämään tätä tapahtumaan, että hän on virallisesti ensimmäinen joka on pamauttanut julkiseksi myös oman koiransa geenitestien tulokset, missä todetaan koiran kantavan perinnöllistä silmänpainetautia, eli glaukoomaa. Tapahtumaa on lähdetty toki tekemään jo ennen kuin tämä tieto tuli, mutta sehän oli enemmän kuin bensaa liekkeihin se. Vielä kerran, historian kirjoihin Lintulahti nostettakoon.

Sillä onhan myös alkanut väreilemään hieman siihen malliin, ettei tämä ole mitenkään ensimmäinen tai ennenkuulumaton löydös. Muut eivät ole vain kertoneet tai halunneet epäilyksiään sairaista koirista varmentaa asianmukaisilla testeillä. On myös totta, että geenitestit ovat varsin uusi työkalu laikarotuisten koirien testauksessa, joten sen suhteen armo käykööt oikeudesta, mutta vain osittain.

Asiaan vaikuttaa yksinkertaistaen kaksi asiaa; riskinsietokyky ja raha. Riskinsietokykyä löytyy eniten niiltä joita ei jaksa kiinnostaa. ”Reunalla elämisen” haittapuolia on kohtuullisen kova riski menettää kasvonsa kasvattajana kun kasvattien omistajat joutuvat pahimmassa tapauksessa lopettamaan koiran kipujen ja sairastelun takia. Onneksi riskinsietokykyäkin on mahdollista ihan minä päivänä tahansa vähentää ottamalla asioista selvää ja tuomalla jalostuksellisten päätösten materiaalit avoimesti nähtäväksi.

Jos sitten ei se omatunto ole tarpeeksi napakka työkalu, niin kyllähän sitä viimeistään omassa kukkarossa tuntuminen saa isommatkin laivat kääntymään. Näitä voi alkaa ilmaantumaan kun koirien kauppoja aletaan purkamaan jälkikäteen ”hyödykkeen” selkeän uudesta omistajasta riippumattoman *vian* vuoksi. Eikä se ole mitään halpaa lystiä sekkään koirien kasvattaminen 5-vuotiaiksi todetakseen, että koira on sokea/vihainen silmänpainetaudin aiheuttaman kivun takia. Siinä saattaa alkaa jo heikkohermoista vituttammaan.

Mutta ei pidä alkaman hysteriaan, se ei ole ennenkään johtanut mihinkään. On resurssiviisaampaa keskittyä ennakoiden ratkaisuihin, eli mitä tehdä jos geenitesteistä jotain sitten löytyisi?

ks. seuraava kuva (klikkaamalla saa median auki isompana erilliselle välilehdelle)

Mendelin säännöt koiraesimerkein update 29082019.jpgSumma summarum, aina se helpompaa on kahta tervettä koiraa käyttää jalostukseen, todennäköisyydet sairaista pennuista on mitättömät (mutta joskus luonto päättää toisin kuin tilastotieteilijät….). Taudin kantajaakin voi käyttää jalostukseen täysin terveen yksilön kanssa, mutta silloin tulee pentueen kaikki yksilöt testata ja mahdolliset ns. jalostustoimenpiteet tehtävä avoimin kortein kasvattajien ja pennun ottajien välillä. Kahden kantajan käyttäminen ristiin, noh, onhan sitä rahhaa polteltu turhempiikin asioihin, mutta kannattaneeko suotta? Sairaiden koirien kanssa leikkiin lähteminen vaatii jo sitten jotain aivan uskomatonta ominaisuutta mitä olisi aivan välttämätöntä saada jatkettua rodussa, esimerkiksi kyky lentää tms.

Eiköhän sitä tästäkin asiakokonaisuudesta saada puhetta aikaiseksi Lappilaisessa laikatapahtumassa. Vielä on myös aikaa ilmoittautua koiransa kanssa. mm. geenitesteihin (viimeistään 13.5!). Mitä aikaisemmin, sen parempi, sillä tällä hetkellä alkuperäinen koiramäärä 30 alkaa olemaan täynnä, mutta jos saamme noin 15 lisäkoiraa testeihin niin koitamme järjestää myös toisen virallisen näytteenottajan tapahtumaan.

Päivitys 29.8.2019, virheellisesti aikaisemmin kirjoitettu 25% todennäköisyydestä kantajageenin todennäköisyydesta pentueessa missä vanhemmista toinen on terve ja toinen resessiivisesti periytyvän taudin kantaja.

Koirien MyDogDNA-profiilit nyt omilla sivuillaan ja aatosta testaukseen liittyen

Se on moro!

Ajankohtaisen keskustelun tuoksinnassa tuli havahduttua tosiasiaan että nuo koirain geenitestien tulokset ovat hiuksen hienosti hankalasti löydettävissä. Siksipä allekirjoittanut viskasi nämä tiedot koirakohtaisesti omille välisivuilleen ”terveys”-otsakkeen alle. Alla vielä suorat linkit näihin:

Ora: MyDogDNA-tulokset (perus-Suomikoira jalostukselliselta näkökannalta)

Väärti: MyDogDNA-tulokset (”erikoisempi” tuontikoira Venäjältä)

Valkko: MyDogDNA-tulokset (koira jo edesmennyt!)

Tässä kun siis männäpäivinä ollut keskustelua mm. laikojen terveystutkimuksista ja ehken erityisesti geenitestien hyödyllisyydestä niin sanottakoon että kyllä tässä kennelissä kasvattajat ovat tehneet päätöksen teetättää heti ensimmäisistä kennelin nimen alla tehtävistä pennuista lähtien geenitestit (sekä suosimaan jalostuskumppanien valinnassa testattuja yksilöitä). Kyllä kun sen ekan kerran pääsee livahtamaan ulkomaailmaan sellainen pentue jossa olisi esim oireettomia silmänpainetaudin kantajia (ks. lisätietoa täältä) niin kyllähän siinä ei rahalla mitata sitä maineen menetystä kasvattajana.

Lisäksi geenitestaus on mahdollista suorittaa hyvin aikaisessa vaiheessa (toki tulosten vastausaika noin 1kk), mutta periaatteessa jo kasvattaja voi tehdä päätöksen sukua jatkavien yksilöiden kohtalosta hyvin varhaisessa vaiheessa. Geenitesti ei tietenkään korvaa aikuisiällä tehtäviä rakenteellisia terveystutkimuksia, mutta ainakin pahimmat perinnölliset sairaudet pystytään jo stoppaamaan ennen 2v ajallista ja rahallista panostusta koiraan.

Joten kyllä, suosittelemme.

Itäsiperianlaikojen koko – perimän vaikutus?

Tässä tuli taasen MyDogDNA-sivustolla pyörittyä ja katseltua mikä on tilanne itäsiperianlaikojen tutkimustulosten puolella tilanne. Tulipa myös vastaan koirien kokoa selvittelevä osuus, missä eri kokoon vaikuttavien geenien ilmentymä on koirilla lähdetty tutkimaan.

Lainaus MyDogDNAn sivulta:

”Koiran koko on monitekijäinen ominaisuus, johon vaikuttavat useat eri geenit vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Olemme testanneet koiraltasi jopa seitsemän* geenimuotoa, joiden tiedetään säätelevän kokoa. Koirasi kantama genotyyppiyhdistelmä sekä sen rodun perinnöllinen vaihtelu kokomerkkigeenien suhteen on havainnollistettu alla.

Yleissääntönä, mitä enemmän alkukantaisia (”susi”) alleeleja tavataan, sitä suurempi koira/rotu. Päinvastoin ilmaistuna, mitä enemmän johdettuja alleeleja (vaihtoehtoisia nykyaikaisilla koiraroduilla esiintyviä geenimuotoja) on läsnä, sitä pienempi koira/rotu.”

Harmikseen täytyy todeta, että ainakaan tänään (13.05.2017) tilastoihin ei oltu merkitty kuin kaksi koiraa, eli allekirjoittaneen testauttamat… Noooh, kyllähän se siitä tulee täyttymään kun ihmiset ymmärtävät käydä tilaston täyttämässä. Tilanne siis tällä hetkellä alla kuvatun kaltainen

Näyttökuva 2017-05-13 kello 9.57.21
Kuvakaappaus: MyDogDNA-sivustolta 13.05.2017, tiedot Eräjätkän Orasta sekä toinen pallura edustaa Valkkoa. Genotyyppi-vertailuun on koottu seitsemän kokoon tiettävästi vaikuttavaa geeniä. Oralla on yksi geeni ”pienirotuisilla koirilla löydetty” molemmilta vanhemmilta peritty, mutta loput 6 on puhtaasti ns. alkukantaisia versioita (isoilla roduilla tavattuja) molemmilta vanhemmilta. (toim. huom: Valkolla GHR1:n on vain toiselta vanhemmalta peritty. On kuitenkin useasti matalaksi todettu näyttelyissä).

Tännepä siis mahdollisimman moni geenitestauttaja täyttämään tietoja koirasta niin saavat tutkittua todenperäisyyttä sille mitkä perinnölliset tekijät vaikuttavat kokoon, mitkä ovat sitten mahdollisesti enemmän ympäristön tuottamia tuloksia.

Huom! Laikajärjestö tukee jäsenistönsä koirien DNA-testien tekoa 15euroa/testi, kunhan tulokset antaa laikajärjestön käytettäväksi (lisätietoa mm. Laika-lehdestä 2/2017). Tässä vielä linkki MyDogDNA-sivustolle sekä Oran testitulokset ja Valkon testitulokset.

Hurttain geenitestien tulokset tulivat!

Ohessa Oran ja Valkon MyDogDNA-testikittien tulokset. Poskisolunäytteethän otatimma reilu 5 viikkoa sitten kunnaneläinlääkärillä. Tuloksia tullaan vertailemaan tarkemmin vielä omissa postauksissaan sekä koirien omilla ”terveys”-sivuillaan.

Oran julkinen profiili –> täällä

Oran tulokset PDF:nä: Ora_mydogdna_29062016

Valkon julkinen profiili –> täällä

Valkko_mydogdna_29062016