Itäsiperianlaikat ja glaukooma – historian havinaa ja mahdollisuus osallistua terveysdatan jakamiseen

Päivitetty: 05.02.2022

Ei ole kerta eikä kaksi, kun joku kysäsee että onko allekirjoittaneella vielä kuinka hyvässä muistissa itäsiperianlaikojen glaukooma-tilanne. No eihän se ole, kun tuosta kuuluisasta Lappilaisesta laikatapahtumastakin (vm. 2019) alkaa olemaan jo tovi jos toinenkin. Tätä taustaa vasten on kuitenkin ollut mielenkiintoista, melkein jopa surkuhupaisaa, seurata itäsiperianlaikojen osalta tapahtuvaa keskustelua ja kehitystä glaukooman ympärillä. Ei sillä etteikö muitakin asioita olisi tikun nokkaan nostettavana, mutta keskitytäämpä tähän nyt tässä postauksessa.

Vuoden 2019 lopulla geenitestauksen osalta tilanne näytti varsin mieltä lämmittävälle, MyDogDNA-testauksella saatiin testattua ainakin kahta eri glaukooman muotoa itäsiperianlaikoista; semmottii 11% tietämillä oli kantajien määrä testatuista (yhtään testattua ja julkistettua sairasta koiraa ei minun tietooni koskaan kantautunut).

Noh, sitten tuli yrityskaupat MyDogDNA:lla ja sotki koko paketin. Eikä tuo nyt vieläkään ole aivan siinä mallissaan mitä se oli silloin back in the days. Palattiin jopa muutaman askeleen verran takaisin kohden kivikautta, koska jälleen kerran geenitestauksen tuloksia pääsivät kuulemaan ja kokoamaan vain laikajärjestön jalostusneuvojat. Aktiivisesti geenitutkimuksia tekevät kasvattajat ja muutkin aktiivi-koiranomistajat menettivät yrityskauppahässäkän johdosta vaihtoehtoisen foorumin tietojen avoimempaan jakamiseen.

Ehkä masentavin uutinen mikä paljastui tässä tovi takaperin oli, että tämänhetkinen WisdomPanelin versio MyDogDNA -testikitistä ei edes sisällä itäsiperianlaikoilla todettuja glaukoomaversioita (beagle ja norjanharmaa). Notta jos joku nyt väittää että terve on Wisdom Panelin testin versiolla, niin varmistakaan nyt vielä että sieltä edes nuo versiot POAGista löytyy…

Tästä johtuen, http://www.karhunvartijan.com -sivusto koittaa tuoda hieman selkeyttä itäsiperianlaikojen glaukoomatilanteeseen, ja tarjoaa mahdollisuuden osallistua ko. datan tuottamiseen. Lisätietoa löytyy omalta sivultaan (https://karhunvartijan.com/itasiperianlaikat-ja-glaukooma/), minne on jo ensimmäinen ”sukutaulu” pystytetty (päivitetty 05.02.2022 myös jalostustietokannan silmäliitännäisten diagnoosien osalta). Jokaisen koiran tulos, terveen tahi kantajan, tuo merkitsevyyttä tähän kuvaajaan ja siten mahdollisesti ennaltaehkäisee epämiellyttävät yllätykset.

Ja kuinka sitten taasen toimia ko. taudin kanssa, siitäkin löytyy omat aatoksensa tältä sivustolta. Ja nekin toki aivan tämmöisen tavan tallaajan näkökulmasta :).

Suositeltu

Sivuston siistiminen käynnissä!

Sehän tahtoo sanoa sitä että mikkään ei toimi kunnolla ja loputkin on jottain ihan hirviää. Mutta eiköhän se tästä :). Tavoitteena kukkarolle sopivampi kokonaisuus, mistä ei kuitenkaan jäisi uupumaan semmoinen data, mitä itse ja mahdollisesti muut haluavat lukea jatkossakin. Se ole kuin mielikuvitus rajana, ja vähän ehkä tunnit vuorokaudessa.

Mutta elekee ihmetelkö jos jotkin videot eivät näy tahi taulukot löydy, niitä lisäillään takaisin ja tehdään muutenkin vähän ristiintarkistusta linkkien toimivuuden suhteen. Osa materiaalista onkin jo muutenkin aika heittää tunkiolle vanhentuneen tiedon johdosta. – Anu

Jalostuspohdintaa – samaa soopaa tänäkin vuonna

Hola!

On taas tullut se aika vuodesta, kun suomalaiset itäsiperianlaikanartut alkavat tekemään juoksujaan (varsin yleisesti kiimakausi on tässä elokuusta aina tuonne lopputalven reunamille, mikä lie suomalainen villitys).

Ja sehän tarkoittaa jälleen kerran myös sitä, että kasvattajat miettivät pää punaisena sopivia astutuskumppaneita nartuilleen. Ja siihen ainakin näin henkilökohtaisesti vaikuttaa seuraavat asiat (tärkeysjärjestyksessä ja selityksineen). (!Varoitus, tekstissä voi vilahdella muutamia yksittäisiä kiroamiseen viittaavia sanaparsia, ei luettavaksi lasten kanssa)

1. Terveys

Voin vain kuvitella kuinka helvetisti se vituttaa kun 3-5v koira alkaa kipeytymään jonkin saatanan perinnöllisen taudin vuoksi (varsinkin, jos se olisi ollut jollain kohtuullisella testillä todennettavissa). Itse kuitenkin hankin koiran sitä varten, että pystyn sen kanssa touhuamaan hyviä vuosi likemmäksi 10v+.

Lisäksi koiran soisi olevan muissakin asioissa kohtuu ”helppo”, eli järkiruualla ja liikunnalla koiralla on turkki kunnossa ja eläinlääkärillä ei tarvitse kuin rokotuksen käydä hakemassa sekä terveystutkimukset teetättämässä jalostuksen jatkuvuutta varten. Kaikenmaailman allergiaruokien ja värkkäysten kanssa ei kukaan tieten tahtoen halua alkaa.

2. Riistaverisyys

Ja sitten tulee se seuraavaksi tärkein, eli kyllähän sen koiran soisi metsässä toimivan. Tähän asiaan vaikuttaa kuitenkin hyvin paljon se hihnan toinenkin pää. Toisissa tilanteissa koiralle voidaan tarjota enemmän riistamahdollisuuksia kuin toisissa, ja toisissa elämäntilanteissa voidaan koiraa viedä kokeisiin (tai olla viemättä).

Toisaalta koira voi olla semmonen velho ja shamaani, että se tietää nämä hommat niinkuin se seppä joka syntyessään jo tako rautaa menemään ennekuin kerkesi vaippaan paskomaan. (Mutta joskus, harvoissa tapauksissa toki, näinkään ei ihan asiat olet. Laikoilla *ehkä* vielä tänä päivänäkin vaaditaan vielä hieman enemmän duunia halutulle riistalle ohjaamisessa kuin toisenrotuisilla hirvikoirilla). <- huomasitteko kuinka hellän varovaisesti koitin astella yli tuon miinakentän? Minä en käy valehtelemmaan, kyllä tuon oman ensimmäisen itälaikan kanssa on saanut tunteja viettää metässä ihan omiin tarpeisiin, oon kuullut huhuja, että ”ne toiset rodut (yleensä harmaamman väriset) lähtee kuin tykin suusta ja itse ei tarvihe kuin hiluxissa istuskella”. Empä lähe tällä kokemuksella muuta väittämään, näin se voi ollakin.

Laikalla se riistaverisyys on kuitenkin alkujaan hieman toisella tavalla suuntautunutta, ja toivoisinkin että myös jatkossakin laika pitää paikkansa siellä moniriistaisuuden parissa. Kyllä jos minä idioottivarman hirvikoiran haluaisin, niin olisihan se jokin toinen rotu. Siinä mielessä ei tule pennunottajan erehtymän laikan käyttökohteista.

Edellisen paasauksen päätän kuitenkin tähän, eli POINTTI on se, että voi elämäni kevät kuinka se SITTEN vituttaa, kun siulla on semmonen pelikoira olemassaan joka teinivuosina päräyttää KVAksi hirvelle ja linnulle ja on taipparia karhulle, ja sitten pennutusajatusten jo siintäessä horsitontissa 3v:na koira tuleekin kipeäksi (juuri sen jälkeen kun olet tuhlannut siihen tuhansia euroja rahaa ja vuorokausittain tunteja saadaksesi siitä ns. kunnon jalostuskoiran käyttö- ja näyttötuloksineen). Kyllä siinä saattaa hieman ns. ranteet auki -meinkinkiä olla ja norsun kärsä kasvaa otsasta läpi.

3. Ulkomuoto

No mielestäni jos edellä mainitut kaksi asiaa on tikissä, niin luulisi sen ulkomuodonkin seuraavan perässä. Näyttelyissä kun kuitenkin aina puhutaan mielipiteistä, ja niitä voi olla monia. Harva ulkomuototuomari on kuitenkaan koulutukseltaan eläinlääkäri, niin ulkomuodonkin arviointi terveysnäkökohdat edellä ei välttämättä aina mene aivan nappiin. Ja vaikka mulkerolle se kuulostaakin, niin kyllä minä olen taipuvainen uskomaan siihen, että näyttelyissäkin käyttökoirarodussa AVO-luokassa esitetyt koirat kalskahtaa hieman korvaan. Tai ainakin jos korostetun iso osa niistä kultaakin arvokkaimmista SERT:stä menee sen edellä mainitun luokan edustajalle (ikä on jotain välillä 3-8v eikä muka yhtään käyttökoetulosta?). Ulkomuototuomareilla on tässäkin asiassa hirmuisen iso vastuu kannettavanaan. Toki, voihan kaikki edellä mainittu olla kateellisen kitinää kun oma koira ei ole pärjännyt näyttelykehissä? Muuttuuko mielipide, jos miulla onkin SERT-rohmu, mutta esim. terveys semmoinen ettei puhettakaan että metsässä pärjäisi vanhoille päiville? Tuskin.

Toteutus?

Eli mitteepä meinasin tehdä sitten itse? No jos luoja suo, ja Ora alkaisi kiimahommiin, niin kyllähän se uros on A) terveystutkittu [väh. lonkat ja eläinlääkärin/vastaavan toimijan ottama MyDogDNA-testi] ja B) sillä on ulkopuoliselle arvioijalle antama näyttö käyttökokeista/sen toimintaa pääsee seuraamaan tutkatiedoilla useamman päivän ajan. Oran osalta myös koiran sukulaisten lisääntymisbiologiassa ei voi olla mitään haasteellisuuksia, eli keinosiemennykset ja vastaavat värkkäykset jätetään tästä pelistä kokonaan pois. Viittaan tässä siihen, että Oran ensimmäinen astutusyritys joulun tienoilla vuonna 2018 kaatui siihen että nakku antoi urokselle selkään ja toista yritystä vuosimallia 2019-2020 tässä vieläkin odotellaan (sekoittiko 1v. sisällä kaksi muuttoa koiran kiimakierron, mene ja tiedä, mutta sitä seuraavaa juoksua tässä odotellaan vieläkin). Oran osalta näytöt tuli onneksi haettua jo teinivuosina ja terveystutkimuksista on ns. runsauden pula. Geenitestin vakaa kannattaja olen jo siitäkin johtuen, että kun kaksi testattua vanhempaa käyttää pennutukseen, niin välttämättä tarvihe olla koko 10-päistä pentuetta sitten kiikuttamassa testeihin (selkiä rahansäästö). Nykytietämyksellä olen kuitenkin jo sen päätöksen tehnyt, että ne harvat pennut mitä itse tulen koskaan Bear Caliberin kennelnimen alla tekemään, tulevat olemaan kaikki geenitestattuja ja tulokset julkisia. Näin pidetään tämä koirien jalostus läpinäkyvämpänä ja se on aina yksi murhe vähemmän pennunottajalle. Lisäksi autan mielelläni geenitesteistä kiinnostuneita koirien omistajia testaamiseen liittyvissä kysymyksissä ja mm. kuinka tulokset saa julkisiksi. En varmasti ole ainoa, joka tekee tälläkin hetkellä kiivasta hakutyötä jalostuskumppanien etsinnässä, ja kyllä se MyDogDNA-sivusto on yksi valveutuneimpien kasvattajien työkalu siinä missä Kennelliiton jalostustietokantakin.

Kohta se taas alkaa!

Nimittäin metsästyskausi! Voe että, kyllä se on tämän talouden joulu kun 20.8. pamahtaa kalenteriin. Sitä ennen kuitenkin on vielä hyvästi aikaa rakennella sitä juoksukuntoa metsärientoihin. Oran kanssa on siirrytty ihmisen raahaamisesta potkupyörän raahaamiseen, ja kickbike-kilometrejä alkaa olemaan kasassa jo rapiat 173km. Lisäksi on hitusen enemmän alettu tuota päänuppiakin treenaamaan, ja tehty muutamia verijälkiä kesän aikana maastoon. Mene ja tiedä, vieläkö ”vanha” oppii uutta, mutta ainakin koiranohjaajalle vähän uuden opiskelua jokaiselle vuodelle :D. Vielä on kuitenkin matkaa ennenkuin alamma koiratanssia treenaamaan…

Vielä olisi syksylle yksi näyttelytreeni buukattunakin, kiitos koronan toki keskelle hehkeimmän metsästyskauden. Se hieman harmittaa, mutta minkäs näille taasen pieni ihminen voi.

Ohessa hieman tunnelmia tämänaamuiselta potkupyörälenkiltä, makiata vauhdin hurmaa (muutaman kirittäjän avustuksella ;))

Uusi Havaintoja ja selvittelyjä -osio: Näyttelykartta 2020

Hyvä lukija, nysse on valamis! Eli näyttelykartta 2020 FCI5 ryhmän rodulle itäsiperianlaika. Nyt pitäisi pystyä hakemaan näyttelyitä;

A) näyttelytyypin perusteella valikoimalla ”Showtype

B) tuomarin perusteella valitsemalla ”Judge”-listasta haluamansa

C) kuukauden perusteella valitsemalla ”Month” -listasta kiinnostavimman kuukauden

Huom! pahoittelen finlandia, ääkköset ja öökköset eivät ole plugin ystäviä.

Näyttelykarttaa päivitetään systemaattisen satunnaisesti, tavoitteena parantaa vielä kartan käytettävyyttä mm. nettisivustoihin pääsemiseksi ”yhden klikkauksen taktiikalla”. Vielä ei tämä ole selvinnyt kuinka saan toimimaan infolaatikoiden sisällä, mutta ken ties, joku päivä sekin oppi minut löytää – Anu

Päivitetty: Tracker Artemis

Tässä kun on koira saanut olla irti parin viikon ajan, niin alkaa jo jonkinlainen tuntuma olemaan Artemiksen käytöstä.

Trackerin käytön parhaita puolia on edelleen softassa omien ja muiden koirien sekä kamujen seuraaminen metsästystilanteissa (ja toki myös kotisohvalta puolen Suomen päästä), kyllä se vaan on kuin formuloita vahdattas nuotion ympärillä kun joka ukko ja akka tuijottaa silmä kovana omaa puhelintaan suu vaahdossa kommentaattorina toimien. Mutta allekirjoittaneelle se tuo enemmän sitä paljon kaivattua yhteisöllisyyttä kun voidaan kommentoida ja pohtia omia ja toisten tekemisiä :D.

Artemiksen osalta täytyy vielä tässä vaiheessa sanoa että 1. Tutka kyllä toimii siten että koiran on yleensä löytänyt (poikkeus vahvistaa säännön; Artemiksen päivitys-päivänä toki hävis koko koira huonoilla kentillä 2h:ksi, mutta onneksi sen verran tunnen jo koiraa että kyllä se aina lähtöpaikalle palaa, ja niin se vaan tekikin, huh…) 2. No ihan ei vielä ole saanut niskaotetta vanhemmista malleista tämä… Jäämme jännällä odottamaan josko niitä parannuksia kerkeäisi vielä tälle syksyä tulla. Tärkeimmät huomiot on listattu omalle sivulleen.

Päivitys: Koiratarha rivariin

Syksyn koputellessa ovelle myös rivarin koiratarha-projekti otti aimo askeleen eteenpäin. Nyt on saatu koiralle ”aitaus” jossa uskoisin kaksijalkaisenkin viettävän mieluusti aikaa. Päivitellään lisää kunhan saadaan mm. urakoijien loputkin hintatiedot selvitettyä. Ehkäpä sitten kesällä 2020 nähdään jo jonkinlaista pusikkoa ja rehuakin kuvissa, syksyä ja talvea vasten tuskin poltetaan rahaa enää niihin.

Ohessa linkki projektin omille sivuille 🙂

Seuraavaksi pitäisikin sitten alkaa päivittelemään Oran HIRV- ja LINT-kokeen tuloksia, ei niistä toki paljoa jää kehuttavaa jälkipolville, mutta muistin tueksi että ompahan ees käyty 😀

21.11.2018 (päivitys:25.11.18) – Erraushaukut horisontissa, Suomen parhaat alle 3-vuotiaat koirat kisapäivänä (30.11.2018)?

(Jaa että miksi tuo otsikko on tuollainen sanahirviö? No siksi että heti alkuun on syytä painottaa että koiratietokanta.fi:stä poimitut tiedot eivät ole aina ihan koko totuus (vaikka erinomainen työkalu onkin ja viive mahottoman pieni). On siis syytä jättää pieni vara jos joidenkin koirien tulokset eivät ole ihan vielä kerenneet koko kansan tietoon).

Vaan niin, sehän on kohta Suomen Laikajärjestö Ry:n nuorten, alle 3-vuotiaiden laikojen arvo-ottelut edessä. Vielä on muutama päivä aikaa ilmoittautua (ohjeet ja lisätiedot: www.laikajarjesto.fi/kisat/erraus-etusivu). Koska taloudessa on jopa kaksi itäsiperianlaikaa jotka on osoittaneet kyntensä koerintamalla, niin kaksin verroin kovempi paine oli värkätä jonkinlainen ranking valintasääntöä mukaillen (vaikka viime keväänä valintasääntökeskustelun ollessa hehkeimmillään todettiin näistä rankingeistakin että yhtä tyhjän kanssa…).

Mutta hei, vesi ankan selkää jne. Ohessa siis päivän tilasto Suomen parhaimmista alle 3-vuotiaista itäsiperianlaikoista, por favor! (valintasääntö tarkemmin osoitteessa: www.laikajarjesto.fi/erraus-valintasaanto)

Suomen Laikajärjestö Ry:n Erraushaukku 2018 valintasäännön mukaiseen järjestykseen lätkityt itäsiperianlaikat http://www.koiratietokanta.fi – materiaalin perusteella (24.11.2018 mennessä kirjautuneet tulokset). Lisätty myös valittujen koirien tiedot 27.11.2018

Ja mainittakoon jo heti alkuun, että kantani päivitettyyn valintasääntöön löytyy omasta kirjoituksestaan oheisesta linkistä, edelleen samaa mieltä kuin keväällä… (linkki). Lyhyesti kerrottuna olen sitä mieltä edelleen että marssijärjestys tulisi olla siten että kuluvalla kaudella tulokset tehneet menevät ensin kokeeseen, sitten jämäpaikkoja täytellään niillä muilla (kyllä, Oran kanssa kisoihin pääseminen hankaloituisi toden teolla, mutta se olisi toisaalta oikein, koska koira ei ole toiminut. Sekin riesa, eli syksyn vaivannut nielutulehdus onneksi toki hoidettu jo).

Valintasäännöissä voisi myös mielestäni selkeyttää mitä haetaan 15kk näyttelytuloksella; kelpaako nuorena 9kk:n iässä haettu JUN-luokan näyttelytulos koiralla joka on kisapäivänä >15kk ikäinen, vai onko pointtina varmistaa että ”aikuinen” koira >15kk on rotumääritelmän mukainen, eli näyttelytulos haettu käytännössä NUO-luokassa*? Mene ja tiedä, en minä ainakaan tiedä. Valitettavan monella kovalla pelikoiralla uupuu edes se vähäinen näyttelytulos, oi miksi?

(huom! Kisoihin osallistumisoikeus on myös muilla laikajärjestön jäsenten omistamilla laikaroduilla, näiden tuloksia ei ole katselmoitu tässä vähäisen vapaa-ajan puitteissa)

*niin tosiaan, näyttelytulosvaatimustahan on perusteltu KVA-titteliä mukaillen, eli arvokisoissa tulostason hengen tulee olla sellainen että KVA-arvon voisi pokata (näin ollen Suomen Kennelliiton sääntöjen mukaisesti näyttelytulos tulee olla hankittu >15kk iässä jos koira on kisaan osallistuessaan >15kk ikäinen).

Karhunvartijat kehittyy taas! – Mobiiliin käypäset nettisivut, oh my good!

Katohan vaan, karhunvartijan poppoon edustajat löysi vielä kopeloimattoman raksin wordpressissä. Siinä luki jottain ”mobiiliyhteensopiva” tms. Aevan sama, mehän ei tavata yleensäkään mitään ohjeita lukea, vaan ensin kokeillaan ja sitten katotaan kuinka paljon meni metsään.

Vaan näyttäisi sille, että kyseistä raksia klikkailemalla saatiin tämäkin sivusto näkymään erityisesti puhelimen näytöllä sen kaltaselle että verkkokalvot eivät heti arpeudu. Muutamissa kohdissa kun KOODARIT on vääntäneet ominpäin HTML:ää niin näyttää juuri sille kun olettaa voikin, eli ihan hirveälle paskalle. Mutta se onkin ihan tekijänsä näköistä se :D. Ja asia käy ilmi sitäkin kautta, joten mission accomplished.

Joten teretulemasta tutustumaan sivuihin myös pienempien tietoliikennevälineiden kanssa, toivottavasti sivustolla pyöriminen tätä kautta helpottuu myös liikenteessä (huom, you shall not karhunvartijan.com and drive :P)