Jalostuspohdintaa – samaa soopaa tänäkin vuonna

Hola!

On taas tullut se aika vuodesta, kun suomalaiset itäsiperianlaikanartut alkavat tekemään juoksujaan (varsin yleisesti kiimakausi on tässä elokuusta aina tuonne lopputalven reunamille, mikä lie suomalainen villitys).

Ja sehän tarkoittaa jälleen kerran myös sitä, että kasvattajat miettivät pää punaisena sopivia astutuskumppaneita nartuilleen. Ja siihen ainakin näin henkilökohtaisesti vaikuttaa seuraavat asiat (tärkeysjärjestyksessä ja selityksineen). (!Varoitus, tekstissä voi vilahdella muutamia yksittäisiä kiroamiseen viittaavia sanaparsia, ei luettavaksi lasten kanssa)

1. Terveys

Voin vain kuvitella kuinka helvetisti se vituttaa kun 3-5v koira alkaa kipeytymään jonkin saatanan perinnöllisen taudin vuoksi (varsinkin, jos se olisi ollut jollain kohtuullisella testillä todennettavissa). Itse kuitenkin hankin koiran sitä varten, että pystyn sen kanssa touhuamaan hyviä vuosi likemmäksi 10v+.

Lisäksi koiran soisi olevan muissakin asioissa kohtuu ”helppo”, eli järkiruualla ja liikunnalla koiralla on turkki kunnossa ja eläinlääkärillä ei tarvitse kuin rokotuksen käydä hakemassa sekä terveystutkimukset teetättämässä jalostuksen jatkuvuutta varten. Kaikenmaailman allergiaruokien ja värkkäysten kanssa ei kukaan tieten tahtoen halua alkaa.

2. Riistaverisyys

Ja sitten tulee se seuraavaksi tärkein, eli kyllähän sen koiran soisi metsässä toimivan. Tähän asiaan vaikuttaa kuitenkin hyvin paljon se hihnan toinenkin pää. Toisissa tilanteissa koiralle voidaan tarjota enemmän riistamahdollisuuksia kuin toisissa, ja toisissa elämäntilanteissa voidaan koiraa viedä kokeisiin (tai olla viemättä).

Toisaalta koira voi olla semmonen velho ja shamaani, että se tietää nämä hommat niinkuin se seppä joka syntyessään jo tako rautaa menemään ennekuin kerkesi vaippaan paskomaan. (Mutta joskus, harvoissa tapauksissa toki, näinkään ei ihan asiat olet. Laikoilla *ehkä* vielä tänä päivänäkin vaaditaan vielä hieman enemmän duunia halutulle riistalle ohjaamisessa kuin toisenrotuisilla hirvikoirilla). <- huomasitteko kuinka hellän varovaisesti koitin astella yli tuon miinakentän? Minä en käy valehtelemmaan, kyllä tuon oman ensimmäisen itälaikan kanssa on saanut tunteja viettää metässä ihan omiin tarpeisiin, oon kuullut huhuja, että ”ne toiset rodut (yleensä harmaamman väriset) lähtee kuin tykin suusta ja itse ei tarvihe kuin hiluxissa istuskella”. Empä lähe tällä kokemuksella muuta väittämään, näin se voi ollakin.

Laikalla se riistaverisyys on kuitenkin alkujaan hieman toisella tavalla suuntautunutta, ja toivoisinkin että myös jatkossakin laika pitää paikkansa siellä moniriistaisuuden parissa. Kyllä jos minä idioottivarman hirvikoiran haluaisin, niin olisihan se jokin toinen rotu. Siinä mielessä ei tule pennunottajan erehtymän laikan käyttökohteista.

Edellisen paasauksen päätän kuitenkin tähän, eli POINTTI on se, että voi elämäni kevät kuinka se SITTEN vituttaa, kun siulla on semmonen pelikoira olemassaan joka teinivuosina päräyttää KVAksi hirvelle ja linnulle ja on taipparia karhulle, ja sitten pennutusajatusten jo siintäessä horsitontissa 3v:na koira tuleekin kipeäksi (juuri sen jälkeen kun olet tuhlannut siihen tuhansia euroja rahaa ja vuorokausittain tunteja saadaksesi siitä ns. kunnon jalostuskoiran käyttö- ja näyttötuloksineen). Kyllä siinä saattaa hieman ns. ranteet auki -meinkinkiä olla ja norsun kärsä kasvaa otsasta läpi.

3. Ulkomuoto

No mielestäni jos edellä mainitut kaksi asiaa on tikissä, niin luulisi sen ulkomuodonkin seuraavan perässä. Näyttelyissä kun kuitenkin aina puhutaan mielipiteistä, ja niitä voi olla monia. Harva ulkomuototuomari on kuitenkaan koulutukseltaan eläinlääkäri, niin ulkomuodonkin arviointi terveysnäkökohdat edellä ei välttämättä aina mene aivan nappiin. Ja vaikka mulkerolle se kuulostaakin, niin kyllä minä olen taipuvainen uskomaan siihen, että näyttelyissäkin käyttökoirarodussa AVO-luokassa esitetyt koirat kalskahtaa hieman korvaan. Tai ainakin jos korostetun iso osa niistä kultaakin arvokkaimmista SERT:stä menee sen edellä mainitun luokan edustajalle (ikä on jotain välillä 3-8v eikä muka yhtään käyttökoetulosta?). Ulkomuototuomareilla on tässäkin asiassa hirmuisen iso vastuu kannettavanaan. Toki, voihan kaikki edellä mainittu olla kateellisen kitinää kun oma koira ei ole pärjännyt näyttelykehissä? Muuttuuko mielipide, jos miulla onkin SERT-rohmu, mutta esim. terveys semmoinen ettei puhettakaan että metsässä pärjäisi vanhoille päiville? Tuskin.

Toteutus?

Eli mitteepä meinasin tehdä sitten itse? No jos luoja suo, ja Ora alkaisi kiimahommiin, niin kyllähän se uros on A) terveystutkittu [väh. lonkat ja eläinlääkärin/vastaavan toimijan ottama MyDogDNA-testi] ja B) sillä on ulkopuoliselle arvioijalle antama näyttö käyttökokeista/sen toimintaa pääsee seuraamaan tutkatiedoilla useamman päivän ajan. Oran osalta myös koiran sukulaisten lisääntymisbiologiassa ei voi olla mitään haasteellisuuksia, eli keinosiemennykset ja vastaavat värkkäykset jätetään tästä pelistä kokonaan pois. Viittaan tässä siihen, että Oran ensimmäinen astutusyritys joulun tienoilla vuonna 2018 kaatui siihen että nakku antoi urokselle selkään ja toista yritystä vuosimallia 2019-2020 tässä vieläkin odotellaan (sekoittiko 1v. sisällä kaksi muuttoa koiran kiimakierron, mene ja tiedä, mutta sitä seuraavaa juoksua tässä odotellaan vieläkin). Oran osalta näytöt tuli onneksi haettua jo teinivuosina ja terveystutkimuksista on ns. runsauden pula. Geenitestin vakaa kannattaja olen jo siitäkin johtuen, että kun kaksi testattua vanhempaa käyttää pennutukseen, niin välttämättä tarvihe olla koko 10-päistä pentuetta sitten kiikuttamassa testeihin (selkiä rahansäästö). Nykytietämyksellä olen kuitenkin jo sen päätöksen tehnyt, että ne harvat pennut mitä itse tulen koskaan Bear Caliberin kennelnimen alla tekemään, tulevat olemaan kaikki geenitestattuja ja tulokset julkisia. Näin pidetään tämä koirien jalostus läpinäkyvämpänä ja se on aina yksi murhe vähemmän pennunottajalle. Lisäksi autan mielelläni geenitesteistä kiinnostuneita koirien omistajia testaamiseen liittyvissä kysymyksissä ja mm. kuinka tulokset saa julkisiksi. En varmasti ole ainoa, joka tekee tälläkin hetkellä kiivasta hakutyötä jalostuskumppanien etsinnässä, ja kyllä se MyDogDNA-sivusto on yksi valveutuneimpien kasvattajien työkalu siinä missä Kennelliiton jalostustietokantakin.

Uusi Havaintoja ja selvittelyjä -osio: Geenitestaus

Eli melkein kuin uusi Tunteita ja Tuoksuja -kausi, aina yhtä jännittävää. Sen näkee taas kun on pakkolomalla koiran ollessa toipilas niin kerkiää kaikenmaailman turhaketta taas harrastamaan, eli blogin sisällön täydentämistä.

Nyt uutena uutukaisena tuli tehtyä aihealueeseen Geenitestaus ihan oma sivunsa (linkki sivulle). Teksti ja ohjeistus perustuu täysin MyDogDNA-testipaneelin käyttöön. Laikapuolella hieman koitettiin jo aiheuttaa asian ympärille pienimuotoista hässäkätä alkukesästä, mutta alkuinnostuksen jälkeen ko. rintamalla on ollut taas hiljaista. Varsinkin sitä toivoisi että nyt kun alkaa astutuskausi olemaan päällänsä niin tämä asia olisi viimeistään nyt ajankohtainen.

Sivun alkuun on koottu kolme kuvaohjetta

1. Kuinka julkaista MyDogDNA-tulokset

2. Kuinka lisätä kokotiedot koirasta MyDogDNA-profiiliin

3. Kuinka aktivoida koiran MyDogDNA BREEDER-työkalu

Tavoitteena on lisäksi ylläpitää myös itäsiperianlaikojen osalta listausta testatuista koirista, joiden tutkimustulokset ovat julkisia. Aidosti toivon, ettei ko. listaus missään tapauksessa pelottelisi uusia testaajia olemaan julkaisematta tuloksia. On ensiarvoisen tärkeää että terveet ja kantajat, sairaista puhumattakaan, julkistettaisiin nyt eikä sitten kun maito on matolla härskiintymässä. Lisää pohdintaa asiaan liittyen sivustolla.

Geenitestaus, kuinka käyttää tuloksia koirien jalostuksessa?

Tässä kun ollaan aktivoiduttu Lappilainen laikatapahtuma – eventin suhteen, niin on ollut aistittavissa vaikka minkälaista väreilyä erityisesti itäsiperianlaikojen geenitestauksen suhteen. Ehkä tärkeintä mitä voi koirien jalostukselle tehdä on tuoda tuloksia myös julki, myös niitä epämieluisiakin. Tästä syystä haluan nostaa jalustalle pellolaisen Henna Lintulahden, joka on lähtenyt Karhunvartijan poppoon kanssa työstämään tätä tapahtumaan, että hän on virallisesti ensimmäinen joka on pamauttanut julkiseksi myös oman koiransa geenitestien tulokset, missä todetaan koiran kantavan perinnöllistä silmänpainetautia, eli glaukoomaa. Tapahtumaa on lähdetty toki tekemään jo ennen kuin tämä tieto tuli, mutta sehän oli enemmän kuin bensaa liekkeihin se. Vielä kerran, historian kirjoihin Lintulahti nostettakoon.

Sillä onhan myös alkanut väreilemään hieman siihen malliin, ettei tämä ole mitenkään ensimmäinen tai ennenkuulumaton löydös. Muut eivät ole vain kertoneet tai halunneet epäilyksiään sairaista koirista varmentaa asianmukaisilla testeillä. On myös totta, että geenitestit ovat varsin uusi työkalu laikarotuisten koirien testauksessa, joten sen suhteen armo käykööt oikeudesta, mutta vain osittain.

Asiaan vaikuttaa yksinkertaistaen kaksi asiaa; riskinsietokyky ja raha. Riskinsietokykyä löytyy eniten niiltä joita ei jaksa kiinnostaa. ”Reunalla elämisen” haittapuolia on kohtuullisen kova riski menettää kasvonsa kasvattajana kun kasvattien omistajat joutuvat pahimmassa tapauksessa lopettamaan koiran kipujen ja sairastelun takia. Onneksi riskinsietokykyäkin on mahdollista ihan minä päivänä tahansa vähentää ottamalla asioista selvää ja tuomalla jalostuksellisten päätösten materiaalit avoimesti nähtäväksi.

Jos sitten ei se omatunto ole tarpeeksi napakka työkalu, niin kyllähän sitä viimeistään omassa kukkarossa tuntuminen saa isommatkin laivat kääntymään. Näitä voi alkaa ilmaantumaan kun koirien kauppoja aletaan purkamaan jälkikäteen ”hyödykkeen” selkeän uudesta omistajasta riippumattoman *vian* vuoksi. Eikä se ole mitään halpaa lystiä sekkään koirien kasvattaminen 5-vuotiaiksi todetakseen, että koira on sokea/vihainen silmänpainetaudin aiheuttaman kivun takia. Siinä saattaa alkaa jo heikkohermoista vituttammaan.

Mutta ei pidä alkaman hysteriaan, se ei ole ennenkään johtanut mihinkään. On resurssiviisaampaa keskittyä ennakoiden ratkaisuihin, eli mitä tehdä jos geenitesteistä jotain sitten löytyisi?

ks. seuraava kuva (klikkaamalla saa median auki isompana erilliselle välilehdelle)

Mendelin säännöt koiraesimerkein update 29082019.jpgSumma summarum, aina se helpompaa on kahta tervettä koiraa käyttää jalostukseen, todennäköisyydet sairaista pennuista on mitättömät (mutta joskus luonto päättää toisin kuin tilastotieteilijät….). Taudin kantajaakin voi käyttää jalostukseen täysin terveen yksilön kanssa, mutta silloin tulee pentueen kaikki yksilöt testata ja mahdolliset ns. jalostustoimenpiteet tehtävä avoimin kortein kasvattajien ja pennun ottajien välillä. Kahden kantajan käyttäminen ristiin, noh, onhan sitä rahhaa polteltu turhempiikin asioihin, mutta kannattaneeko suotta? Sairaiden koirien kanssa leikkiin lähteminen vaatii jo sitten jotain aivan uskomatonta ominaisuutta mitä olisi aivan välttämätöntä saada jatkettua rodussa, esimerkiksi kyky lentää tms.

Eiköhän sitä tästäkin asiakokonaisuudesta saada puhetta aikaiseksi Lappilaisessa laikatapahtumassa. Vielä on myös aikaa ilmoittautua koiransa kanssa. mm. geenitesteihin (viimeistään 13.5!). Mitä aikaisemmin, sen parempi, sillä tällä hetkellä alkuperäinen koiramäärä 30 alkaa olemaan täynnä, mutta jos saamme noin 15 lisäkoiraa testeihin niin koitamme järjestää myös toisen virallisen näytteenottajan tapahtumaan.

Päivitys 29.8.2019, virheellisesti aikaisemmin kirjoitettu 25% todennäköisyydestä kantajageenin todennäköisyydesta pentueessa missä vanhemmista toinen on terve ja toinen resessiivisesti periytyvän taudin kantaja.

Koirien MyDogDNA-profiilit nyt omilla sivuillaan ja aatosta testaukseen liittyen

Se on moro!

Ajankohtaisen keskutelun tuoksinnassa tuli havahduttua tosiasiaan että nuo koirain geenitestien tulokset ovat hiuksen hienosti hankalasti löydettävissä. Siksipä allekirjoittanut viskasi nämä tiedot koirakohtaisesti omille välisivuilleen ”terveys”-otsakkeen alle. Alla vielä suorat linkit näihin:

Ora: MyDogDNA-tulokset (perus-Suomikoira jalostukselliselta näkökannalta)

Väärti: MyDogDNA-tulokset (”erikoisempi” tuontikoira Venäjältä)

Valkko: MyDogDNA-tulokset (koira jo edesmennyt!)

Tässä kun siis männäpäivinä ollut keskustelua mm. laikojen terveystutkimuksista ja ehken erityisesti geenitestien hyödyllisyydestä niin sanottakoon että kyllä tässä kennelissä kasvattajat ovat tehneet päätöksen teetättää heti ensimmäisistä kennelin nimen alla tehtävistä pennuista lähtien geenitestit (sekä suosimaan jalostuskumppanien valinnassa testattuja yksilöitä). Kyllä kun sen ekan kerran pääsee livahtamaan ulkomaailmaan sellainen pentue jossa olisi esim oireettomia silmänpainetaudin kantajia (ks. lisätietoa täältä) niin kyllähän siinä ei rahalla mitata sitä maineen menetystä kasvattajana.

Lisäksi geenitestaus on mahdollista suorittaa hyvin aikaisessa vaiheessa (toki tulosten vastausaika noin 1kk), mutta periaatteessa jo kasvattaja voi tehdä päätöksen sukua jatkavien yksilöiden kohtalosta hyvin varhaisessa vaiheessa. Geenitesti ei tietenkään korvaa aikuisiällä tehtäviä rakenteellisia terveystutkimuksia, mutta ainakin pahimmat perinnölliset sairaudet pystytään jo stoppaamaan ennen 2v ajallista ja rahallista panostusta koiraan.

Joten kyllä, suosittelemme.

Valintakoesäännön päivitys käynnissä – muutosehdotus ja keskustelunavaus

Kehitys kehittyy, ja niin myös allekirjoittanut on aktivoitunut jälleen laikajärjestön toiminnan suhteen. Jäsenistön yhteisen konseksuksen selvittämiseksi koen tärkeäksi että muutosprosessissa kuullaan myös rivijäsenten kantaa. Tästä johtuen laitankin oman ehdotukseni Laikojen Hirvenhaukkuotteluiden (SM, Kalinka ja Erraus) valintasääntöjen päivittämiseksi myös nähtäväksi näin julkiseksi.

Tiedän että tämä on kuin bensan heittämistä jo valmiiksi kohtalaiseen liekkimereen, mutta jos ei ole valmis ottamaan vastaan palautetta ja kehittävää kritiikkiä, ei ole oikeutettu paikkaansa edustamassa laikajäsenistöä. Joten olkaatten hyvät, ehdotus oheisessa linkissä. Valintasääntöehdotus_Anu Lipsanen_26042018.

Teksti julkaistaan myös laikajärjestön keskustelupalstalla (jossa myös kommentointi kirjautuneena mahdollista).

Valintasäännön päivitys on juuri käynnissä, joten toivoisin kommentit viimeistään toukokuun 6. päivään mennessä.

Ystävällisin terveisin, Anu Lipsanen

****

päivitys 1.5.2018: Ehdotuksen mukainen esimerkki kuinka vuoden 2017 HIRV-kokeissä käyneiden laikojen osalta valinta tapahtuisi (huom! jos kaikki koirat ilmoittautuisivat ja arvokokeiden valinta tehtäisiin nyt 1.5.2018. Lisäksi Errauskisojen mukainen 36kk ikäraja täyttyisi 31.12.2017).

Päivitys 07.05.2018: KIITOS KAIKILLE PALAUTETTA ANTANEILLE! Oli ilo huomata että sääntöehdotus sai kannatusta, ja muutamilla viilauksilla Suomen Laikajärjestön Koe- ja kilpailutoimikunnalle on tänään välitetty ehdotukseksi uusiksi valintakoesäännöiksi oheinen dokumentti Laikojen arvokisojen valintasääntöehdotus 07052018 Anu Lipsanen. Jää toimikunnan päätettäväksi missä muodossa valintasääntöjä muokataan (jos muokataan) ja viime kädessä järjestön hallituksen päätettäväksi hyväksytäänkö toimikunnan ehdotusta. Sormet ristissä!

Päivitys 08.05.2018: Laikojen SM-kisojen järjestämisohjeen mukaisesti muokattu 3. versio ehdotuksesta –> Laikojen arvokisojen valintasääntöehdotus 07052018_sm-kisojen_jarjestamissaanto huomioitu_Anu Lipsanen. Pyritty välttämään ristiriita kennelliiton hyväksymän ohjeistuksen kanssa (ks. linkki).

Päivitys 09.05.2018: Erinomainen huomio ehdotuksen ”isoimmat muutokset” kohdasta oli huomattu laikajärjestön keskustelupalstalla (linkki), missä ajatusvirhe oli vielä päässyt elämään omaa elämäänsä. Ohessa siis korjattu versio missä tosiaan painotetaan että toisen huomioitavista tuloksista tulee olla yhden päivän kokeesta.Laikojen arvokisojen valintasääntöehdotus 09052018_sm-kisojen_jarjestamissaanto huomioitu_Anu Lipsanen.

Päivitys 14.05.2018: Vielä oli mahdollisuus hioa ehdotuksen sisältöä. Keskustelujen perusteella muutamia muutoksia tein kuitenkin liittyen mm. näyttelytulosvaateen osalta (ts. palasin takaisin entiseen yksinkertaiseen vaatimukseen). Lue ehdotus kokonaisuudessaan ohesta –> Laikojen arvokisojen valintasääntöehdotus 14052018 Anu Lipsanen

Alla vielä kootusti merkittävimmät muutokset/huomiot annetussa ehdotuksessa suhteessa nykyiseen valintakoesääntöön:

Isoimmat muutokset:

  1. Valitaan 4 varakoiraa entisen 3 sijasta
  2. SM-kisoissa ei ole kiintiöpaikkoja ”toisenrotuisille” laikoille
  3. SM-kisojen kiintiöpaikka edellisvuoden narttumestaruuden voittajalle on selkeytetty siten että samat minimivaatimukset koskevat myös narttukisan voittajaa (väh. yksi HIRV1-tulos ja yhden palkintosijaan oikeuttavan tuloksen tulee olla pitkästä kokeesta).
  4. Osallistuakseen arvokisoihin koiralla on oltava vähintään 2 palkintosijaan oikeuttavaa (HIRV3) tulosta (SM-kisoissa toisen tuloksen on oltava vähintään HIRV1, Suomen Kennelliiton hyväksymän järjestämisohjeen mukaisesti), ja näistä toisen on oltava yhden päivän kokeesta (ja käytännössä sanelemana noin vuoden erolla toisistaan). Ehdotetulla valintasäännöllä kuluvan kauden tuloksilla on etusija valintajärjestyksessä.
  5. Valitut koirat ilmoitetaan viikko ennen kisatapahtumaa aikaisemman 3vrk sijasta (myös pitkänmatkalaisille enemmän aikaa varustautua lähtöön ja koirakoiden aikaa varmistella tuomarit).
  6. Viimeisen valintapaikan tasapistetilanteessa paremmalla kuluvan kauden tuloksille tulee valituksi. Jos molemmilla koirilla on sama paras tulos niin koirista nuorempi valitaan.
  7. Painotuksia ei ehdotetuissa uusissa valintasäännöissä ole.

Ihminen! Nyt on aika toimia – Susivahinkojen estämisen kansalaisaloite

Hei ihminen, juuri sinä!

Suosittelemme myös Karhunvartijan puolesta tutustumaan oheiseen aloitteeseen. Susitilanne alkaa olemaan aikalailla haasteellinen tuolla ”etelässä”, eikä tilanne ole erityisen kantavalla pohjalla. Kyllä se meidänkin koirilla metsästäminen susi-alueilla alkaa olemaan aika heikoilla kantimilla.

Me ei lähdetä pelottelemaan susilla jotka syövät muksut pihasta, mutta tosiasiassa tolokku pitäisi olla niissä tilanteissa missä sudet systemaattisesti käyvät pihoilta noutamassa ”take-away:t” omien lemmikkien muodossa. Tulehtuneet välit metsästäjien ja tutkijoiden välillä eivät myöskään lämmitä blogin kirjoittajia, pitäisihän sitä nyt jonkinlainen keskusteluyhteys olla näillä kahdella. JOTTAIN TARTTEE TEHDÄ, ja tällä hetkellä tämä kansalaisaloite on paras keino viedä asioiden korjaamista eteenpäin. Tutkijat joutuvat liian usein sylkykupeiksi myös niissä asioissa joihin eivät voi vaikuttaa.

Kansalaisealoitteen allekirjoittaminen käy helpoiten omilla pankkitunnuksilla, mutta myös paperinen kannatusilmoitus vie asiaa eteenpäin.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2702

Anun ”moneyfesto” – Laikanomistajan henkilökohtainen näkemys kasvatustoiminnasta vuonna 2018

Jo otsikko sen kertonee – tähän kirjoitukseen on hyvä palata aikojen saatossa ja päivittää omia näkökantojaan uuden tiedon ja kokemuksen kertyessä.

Good to know”, eli Anun historiakatsaus lyhyesti. Kokemus metsästyksestä: 14-kesäisestä 29-talviseen metsästys tapahtui enemmän taikka vähemmän Savon perukoilla. Pienet läänit ja sitäkin kirjavammat metsästysporukat. Vähän niinkuin Jokereiden ja HIFK:n tai Ässien ja Lukon kamppailut, suurimmat painiottelut aina omien naapureiden kanssa.

Itse metsästys oli enimmäkseen tätä: 1. Passirinki kasaan ja 2. Koira irti. Lopuksi katsotaan mitä metsästä pölähtää ja ammutaan se… harvemmin se itseään levitoi ohi passilinjan, eli suomeksi; juoksuunhan sitä merkittävin osa elukoista ammuttiin. Se oli vielä sitä aikaa että nykymuotoinen tutkatoiminta oli vasta aivan nupullaan, eli VHF:n mölistiin ja Radiolinjan tunnarit kajahteli useastikin metsikössä. Vakio-kysymys oli: ”Missä/Missä Vitussa/No Missä Helevetissä se koira menee?”. Silloin ei vielä allekirjoittaneella omaa koiraa ollut, joten passimiehen syväjäädytys tuli koettua monestikin. Ei sillä etteikö myös olisi tullut makialla sammalmättäällä joskus nukuttuakin kun ”Koira männöö jossain hevon vitussa, suunnassa X, etäisyydellä tuntematon”. Mutta hei, aina ne elukat ammuttua saatiin ja pakastimet oli täynnä luomulihaa. Ae että.

No sitten muuttui asuinkunta Sodankylään, ja ”ae että” ei ole ollutkaan pakastimet ihan niin täynnä lihaa :D. Eli aivan uudenlainen muoto tuli metsästykselle, mallia Jorma ja koira (huom. sukupuolineutraali vastine ”mies”-sanalle).  Jorma ainakin useasti kasvoi otsalohkossa kun etelän vetelälle alkoi tulemaan itselleen kilometrejä kinttuihin ja kokemusta niin ettei kantapäät kuunaan tokene. Vaan eipä ole tarvinnut paleltumista valittaa.

Koirahommat tulivat siis mukaan kuvioihin erityisesti uudenlaisen metsästystavan vuoksi. Tutkatkin ovat tätä nykyä jo aivan eri kaliiberia kuin silloin, noh, paskaan vanhaan aikaan. Ja ketkä nyt alkavat mielessään jo jupista ”no kyllä sillon miehet oli rautaa ja koira KOIRIA” niin rauhassa laskekaapa 10:n. Käsi sydämmellä, kuka ihan oikeasti naama peruslukemilla voi väittää etteikö metsästyshommatkin ole aikalailla teknologisesti kehittynyt viimeisen 5-10v aikana, väittäisin jopa että parempaan suuntaan. Teknologinen kehittyminen on myös vähentänyt selkeästi paskanjauhamisen tarvetta, ja tästä suuri kunnia ja kiitos laitevalmistajille.

Jaaritella voisi harrastuksen kehittymisestä sivutolkulla sekä omista taustoista ja ”traumoista” toisen samanmoisen. Lyhyesti kuitenkin sanottuna, kokemusta on metsästysmuotojen ”ääripäistä” ja toisaalta nykyaikaisen tekniikan hyödyntämisestä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tutkijan ammattitaito ja kaikenlaisen toiminnan ”brändäämisen” merkityksen ymmärtäminen työelämän sekä harrastusten kautta on pakottanut allekirjoittaneen pohtimaan asioita laajalla näkökulmalla ja ennakoiden tulevaa.

Näillä saatesanoilla ja pohjatiedoilla keskitytään seuraavaksi laikanomistajan nykytilanteeseen vuonna 2018, teeseineen ja perusteluineen.

Liittyen koirien kasvatukseen ja jalostukseen

  • Tittelit kunniaan, mutta useammalle koiralle! Hattu kourassa se täytyy tunnustaa, itsekin olen syyllistynyt hyvinkin kapea-alaiseen tittelikoirien ihannointiin. Mistä koiranpennun ottaa, niin sillä pitää olla kaikki mahdolliset kirjainyhdistelmät mitä kennelliitto mahdollisesti kykenee antamaan. ”Energialuokka parasta A:ta jne”. Ja toisaalta, hyvä niin! Vaan perkule, kun kaikki tekee juuri näin. Ja sitten ollaankin tässä tilanteessa, eli kusessa. Kuka on valmis ottamaan isomman riskin ja ottamaan pennun ”tuloksettomilta” vanhemmilta? En minä ainakaan. Eli ihmisiä siellä hihnan toisessa päässä tulisi kannustaa käymään niissä virallisissa kokeissa.
    • No miten se kannustaminen tehdään? Itse suosin aktiivista ja reaaliaikaista koirien ”rankingia”. Tällä tavoin nähdään millä koirilla on systemaattista osoitusta toimivuudesta riistalle, toki tässä tapauksessa yleensä HIRVelle (eli ei kerro vielä mitään rodun moniriistaisuudesta. Mutta edes sen). Ajantasainen ranking myös houkuttelee ihmisiä käymään kokeissa ”ihan vain nähdäkseen oman koiransa nimen valtakunnallisessa listauksessa”. Ranking palvelee myös sitä koiranjalostusta missä huomioidaan muutkin kuluvan kauden parhaimmat koirat kuin pelkästään ne joiden lähimaastoissa arvokisat satutaan järjestämään.
    • Arvokisoihin osallistuvat kuluvan kauden parhaimmat. Jälleen kerran, jos nyt joku vakavalla naamalla pystyy minulle perustelemaan miksi laikarodun jalostuksen kannalta KVA-koiran pitäisi vuosia vanhoilla tuloksilla olla etuoikeutettu osallistumaan vuosittain järjestettävään arvokisaan niin antaa palaa vain. (Kommenttikenttä tuolla alhaalla, vain nimellä tehdyt kommentit julkaistaan). Kyllä paikan on ansainnut se joka kuluvalla koekaudella on osoittanut toimivuutensa, sitä myötenhän siinä M:n perässä on se vuosilukukin. Tämä tulee kannustamaan myös laajempaa rintamaa koiranomistajia viemään koiriaan kokeisiin, koska aina on mahdollisuus päästä vuoden tärkeimpiin kisoihin, samalla myös KVA-koirat pääsevät osoittamaan toimintakykynsä pidemmällä aikahaarukalla. Tätä muutosta mm. valintasääntöjen sanamuodossa tulen ajamaan laikajärjestössä hyvinkin vahvasti. Eikä se ole toki kielteissä aktiivien järjestää ihan uudenlaista, pelkästään KVA-koirille tarkoitettua ns. Legendojen/Mestarien mestari -kisaa. Jalostusmielessä on kuitenkin syytä huomioida joka vuosi uusilla silmillä nousevien koirien rintama.

 

  • Laajuutta perimään, mutta oikeilla valinnoilla! Nonniin, ja sitten sieltä joku vääräleuka jo meinaa alkaa.. ”no mikäs se tämä ”Vaarti” sitten on, kun pitäisi vain meriittejä olla sukulaisilla?” No Väärtihän on sitten se tietoinen riski, joka oli pakko ottaa kun huomasi kuinka kusessa sitä jo ollaan. Mutta ettemme ihan hukuta itseämme kuseen, niin Väärtin osalta on tietoinen ratkaisu että ensin haemme ne koe- ja näyttelytulokset ja vasta sitten harkitsemme jalostuskäyttöä. On aistittavissa että liian useasti tuontikoiriin on tartuttu kuin hukkuvat lillukanvarsiin, ja menty ojasta allikkoon. On ollut mielenkiintoista havaita että uroskoiralla, jolla on ikää vuosi, ei mitään koetuloksia tai virallisia terveystutkimuksia (pl. geenitestaus) ja näyttelyissäkin vasta EH käyty hakemassa, niin on jo jonossa meritoituneita narttuja. Kyllä nyt pitää vähän niitä ohjaksia kiristää. Erityisesti kun nyt on useasta suusta kuulunut että ”voisitteko tarkistaa siittiöiden liikkuvuuden”. No minäpä tuon teille muumimukillisen, tarkistakaa vaan (suomeksi, ”no en tuo”). Se mitä on kyetty varmistamaan, niin on varmistettu, eli geenitesti. Ei, emme vie nuorta urosta lonkka- ja kyynärkuviin ennen kuin ikää on lähemmäksi 2v, tämä on iso rotu ja kasvaa ja kehittyy hyvinkin 3v ikään asti. Eli taas kerran, hold your horses.

 

Summa summarum: Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin. Kaikki edellä mainittu oikeastaan tukee tätä ajatusta. Jos aina se joka eniten huutaa saa ruokaa, niin tietää että kohden helevattua ollaan mänössä. Harva pohatta on menestynyt sijoittamalla vain yhteen riskirahastoon. Hajauttamalla riskit on pienemmät, ja tätä olisi syytä toteuttaa käytännössä myös koirajalostuksessa. Joskus tulee hyviä onnistumisia isomman riskin osakkeilla ja osingot ovat hyvät aikansa, mutta niimpä vain tulee tilannetta tunnustella jatkuvasti ettei käy niin että isot perintöosakkeet menevät hukkaan rahanhimon iskiessä.

 

Liittyen muuhun koiratoimintaan:

  • Laikajärjestön modernisointi. OK, tällä ajatuksella voi jäädä tämä hallitus-varajäsenyyspesti lyhytaikaiseksi, mutta sanompa kuitenkin. Laikajärjestön tulee uudistua edes sen verran että mahdolliset yhteistyökumppanit näkevät sen potentiaalin (Lue: mahdollisuuden tienata). Nykyaikana sponsorit tulevat vaatimaan näkyvyyttä sekä keinoja tehdä kauppaa. Mainospaikat esim. paperilehdissä (joiden käyttöaika: 1-2 lukukertaa saunan lauteilla) eivät ole houkuttelevia, vaan mainospaikat halutaan sähköisille alustoille, jotka toimivat (eli ei, Baby Booh Ooh Daah Lääh -sivuston avautuminen AINA laikajärjestön sivulla käydessä ei ole sitä mitä sponsorit hakevat). Modernisointiin liittyy myös hartain toiveeni laikajärjestön logon uudistumisesta. Kyllä, tämä vaatii ihan kaiken materiaalin päivittämistä, mutta ajatellaampa asiaa toisinpäin: Isot käyttökoirajärjestöt ovat uudistaneet logojaan viimeisen vuosikymmenen aikana (ks. oheinen kuva ja pohdi mielessäsi mikä logoista on silmää miellyttävin).
koiratietokannassa olevat rotujärjestöt 17082018
kopioitu wwww.koiratietokanta.fi -osoitteesta 17032018.

Toisaalta järjestön myyntiartikkeleiden ryhdittyminen vaatisi selkeämmän logon (painatuksessa liian pienet yksityiskohdat eivät ole hyvästä). Ja hei, ei tämä ole rahasta kiinni, sole kuin Adoben lisenssit kuntoon ja jo alkaa diplomit päivittymään (nimim. no vaikka itse tekisin kunhan logo-asia olisi ajantasainen).

 

  • Ja toteamus kysymykseen ”pitäisikö jokaisesta HIRV1:stä saada laikajärjestön pytty”. No ei, joka helekutin oksan rasahduksestako se pitäisi pytty saada. Lähetetään pyttyjä niille jotka toteuttavat moniriistaisuuden periaatetta, eli käyvät ja yhdistelevät tuloksia pienpeto- ja villisikatesteistä sekä jäljestyskokeista perinteisiin LINT- ja HIRV- ja KARH-tuloksiin. Siitä sietääkin pieni muistaminen luvata, koska nämä ovat niitä kaikkein kovimpia koiria.

 

  • Ja mitäkö mieltä olen sitten nykymuotoisesta HIRV-kokeesta? Yksi kehittämiskohde olisi tuossa kokeen alkupään ”kikkailun” torppaamisella, eli OK, hyvälle hakijalle pisteet, siitähän se koko metsästys lähtee että hirvi löytyy, mutta sitten tämä tilanne missä nyt ollaan eli löytöhaukun pituuden kanssa kikkailulla pitäisi tehdä jotain. Jos LH on menossa yli 90 minuutin, niin pitäisi alkaa pisteiden tippumaan. Suurin osa pelikoirien omistajista käypi antamassa karkon heti 90min kohdalla, ottavat mahdolliset sirkuspisteet ja homma etenee. Itsekin olen hyödyntänyt epävarmana koiran omistajana tämän ”porsaanreiän” ja haukuttanut pitemmän löytöhaukun (siten myös pitemmän haukkuajan), koska en rehellisesti tiennyt mihin asti Oralla rahkeet riittää. Enkä tiedä vieläkään, joten jos ei sitä ”rangaistuksen uhalla” kielletä niin soon kuulkaa ihan varma että yksi Anu siellä haukuttaa hävyttömän pitkät löytöhaukut.

 

Tällaisin teesein ja aatoksiin lähtee Anu viemään vuotta 2018 eteenpäin. Varmasti muitakin asioita olisi hyvä kirjata ja mielipiteitä on vaikka sun mistä, mutta nämä nyt ns. ajankohtaisimpina. Toivottavasti joskus aikojen päästä voin palata tähän tekstiin ja tehdä päivityksiä ”paremmasta” huomisesta :D. Ja kirjoittajan huomio vielä loppuun, että nämä ovat Anun omia kannanottoja, ei suotta vedetä hallitus-edustajaa tähän soppaan. (Voi kirjoittaa omat teesinsä sitten toiseen kirjoitukseen).