Koirakohtaisen tarkastelun omat sivut, ensimmäisenä tarkastelussa itäsiperianlaikojen hakumatkat- ja nopeus

Lyhyestä tämäkin virsi kaunis: Selkeyden vuoksi on nyt koottu erikseen oma välilehtensä ns. koirakohtaiseen tarkasteluun erilaisten mitattavien asioiden osalta. Valitettavasti ns. nopea (itäsiperianlaikojen) hakuominaisuuksien tarkastelu ei ole oikein onnistunut millään nykyisellä työkalulla mitä mm. jalostustietojärjestelmä tahi koiratietokantakaan tarjoaa.

No nyt on koitettu käsipelillä hakea ko tietoa koearvostelupöytäkirjoita (joihin btw. kerätään aina vain 7 ensimmäistä hakulenkkiä!) jokainen hakulenkki erikseen ja näistä ns. koekohtainen hakulenkkien keskimääräinen pituus ja hakunopeus (ja yksilölleen siten laskettu ns. keskiarvojen keskiarvo matkojen ja nopeuksien osalta). Lisäksi on summailtu kaikki hakulenkit yhteen hieman hahmottamisen tueksi (ja vastaamaan mahdolliseen kysymykseen: ”Onko tämä sattumaa vai ei?”).

Jaottelu on tehty syntymävuoden mukaisesti molemmalle parametrille, vanhimmasta päästä vähän isommalla haarukalla ja nuoremmasta päästä (ns. jalostusiässä olevilta) hieman tiheämmällä kammalla. Kaikki tämä löytyypi omalta välilehdeltään Hirvenhaukkukokeen tilastoväkerrystä – koirakohtaista tutkailua v. 2022 (itäsiperianlaika)

Hirvenhaukkukokeen säännöt uudistumassa!

Ja tottahan sitä pitää ruotia, ettei huilaisi ihan huomaamatta käyttöön ilman leukojen louskutusta. Nyt olisi kuitenkin THE MOMENT sanoa sanottavansa, kun näillä säännöillä ei ole yleensä tapana kovin tihiään päivittyä. Tästä johtuen, sivuston ylläpitäjä koittaa kaivaa itselleen sopivasti aikaa hirvenmetsästyksen lomasta ruotimaan ehdotettuja muutoksia. Näistä lisää ihan tätä tarkoitusta varten pystyyn pykätyllä sivulla –> https://karhunvartijan.com/hirvenhaukkukokeen-saantomuutos-data/.

Sanottakoon jo tässä, että maailma kehittyy, ja nopealla vilkaisulla tämänhetkinen sääntöehdotus ei mitenkään huomioi mm. tutkatekniikan laajamittaisempaa hyödyntämistä koearvostelussa (tai sellaisen mahdollisuuden sallimistakaan). Uskoisin, että seuraavan 5v sisällä on ohjelmistotalot tehneet jo vaikka minkälaista vimpainta koesuoritusten tasapuoliseen arvosteluun ja vertailtavuuden mahdollistamiseen. Esimerkiksi koetapahtumien ”jälkipelien” tallennus toisi aivan erilaisen aspektin tähän koirien jalostustyön eteenpäin viemiseksi tehtyyn koemuotoon. Mutta enemmän ajatuksen juoksua tarjolla siis yllä mainitulla sivustolla, kannattaa aika ajoin käydä kurkkaamassa täydentymisen varalta 😉

Edit 27.10.2021: Vastine (yllämainittu linkki) sääntöpäivitykseen lähetetty Sääntö- ja koulutusvaliokuntaan 26.10.2021.

Koirien MyDogDNA-profiilit nyt omilla sivuillaan ja aatosta testaukseen liittyen

Se on moro!

Ajankohtaisen keskutelun tuoksinnassa tuli havahduttua tosiasiaan että nuo koirain geenitestien tulokset ovat hiuksen hienosti hankalasti löydettävissä. Siksipä allekirjoittanut viskasi nämä tiedot koirakohtaisesti omille välisivuilleen ”terveys”-otsakkeen alle. Alla vielä suorat linkit näihin:

Ora: MyDogDNA-tulokset (perus-Suomikoira jalostukselliselta näkökannalta)

Väärti: MyDogDNA-tulokset (”erikoisempi” tuontikoira Venäjältä)

Valkko: MyDogDNA-tulokset (koira jo edesmennyt!)

Tässä kun siis männäpäivinä ollut keskustelua mm. laikojen terveystutkimuksista ja ehken erityisesti geenitestien hyödyllisyydestä niin sanottakoon että kyllä tässä kennelissä kasvattajat ovat tehneet päätöksen teetättää heti ensimmäisistä kennelin nimen alla tehtävistä pennuista lähtien geenitestit (sekä suosimaan jalostuskumppanien valinnassa testattuja yksilöitä). Kyllä kun sen ekan kerran pääsee livahtamaan ulkomaailmaan sellainen pentue jossa olisi esim oireettomia silmänpainetaudin kantajia (ks. lisätietoa täältä) niin kyllähän siinä ei rahalla mitata sitä maineen menetystä kasvattajana.

Lisäksi geenitestaus on mahdollista suorittaa hyvin aikaisessa vaiheessa (toki tulosten vastausaika noin 1kk), mutta periaatteessa jo kasvattaja voi tehdä päätöksen sukua jatkavien yksilöiden kohtalosta hyvin varhaisessa vaiheessa. Geenitesti ei tietenkään korvaa aikuisiällä tehtäviä rakenteellisia terveystutkimuksia, mutta ainakin pahimmat perinnölliset sairaudet pystytään jo stoppaamaan ennen 2v ajallista ja rahallista panostusta koiraan.

Joten kyllä, suosittelemme.

Trackerin testipäivä II 13.6. – Pantojen nupit kaakkoon.

Kesällä kun on muuten niin rauhaisaa ja seesteistä tuo elo, niin annetaampa auttavaa kättä Trackerin kehitystiimille ja väännetään pantojen nupit kaakkoon 13.6.2018 klo 09-16. Ensimmäiseen testipäivään ei myökään muistettu osallistua, mutta nyt otetaan vaikka sitten työpaikoille pannat mukaan ja pikkusen kahvitauolla rävelletään ohjelmistoa että saapi Trackerin tiimi arvokasta tietoa pantojen toiminnasta.

Käsittääksemme oleellista on että vimosin ohjelmistopäivitys on naputeltuna pannan isäntälaitteelle (eli numeroa 4 eetteriin – on muuten hyvä päivitys).

Tarkemmat tiedot löytyvät Trackerin ajankohtaista-sivulta

Ihminen! Nyt on aika toimia – Susivahinkojen estämisen kansalaisaloite

Hei ihminen, juuri sinä!

Suosittelemme myös Karhunvartijan puolesta tutustumaan oheiseen aloitteeseen. Susitilanne alkaa olemaan aikalailla haasteellinen tuolla ”etelässä”, eikä tilanne ole erityisen kantavalla pohjalla. Kyllä se meidänkin koirilla metsästäminen susi-alueilla alkaa olemaan aika heikoilla kantimilla.

Me ei lähdetä pelottelemaan susilla jotka syövät muksut pihasta, mutta tosiasiassa tolokku pitäisi olla niissä tilanteissa missä sudet systemaattisesti käyvät pihoilta noutamassa ”take-away:t” omien lemmikkien muodossa. Tulehtuneet välit metsästäjien ja tutkijoiden välillä eivät myöskään lämmitä blogin kirjoittajia, pitäisihän sitä nyt jonkinlainen keskusteluyhteys olla näillä kahdella. JOTTAIN TARTTEE TEHDÄ, ja tällä hetkellä tämä kansalaisaloite on paras keino viedä asioiden korjaamista eteenpäin. Tutkijat joutuvat liian usein sylkykupeiksi myös niissä asioissa joihin eivät voi vaikuttaa.

Kansalaisealoitteen allekirjoittaminen käy helpoiten omilla pankkitunnuksilla, mutta myös paperinen kannatusilmoitus vie asiaa eteenpäin.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2702

Päivitetty: MVA ja KVA-sivuja

Liikaa aurinkoa ulkona. Jätesäkit ikkunoihin ja hieman täydennyksiä sivuston MVA ja KVA-tarinointiin. Napsun verran laitetaan panoksia korkeammalle ja kerrotaan ”faktoja” kuinka on mahdollista saavuttaa kansainvälisen käyttövalion arvo (lyhyesti: Käytä koiraa KANSAINVÄLISISSÄ kokeissa 2x CACIT-verran ja  15kk täyttänyt koira KANSAINVÄLISESSÄ näyttelyssä vähintään laatuarvostelun EH-verran. Tässäkin pieniä nyansseja joita tarkemmin kuvattu KVA-sivulla)

Päivitetty: Näyttelykartta 2018

Eli löytyypi oheisella omalla sivullaan. Vieläkään ei ihan kaikkien loppuvuoden näytelmien tiedot ole päivitetty kennelliiton sivuille. Päivitellään kun joudetaan.

Onneksi kuitenkin näiden ”lähinäytelmien” osalta tuomaritiedot on nyt selvillä, muutamassa Rovaniemen näyttelyssä toki sama tuomari itälaikoille, mikä varmasti hieman karsii osanottajajoukkoa.

 

Leegot riviin

Hyvinhän se pienestä taas lähti, kun piti alkaa vertailemmaan Venäjäntuonnin ja Paljasjalkasen ”suomilaikan” leegoja. Notta onko sitä sutta nyt toisessa enemmän kun toisessa. Hampaat Vaarti ja Erajatkan Ora 10022018

Noh, ainakin tällä hetkellä pikkasenhan tuolla Väärtillä näyttäs oleman enemmän kaliiberia kulmahampaassa kuin Oralla. Vaan tekeekö ikä, näkö ja katsojan silmä tepposensa, meneppä ja tiedä.

ps. ”Hampaiden näytön” opettelu tuottaa kyllä hedelmää molemmilla koirilla, ei tarvihe mahottomalla painiotteella alkaa näitäkään kuvia ottamaan 😀

Minne ne kennelhirvet lähteneet on?

Olette varmaan kuulleet joskus mainittavan ns. kennelhirvet? Nuo jokaisen koiranohjaajan suosikkielukat, jotka yleensä kyllä tapetaan heti ensimmäisenä kun metsästyskausi alkaa. Darwin ja evoluutio, tiedättehän. Itsehän olen jo lähestulkoon hakannut kiveen sen päätöksen etten mine ala jumalauta Lapissa koiria kokeissa käyttämään, sen verran on nimittäin poroja yli omien tarpeiden ja ajokuntoista tietä taasen aivan liian vähän. Eli ei koskaan, ikinä, milloinkaan.

Mutta miksi, minkä takia luottaa vain persetuntumaan ja kateellisena kaihoten etelän mahtavia maastoja (ainakin siis noin niinkuin koehomma-mielessä). Tästähän voi tehdä vaikka TILASTON! Makia homma, paitsi että ”aluekohtaisen” vertailun tekeminen ei ihan  suorilta käsin onnistu. Eipä mitä, otamma taas tietokoneen ja koiratietokanta.fi:n hellään käsittelyyn ja naputtelemme numeroita taulukkoon*.

*ps. huom. note! Tiedot siis sen mukaan mitä sieltä löytyi 31.12.2017 mennessä kirjattuna. Varmasti tulee vielä täydennystä, mutta emme anna sen haitata. 

Koska ei ole tolokkua jokaista kuntaa erikseen arvottaa, niin pistettiin nämä maakuntakohtaisesti jaoteltuna. Ensimmäiseksi tietenkin mielenkiintoisin, että missä sitä itälaikoja on kokeissa eniten käytetty? Tässä tietenkin arvokisat yms. laikojen omat kisat tuovat ekstrahyvää toisille.

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.36.07

Olin toisaalta aika yllättynyt että Lapissa on käytetty eniten laikoja kokeissa. Pelkkä SM-kisojen järjestelypaikka ei selitä tätä intoa. Mutta hei, Well Done We! (vaikka mehän ei siis tosiaan yksiinkään osallistuttu, kotiseutukannatus parhaimmillaan).

No missä ne parhaimmat tulokset on haukuttu? (Huomioiden pelkästään löytöön johtaneet kokeet)

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.36.34.png

Okei, Pohjois-Karjalassa (78p) ja Etelä-Savossa (76p) näyttää olevan keskimääräisesti parhaimmat tulokset. Sitten (tilastollisesti luotettavimmat) seuraavat tulokset tulevatkin vasta 12p jäljessä, eli Keski-Suomen starteissa keskiarvoinen tulos on noin 67p. Lapissa noin 65p.

No minne sitä kannattaa mennä hyviin hirvimaastoihin?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.42.43.png

Kun katsotaan tilastollisesti luotettavimpia tuloksia niin näyttäisi tuo Pohjois-Pohjanmaa olevan aika hirvirikasta aluetta. 95% hirvilöytö% on jo aika kohtuullisen hyvää settiä. Onneksi Lappi ei tällä kertaa petä perstuntumaa, vaan siellähän se komeilee 66% tienoilla Kainuun yhtä rehevien hirvimaastojen kanssa. Kyllähän se sapettaa tyhjiä maastoja käydä koluamassa näillä etäisyyksillä :/.

Minkälaisia löytöhaukkuja koirilla sitten on?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.38.11

Pohjois-Karjalassa näyttää löytöhaukut kestävän keskimääräisesti noin 89 minuuttia. Mikä on aika erinomainen suoritus kun yleensä 90min kohdalla tulisi ensimmäinen karkko käydä antamassa hirvelle. Mutta ero seuraaviin onkin sitten aika julma; Etelä-Savossa 70min, Lapissa 67min. Keski-Pohjanmaalla hirvet viihtyvät löydössä keskimääräisesti vain 25min?! Tilastollisesti luotettavimmassa ”hännänpäässä” olevassa Kainuussa löytöhaukku kestää yleensä 29min. Voihan perse, erityisesti kun huomioi miten paljon pisteissä voi menettää jos löytöhaukku ei sitä täyden 10:n 60-minuuttista kestä.

Missä saa pisimpään kuunnella haukkua?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.38.31

Valintasi on Pohjois-Karjala. Reilun 3.5h edestä ainakin pitäisi haukkua kuulua. Toki tästä osasta suositeltavaa kiinteää haukkua on noin 201min edestä, siirtyvää noin 20min edestä. Kainuussa siirtyvää haukkua on yleensä samanmoinen 20min, mutta kiinteää haukkua sitten vain 115min edestä (yht. ka. 135min). Lapissa haukkuaika on noin 3h, siirtyvää haukkua pystyy vain 11min edestä antamaan.

Missä ne kuuluisat täyden erän työskentelyt tehdään?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.39.00

Pohjois-Karjalassa. Tai ainakin siellä näyttäisi kohtuullisen hyvälle tilanne keskiarvoisen työskentelyajan ollessa 273min. Etelä-Savossa työskennellään kymmenisen minuuttia vähemmän. Lapissa työskentelyinto loppuu jo 3h 45min jälkeen. Pohjois-Pohjanmaalla työt maittaa sen rapiat 3h 25min.

No missä ne kaikkein viheliäisimmät laukkaherkät hirvet majailee?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.39.26

Keski-Pohjanmaalla ei kannata älyttömiä mölistä menemään. Siellä painetaan keskimääräisesti mennä noin 3.4km karkolleen (toki tässä nyt tulee huomioida juuri vähäisten koekäyntien aiheuttama tulos”vääristymä”). Pohjois-Savossa hirvet pistää litoen sellaisen 3km karkolleen, joten sinnekään ei Anun kannata mennä ähisemään, loppuu kunto nopiaan. Tuollainen 1.4-1.5km keskimääräinen karkko Keski-Suomessa/Pohjois-Karjalassa sopisi paremmin huonokuntoiselle. Toisaalta, Lapin 1.7km/karkko ei pitäisi siten tuottaa ihan niin paljoa tuskaa ja hikeä… Nyt on kyllä joku valehellu näihin tuloksiin, kyllä MEILLÄ on sellaiset rakettihirvet ettei mitään rajaa… :D. perhana. **(huom, keskiarvot laskettuna kuntakohtaisen tulosten keskiarvoista, ei summatuloksista)

Tähän perustuen ampumatilaisuuksien ototkin pitäisi kai sitten olla vastaavasti lyhkästen karkkojen samoissa paikoissa? Eli missä pääsee hirviä näkemään?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.40.00.png

Kyllähän se näin menee, mitä lähemmäksi karkko jää, sitä varmemmin pystyy kaksijalkaisetkin hirvet saavuttamaan. Ero on kuitenkin aika iso mm. Pohjois-Karjalan melkein 3:sta AT:sta tuonne Etelä-Pohjanmaan ja Kainuun rapiaan yhteen AT:n. Tälle en nyt ihan heti keksi hyvää selitystä.

Lopuksi, eikai se haukkutiheys nyt ainakaan sijainnista kiinni ole?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.40.25.png

Keski-Suomen ilmasto on otollisin hyvälle haukkutiheydelle, sellaista 78 haukkua/minuutti -tasoa. Mutta sitten öööh… Pohjois-Pohjanmaan keskimääräinen haukkutiheys 61? Ööö mitä ihmettä. Mataliksi jäävät myös Pohjois-Savon ja Etelä-Pohjanmaan haukkutiheydet. Mysteeriksi jää tämäkin, aika erikoista.

Summa summarum, hienoista vaihtelua kyllä löytyy. Suomi on myös pitkä maa ja maakunnat eivät ole veljiä keskenään koon eikä oikein minkään suhteen.

Mutta minne sitä kannattaisi hypoteettisesti sitten koiransa kanssa mennä koetta koettamaan? No jos haluaa hyvän tuloksen, niin Pohjois-Karjalaan. Jos taas haluaa hirvityöskentelyn varmistaa niin Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaa olisi valintani. Löytöhaukkujen, haukkuaikojen ja työskentelyaikojen osalta Pohjois-Karjalan houkuttelevuus senkuin lisääntyy. Parasta vielä toki että meikäläisen kuntokin saattaisi Pohjois-Karjalan hirvillä riittää :D. Joten jos joskus päätän että etäisyydet eivät ole ongelma eikä mikkään, niin…

”Minä lähden Pohjois-Karjalaan
vaihdan farkut verkkarihousuun
kotiseudulle Pohjois-Karjalaan
juon kaljaa auringon nousuun…”

Eikun siis…öööh.

**Toimittajan huomio: Koestarttien lukumäärän ollessa pieni + mm. SM-parhaimmiston kisojen sijoittuminen voivat vaikuttaa tilastointiin. Suosittelemme tarkemman analyysin tekoon tutustumisreissua www.koiratietokanta.fi -osoitteeseen :)**

Update 31.12.2017: Maakunnalliset löytömatkat ja -etäisyydet ryhmästä

Eli missä saapi parhaimmat löytömatkapojot?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 19.04.33

Nonni, eli kun haussa 2km pitäisi olla hakulenkkien pituus ja etäisyyskin ryhmään vähintään 800m (sekä löytö vähintään 800m päästä ryhmästä), niin keskimääräisesti vain Savon maakunnat tuottavat haastetta tässä pyrkimyksessä. Muuten matkat saanee kyllä kasaan :D.

Päivitetty: Näyttelykartta 2018

Vuoden 2017 vedellessä vimosia henkosiaan on hyvää aikaa päivittää vuoden 2018 osalta näyttelykarttaa itäsiperianlaikoille, por favor! (linkki)

Pikaisesti tarkastelunta tilanne näyttää sille että ”varmoja” näyttelyreissuja ei tähän mennessä osaa sanoa kuin yhden; eli Laikojen erikoisnäyttely Sotkamossa 4.3.2018 (lisätietoa täältä). Näköjään hiihtolomaviikko siinä päällänsä, niin raati suosittelee tarttumaan noihin majoitustarjouksiin mitä järjestäjät ovat hienosti saaneet järjestettyä! (ja huom, viim. varauspäivä TÄNÄÄN 31.12.2017)…

Muutenhan näyttelytilanne näyttää aikalailla samalle kuin edellisvuonnakin; matkaa saapi taittaa vähintään sen 100km lähimpään esitelmöintiin. Hitusen huonosti vielä tietoja tihkuna noista pohjoisen näyttelyistä tuomaritietojen osalta, toivotaan että vaihtuvuutta on tarjonnassa :D.

Kustannustehokkuutta ajatellessa ”onneksi” nyt on kaksi koiraa aina mukana (samoilla menovesillä kaksinkertainen hyöty ja ilo?), hermoromahduksen osalta ei vielä osaa sanoa mitenkä menee :D. Onneksi nuoret urokset ja käyttöluokan nartut esitellään sen verran eri aikaan että kerkiää pää kolmantena juoksemalla vaihtamaan aina hurtan hihnan päässä. Tuskin maltan odottaa… – Anu