Jalostuspohdintaa – samaa soopaa tänäkin vuonna

Hola!

On taas tullut se aika vuodesta, kun suomalaiset itäsiperianlaikanartut alkavat tekemään juoksujaan (varsin yleisesti kiimakausi on tässä elokuusta aina tuonne lopputalven reunamille, mikä lie suomalainen villitys).

Ja sehän tarkoittaa jälleen kerran myös sitä, että kasvattajat miettivät pää punaisena sopivia astutuskumppaneita nartuilleen. Ja siihen ainakin näin henkilökohtaisesti vaikuttaa seuraavat asiat (tärkeysjärjestyksessä ja selityksineen). (!Varoitus, tekstissä voi vilahdella muutamia yksittäisiä kiroamiseen viittaavia sanaparsia, ei luettavaksi lasten kanssa)

1. Terveys

Voin vain kuvitella kuinka helvetisti se vituttaa kun 3-5v koira alkaa kipeytymään jonkin saatanan perinnöllisen taudin vuoksi (varsinkin, jos se olisi ollut jollain kohtuullisella testillä todennettavissa). Itse kuitenkin hankin koiran sitä varten, että pystyn sen kanssa touhuamaan hyviä vuosi likemmäksi 10v+.

Lisäksi koiran soisi olevan muissakin asioissa kohtuu ”helppo”, eli järkiruualla ja liikunnalla koiralla on turkki kunnossa ja eläinlääkärillä ei tarvitse kuin rokotuksen käydä hakemassa sekä terveystutkimukset teetättämässä jalostuksen jatkuvuutta varten. Kaikenmaailman allergiaruokien ja värkkäysten kanssa ei kukaan tieten tahtoen halua alkaa.

2. Riistaverisyys

Ja sitten tulee se seuraavaksi tärkein, eli kyllähän sen koiran soisi metsässä toimivan. Tähän asiaan vaikuttaa kuitenkin hyvin paljon se hihnan toinenkin pää. Toisissa tilanteissa koiralle voidaan tarjota enemmän riistamahdollisuuksia kuin toisissa, ja toisissa elämäntilanteissa voidaan koiraa viedä kokeisiin (tai olla viemättä).

Toisaalta koira voi olla semmonen velho ja shamaani, että se tietää nämä hommat niinkuin se seppä joka syntyessään jo tako rautaa menemään ennekuin kerkesi vaippaan paskomaan. (Mutta joskus, harvoissa tapauksissa toki, näinkään ei ihan asiat olet. Laikoilla *ehkä* vielä tänä päivänäkin vaaditaan vielä hieman enemmän duunia halutulle riistalle ohjaamisessa kuin toisenrotuisilla hirvikoirilla). <- huomasitteko kuinka hellän varovaisesti koitin astella yli tuon miinakentän? Minä en käy valehtelemmaan, kyllä tuon oman ensimmäisen itälaikan kanssa on saanut tunteja viettää metässä ihan omiin tarpeisiin, oon kuullut huhuja, että ”ne toiset rodut (yleensä harmaamman väriset) lähtee kuin tykin suusta ja itse ei tarvihe kuin hiluxissa istuskella”. Empä lähe tällä kokemuksella muuta väittämään, näin se voi ollakin.

Laikalla se riistaverisyys on kuitenkin alkujaan hieman toisella tavalla suuntautunutta, ja toivoisinkin että myös jatkossakin laika pitää paikkansa siellä moniriistaisuuden parissa. Kyllä jos minä idioottivarman hirvikoiran haluaisin, niin olisihan se jokin toinen rotu. Siinä mielessä ei tule pennunottajan erehtymän laikan käyttökohteista.

Edellisen paasauksen päätän kuitenkin tähän, eli POINTTI on se, että voi elämäni kevät kuinka se SITTEN vituttaa, kun siulla on semmonen pelikoira olemassaan joka teinivuosina päräyttää KVAksi hirvelle ja linnulle ja on taipparia karhulle, ja sitten pennutusajatusten jo siintäessä horsitontissa 3v:na koira tuleekin kipeäksi (juuri sen jälkeen kun olet tuhlannut siihen tuhansia euroja rahaa ja vuorokausittain tunteja saadaksesi siitä ns. kunnon jalostuskoiran käyttö- ja näyttötuloksineen). Kyllä siinä saattaa hieman ns. ranteet auki -meinkinkiä olla ja norsun kärsä kasvaa otsasta läpi.

3. Ulkomuoto

No mielestäni jos edellä mainitut kaksi asiaa on tikissä, niin luulisi sen ulkomuodonkin seuraavan perässä. Näyttelyissä kun kuitenkin aina puhutaan mielipiteistä, ja niitä voi olla monia. Harva ulkomuototuomari on kuitenkaan koulutukseltaan eläinlääkäri, niin ulkomuodonkin arviointi terveysnäkökohdat edellä ei välttämättä aina mene aivan nappiin. Ja vaikka mulkerolle se kuulostaakin, niin kyllä minä olen taipuvainen uskomaan siihen, että näyttelyissäkin käyttökoirarodussa AVO-luokassa esitetyt koirat kalskahtaa hieman korvaan. Tai ainakin jos korostetun iso osa niistä kultaakin arvokkaimmista SERT:stä menee sen edellä mainitun luokan edustajalle (ikä on jotain välillä 3-8v eikä muka yhtään käyttökoetulosta?). Ulkomuototuomareilla on tässäkin asiassa hirmuisen iso vastuu kannettavanaan. Toki, voihan kaikki edellä mainittu olla kateellisen kitinää kun oma koira ei ole pärjännyt näyttelykehissä? Muuttuuko mielipide, jos miulla onkin SERT-rohmu, mutta esim. terveys semmoinen ettei puhettakaan että metsässä pärjäisi vanhoille päiville? Tuskin.

Toteutus?

Eli mitteepä meinasin tehdä sitten itse? No jos luoja suo, ja Ora alkaisi kiimahommiin, niin kyllähän se uros on A) terveystutkittu [väh. lonkat ja eläinlääkärin/vastaavan toimijan ottama MyDogDNA-testi] ja B) sillä on ulkopuoliselle arvioijalle antama näyttö käyttökokeista/sen toimintaa pääsee seuraamaan tutkatiedoilla useamman päivän ajan. Oran osalta myös koiran sukulaisten lisääntymisbiologiassa ei voi olla mitään haasteellisuuksia, eli keinosiemennykset ja vastaavat värkkäykset jätetään tästä pelistä kokonaan pois. Viittaan tässä siihen, että Oran ensimmäinen astutusyritys joulun tienoilla vuonna 2018 kaatui siihen että nakku antoi urokselle selkään ja toista yritystä vuosimallia 2019-2020 tässä vieläkin odotellaan (sekoittiko 1v. sisällä kaksi muuttoa koiran kiimakierron, mene ja tiedä, mutta sitä seuraavaa juoksua tässä odotellaan vieläkin). Oran osalta näytöt tuli onneksi haettua jo teinivuosina ja terveystutkimuksista on ns. runsauden pula. Geenitestin vakaa kannattaja olen jo siitäkin johtuen, että kun kaksi testattua vanhempaa käyttää pennutukseen, niin välttämättä tarvihe olla koko 10-päistä pentuetta sitten kiikuttamassa testeihin (selkiä rahansäästö). Nykytietämyksellä olen kuitenkin jo sen päätöksen tehnyt, että ne harvat pennut mitä itse tulen koskaan Bear Caliberin kennelnimen alla tekemään, tulevat olemaan kaikki geenitestattuja ja tulokset julkisia. Näin pidetään tämä koirien jalostus läpinäkyvämpänä ja se on aina yksi murhe vähemmän pennunottajalle. Lisäksi autan mielelläni geenitesteistä kiinnostuneita koirien omistajia testaamiseen liittyvissä kysymyksissä ja mm. kuinka tulokset saa julkisiksi. En varmasti ole ainoa, joka tekee tälläkin hetkellä kiivasta hakutyötä jalostuskumppanien etsinnässä, ja kyllä se MyDogDNA-sivusto on yksi valveutuneimpien kasvattajien työkalu siinä missä Kennelliiton jalostustietokantakin.

Kohta se taas alkaa!

Nimittäin metsästyskausi! Voe että, kyllä se on tämän talouden joulu kun 20.8. pamahtaa kalenteriin. Sitä ennen kuitenkin on vielä hyvästi aikaa rakennella sitä juoksukuntoa metsärientoihin. Oran kanssa on siirrytty ihmisen raahaamisesta potkupyörän raahaamiseen, ja kickbike-kilometrejä alkaa olemaan kasassa jo rapiat 173km. Lisäksi on hitusen enemmän alettu tuota päänuppiakin treenaamaan, ja tehty muutamia verijälkiä kesän aikana maastoon. Mene ja tiedä, vieläkö ”vanha” oppii uutta, mutta ainakin koiranohjaajalle vähän uuden opiskelua jokaiselle vuodelle :D. Vielä on kuitenkin matkaa ennenkuin alamma koiratanssia treenaamaan…

Vielä olisi syksylle yksi näyttelytreeni buukattunakin, kiitos koronan toki keskelle hehkeimmän metsästyskauden. Se hieman harmittaa, mutta minkäs näille taasen pieni ihminen voi.

Ohessa hieman tunnelmia tämänaamuiselta potkupyörälenkiltä, makiata vauhdin hurmaa (muutaman kirittäjän avustuksella ;))

Uusi Havaintoja ja Selvittelyjä -kohta: Koirajuoksu

Hiljaiseloa on pitänyt, mutta se on vain tyyntä myrskyn edellä se ;). Nyt on koottu tiskiin myös hieman puimalaa koirajuoksusta metsästyskoiran kanssa, enemmänkin mallilla ”omaan muistiin että voipi vanhana ihmetellä”. Tuskin se pahitteeksi on, jos teksti (linkki sivulle) on jollekin se riittävä kipinä lähtiä koiraa treenaamaan ja siinä samalla omaakin kuntoa kohottamaan.

Yllätyksekseni voin sanoa, että kivaahan tuo nyt jo on, 4kk treenaamisen jälkeen :D. Mutta vaihtelu virkistää, ja mekin alamme Oran kanssa siirtymään enemmän Kickbike-treeneihin kun vihdoinkin alkaa metsäbaanat olemaan sulia Oulunkin korkeudella. Ei muuta kuin hyvää kevättä ja kesää, koronasta huolimatta, itse kullekin säädylle. Pidetään itsemme liikkeessä, niin päästään syksyllä heti tilanteisiin kiinni metsässä ;).

Uusi Havaintoja ja selvittelyjä -osio: Näyttelykartta 2020

Hyvä lukija, nysse on valamis! Eli näyttelykartta 2020 FCI5 ryhmän rodulle itäsiperianlaika. Nyt pitäisi pystyä hakemaan näyttelyitä;

A) näyttelytyypin perusteella valikoimalla ”Showtype

B) tuomarin perusteella valitsemalla ”Judge”-listasta haluamansa

C) kuukauden perusteella valitsemalla ”Month” -listasta kiinnostavimman kuukauden

Huom! pahoittelen finlandia, ääkköset ja öökköset eivät ole plugin ystäviä.

Näyttelykarttaa päivitetään systemaattisen satunnaisesti, tavoitteena parantaa vielä kartan käytettävyyttä mm. nettisivustoihin pääsemiseksi ”yhden klikkauksen taktiikalla”. Vielä ei tämä ole selvinnyt kuinka saan toimimaan infolaatikoiden sisällä, mutta ken ties, joku päivä sekin oppi minut löytää – Anu

Uusi Havaintoja ja selvittelyjä -osio: Geenitestaus

Eli melkein kuin uusi Tunteita ja Tuoksuja -kausi, aina yhtä jännittävää. Sen näkee taas kun on pakkolomalla koiran ollessa toipilas niin kerkiää kaikenmaailman turhaketta taas harrastamaan, eli blogin sisällön täydentämistä.

Nyt uutena uutukaisena tuli tehtyä aihealueeseen Geenitestaus ihan oma sivunsa (linkki sivulle). Teksti ja ohjeistus perustuu täysin MyDogDNA-testipaneelin käyttöön. Laikapuolella hieman koitettiin jo aiheuttaa asian ympärille pienimuotoista hässäkätä alkukesästä, mutta alkuinnostuksen jälkeen ko. rintamalla on ollut taas hiljaista. Varsinkin sitä toivoisi että nyt kun alkaa astutuskausi olemaan päällänsä niin tämä asia olisi viimeistään nyt ajankohtainen.

Sivun alkuun on koottu kolme kuvaohjetta

1. Kuinka julkaista MyDogDNA-tulokset

2. Kuinka lisätä kokotiedot koirasta MyDogDNA-profiiliin

3. Kuinka aktivoida koiran MyDogDNA BREEDER-työkalu

Tavoitteena on lisäksi ylläpitää myös itäsiperianlaikojen osalta listausta testatuista koirista, joiden tutkimustulokset ovat julkisia. Aidosti toivon, ettei ko. listaus missään tapauksessa pelottelisi uusia testaajia olemaan julkaisematta tuloksia. On ensiarvoisen tärkeää että terveet ja kantajat, sairaista puhumattakaan, julkistettaisiin nyt eikä sitten kun maito on matolla härskiintymässä. Lisää pohdintaa asiaan liittyen sivustolla.

Päivitetty: Tracker Artemis

Tässä kun on koira saanut olla irti parin viikon ajan, niin alkaa jo jonkinlainen tuntuma olemaan Artemiksen käytöstä.

Trackerin käytön parhaita puolia on edelleen softassa omien ja muiden koirien sekä kamujen seuraaminen metsästystilanteissa (ja toki myös kotisohvalta puolen Suomen päästä), kyllä se vaan on kuin formuloita vahdattas nuotion ympärillä kun joka ukko ja akka tuijottaa silmä kovana omaa puhelintaan suu vaahdossa kommentaattorina toimien. Mutta allekirjoittaneelle se tuo enemmän sitä paljon kaivattua yhteisöllisyyttä kun voidaan kommentoida ja pohtia omia ja toisten tekemisiä :D.

Artemiksen osalta täytyy vielä tässä vaiheessa sanoa että 1. Tutka kyllä toimii siten että koiran on yleensä löytänyt (poikkeus vahvistaa säännön; Artemiksen päivitys-päivänä toki hävis koko koira huonoilla kentillä 2h:ksi, mutta onneksi sen verran tunnen jo koiraa että kyllä se aina lähtöpaikalle palaa, ja niin se vaan tekikin, huh…) 2. No ihan ei vielä ole saanut niskaotetta vanhemmista malleista tämä… Jäämme jännällä odottamaan josko niitä parannuksia kerkeäisi vielä tälle syksyä tulla. Tärkeimmät huomiot on listattu omalle sivulleen.

Päivitys: Koiratarha rivariin

Syksyn koputellessa ovelle myös rivarin koiratarha-projekti otti aimo askeleen eteenpäin. Nyt on saatu koiralle ”aitaus” jossa uskoisin kaksijalkaisenkin viettävän mieluusti aikaa. Päivitellään lisää kunhan saadaan mm. urakoijien loputkin hintatiedot selvitettyä. Ehkäpä sitten kesällä 2020 nähdään jo jonkinlaista pusikkoa ja rehuakin kuvissa, syksyä ja talvea vasten tuskin poltetaan rahaa enää niihin.

Ohessa linkki projektin omille sivuille 🙂

Seuraavaksi pitäisikin sitten alkaa päivittelemään Oran HIRV- ja LINT-kokeen tuloksia, ei niistä toki paljoa jää kehuttavaa jälkipolville, mutta muistin tueksi että ompahan ees käyty 😀

Ora luonnetestissä 21.4.2019 – 125p

Tapahtuman tarkempi kuvaus omalla sivullaan.

Yhteensä 125p kotiinviemisinä, pisteet ja yhteenveto kuvaa hyvin Oran luonnetta. Ainoa missä olisi voinut pisteissä parantaa oli taistelutahto, Oraa ei ole koskaan leikitetty leluja rettuuttammaan, niin eipä tuo nytkään sitten vienyt testaajalta lelua :D.

Kaikenkaikkiaan hauska päivä ja nyt tietää jottain tästäkin testimuodosta. Ei suoranaisesti ehkä metsästyskoirarodun tarpeisiin suunniteltu, mutta kyllä se omistajalle kertoo koiran kyvystä palautua varsin ”ruuvia kiristävästä” koemuodosta. Voipi ainakin sanoa että jo täytyy olla varsin erikoinen tilanne että Ora alkaisi ihmisiä kohtaan hyökkääväksi, ja jo tämä tieto tuo varmuutta koiran kanssa ihmisten keskellä työskennellessä. Esimerkkinä noin niinkuin seuruemetsästys ja kaadolle päästävyys, luulen ettei tämän asian suhteen ongelmia tule jatkossakaan.

Obs! Huom! Eikä kuulemma ennää saada mennä takaisin :D, perhana, ei voida nyt sitten treenata noita muutamia kohtia ja parantaa tuloksia.

Geenitestaus, kuinka käyttää tuloksia koirien jalostuksessa?

Tässä kun ollaan aktivoiduttu Lappilainen laikatapahtuma – eventin suhteen, niin on ollut aistittavissa vaikka minkälaista väreilyä erityisesti itäsiperianlaikojen geenitestauksen suhteen. Ehkä tärkeintä mitä voi koirien jalostukselle tehdä on tuoda tuloksia myös julki, myös niitä epämieluisiakin. Tästä syystä haluan nostaa jalustalle pellolaisen Henna Lintulahden, joka on lähtenyt Karhunvartijan poppoon kanssa työstämään tätä tapahtumaan, että hän on virallisesti ensimmäinen joka on pamauttanut julkiseksi myös oman koiransa geenitestien tulokset, missä todetaan koiran kantavan perinnöllistä silmänpainetautia, eli glaukoomaa. Tapahtumaa on lähdetty toki tekemään jo ennen kuin tämä tieto tuli, mutta sehän oli enemmän kuin bensaa liekkeihin se. Vielä kerran, historian kirjoihin Lintulahti nostettakoon.

Sillä onhan myös alkanut väreilemään hieman siihen malliin, ettei tämä ole mitenkään ensimmäinen tai ennenkuulumaton löydös. Muut eivät ole vain kertoneet tai halunneet epäilyksiään sairaista koirista varmentaa asianmukaisilla testeillä. On myös totta, että geenitestit ovat varsin uusi työkalu laikarotuisten koirien testauksessa, joten sen suhteen armo käykööt oikeudesta, mutta vain osittain.

Asiaan vaikuttaa yksinkertaistaen kaksi asiaa; riskinsietokyky ja raha. Riskinsietokykyä löytyy eniten niiltä joita ei jaksa kiinnostaa. ”Reunalla elämisen” haittapuolia on kohtuullisen kova riski menettää kasvonsa kasvattajana kun kasvattien omistajat joutuvat pahimmassa tapauksessa lopettamaan koiran kipujen ja sairastelun takia. Onneksi riskinsietokykyäkin on mahdollista ihan minä päivänä tahansa vähentää ottamalla asioista selvää ja tuomalla jalostuksellisten päätösten materiaalit avoimesti nähtäväksi.

Jos sitten ei se omatunto ole tarpeeksi napakka työkalu, niin kyllähän sitä viimeistään omassa kukkarossa tuntuminen saa isommatkin laivat kääntymään. Näitä voi alkaa ilmaantumaan kun koirien kauppoja aletaan purkamaan jälkikäteen ”hyödykkeen” selkeän uudesta omistajasta riippumattoman *vian* vuoksi. Eikä se ole mitään halpaa lystiä sekkään koirien kasvattaminen 5-vuotiaiksi todetakseen, että koira on sokea/vihainen silmänpainetaudin aiheuttaman kivun takia. Siinä saattaa alkaa jo heikkohermoista vituttammaan.

Mutta ei pidä alkaman hysteriaan, se ei ole ennenkään johtanut mihinkään. On resurssiviisaampaa keskittyä ennakoiden ratkaisuihin, eli mitä tehdä jos geenitesteistä jotain sitten löytyisi?

ks. seuraava kuva (klikkaamalla saa median auki isompana erilliselle välilehdelle)

Mendelin säännöt koiraesimerkein update 29082019.jpgSumma summarum, aina se helpompaa on kahta tervettä koiraa käyttää jalostukseen, todennäköisyydet sairaista pennuista on mitättömät (mutta joskus luonto päättää toisin kuin tilastotieteilijät….). Taudin kantajaakin voi käyttää jalostukseen täysin terveen yksilön kanssa, mutta silloin tulee pentueen kaikki yksilöt testata ja mahdolliset ns. jalostustoimenpiteet tehtävä avoimin kortein kasvattajien ja pennun ottajien välillä. Kahden kantajan käyttäminen ristiin, noh, onhan sitä rahhaa polteltu turhempiikin asioihin, mutta kannattaneeko suotta? Sairaiden koirien kanssa leikkiin lähteminen vaatii jo sitten jotain aivan uskomatonta ominaisuutta mitä olisi aivan välttämätöntä saada jatkettua rodussa, esimerkiksi kyky lentää tms.

Eiköhän sitä tästäkin asiakokonaisuudesta saada puhetta aikaiseksi Lappilaisessa laikatapahtumassa. Vielä on myös aikaa ilmoittautua koiransa kanssa. mm. geenitesteihin (viimeistään 13.5!). Mitä aikaisemmin, sen parempi, sillä tällä hetkellä alkuperäinen koiramäärä 30 alkaa olemaan täynnä, mutta jos saamme noin 15 lisäkoiraa testeihin niin koitamme järjestää myös toisen virallisen näytteenottajan tapahtumaan.

Päivitys 29.8.2019, virheellisesti aikaisemmin kirjoitettu 25% todennäköisyydestä kantajageenin todennäköisyydesta pentueessa missä vanhemmista toinen on terve ja toinen resessiivisesti periytyvän taudin kantaja.

Se suomalainen laikaperimä – kuinka selvitys tehtiin?

Viime päivinä on puserrettu ulos selvitystyön tuloksia ”toimivien hirvikoirien sukulinjoista”. Tässä tekstissä käydään läpi kuinka nämä puoskari-selvitykset tehtiin.

Ensin havainnollistava kuva eri vaiheista, koska itsekin olen ns. Aku Ankka-sukupolvea, ymmärrän paremmin kuvia. Luetun ja kuullun ymmärtämisessä ne ongelmat sitten vasta onkin…

klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan sitä isompana

Eli ensin tehtiin raaka karsinta mitä sukuja lähdetään selvittämään. Omavaltaisesti päätettynä tähän selvitykseen on otettu kaikki ne ”jalostusikäiset” koirat (tammikuussa 2019) joilla on haukuttuna suomalainen HIRV1-3 tulos (tietokanta: www.koiratietokanta.fi). Mustavalkoisesti ajateltuna siis juuri nämä itäsiperianlaikat voisi väittää toimivan hirvikoirina. Ja toisaalta jalostusikä yhtenä filtterinä sen takia että ko. koirien omistajilla varmaan lähimpänä sydäntä myös pennutukset tulevina vuosina.

Tämän jälkeen jokaisesta 221:stä koirasta kaivettiin Kennelliiton jalostustietokannasta esivanhemmat 4. sukupolveen asti (KoiraNet). Suurimmalla osalla koiria nämä tiedot olivat, muutamassa tapauksessa perimässä oli tuontikoiria joiden osalta tietoja ei löytynyt Kennelliiton järjestelmässä (osa löytyi mm. ruotsalaisesta Hitta Älghund-sivustolta ja sitä mukaan täydennettiin toim. huom! ko. sivustolla oli havaittavissa erilaista rekisterinumeromerkintää vrt. suomalainen, näissä piti olla tarkkana).

Seuraavaksi jaoteltiin linjat uroksiin ja narttuihin. Ihan vain sen takia ettei enää silmien ja aivojen yhteistyö tahtonut riittää 6566 solun silmäilyyn yhtäaikaisesti (vaikka aika iso näyttö tässä taloudessa onkin…). Toisaalta oli mielenkiintoista tarkastella molemmat suunnat, harvemmin narttulinjoista puhutaan, lie taustalla kulttuuri missä uroskoiria pidetää kuitenkin enemmän käyttökoirina kuin narttuja joiden vuosittainen käyttöaika on biologian takia hieman rajallisempaa (lue; juoksut + mahdollinen pennutus).

Sitten selvitettiin kuinka monta eri yksilöä pyörii ”toimivien hirvikoirien” esivanhemmissa. Nartuissa oli 389 eri yksilöä käytetty, uroksissa 306. Sitten tultiinkin siihen haasteellisempaan ”tiedonlouhintaan” mihin ei vielä tänä päivänä allekirjoittanut yhtä helppoa työkalua löytynyt, eli löytää ne koirat jotka mainitaan useimmiten ja poimitaan erilleen. Tässä piti jo itseään sääliä ja rajoittaa ns. käsityön osuus 3. sukupolveen ja toivoa että sieltä löytyisi kattavasti ne koirat joiden rekisterinumeroiden perusteella voidaan suorittaa haku koko tietomassan suhteen.

Näin päästiin sitten listaukseen, minkä ”top-20” merkittiin ehdollisella muotoilulla taulukkoon. Taustavärien ja fonttien kikkailulla saatiin aikaiseksi epilepsiaa kutkutteleva sekamelska, ja ennen taulukon lukua kannattaa varata tokmannin avajaisista noukittu ämpäri valmiiksi, oksua saattaa tulla. Lisäksi tarkempi tarkastelu osoitti, että valitsemalla nämä 20 eniten käytettyä yksilöä saatiin katettua nartuissa 34% taulukon soluista, uroksissa jopa 43% (!)

Tulosten tarkastelu on suoritettu omissta postauksissaan:

Narttujen osalta täällä.

Urosten osalta täällä.