Ora

FI20930/16

Syntynyt: 20.2.2016.

Vuosi 2016.

Ora
Ora noin 7vk, kevät 2016

Alkutarinaa Oran valintaprosessista oheisessa blogipostauksessa.

Kevät ja kesä 2016 vietettiin Oran kanssa enemmän taikka vähemmän metsään tutustuen. Ensimmäinen riistakokemus saatiin keväisen jänislauman (3kpl) kanssa, jolloin pentukoiralle tuli tenkkapoo että mitäs tämän lössin kanssa olisi tarkoitus tehdä. Armoksi todettakoon että jänikset olivat kooltaan Oran kokoisia, joten ihan viksusti päätelty ettei kannattane ihan päätä pahkaa hyökätä kimppuun :D.

Metsässä samoilu oli pääasiallisesti pisteestä A pisteeseen B, C, D, … ja niin edelleen, eli hitaasti taivaltaen. Pyrkimys oli että pennulla on tarpeeksi mahdollisuuksia lähteä itse samoilemaan maastoja ja kuitenkin kasvattaa luottamusta että isäntä on siellä minnekkä on jättänyt. Käytännössä metsässä vietettiin yleensä tunnista kahteen aikaa ja matkaa siirtymineen kertyi 3-5km välille. Elävää riistaa löytyi kyllä harvoin, useammin sitten ”mielenkiintoisia” ihmisen jättämiä raatoja/nahkoja.

Eräjätkän Kira kävi siskolikkaa moikkaamassa keväällä 2016, olihan tuo Oralla mukavaa kun pääsi samanikäsen kanssa temuamaan (ja joka pisti kyllä yhtä kovalla tassulla takaisin jos Ora alkoi liian päällekäyväksi :D)

Ora_Kira_04062016
04.06.2016 Eräjätkän Ora ja Eräjätkän Kira

Syksy 2016/1.metsästyskausi Oralla alkoi heti 20.8.2016. Tuolloinhan näillä korkeuksilla ihmiset lähteävät karhujahtiin, ja niin myös Orakin pääsi vanhemman koiran mukana kokeilemaan metsästyksen kuningaslajia.

Tonke kirjoittanee paremmin selontekoa mitenkä se reissu kaikenkaikkiaan meni :)…

Emännän palattua kuukauden pääkaupunkiseudun turneeltaan alkoikin maalinnun metsästyskausi. Sitähän se oli sitten päästävä etsimään, ja samalla tulikin testattua mitenkä kuukausi ”omistajanvaihdosta” oli koiraan vaikuttanut. Tuntuviksi teki hyvää, koska pennunkin ”hakulenkkien” säde oli kasvanut merkittävästi aikaisempaan (lue:jo hyvän tovin poissa näköetäisyydeltä, tutkapannallekin tuli jo käyttöä). Lintujahan ei kyseisessä maastossa sitten ollut, mutta mahtavasti vanhempi koira kävi etsimässä jängän reunasta uroshirven. Hienosti meni Orakin hirven perässä linnuntietä 2km päähän Valkon apurina. Valitettavasti tämä hirven näköinen suihkari karisti koirat tässä vaiheessa, eikä antanut mitään mahdollisuuksia itseään haukuttavaksi. Mutta, sentäs lähti koira! Tämä on erinomainen juttu, ja varsinkin se että päästiin tämä molemmat näkemään, hirvihän juoksi noin 30m päästä meistä koirat perässään.

p1040950
Ora 6.5kk syksy 2016

Koska maalintuja tuntuu olevan heikonlaisesti, niin päätimmäpä kokeilla sitten saada hyviä lintukokemuksia koiralle fasaanien avulla. Syyskuun 19. (Ora 7kk) lähdettiin metsään lentävien broilereiden kanssa ja testattiin kuinka se homma lähtee käytiin. Ja lähtihän se, hakutyöskentelyn jälkeen (löytö, lintu lentoon, seuraaminen, uusi etsiminen) saatiin koirille ammuttua haukkuun lintu (Ora etsi, Valkko mukaan puuhun haukkumiseen). Toivottavasti tämä oli nyt se hyvä täky pennulle ymmärtää että linnutkin emännälle kelpaa vallan mainiosti…

Ensimmäisen oman hirvihaukkunsa Ora sai 02.10.2016 (ikää 7.5kk). Riistakameran avustuksella hirvimullikka tiedettiin varmasti paikalla olevan, joten nyt oli mahdollisuus kokeilla josko pentu ymmärtäisi homman päälle. Koira laskettiin irti noin 1km päästä riistakamerasta (joka osasi kertoa ”esikunnalle” kotona että hirvi oli havainnut myös ihmisen ja koiran samointein kun auto oli parkkeerattu). Ora sahasi ja sahasi noin 100m päähän Anusta. Selkeästi koiralla oli käsitys että jotain maastossa oli, mutta uskallusta ei ollut tarpeeksi lähteä etäämmäksi omistajasta. Tässä vaiheessa onneksi esikunnasta tuli käsky kannustaa koiraa hakemaan – ja niin Anu sitten päätti huudella koiralle (noin 200m päässä tiellä odottamassa) tsemppihuudot. Ja siitähän se sitten koira otti ja lähti! Kameralle oli tuosta kohdasta noin 200m matka, ja siitä noin 400m päästä tutkan mukaan arvioituna koira yhytti hirven. Pari sataa metriä koira kulki ennenkuin alkoi haukku kuulumaan. Kuinka voikaan olla omistajat innoissaan kuin pienet lapset tällaisestakin tapahtumasa :D. Hirvi etenee hitaasti noin 1.5km Oran haukussa ennenkuin pysähtyy (naapuriseuran) aukon laitaan. Anu kerkeää tässä vaiheessa ottamaan Oran kiinni. Kaikenkaikkiaan haukkua kuului 19 minuuttia, olisihan tuo ollut mukavaa pitempääkin kuunnella, mutta tapana ei ole ”toisten mailla” koiria treenata :D. Haukkutiheys lähenteli jo noin 70 kun hirvi oli pysähdyksissä, hitaassa liikkeessä noin 20-40 haukkua/min. Parin päivän sisään raportoitiin myös Eräjätkän Kiran ja Taikan itsenäiset hirvityöskentely, joten hyvälle näyttää tämän pentueen osalta!

Toinen hirvihaukku Oralle viikko edellisen jälkeen – alla jo 18km taivallusta kun (oletettavasti) haistoi hirvet jängän reunasta (tuoreita jälkiä emme nähneet omasta suunnastamme). Löytömatka noin 600-800m, haukkuaika noin 20-30min (UP päätti sitten olla rekisteröimättä haukkua). Kuuluvuutta todistetusti ainakin 1.2km. Anu pääsi näkemään emän ja vasan noin 150m päästä, ei pystynyt ampumaan. Ora oli tekemässä kaikenkaikkiaan 1km yhteydenottoa Toniin, jolloin hirvet pääsivät tietenkin kuulemaan ihmisten lähestymisen ja pistivät tallan pohjaan. Vielä Ora saatteli noin 1.2km päähän havaintopaikasta ennenkuin luovutti ja palasi. Kokonaismatkaa koiralle 24km tuolle päivälle.

Kolmas hirvihaukku seuraavana perjantaina (14.10.2016) Oralle. Anu lähti koiran kanssa lähelle edellisviikon maastoa kokeilemaan tuuriaan. Noin puolentunnin-kolmen vartin käyskentelyn jälkeen jokin mörkö ölähtää metsässä. Koira katsoo omistajaa, ja ”kiinni” komennon jälkeen ampaisee matkaan. Kaikenkaikkiaan 16.9km työskentelyä, 48min haukkuaikaa, kolme yhteydenottoa, mistä viimeisen jälkeen ei enää hirveä löytynyt (olimme jo palanneet takaisin lähtöpaikkaan, jäljet menivät jo sekaisin aamujälkien kanssa). Työskentely paranee niinkuin se sika sitä kuuluisaa juoksuaan.

nayttokuva-2016-10-14-kello-12-49-19
Oran #3 hirvityöskentely 14.10.2016. Kokonaismatka 16.9km, haukkuaika 48min. Omistajan liikkeet pinkillä. Haukussa yksinäinen, ei 100% varmuutta sukupuolesta (näköhavainto noin 200m päästä jängän reunasta hirven ollessa haukussa Oralla).

Alla kuvia koiruudesta ja koiraelämästä syksyltä 2016.

Joskus ei vaan Tapio anna omistaan. Mutta mielenkiinnon vuoksi tähän yksi pummipäivä (22.10.2016) ja ”laskennallinen” hakuteho: Omistajalle matkaa reilut 5km, koiralle 16.5km. ”Hakuteho”: 3.3.

nayttokuva-2016-10-22-kello-19-18-34

Metsästyskausi -16: Kaikenkaikkiaan 8 hirvikontaktia, 4:stä ”olisi pitänyt” pystyä hirvi ampumaan, viimeinen 3min kontakti oli Veikonhaukuista 29.12.2016. Vaan niin kävi ettei Oralle vielä ensimmäiselle syksylle saatu hirveä nurin. Alku on kuitenkin lupaava, petrattavaa löytyy kuitenkin vielä hakutehon osalta.

Talven 2016-2017 muita suunnitelmia; Metsästyskauden loputtua lumen tuloon onkin aika suunnata katseensa niihin muihin juttuihin; eli käytöstapojen ja poseeraamisen taitoihin :S… Näissä Ora on kyllä yllättänyt positiivisesti – rauhallisen luonteenpiirteensä vuoksi näyttää sille ettei tyttö turhia stressaile muiden koirien kanssa ja yleistötapahtumissakin pärjää hyvin. Antaa myös todella nätisti tuntemattomien silitellä eikä käyttäydy ahdistuneesti. Tottahan toki on, että jos paikalla on esim muita koiria tai joulupukin poroja, niin niitähän se olisi mielenkiintoisempaa käydä moikkaamassa kuin pönöttää paikallaan :D.

Kuvakollaasi Orasta 22.12.2016 (ikää 10kk). Vaikuttaisi sille että vielä kasvaa korkeutta, eikä ne paljon odotetut juoksutkaan ole vielä alkaneet… Odottavan aika, se voi olla pitkä.

collage-1482466982539

Vuosi 2017

Tammikuun 15. kävimme Kajaanin KV-talvinäyttelyssä Oran kanssa. Jos koirahommissa on mahdollista kokea orgastisia tunteinta, niin tässä reissussa se oli aika lähellä – niin komiasta Ora osasi esiintyä että melkein pääsi omistajalta itku. Eihän me saatu kuin EH, mutta se ei meitä haittaa. Tuomari oli kaikinpuolin oikeudenmukainen ja ns. Tolokun, tykkäsin. Jos tulee joskus toistekin näille leveyspiireille niin voisi käydä pyörähtämässä.

Tammikuun 29. kävimme seuraavan kerran aina Kuopiossa asti pystykorvien jalostuspäivänäyttelyssä. Jälleen kerran ilo olla Oran kanssa reissussa. Ja jälleen tuloksena EH. Tällä kertaa jäi vähän sannan maku suuhun, koska perusteluissa ”valmiimmat” koirat rankattiin korkeammalle, eli kasvun vaihetta ei otettu huomioon. Harmi.

Eräjätkän Ora 1w (20.02.2017). Pakollinen synttäripose. Samana päivänä saatiin käyttöön hieman karhua, ja kyllähän se junioria hitusen epäilytti alkuun. Jäämme seuraamaan miten homma etenee ;). Muutamia ”jälkiä” olemme tehneet maastoon, ja mielelläänhän tuo niitä käypi seurailemassa.

p1050314

Laikojen erikoisnäyttelystä (05.03.2017) kävimme hakemassa jatkumoa koiran pentumaiselle figuurille (omistaja voisi toki jo tässä vaiheessa antaa koiran kasvaa niin voisi päästä jotain muutakin arvostelua hakemaan… :D… pässi ei tajua…). Eli EH, erikoismainintana että länsilaikamainen pää. Koska pässi ei tajua, niin menemmehän toki uudelleen samalle tuomarille heti toukokuussa 😀 (oi ampukaa minut jo…)

Muurolan ryhmänäyttelystä (06.05.2017) kipasimma hakemassa sitten H:n. Oli löysää korvaa ja ulkonevaa tassua. Koira käyttäytyi superisti, omistaja sääti sitten senkin edestä (eli poistui kehästä jo ennenkuin oli kai tuomarin mielestä tarkoitus… nooh, tuomio oli jo kuitenkin annettu).

Ora 15.05.2017. Taloon juuri saapunut uusi asukki (Väärti), hieman teetättää töitä hierarkian haku, siksi katse tuimana :D. Ja tuo oli järjestyksessään 4. panta mikä on mennyt rikki kevään aikana…

Ora15052017
Ora 15.05.2017. Ikää noin 1v ja 3kk.

Muurolan toisesta ryhmänäyttelystä (20.05.2017) käytiin tietämässä uudemman kerran Laikojen erikoisnäyttelyn tuomaria, ja kyllä, edelleenkin koiramme menestyisi hyvin länsilaikakehässä, ei auttanut vaikka pistin Tonin esittämään koiran. *Note to self, ei kannata kapialla koiralla tänne mennä. Linja on ja pysyy, ja toisaalta hyvä niin 😀 ulkomuototuomareissa kaikkein viheliäisimpiä olisivat ne tuuliviirin lailla arvioita tekevät. Sittenhän nämä hommat vasta lotto-hommia olisivatkin. Mukavaa oli nähdä ja todeta tuomarinkin kanssa yhtenevästi, että velipoika Eräjätkän Myrsky kyllä ERInomainen rotunsa edustaja, on näköä ja oikeassa suhteessa myös kokoa <3.

Sodankylän ryhmänäyttelyssä (27.05.2017) tapahtui tuomarimuutos ilmottautumisajan jälkeen. Ja oikeastaan hyvä niin, olihan hienoa kun sai sentään hieman toivonpilkahdusta tekemiseen tuomarilta. Näitäkin mielipideasioita kun voi sanoa niin monella eri tavalla, minkä vuoksi EH-jatko ei niinkään harmittanut. Ja ”oman kylän” koirissa on kyllä hitokseen paljon komioita laikoja, kyllä oikea koira vei ROP-tittelin! Ja itse olin talkoolaisena näyttelyssä, eli Ora pääsi tanssahtelemaan Tonin kanssa. Hienosti ne vaan veti jälleen kerran.

Rovaniemen KV-näyttelyssä (25.06.2017) käytiin taas toteamassa että näyttelyt on kyllä yhtä tyhjän kanssa.. 😀 no ei vaines. Onhan ne tarpeellisia, mutta tuli vahvistus kuitenkin ettei enää tälle vuodelle ole tarvetta käydä Lapin maakunnan alueella näyttelyissä (sama tuomari siis). Edelleen kommentoitiin H:n verran koiran kapeutta vähän joka suunnassa, eli toisaalta, nuoruudesta taas sakotettiin. Tällä kertaa näyttelyissä mukana oli myös Eräjätkän Taika, jolle päivä oli myöskin Hyvän arvoinen. Oli se ainakin mukavaa nähdä toistakin sisarusta jälleen kerran. Saatu tuomio kuitenkin pisti näyttelyhommat nyt ainakin joulukuulle asti pakettiin. Mahdollisesti sitten Voittaja/Winner/Pohjoismaiden voittaja-näyttelyyn lähdetään, mutta keskitytään ennen sitä kuitenkin käyttöhommiin.

Käyttöpuolen treeniä tehtiinkin sitten 02.07.2017 Konekarhu Jokke:lla. Tämähän oli oikein hyvä päivä kaikenkaikkiaan, näyttäisi kuitenkin sille että Ora nauttisi ”karhun” kanssa leikkimisestä. Omistajalle parhainta antia oli koiran omatoiminen työskentely heti alusta asti, paimentavat otteet sekä erityisesti kutsusta luoksetulo. Kyllä siinä selkäranka suoristui ja pituutta tuli lie 10cm lisää yhden päivän aikana :D.

Loppukesä Oran kanssa on ollut seesteistä keleistä nauttimista. Kesäprojektit veivät kohtuullisen paljon aikaa ja aivan niin paljoa koiran treenaamista ei kerennyt tekemään kuin olisi toivonut. Muutamat päivävaellukset tehtiin maastoissa (mm. Nattaset ja Oratunturi), mutta sitä tarpeellista kunnon ylläpitoa liian vähän. Poroja noilla reissuilla toki kohdattiin riittämiin.

Huomioita sen verran että Ora on alkanut elokuun alussa valikoimaan ruokaansa. Tiedä sitten olisiko juoksut kohta alkamassa… Muutenkin Oralla alkanut olemaan enemmän raisuutta leikeissä ja sitä kaivattua kovuuttakin alkaa olemaan otteissa. Katsotaan kuinka metsästyskausi 2017 lähteekään käyntiin!

Metsästyskausi on aloitettu, ja selvisi myös syy tuolle edellä mainitulle syömättömyydelle: Oralla oli anaaliirauhaset tukossa (lue lisää: linkki). Muutamia kertoja kerkesimme käydä jolkottelemassa metsässä ennen Tulppion kesälomareissua, missä Orakin teki lyhkäsen karhuhaukun! (lue lisää: linkki). Toista viikkoa juoksemista alla, niin nyt pieni rauhoittuminen ennenkuin alkaapi perinteisempi viikonloppumetsästys-kausi.

Testasin Oran hakutehoa Tulppion rehkimisreissun jälkeen (11.09.2017), kun näytti sille että juniori ei  jaloista lähe enää mihinkään viimeisenä lomapäivänä. Onneksi sentäs homma näytti kehittyneen kuitenkin vähän, ja ”laskennallinen hakuteho” tyhjässä maastossa oli noin 4.2 (vrt 3.3 vuoden takainen). Kyllä se siitä kun vähän saa palautua.

Ora hakuteho 11092017

Syksyn salaisin haave ja tavoite saavutettiin Oran kanssa 06.10.2017, eli napattiin koko kauden koesuorituksesta Juvalta HIRV1! Oli totinen työvoitto! (lue koko juttu vaikka täältä) Muutenkin kuuluu Haraldin penturintamalta paljon hyvää ja ensimmäinen KARH1-tuloskin on Eräjätkän Sakaalille tullut, aivan älyttömän hieno juttu ja täytyy kyllä ihastella että ovat olleet planeetat kohdillaan tämän pentueen kanssa :D.

Tässä kerettiin ”koiraviikon” aikana myös käymään Kennelliitton kasvattajan peruskurssi hallituksen kanssa sekä visiteeraamaan vielä 14.-15.10.2017 Jyväskylän KV-koiranäyttelyt Oran kanssa. Vielä hakee nakku omia raamejaan, eli takakorkea molemmilta tuomareilta arvioksi. Mutta toivoa antoivat nämäkin, sanoivat että kaikki rakennuspalikat ovat erinomaiset, nyt vain sitä aikaa. Toisaalta sanoivat myös turkista että voisi olla tuuheampi… No sitä päivää odotellessa :D. Voisin vaikka vitosen veikata että Oralle ei tule koskaan olemaan sellainen tuuhimus maximus turkki, eikä niin väliksikään.

Syksyn edetessä hirvityöskentelyjä tuli muutamiakin Oralle, mutta erityisesti Väärti pääsi ”vetämään välistä” useampaankin otteeseen. Oran kanssa olisi tilanteita ampua useampikin, mutta ei vaan se viimeinen silaus ikinä onnistunut (mm. esim. tämä reissu). Auenneen kynsianturan vuoksi Oran käyttöä piti myös höllentää että tassu pääsisi paranemaan kunnolla.

Kisarintamalla päästiin kokeilemaan Kajaanilaisten hirvien yhteistyökykyä Eräjätkän kennelin kasvattajan Antti Haatajan avustamina marraskuun ensimmäisellä viikolla. Ensin otettiin löysät pois pitkällä kokeella (tuloksena HIRV2, 65p, ja ohjaajalle ns. kantapään kautta oppia). Päivä lepoa ja sitten arpakokeeseen, mistä kotiintuomisina ohjaajan elämän eka koira-pytty ja HIRV1 (82p). Arpakokeessa mukana olivat myös sisarukset Sakaali ja Taika, joista Sakaalille toinen HIRV1 tulos tälle kaudelle.

Syksy onkin mennyt enemmän tahi vähemmän sisarusten suoritusten seuraamiseen, ja kyllähän tilanne aika hyvälle näyttää: 6:sta pennusta 4:llä on jo HIRV1-tulokset suoritettuna. Itäsiperianlaikojen narttumestaruuskisoihin pääsivät kaikki kolme HIRV1-tuloksen haukkunutta sisarusta (Sakaali, Ora ja Taika) ja Erraushaukkuihinkin voisi olla mahdollisuuksia osallistua. Ei huoano!

Vaan niin se vastusteli sitten arvokisojen suhteen, ja Kalinkahaukut menivät aivan penkin alle (Ora haisteli vain kuusien alaoksia kun varmasti maastossa hirviä oli). Kärväähän se teetätti, olisipa vaan jättänä hitusen myöhäisempään ajankohtaan. Tämän vuoksi jäi myös Erraushaukut osallistumatta (viikon päästä edellisestä). Noh, ainakin lämmittää mieltä se tieto että olisi päässyt mukaan jos ei olisi luonto päättänyt toisin :E. Tästä eteenpäin myös lumitilanne tuli jo niin tukalaksi ettei Oran kanssa päästy muuten kuin mieltä osoittamaan metsään :D.

Eräjätkän Ora 01122017
Ja niin päättyi metsästyskausi 2017. Linkku kiinni ja haaveilemaan syksystä 2018.

Vuosi 2018

Rauhallista ollut alkuvuosi Oran kanssa. Näyttelyrintamalla kausi avattiin suoraan Laikojen päänäyttelyllä, missä menestystä oli riittämiin 😀 (KÄY-ERI, SA, KÄK1 ja paras narttu ringissä jäätii hiuksehienosti viidenneksi). Voi mahoton kun sitä onneksi joskus on niitä parempiakin päiviä tässäkin harrastuksessa (ks. kuva seitinohuesti tyytyväisestä omistajasta). Ohessa linkki artikkeliin missä reissua kuvattu tarkemmin.

tyytyvainenomistaja04032018

Sittenhän myö pidettiinkin vähän reilumpi huilitauko kaikesta koirahommasta. Vasta kesän korvalla lähdettiin sitten Oran kanssa tietämään josko näyttelymenestys olisi paremmilla uomilla… no eihän se ollut, kahdesta näyttelystä putkeen KÄY-H :D, ai että, makiaa. Molemmista omat juttunsa ohessa; Rovaniemi RN 19.5.2018 ja Rovaniemi NORD 16.6.2018. Kuuseen kurkottaminen ja katajaan rytinällä rämähtäminen, nää on niin näitä…

Uudeksi treenimuodoksi otettiin keväällä 2018 kickbike, eli koirat hoitaa omistajansa vetämisen pitkin mettäpolkuja. Ja ai että on olluna hyvä kampe (poislukien se että eihän tuolla nyt kuitenkaan julkisille paikoille kovin uskalla mennä, ainakaan jos molemmat koirat vetää). Yleensä mennään siten että molemmat koirat vetää, mutta silloin tällöin tehdään Oran kanssa pienempiä jätskinhakureissuja kelien salliessa. Ja kyllähän tuo aina intopinkeenä häkissä tiedottaa kun näkee meikäläisen vetovaljaiden kanssa lähestyvän. Eli ainakin meidän koirille sopiva lumettoman kauden treenimuoto.

Metsästyssyksy aloitettiin heti lain sallimissa rajoissa, eli linkut aukesivat 20.8. Ja jo heti ensimmäisenä viikonloppunahan sitä piti olla jo menossa ”lähikokeisiin” Inariin. Piti käydä Norjan rajalla toteamassa että tyhjiä maastoja osaa löytyä sieltäkin :D. Vaan mikä parasta (Anun osalta) niin pääsi näkemään kuinka kaksi karhua painii noin 100m päästä tiestä. Koe oli tuomaroitavan koiran osalta jo päättynyt ennen tätä, joten jonkinlainen etenemisennätys takaisin koepaikalle tehtiin sinä päivänä :D.

Karhunvartijan ”perinteinen” kesäloma vietettiin taas syyskuun alussa Savukosken Tulppiossa, siitä tarinaa enemmän täällä. Oralle saatiin useitakin lintuhaukkuja ja yksi kohtuullinen hirvityömaa. Vaan jo siinä alkoi usko hiipumaan Oran tekemiseen useaan otteeseen kun pyöriskeli kohtuullisen lähellä omistajaansa koko viikon. Hirvilöytö toisaalta tapahtui ihan kohtuulliseen matkaan ja työskentelyä tuli poroaitojen ylikin harrastettua sinä päivänä. Vaan erikoisesti päättyi sekin tarina, hieman jää spekulaatiolle vielä tilaa.

Oran ensimmäinen ”kaato” saatiin sitten heti ensimmäisenä maalintupäivänä, eli 10.09.2018. Hyvin löytyi teeritokka ja makiasti sai vielä siten haukkuun että kerkesi omistajakin tulla parinsadan metrin päästä viemään homma päätökseen .308:lla.

Eräjätkän Ora #1 teeri 10.09.2018
Eräjätkän Ora #1 teeri 10.09.2018. Hyvin haukuttu puuhun, ollut kuin omistajan tiputtaa

Toisaalta hieman alkoi epäilyttämään että niinkö Orasta olikin kasvamassa lintukoira? Toisaalta itäsiperianlaikat ovat tunnettuja ”opetettavuudestaaan”, joten en pidä tätä pahana asiana laisinkaan. Yksin kun kairoissa kulkee niin kaikki riista omistajalle kelpaa. Se vaan että pyssyjä pitäisi lie olla kuin golf-mailoja että aina sopivanlainen olisi hollilla :D.

Ja sitten, *tättäräää* (rumpujen pärinää, 2.5v vuoden hiljaiselon jälkeen). Päästiin kiitos SoMe:n ja puolituttujen immeistän mukaan talkoilemaan Kittilän puolelle viikonloppuna 15.-16.9.2018 Väärti teki lauantaina hyvät työt ja sille saatiin vasa nurin. Sunnuntaina oli aamusta jo hetki jolloin molemmilla koirilla oli hirvi haukussa, mutta molemmat tilanteet päättyivät uimasille/liikenteen aiheuttamaan rajuun karkkoon. Päivä oli jo taputteluja vaille valmis, kun Anu lähtee kävelemään autolle tarkoituksenaan pistää Ora takakontin puolelle ja lähtiä hakemaan Väärtiä omilta seikkailuiltaan. noin 400-500m tulipaikalta siirryttyä Ora kimpoaa ensin tien oikealle puolelle ja samalla kun Anu saa puhelimen kaivettua taskustaan niin hyppääkin jo vasemmalle puolelle. Juuri kun Anu on kutsumassa koiraa takaisin (koska autolle ollaan menossa eikä tiellä tarvihtisi kovin härdätä), näkee Anu hirven seisomassa noin 150m päässä aukon reunassa. Ja sitten mentiinkin. Aikalailla tasan kilometrin karkko ja hirvi pysähtyy kuin ihmeestä (nimittäin silmäpelit siinä vaihdettiin elukan kanssa). Reipasta munaravia autolle, auto takaisin tulipaikan viereen, konsultaatio muiden metsästäjien kanssa ja todetaan että Anu lähtee koiramiehenä haukulle. Tässä vaiheessa Väärtikin oli kimmonnut samalle haukulle, joten haukkutiheyttä alkoi olla hirvelle jo kohtuullisesti. Anu teki kohtuu nopsan siirtymän haukkupaikalle ja se olluna enää kuin pienenpieni sormiliike kun saatiin Orallekin #1 HIRVIKAATO! (osaltaan toki harmi kun Väärti nyt vie vähän kunniaa). No kuitenkin, siihen tipahti elukka potslojot ja AE ETTÄ! Kyllä se kuulkaa tuntui makialle, VIHDOINKIN. On sitä tehtykin hartiavoimin töitä. Ora käyttäytyy äärimmäisen rauhallisesti kuolleella elukalla, toki niskassa oli kiinni silloin kun vielä viimeisiä henkosiaan eläin veteli. Alla vielä Trackerin jälkipelikooste tapahtumien kulusta (ja kyllä, supran kanssa mentiin tekstiviestipaikannuksella, ei tuolla tuon tutkan kanssa mikään muu toiminut :/).

(Syksyn 2018 osalta täydennystä 02.04.2019 –>)

Vaikka saatiin Oralle ne ensimmäiset kaadot tähän syksyyn, niin turhankin paljon vastusteli sitten mm. koerintamalla. Mikä olisi toki ollut (ehkä?) estettävissä jos omistaja olisi aikaisemmin vienyt koiran elukkalääkärille. Näinhän se siis oli ettei Ora haistana mittään koko alkusyksynä, eikä syynä ollut sitten (mahdollisesti) nenäpunkki (mihin tropit haettiin ja 3vk hoito suorittaa), vaan syystä X kehittynyt nielutulehdus. Tämäkin piti havaita jo sitten niin pahassa muodossa että koira haukkuu kuin ajokoira hirveä. Onneksi tropit tekivät temput ja nähtiin sitä ”kunnollista” työskentelyä Oralle vielä loppusyksyyn (juttua mm. täällä).

Erraushaukkuihinkin käveltiin aivan edellisvuoden tuloksilla. Ja aivan suotta, ei sinällään että olisi paljoa tuoretta jälkeäkään koemaastossa ollut, mutta ei jäänyt paljoa muutakaakn kerrottavaa jälkipolville Oran suorituksesta. Onneksi sentäs velipoika Myrsky vei voiton, ja vain täpärästi siskolikan, Sakaalin, nenän edestä. Eli kyllä kuitenkin hieman tyytyväisenä sai noistakin kisoisa takavasemmalle poistua, onnittelut Mikolle ja Hannulle :).

Syksylle 2019 jää vielä kehitettävää niin omistajalle kuin koiralle. Vielä ripaus hakuetäisyyttä lisää ja omapäisyyttä niin hyvä tullee.

Vastaa, vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.