Tässä kun ollaan aktivoiduttu Lappilainen laikatapahtuma – eventin suhteen, niin on ollut aistittavissa vaikka minkälaista väreilyä erityisesti itäsiperianlaikojen geenitestauksen suhteen. Ehkä tärkeintä mitä voi koirien jalostukselle tehdä on tuoda tuloksia myös julki, myös niitä epämieluisiakin. Tästä syystä haluan nostaa jalustalle pellolaisen Henna Lintulahden, joka on lähtenyt Karhunvartijan poppoon kanssa työstämään tätä tapahtumaan, että hän on virallisesti ensimmäinen joka on pamauttanut julkiseksi myös oman koiransa geenitestien tulokset, missä todetaan koiran kantavan perinnöllistä silmänpainetautia, eli glaukoomaa. Tapahtumaa on lähdetty toki tekemään jo ennen kuin tämä tieto tuli, mutta sehän oli enemmän kuin bensaa liekkeihin se. Vielä kerran, historian kirjoihin Lintulahti nostettakoon.

Sillä onhan myös alkanut väreilemään hieman siihen malliin, ettei tämä ole mitenkään ensimmäinen tai ennenkuulumaton löydös. Muut eivät ole vain kertoneet tai halunneet epäilyksiään sairaista koirista varmentaa asianmukaisilla testeillä. On myös totta, että geenitestit ovat varsin uusi työkalu laikarotuisten koirien testauksessa, joten sen suhteen armo käykööt oikeudesta, mutta vain osittain.

Asiaan vaikuttaa yksinkertaistaen kaksi asiaa; riskinsietokyky ja raha. Riskinsietokykyä löytyy eniten niiltä joita ei jaksa kiinnostaa. ”Reunalla elämisen” haittapuolia on kohtuullisen kova riski menettää kasvonsa kasvattajana kun kasvattien omistajat joutuvat pahimmassa tapauksessa lopettamaan koiran kipujen ja sairastelun takia. Onneksi riskinsietokykyäkin on mahdollista ihan minä päivänä tahansa vähentää ottamalla asioista selvää ja tuomalla jalostuksellisten päätösten materiaalit avoimesti nähtäväksi.

Jos sitten ei se omatunto ole tarpeeksi napakka työkalu, niin kyllähän sitä viimeistään omassa kukkarossa tuntuminen saa isommatkin laivat kääntymään. Näitä voi alkaa ilmaantumaan kun koirien kauppoja aletaan purkamaan jälkikäteen ”hyödykkeen” selkeän uudesta omistajasta riippumattoman *vian* vuoksi. Eikä se ole mitään halpaa lystiä sekkään koirien kasvattaminen 5-vuotiaiksi todetakseen, että koira on sokea/vihainen silmänpainetaudin aiheuttaman kivun takia. Siinä saattaa alkaa jo heikkohermoista vituttammaan.

Mutta ei pidä alkaman hysteriaan, se ei ole ennenkään johtanut mihinkään. On resurssiviisaampaa keskittyä ennakoiden ratkaisuihin, eli mitä tehdä jos geenitesteistä jotain sitten löytyisi?

ks. seuraava kuva (klikkaamalla saa median auki isompana erilliselle välilehdelle)

Summa summarum, aina se helpompaa on kahta tervettä koiraa käyttää jalostukseen, todennäköisyydet sairaista pennuista on mitättömät (mutta joskus luonto päättää toisin kuin tilastotieteilijät….). Taudin kantajaakin voi käyttää jalostukseen täysin terveen yksilön kanssa, mutta silloin tulee pentueen kaikki yksilöt testata ja mahdolliset ns. jalostustoimenpiteet tehtävä avoimin kortein kasvattajien ja pennun ottajien välillä. Kahden kantajan käyttäminen ristiin, noh, onhan sitä rahhaa polteltu turhempiikin asioihin, mutta kannattaneeko suotta? Sairaiden koirien kanssa leikkiin lähteminen vaatii jo sitten jotain aivan uskomatonta ominaisuutta mitä olisi aivan välttämätöntä saada jatkettua rodussa, esimerkiksi kyky lentää tms.

Eiköhän sitä tästäkin asiakokonaisuudesta saada puhetta aikaiseksi Lappilaisessa laikatapahtumassa. Vielä on myös aikaa ilmoittautua koiransa kanssa. mm. geenitesteihin (viimeistään 13.5!). Mitä aikaisemmin, sen parempi, sillä tällä hetkellä alkuperäinen koiramäärä 30 alkaa olemaan täynnä, mutta jos saamme noin 15 lisäkoiraa testeihin niin koitamme järjestää myös toisen virallisen näytteenottajan tapahtumaan.

Päivitys 29.8.2019, virheellisesti aikaisemmin kirjoitettu 25% todennäköisyydestä kantajageenin todennäköisyydesta pentueessa missä vanhemmista toinen on terve ja toinen resessiivisesti periytyvän taudin kantaja.