Uusi Havaintoja ja selvittelyjä -osio: Geenitestaus

Eli melkein kuin uusi Tunteita ja Tuoksuja -kausi, aina yhtä jännittävää. Sen näkee taas kun on pakkolomalla koiran ollessa toipilas niin kerkiää kaikenmaailman turhaketta taas harrastamaan, eli blogin sisällön täydentämistä.

Nyt uutena uutukaisena tuli tehtyä aihealueeseen Geenitestaus ihan oma sivunsa (linkki sivulle). Teksti ja ohjeistus perustuu täysin MyDogDNA-testipaneelin käyttöön. Laikapuolella hieman koitettiin jo aiheuttaa asian ympärille pienimuotoista hässäkätä alkukesästä, mutta alkuinnostuksen jälkeen ko. rintamalla on ollut taas hiljaista. Varsinkin sitä toivoisi että nyt kun alkaa astutuskausi olemaan päällänsä niin tämä asia olisi viimeistään nyt ajankohtainen.

Sivun alkuun on koottu kolme kuvaohjetta

1. Kuinka julkaista MyDogDNA-tulokset

2. Kuinka lisätä kokotiedot koirasta MyDogDNA-profiiliin

3. Kuinka aktivoida koiran MyDogDNA BREEDER-työkalu

Tavoitteena on lisäksi ylläpitää myös itäsiperianlaikojen osalta listausta testatuista koirista, joiden tutkimustulokset ovat julkisia. Aidosti toivon, ettei ko. listaus missään tapauksessa pelottelisi uusia testaajia olemaan julkaisematta tuloksia. On ensiarvoisen tärkeää että terveet ja kantajat, sairaista puhumattakaan, julkistettaisiin nyt eikä sitten kun maito on matolla härskiintymässä. Lisää pohdintaa asiaan liittyen sivustolla.

Geenitestaus, kuinka käyttää tuloksia koirien jalostuksessa?

Tässä kun ollaan aktivoiduttu Lappilainen laikatapahtuma – eventin suhteen, niin on ollut aistittavissa vaikka minkälaista väreilyä erityisesti itäsiperianlaikojen geenitestauksen suhteen. Ehkä tärkeintä mitä voi koirien jalostukselle tehdä on tuoda tuloksia myös julki, myös niitä epämieluisiakin. Tästä syystä haluan nostaa jalustalle pellolaisen Henna Lintulahden, joka on lähtenyt Karhunvartijan poppoon kanssa työstämään tätä tapahtumaan, että hän on virallisesti ensimmäinen joka on pamauttanut julkiseksi myös oman koiransa geenitestien tulokset, missä todetaan koiran kantavan perinnöllistä silmänpainetautia, eli glaukoomaa. Tapahtumaa on lähdetty toki tekemään jo ennen kuin tämä tieto tuli, mutta sehän oli enemmän kuin bensaa liekkeihin se. Vielä kerran, historian kirjoihin Lintulahti nostettakoon.

Sillä onhan myös alkanut väreilemään hieman siihen malliin, ettei tämä ole mitenkään ensimmäinen tai ennenkuulumaton löydös. Muut eivät ole vain kertoneet tai halunneet epäilyksiään sairaista koirista varmentaa asianmukaisilla testeillä. On myös totta, että geenitestit ovat varsin uusi työkalu laikarotuisten koirien testauksessa, joten sen suhteen armo käykööt oikeudesta, mutta vain osittain.

Asiaan vaikuttaa yksinkertaistaen kaksi asiaa; riskinsietokyky ja raha. Riskinsietokykyä löytyy eniten niiltä joita ei jaksa kiinnostaa. ”Reunalla elämisen” haittapuolia on kohtuullisen kova riski menettää kasvonsa kasvattajana kun kasvattien omistajat joutuvat pahimmassa tapauksessa lopettamaan koiran kipujen ja sairastelun takia. Onneksi riskinsietokykyäkin on mahdollista ihan minä päivänä tahansa vähentää ottamalla asioista selvää ja tuomalla jalostuksellisten päätösten materiaalit avoimesti nähtäväksi.

Jos sitten ei se omatunto ole tarpeeksi napakka työkalu, niin kyllähän sitä viimeistään omassa kukkarossa tuntuminen saa isommatkin laivat kääntymään. Näitä voi alkaa ilmaantumaan kun koirien kauppoja aletaan purkamaan jälkikäteen ”hyödykkeen” selkeän uudesta omistajasta riippumattoman *vian* vuoksi. Eikä se ole mitään halpaa lystiä sekkään koirien kasvattaminen 5-vuotiaiksi todetakseen, että koira on sokea/vihainen silmänpainetaudin aiheuttaman kivun takia. Siinä saattaa alkaa jo heikkohermoista vituttammaan.

Mutta ei pidä alkaman hysteriaan, se ei ole ennenkään johtanut mihinkään. On resurssiviisaampaa keskittyä ennakoiden ratkaisuihin, eli mitä tehdä jos geenitesteistä jotain sitten löytyisi?

ks. seuraava kuva (klikkaamalla saa median auki isompana erilliselle välilehdelle)

Mendelin säännöt koiraesimerkein update 29082019.jpgSumma summarum, aina se helpompaa on kahta tervettä koiraa käyttää jalostukseen, todennäköisyydet sairaista pennuista on mitättömät (mutta joskus luonto päättää toisin kuin tilastotieteilijät….). Taudin kantajaakin voi käyttää jalostukseen täysin terveen yksilön kanssa, mutta silloin tulee pentueen kaikki yksilöt testata ja mahdolliset ns. jalostustoimenpiteet tehtävä avoimin kortein kasvattajien ja pennun ottajien välillä. Kahden kantajan käyttäminen ristiin, noh, onhan sitä rahhaa polteltu turhempiikin asioihin, mutta kannattaneeko suotta? Sairaiden koirien kanssa leikkiin lähteminen vaatii jo sitten jotain aivan uskomatonta ominaisuutta mitä olisi aivan välttämätöntä saada jatkettua rodussa, esimerkiksi kyky lentää tms.

Eiköhän sitä tästäkin asiakokonaisuudesta saada puhetta aikaiseksi Lappilaisessa laikatapahtumassa. Vielä on myös aikaa ilmoittautua koiransa kanssa. mm. geenitesteihin (viimeistään 13.5!). Mitä aikaisemmin, sen parempi, sillä tällä hetkellä alkuperäinen koiramäärä 30 alkaa olemaan täynnä, mutta jos saamme noin 15 lisäkoiraa testeihin niin koitamme järjestää myös toisen virallisen näytteenottajan tapahtumaan.

Päivitys 29.8.2019, virheellisesti aikaisemmin kirjoitettu 25% todennäköisyydestä kantajageenin todennäköisyydesta pentueessa missä vanhemmista toinen on terve ja toinen resessiivisesti periytyvän taudin kantaja.

Se suomalainen laikaperimä – nartut

Useasti on kuullut laikapiireissä puhuttavan kuinka sitä ja tätä urosta ei saisi parittaa sen ja tämän nartun kanssa kun on niin mahottoman sisäsiittosta jo. Tämä yleensä vielä yksinkertaistetaan helposti puhumalla yhdestä tai kahdesta uroksesta (koska ihmisen muistin kapasiteetti on rajallinen…). Suomalaisessa itälaika-skenessä tämä tarkoittaa yleensä Odinia (suomi/ruotsi) tai Toipilin Jakia (suomi/ruotsi; linkit Kennelliiton ja Ruotsin vastaavaan jalostustietojärjestelmään). Me täällä Karhunvartijan pimeässä kolhoosissa on joskus kun on jaksettu ja viitsitty keskenämme mietitty että kyllä täytyy olla ko. koirien jo aikalailla suoraan saatanasta kun niiden käyttö on EHDOTTOMASTI kielletty ennää ikinä koskaan. Ainakin tiettyjen isojen kasvattajien sanomana – ja tottakai, he itse ovat jo kyseiset pelikortit käyttäneet.

No sitten kun oikein havukka-ahon ajattelijana närreen alla miettii syntyjä syviä kylmää makkaraa syödessään, niin onkos kukkaan ikinä miettinä että mitkä niitä narttuja suoraan helvetin esikartanoista ovat sitten? Toisinsanoen, olisiko päässyt puolihuolimattomasti narttupuolella käymään ”matadorit” ja tiettyä linjaa käytetään suhteessa turhan paljon?

Mitenkä se sellainen sitten ilmenisi? No ei myökään tiedetä. Mutta aatellaampas näin, kun sitä ensimmäisen kerran ihminen lähtee ehtimään itselleen käyttökoiraa, niin kyllähän sitä viisari värähtelee hieman tiheämmin jos astutuskumppaneilla olisi niitä käyttöpuolen meriittejäkin? Nonni, eli tiiätte mitä tässä haetaan; onko HIRV1-3:n haukkuneilla jalostusikäisillä koirilla taustalla minkälaista narttulinjaa?

Eikun koiratietokannasta kaivaa esille kaikki 8v  ja nuoremmat (”viriilit jalostusikäiset”) HIRV1-3:n Suomessa haukkuneet itälaikat –> 221 kpl. Näistä kaivaa sitten 4. sukupolveen asti tiedot kennelliitosta ja koota yhteen taulukkoon. Yhteensä taulukkoon napsahti kaikkiaan 6566* mainintaa koirista. Sitten hieman hilseilevän päänahan rapsuttelua että kuis tätä lähtis perkaamaan. Tässä vaiheessa keskitytään siis ”narttulinjoihin”, joten urokset veks –> jääpi jäljelle tiedot yhteensä 3282;sta nartusta.

Ettei nyt menisi liika mahottomaksi niin jos sitä kaivettas esiin noista 3282:stä vaikka 3. nousevaan sukupolveen asti eniten ”mainintoja” saaneet nakut ja kaivetaan ne esille koko 4. sukupolven tietomassasta.

Noin, avot. 20 eniten ”mainittua” nakkua kattaa noin kolmanneksen koko materiaalista. Kaikkiaan eri narttuja tietomassassa oli 389 kpl, mikä on jokseenkin hieman huolestuttavaa että noin 5% käytetyistä nartuista kattoi kolmanneksen kaikista käytetyistä nartuista…

Eli selkokielellä, miten tämä tieto pitäisi nyt ymmärtää?

A) Tänä päivänä toimivissa itäsiperinlaikoissa on systematiikkaa, kasvattajat ovat etsineet toimivia koiria ja teetättäneet näillä toimivia pentuja. Suurella todennäkösyydellä toimivalla hirvikoiralla löytyy vähintään yhtä, yleensä kahta alla mainituista nartuista (ja osalla enemmänkin…)

eniten käytetyt nartut 17032019

B) Se että ei käytetä matador-koiria, mutta käytetään niiden sisaruksia sitten sen samanmoisen maksimin… Ei siinä nyt mahottomia mitään uusia innovaatioita olla hakemassa, eihän? Kaipa sitä pitäisi hieman tolokkua olla siinäkin ettei nyt lypsetä yhtä linjaa ihan loputtomiin. Tai sitten ollaan siinä tilanteessa ettei uusia parituksia pystytä tekemään kun kaikki on sukua toisilleen. Eikun niin, mehän ollaan jo likipitäen siinä tilanteessa. My Bad!

C) Taulukossa (ks. jutun lopussa kuva) on tasan 1 koira jolla on uutta verta tarjolla, ja se löytyy tuolta allekirjoittaneiden häkistä. Eli Väärtille ei sattuna narttulinjaan ketään yllä mainitusta 20 yleisimmästä. (Ja koira todistetusti myös toimii, karvaisten käsien hierominen mainittu).

D) Listassa on 8 koiraa joilla on vain 1 ”matador-narttua” 4. sukupolven tarkastelussa tilillään. Se on vähän se.

Yhteenvetona: Mehän ollaan vähän niinkuin kusessa. Uutta verta olisi tähän sekametelisoppaan saatava tuontien muodossa, mutta tosiasia on että näitä koiria tulee käyttää kokeissa. Lähdetään sitten vaikka miehissä viemään, tosiasiat alkaa ikävästi poltella maata jalkojen alla. Yksi tuontikoira ei vielä kesää tee, useampia tarvitaan ja jatkuvuuden kannalta tuleville sukupolville tulee olla myös tuntematonta verta sopan virkistämiseksi. (toim. huom. listassa on toki myös muitakin tuontikoiria, mutta ovat vähän lyhyemmän mutkan jalostusmielessä käyneet läntisessä naapurissa)

Suomessa kaikki 8 vuotiaat ja sitä alle HIRV1-3 haukkuneet koirat ja näiden NARTTUlinjat 4. sukupolveen asti esitettynä. Värit koiran perässä ilmentävät aikaisemmin mainittuja 20 yleisimmin käytettyä narttua. Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan tarkempaa taulukkoa.

Seuraavaksi tulossa – urokset!

*korjattu tulos 5884 –> 6566:ksi 17.3.2019

Koirien MyDogDNA-profiilit nyt omilla sivuillaan ja aatosta testaukseen liittyen

Se on moro!

Ajankohtaisen keskustelun tuoksinnassa tuli havahduttua tosiasiaan että nuo koirain geenitestien tulokset ovat hiuksen hienosti hankalasti löydettävissä. Siksipä allekirjoittanut viskasi nämä tiedot koirakohtaisesti omille välisivuilleen ”terveys”-otsakkeen alle. Alla vielä suorat linkit näihin:

Ora: MyDogDNA-tulokset (perus-Suomikoira jalostukselliselta näkökannalta)

Väärti: MyDogDNA-tulokset (”erikoisempi” tuontikoira Venäjältä)

Valkko: MyDogDNA-tulokset (koira jo edesmennyt!)

Tässä kun siis männäpäivinä ollut keskustelua mm. laikojen terveystutkimuksista ja ehken erityisesti geenitestien hyödyllisyydestä niin sanottakoon että kyllä tässä kennelissä kasvattajat ovat tehneet päätöksen teetättää heti ensimmäisistä kennelin nimen alla tehtävistä pennuista lähtien geenitestit (sekä suosimaan jalostuskumppanien valinnassa testattuja yksilöitä). Kyllä kun sen ekan kerran pääsee livahtamaan ulkomaailmaan sellainen pentue jossa olisi esim oireettomia silmänpainetaudin kantajia (ks. lisätietoa täältä) niin kyllähän siinä ei rahalla mitata sitä maineen menetystä kasvattajana.

Lisäksi geenitestaus on mahdollista suorittaa hyvin aikaisessa vaiheessa (toki tulosten vastausaika noin 1kk), mutta periaatteessa jo kasvattaja voi tehdä päätöksen sukua jatkavien yksilöiden kohtalosta hyvin varhaisessa vaiheessa. Geenitesti ei tietenkään korvaa aikuisiällä tehtäviä rakenteellisia terveystutkimuksia, mutta ainakin pahimmat perinnölliset sairaudet pystytään jo stoppaamaan ennen 2v ajallista ja rahallista panostusta koiraan.

Joten kyllä, suosittelemme.

Anun ”moneyfesto” – Laikanomistajan henkilökohtainen näkemys kasvatustoiminnasta vuonna 2018

Jo otsikko sen kertonee – tähän kirjoitukseen on hyvä palata aikojen saatossa ja päivittää omia näkökantojaan uuden tiedon ja kokemuksen kertyessä.

Good to know”, eli Anun historiakatsaus lyhyesti. Kokemus metsästyksestä: 14-kesäisestä 29-talviseen metsästys tapahtui enemmän taikka vähemmän Savon perukoilla. Pienet läänit ja sitäkin kirjavammat metsästysporukat. Vähän niinkuin Jokereiden ja HIFK:n tai Ässien ja Lukon kamppailut, suurimmat painiottelut aina omien naapureiden kanssa.

Itse metsästys oli enimmäkseen tätä: 1. Passirinki kasaan ja 2. Koira irti. Lopuksi katsotaan mitä metsästä pölähtää ja ammutaan se… harvemmin se itseään levitoi ohi passilinjan, eli suomeksi; juoksuunhan sitä merkittävin osa elukoista ammuttiin. Se oli vielä sitä aikaa että nykymuotoinen tutkatoiminta oli vasta aivan nupullaan, eli VHF:n mölistiin ja Radiolinjan tunnarit kajahteli useastikin metsikössä. Vakio-kysymys oli: ”Missä/Missä Vitussa/No Missä Helevetissä se koira menee?”. Silloin ei vielä allekirjoittaneella omaa koiraa ollut, joten passimiehen syväjäädytys tuli koettua monestikin. Ei sillä etteikö myös olisi tullut makialla sammalmättäällä joskus nukuttuakin kun ”Koira männöö jossain hevon vitussa, suunnassa X, etäisyydellä tuntematon”. Mutta hei, aina ne elukat ammuttua saatiin ja pakastimet oli täynnä luomulihaa. Ae että.

No sitten muuttui asuinkunta Sodankylään, ja ”ae että” ei ole ollutkaan pakastimet ihan niin täynnä lihaa :D. Eli aivan uudenlainen muoto tuli metsästykselle, mallia Jorma ja koira (huom. sukupuolineutraali vastine ”mies”-sanalle).  Jorma ainakin useasti kasvoi otsalohkossa kun etelän vetelälle alkoi tulemaan itselleen kilometrejä kinttuihin ja kokemusta niin ettei kantapäät kuunaan tokene. Vaan eipä ole tarvinnut paleltumista valittaa.

Koirahommat tulivat siis mukaan kuvioihin erityisesti uudenlaisen metsästystavan vuoksi. Tutkatkin ovat tätä nykyä jo aivan eri kaliiberia kuin silloin, noh, paskaan vanhaan aikaan. Ja ketkä nyt alkavat mielessään jo jupista ”no kyllä sillon miehet oli rautaa ja koira KOIRIA” niin rauhassa laskekaapa 10:n. Käsi sydämmellä, kuka ihan oikeasti naama peruslukemilla voi väittää etteikö metsästyshommatkin ole aikalailla teknologisesti kehittynyt viimeisen 5-10v aikana, väittäisin jopa että parempaan suuntaan. Teknologinen kehittyminen on myös vähentänyt selkeästi paskanjauhamisen tarvetta, ja tästä suuri kunnia ja kiitos laitevalmistajille.

Jaaritella voisi harrastuksen kehittymisestä sivutolkulla sekä omista taustoista ja ”traumoista” toisen samanmoisen. Lyhyesti kuitenkin sanottuna, kokemusta on metsästysmuotojen ”ääripäistä” ja toisaalta nykyaikaisen tekniikan hyödyntämisestä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tutkijan ammattitaito ja kaikenlaisen toiminnan ”brändäämisen” merkityksen ymmärtäminen työelämän sekä harrastusten kautta on pakottanut allekirjoittaneen pohtimaan asioita laajalla näkökulmalla ja ennakoiden tulevaa.

Näillä saatesanoilla ja pohjatiedoilla keskitytään seuraavaksi laikanomistajan nykytilanteeseen vuonna 2018, teeseineen ja perusteluineen.

Liittyen koirien kasvatukseen ja jalostukseen

  • Tittelit kunniaan, mutta useammalle koiralle! Hattu kourassa se täytyy tunnustaa, itsekin olen syyllistynyt hyvinkin kapea-alaiseen tittelikoirien ihannointiin. Mistä koiranpennun ottaa, niin sillä pitää olla kaikki mahdolliset kirjainyhdistelmät mitä kennelliitto mahdollisesti kykenee antamaan. ”Energialuokka parasta A:ta jne”. Ja toisaalta, hyvä niin! Vaan perkule, kun kaikki tekee juuri näin. Ja sitten ollaankin tässä tilanteessa, eli kusessa. Kuka on valmis ottamaan isomman riskin ja ottamaan pennun ”tuloksettomilta” vanhemmilta? En minä ainakaan. Eli ihmisiä siellä hihnan toisessa päässä tulisi kannustaa käymään niissä virallisissa kokeissa.
    • No miten se kannustaminen tehdään? Itse suosin aktiivista ja reaaliaikaista koirien ”rankingia”. Tällä tavoin nähdään millä koirilla on systemaattista osoitusta toimivuudesta riistalle, toki tässä tapauksessa yleensä HIRVelle (eli ei kerro vielä mitään rodun moniriistaisuudesta. Mutta edes sen). Ajantasainen ranking myös houkuttelee ihmisiä käymään kokeissa ”ihan vain nähdäkseen oman koiransa nimen valtakunnallisessa listauksessa”. Ranking palvelee myös sitä koiranjalostusta missä huomioidaan muutkin kuluvan kauden parhaimmat koirat kuin pelkästään ne joiden lähimaastoissa arvokisat satutaan järjestämään.
    • Arvokisoihin osallistuvat kuluvan kauden parhaimmat. Jälleen kerran, jos nyt joku vakavalla naamalla pystyy minulle perustelemaan miksi laikarodun jalostuksen kannalta KVA-koiran pitäisi vuosia vanhoilla tuloksilla olla etuoikeutettu osallistumaan vuosittain järjestettävään arvokisaan niin antaa palaa vain. (Kommenttikenttä tuolla alhaalla, vain nimellä tehdyt kommentit julkaistaan). Kyllä paikan on ansainnut se joka kuluvalla koekaudella on osoittanut toimivuutensa, sitä myötenhän siinä M:n perässä on se vuosilukukin. Tämä tulee kannustamaan myös laajempaa rintamaa koiranomistajia viemään koiriaan kokeisiin, koska aina on mahdollisuus päästä vuoden tärkeimpiin kisoihin, samalla myös KVA-koirat pääsevät osoittamaan toimintakykynsä pidemmällä aikahaarukalla. Tätä muutosta mm. valintasääntöjen sanamuodossa tulen ajamaan laikajärjestössä hyvinkin vahvasti. Eikä se ole toki kielteissä aktiivien järjestää ihan uudenlaista, pelkästään KVA-koirille tarkoitettua ns. Legendojen/Mestarien mestari -kisaa. Jalostusmielessä on kuitenkin syytä huomioida joka vuosi uusilla silmillä nousevien koirien rintama.

 

  • Laajuutta perimään, mutta oikeilla valinnoilla! Nonniin, ja sitten sieltä joku vääräleuka jo meinaa alkaa.. ”no mikäs se tämä ”Vaarti” sitten on, kun pitäisi vain meriittejä olla sukulaisilla?” No Väärtihän on sitten se tietoinen riski, joka oli pakko ottaa kun huomasi kuinka kusessa sitä jo ollaan. Mutta ettemme ihan hukuta itseämme kuseen, niin Väärtin osalta on tietoinen ratkaisu että ensin haemme ne koe- ja näyttelytulokset ja vasta sitten harkitsemme jalostuskäyttöä. On aistittavissa että liian useasti tuontikoiriin on tartuttu kuin hukkuvat lillukanvarsiin, ja menty ojasta allikkoon. On ollut mielenkiintoista havaita että uroskoiralla, jolla on ikää vuosi, ei mitään koetuloksia tai virallisia terveystutkimuksia (pl. geenitestaus) ja näyttelyissäkin vasta EH käyty hakemassa, niin on jo jonossa meritoituneita narttuja. Kyllä nyt pitää vähän niitä ohjaksia kiristää. Erityisesti kun nyt on useasta suusta kuulunut että ”voisitteko tarkistaa siittiöiden liikkuvuuden”. No minäpä tuon teille muumimukillisen, tarkistakaa vaan (suomeksi, ”no en tuo”). Se mitä on kyetty varmistamaan, niin on varmistettu, eli geenitesti. Ei, emme vie nuorta urosta lonkka- ja kyynärkuviin ennen kuin ikää on lähemmäksi 2v, tämä on iso rotu ja kasvaa ja kehittyy hyvinkin 3v ikään asti. Eli taas kerran, hold your horses.

 

Summa summarum: Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin. Kaikki edellä mainittu oikeastaan tukee tätä ajatusta. Jos aina se joka eniten huutaa saa ruokaa, niin tietää että kohden helevattua ollaan mänössä. Harva pohatta on menestynyt sijoittamalla vain yhteen riskirahastoon. Hajauttamalla riskit on pienemmät, ja tätä olisi syytä toteuttaa käytännössä myös koirajalostuksessa. Joskus tulee hyviä onnistumisia isomman riskin osakkeilla ja osingot ovat hyvät aikansa, mutta niimpä vain tulee tilannetta tunnustella jatkuvasti ettei käy niin että isot perintöosakkeet menevät hukkaan rahanhimon iskiessä.

 

Liittyen muuhun koiratoimintaan:

  • Laikajärjestön modernisointi. OK, tällä ajatuksella voi jäädä tämä hallitus-varajäsenyyspesti lyhytaikaiseksi, mutta sanompa kuitenkin. Laikajärjestön tulee uudistua edes sen verran että mahdolliset yhteistyökumppanit näkevät sen potentiaalin (Lue: mahdollisuuden tienata). Nykyaikana sponsorit tulevat vaatimaan näkyvyyttä sekä keinoja tehdä kauppaa. Mainospaikat esim. paperilehdissä (joiden käyttöaika: 1-2 lukukertaa saunan lauteilla) eivät ole houkuttelevia, vaan mainospaikat halutaan sähköisille alustoille, jotka toimivat (eli ei, Baby Booh Ooh Daah Lääh -sivuston avautuminen AINA laikajärjestön sivulla käydessä ei ole sitä mitä sponsorit hakevat). Modernisointiin liittyy myös hartain toiveeni laikajärjestön logon uudistumisesta. Kyllä, tämä vaatii ihan kaiken materiaalin päivittämistä, mutta ajatellaampa asiaa toisinpäin: Isot käyttökoirajärjestöt ovat uudistaneet logojaan viimeisen vuosikymmenen aikana (ks. oheinen kuva ja pohdi mielessäsi mikä logoista on silmää miellyttävin).
koiratietokannassa olevat rotujärjestöt 17082018
kopioitu wwww.koiratietokanta.fi -osoitteesta 17032018.

Toisaalta järjestön myyntiartikkeleiden ryhdittyminen vaatisi selkeämmän logon (painatuksessa liian pienet yksityiskohdat eivät ole hyvästä). Ja hei, ei tämä ole rahasta kiinni, sole kuin Adoben lisenssit kuntoon ja jo alkaa diplomit päivittymään (nimim. no vaikka itse tekisin kunhan logo-asia olisi ajantasainen).

 

  • Ja toteamus kysymykseen ”pitäisikö jokaisesta HIRV1:stä saada laikajärjestön pytty”. No ei, joka helekutin oksan rasahduksestako se pitäisi pytty saada. Lähetetään pyttyjä niille jotka toteuttavat moniriistaisuuden periaatetta, eli käyvät ja yhdistelevät tuloksia pienpeto- ja villisikatesteistä sekä jäljestyskokeista perinteisiin LINT- ja HIRV- ja KARH-tuloksiin. Siitä sietääkin pieni muistaminen luvata, koska nämä ovat niitä kaikkein kovimpia koiria.

 

  • Ja mitäkö mieltä olen sitten nykymuotoisesta HIRV-kokeesta? Yksi kehittämiskohde olisi tuossa kokeen alkupään ”kikkailun” torppaamisella, eli OK, hyvälle hakijalle pisteet, siitähän se koko metsästys lähtee että hirvi löytyy, mutta sitten tämä tilanne missä nyt ollaan eli löytöhaukun pituuden kanssa kikkailulla pitäisi tehdä jotain. Jos LH on menossa yli 90 minuutin, niin pitäisi alkaa pisteiden tippumaan. Suurin osa pelikoirien omistajista käypi antamassa karkon heti 90min kohdalla, ottavat mahdolliset sirkuspisteet ja homma etenee. Itsekin olen hyödyntänyt epävarmana koiran omistajana tämän ”porsaanreiän” ja haukuttanut pitemmän löytöhaukun (siten myös pitemmän haukkuajan), koska en rehellisesti tiennyt mihin asti Oralla rahkeet riittää. Enkä tiedä vieläkään, joten jos ei sitä ”rangaistuksen uhalla” kielletä niin soon kuulkaa ihan varma että yksi Anu siellä haukuttaa hävyttömän pitkät löytöhaukut.

 

Tällaisin teesein ja aatoksiin lähtee Anu viemään vuotta 2018 eteenpäin. Varmasti muitakin asioita olisi hyvä kirjata ja mielipiteitä on vaikka sun mistä, mutta nämä nyt ns. ajankohtaisimpina. Toivottavasti joskus aikojen päästä voin palata tähän tekstiin ja tehdä päivityksiä ”paremmasta” huomisesta :D. Ja kirjoittajan huomio vielä loppuun, että nämä ovat Anun omia kannanottoja, ei suotta vedetä hallitus-edustajaa tähän soppaan. (Voi kirjoittaa omat teesinsä sitten toiseen kirjoitukseen).

Sananen käyttökoirien jalostuksesta – Tietokannat, you need it, you love it.

Nyt popcornit mikroon, sohvan persikkakuvioisin kohta lämpiämmään ja lapset kuuloetäisyyden päähän, nyt tulee ajatuksenvirtaa koirien jalostuksesta. Aloitetaampa näistä tarjolla olevista tietokannoista.

(Note! Edustan vain itseäni, tavoitteenani oppia ja opettaa, ja oikeastaan vain yrittää besserwisseröidä sillä muutaman kuukauden aktiivisella opiskelulla mitä tässä on tähän mennessä kerennyt harrastamaan. Kunnianarvoisa opinahjoni on ollut I.N.Ternetti, syventävä WWW-kirjekurssi aiheesta ”Ctrl+C/Ctrl+V Googlen humidissa biosfäärissä”).

Eli koiratietokannathan on vähän niinkuin huumeet. Mitään tarvetta niiden käytölle ei pitäisi olla, maalaisjärjellä ja asioista käytännössä selvää ottamallahan nämä pitäisi kyetä hoitamaan. Mutta kun niitä nyt jo on vähän niinkuin tarjolla, niin sitä ihan pikkuisen vaan vilkaisee… ja HUMPS! Yön pimeinä tunteina, silmät verestäen, selailet siinä niitä tietokantoja ja teet niitä päätelmiäsi. Sitten kun joku tulee (yhtälaisilla punaisilla mulkosilmillään) heittämään omia loppupäätelmiään* niin kumpainenkin hyppää poteroonsa huutelemaan kuinka juuri hänen päätelmänsä on paras. Ja auta nyt armias jos siihen tulee vielä elämän kouluttama pitkänlinjan koiraihminen** kertomaan arvioitaan, johan siinä nyt menee puurot ja vellit sekaisin punaisten ja sinisten tabujen kanssa.

*Vähän myös siinä sihisevät ja toistavat ”My precious”:sta tietokonettaan hivellen.

** väärän linjan koiraihminen kuitenkin. Joko käyttää liikaa näyttelyissä tai liian vähän, kehuu kuitenkin vaan omiaan ja haukkuu muiden. Tai jättää haukkumatta, siinäkin tekee virheen. Ja mielistelläkin sitä pitäisi, kun kuitenkin himottas hänen koiraltaan pentu saada, ei sa***na.

Mutta siis, niistä tietokannoista. Suomalainen kuitenkin haluaa ottaa asioista selvää ensin itse, koska perisyntimme on aina pyrkiä vedättämään toisiamme (ks. yllä**).

KoiraNet-jalostustietokanta. Aivan mahtavan makia systeemi tarkistella koirakohtaisia tuloksia näyttelyistä ja koekäynneistä. Saat juurikin tietää sen että jossain on joskus käyty, ja lopputulema oli nämä ja nämä arviot ja pisteet. Vähän niinkuin ylioppilaskirjoitukset, keskiarvosana oli M. Hyvä sinä, olet parasta keskiluokkaa!

Noin niinkuin vanhan mallin yo-kirjoituksen suorittajana minua kuitenkin kiinnostaisi että onko siinä ÄMMÄN sisällä kirjoiteltu mahdollisesti laudaturin arvoisesti uskontoa ja rimaa hipoen päästy läpi pitkä matematiikka. (En muuten henk koht pidä minnään tälläistä suoritusta, ateisti kun olen ja uskonnonopetus aikoinaan oli aikamoista yhden asian paasausta). Sama ongelma siis KoiraNetin kanssa, nice to know, mutta enemmänkin haluaisi tietää, varsinkin jos on tiettyjä osa-alueita mihin omassa koiratoiminnassaan haluaisi panostaa ja toivoa että ei ainakaan huonot jalostusvalinnat sitä torppaisi. Ja kun kuitenkin tätä materiaalia jo kerätään niin maan pirusti! Näyttelytylokset kirjataan kuin pahanteot koulukkaiden Wilma-järjestelmään, ja koesuorituksien sanamuotoja pelätään kuin kuuta nousevaa. Eli miksi yleensä kootaan mitään osasuorituksia jos niitäkin ei pääse näkemään? (Ja hei, koiranomistajat kuitenkin osanottomaksuillaan kustantaa tämän huvin, joten missä on vika?) Jos se on kiinni yksityisyydensuojasta, niin valveutuneet kasvattajat lie voivat tehdä julkaistamispäätöksen itsekin, kunhan jonkinlainen pääsy tietokantoihin suodaan. Näkisin tämän jopa eräänlaisena meriittinä kasvattajalle, kyllä siinä avoimin kirjoin toimintaansa esittelevä piikkipaikoille pääsee pentumarkkinoilla.

Vai onko nyt jotain jota minulle ei ole kerrottu? Tietokanta kyllä varmasti on, mutta sinne pääsy onkin sitten sarja hokkuspokkusta ja oikeita titteleitä ja kontakteja? (*kokeilee vielä kerran googlen mahtia ja Omakoira-järjestelmää, josko se silmä olisi taas osoittanut kohti paikkaa minne se aurinkokaan ei paista…Ei, ei vieläkään löydy. *)

Mutta sitten taivas aukenee, kiitos Suomen Harmaahirvikoirajärjestö. Täällähän ovatkin isännät ja emännät laittaneet hommat siihen kuosiin että ihan sydänalasta rutistaa. Sääntömuutosten tuomista ilonaiheista huolimatta ovat pystyneet pistämään tietokantaa kokoon liittyen metsästyslinjaisten koirien koe- ja näyttelytuloksiin (eli siis myös laikojen tuloksia on täällä!). Ja vielä mahdollisuus ladata kuvakin koirasta, propsit siitä! Käsittääkseni tietokannan päivitys on hieman hidasta johtuen virallisten papereiden kiertämisestä eri instanssien läpi ennen pääsemistään rotujärjestöjen hyppysiin, mutta aivan mahtavaa viitseliäisyyttä on tämä. Hatunnostot ja kumarrukset kaikille asianosaisille, kyllä täällä yksi koiranomistaja kiittää! Erityisesti koetuloksia on mielenkiintoista lueskella, varsinkin tämän joka on vasta koetoimitsijakurssille menossa. KARH-taipumuskokeissa pisteytystä on vasta viime vuosina harrastettu, niin näidenkin kokeiden ”suusanallinen” anti kertoo paljon enemmän itse tilanteesta kuin kylmät numeeriset faktat. Melkeimpä jännittävämpiä mininovelleja kuin Stephen Kingin tarinat… Nimittäin karhun näköhavainto 6m päästä (lähde: KARH-taippari Kintasnahan Patu) alkaa olemaan mielestäni jo ihan tarpeeksi lähellä muuttaa haju- ja tuntohavainnoiksi. Niin karhun kuin akuutin noronkin suhteen. Siinä saa koira ekstraherkut kun viepi hittohon jo noin läheltä.

Summa summarum, Suomessa suoritetuista Kennelliiton alaisista kokeista ja näyttelyistä ompi olemassa tietoa, mitä kerätään ja osittain jotenkin myös julkaistaan. Mitä ulkomailla käydään tekemässä, no se jääpi sitten omistajien vastuulle huudella toreilla ja pitkin pitäjiä. Tässä olisi vielä kehittämisen varaa koko koirainstanssilla. Rotuun tarvittaisiin laaja-alaista perimää ulkomailtakin, joten jostainhan se tieto pitäisi kaivaa. Ja jos ei suomalainen luota edes maanmieheensä, niin sehän on ihan varma juttu että ulkomaalaiset ne vasta ku**ettaakin.

Vitsi vitsi, kaikki ihmiset on ihania ja kellään ei koskaan ole tuhmat mielessä. Kunhan nyt vaan naapurin auto on huonompi kuin oma. Vaimoa ja koiraa on niin paljon hankalampi pistää vaihtoon, ja rahallakaan ei aina hyvää saa. Sen se naapurikin tietää.