Uusi Havaintoja ja selvittelyjä -osio: Geenitestaus

Eli melkein kuin uusi Tunteita ja Tuoksuja -kausi, aina yhtä jännittävää. Sen näkee taas kun on pakkolomalla koiran ollessa toipilas niin kerkiää kaikenmaailman turhaketta taas harrastamaan, eli blogin sisällön täydentämistä.

Nyt uutena uutukaisena tuli tehtyä aihealueeseen Geenitestaus ihan oma sivunsa (linkki sivulle). Teksti ja ohjeistus perustuu täysin MyDogDNA-testipaneelin käyttöön. Laikapuolella hieman koitettiin jo aiheuttaa asian ympärille pienimuotoista hässäkätä alkukesästä, mutta alkuinnostuksen jälkeen ko. rintamalla on ollut taas hiljaista. Varsinkin sitä toivoisi että nyt kun alkaa astutuskausi olemaan päällänsä niin tämä asia olisi viimeistään nyt ajankohtainen.

Sivun alkuun on koottu kolme kuvaohjetta

1. Kuinka julkaista MyDogDNA-tulokset

2. Kuinka lisätä kokotiedot koirasta MyDogDNA-profiiliin

3. Kuinka aktivoida koiran MyDogDNA BREEDER-työkalu

Tavoitteena on lisäksi ylläpitää myös itäsiperianlaikojen osalta listausta testatuista koirista, joiden tutkimustulokset ovat julkisia. Aidosti toivon, ettei ko. listaus missään tapauksessa pelottelisi uusia testaajia olemaan julkaisematta tuloksia. On ensiarvoisen tärkeää että terveet ja kantajat, sairaista puhumattakaan, julkistettaisiin nyt eikä sitten kun maito on matolla härskiintymässä. Lisää pohdintaa asiaan liittyen sivustolla.

Geenitestaus, kuinka käyttää tuloksia koirien jalostuksessa?

Tässä kun ollaan aktivoiduttu Lappilainen laikatapahtuma – eventin suhteen, niin on ollut aistittavissa vaikka minkälaista väreilyä erityisesti itäsiperianlaikojen geenitestauksen suhteen. Ehkä tärkeintä mitä voi koirien jalostukselle tehdä on tuoda tuloksia myös julki, myös niitä epämieluisiakin. Tästä syystä haluan nostaa jalustalle pellolaisen Henna Lintulahden, joka on lähtenyt Karhunvartijan poppoon kanssa työstämään tätä tapahtumaan, että hän on virallisesti ensimmäinen joka on pamauttanut julkiseksi myös oman koiransa geenitestien tulokset, missä todetaan koiran kantavan perinnöllistä silmänpainetautia, eli glaukoomaa. Tapahtumaa on lähdetty toki tekemään jo ennen kuin tämä tieto tuli, mutta sehän oli enemmän kuin bensaa liekkeihin se. Vielä kerran, historian kirjoihin Lintulahti nostettakoon.

Sillä onhan myös alkanut väreilemään hieman siihen malliin, ettei tämä ole mitenkään ensimmäinen tai ennenkuulumaton löydös. Muut eivät ole vain kertoneet tai halunneet epäilyksiään sairaista koirista varmentaa asianmukaisilla testeillä. On myös totta, että geenitestit ovat varsin uusi työkalu laikarotuisten koirien testauksessa, joten sen suhteen armo käykööt oikeudesta, mutta vain osittain.

Asiaan vaikuttaa yksinkertaistaen kaksi asiaa; riskinsietokyky ja raha. Riskinsietokykyä löytyy eniten niiltä joita ei jaksa kiinnostaa. ”Reunalla elämisen” haittapuolia on kohtuullisen kova riski menettää kasvonsa kasvattajana kun kasvattien omistajat joutuvat pahimmassa tapauksessa lopettamaan koiran kipujen ja sairastelun takia. Onneksi riskinsietokykyäkin on mahdollista ihan minä päivänä tahansa vähentää ottamalla asioista selvää ja tuomalla jalostuksellisten päätösten materiaalit avoimesti nähtäväksi.

Jos sitten ei se omatunto ole tarpeeksi napakka työkalu, niin kyllähän sitä viimeistään omassa kukkarossa tuntuminen saa isommatkin laivat kääntymään. Näitä voi alkaa ilmaantumaan kun koirien kauppoja aletaan purkamaan jälkikäteen ”hyödykkeen” selkeän uudesta omistajasta riippumattoman *vian* vuoksi. Eikä se ole mitään halpaa lystiä sekkään koirien kasvattaminen 5-vuotiaiksi todetakseen, että koira on sokea/vihainen silmänpainetaudin aiheuttaman kivun takia. Siinä saattaa alkaa jo heikkohermoista vituttammaan.

Mutta ei pidä alkaman hysteriaan, se ei ole ennenkään johtanut mihinkään. On resurssiviisaampaa keskittyä ennakoiden ratkaisuihin, eli mitä tehdä jos geenitesteistä jotain sitten löytyisi?

ks. seuraava kuva (klikkaamalla saa median auki isompana erilliselle välilehdelle)

Mendelin säännöt koiraesimerkein update 29082019.jpgSumma summarum, aina se helpompaa on kahta tervettä koiraa käyttää jalostukseen, todennäköisyydet sairaista pennuista on mitättömät (mutta joskus luonto päättää toisin kuin tilastotieteilijät….). Taudin kantajaakin voi käyttää jalostukseen täysin terveen yksilön kanssa, mutta silloin tulee pentueen kaikki yksilöt testata ja mahdolliset ns. jalostustoimenpiteet tehtävä avoimin kortein kasvattajien ja pennun ottajien välillä. Kahden kantajan käyttäminen ristiin, noh, onhan sitä rahhaa polteltu turhempiikin asioihin, mutta kannattaneeko suotta? Sairaiden koirien kanssa leikkiin lähteminen vaatii jo sitten jotain aivan uskomatonta ominaisuutta mitä olisi aivan välttämätöntä saada jatkettua rodussa, esimerkiksi kyky lentää tms.

Eiköhän sitä tästäkin asiakokonaisuudesta saada puhetta aikaiseksi Lappilaisessa laikatapahtumassa. Vielä on myös aikaa ilmoittautua koiransa kanssa. mm. geenitesteihin (viimeistään 13.5!). Mitä aikaisemmin, sen parempi, sillä tällä hetkellä alkuperäinen koiramäärä 30 alkaa olemaan täynnä, mutta jos saamme noin 15 lisäkoiraa testeihin niin koitamme järjestää myös toisen virallisen näytteenottajan tapahtumaan.

Päivitys 29.8.2019, virheellisesti aikaisemmin kirjoitettu 25% todennäköisyydestä kantajageenin todennäköisyydesta pentueessa missä vanhemmista toinen on terve ja toinen resessiivisesti periytyvän taudin kantaja.

Se suomalainen laikaperimä – urokset

Kun vauhtiin on päästy ja tekniset vastoinkäymiset on opeteltu kantapään kautta; Olkaa hyvät, ”Se suomalainen laikaperimä – Uros” -edition uuninlämpimänä.

Eli mitäs hyvää siellä uunissa onkaan muhina? Onko tulossa Toipilin Jakilla ja Odinilla kuorrutettuja torttusia vai jotain muuta herrrrrrkullista?

Tottakai on, mutta jos nyt lähdetään etsimään oikein hihat käärien kaiken ”pahan alkuja ja juuria” niin ollos hyvät, 20 eniten mainittua urosta HIRV1-3 haukkuneiden 8v ja nuorempien itäsiperianlaikojen 4. sukupolven tietomassassa.

eniten käytetyt urokset 17032019

Miten tätä nyt sitten tulkitaan?

A) Toisin sanoen, yllä mainittujen 20 koiran alta on tullut toimivia koiria, ja paljon. Ja toki ovat myös nämäkin osittain toisilleen sukua, ihan loogista sekin. Eli tilastossa on todettava perinteinen ”vääristymä” että toimivan koiran toimivia jälkeläisiä kun käytetään –> ”maininnat” tuplaantuvat yhdessä sukupolvessa ja triplaantuvat jo toisessa jne.

B) Toisaalta, nyt kun jokainen HIRV-1:n haukuttanut itäsiperianlaikan omistaja kaivaa koiransa tiedot esille, niin onneksi olkoon IGOR ja VAARTI, teidän listoissa ei näitä koiria löyty, kaikilta muilta löytyy vähintään 1 (min 1. merkitty keltaisella jutun lopussa näkyvään taulukkoon, näitäkin vain 4 kpl).

C) Jos tilanne vaikutti huolestuttavalle narttujen osalta (teksti), niin voi pojat, kyllä urospuolella mennään jo pinnan alapuolella. 20 eniten käytettyä koiraa kattaa 43% kaikista selvityksen koirista.

Yhteenvetona: Valitettavasti aika ei korjaa tätä ongelmaa, vaan nyt on välittömästi saatava uusia toimivia linjoja itäsiperianlaikoihin. Ja tätä työtä ei tee yksi tai kaksi aktiivia, vaan tässä on jokaisen itseään rodun harrastajana pitävän tutkailtava valintojaan muutaman askeleen etäämpänä ja pohdittava josko itsellä olisi mahdollisuus ottaa kasvamaan käyttöön (ja näyttöön) tuontiverillä varustettuja koiria. Kovimmat tekijät käy hakemassa suoraan lähtömaasta erilaisilla perimillä olevia koiria, mutta yhtä tärkeää on että näiden koirien alta pentuja ottavat ovat valmiita näkemään vaivaa että koirat saavat mahdollisuuksia käydä kokeissa.

Kärjistäen, mittääntekemättömiä koiria ei edelleenkään pidä pennututtaa, tai näin yksinkertaisesti me tässä kennelissä ajatellaan jalostuksesta. Valitettavan usein mittääntekemättömän leima tahtoo vaan mennä niille koirille joilla ei sitä käyttökokeen tulosta rekisterissä ole. Siksi; jos koira on terve ja sillä on mielestäsi antaa jalostukselle jotain uutta, niin käytä sitä käyttökokeissa. Muuten tule kuin pannukakkua uunista ulos.

Suomessa kaikki 8 vuotiaat ja sitä alle HIRV1-3 haukkuneet koirat ja näiden UROSlinjat 4. sukupolveen asti esitettynä. Värit koiran perässä ilmentävät aikaisemmin mainittuja 20 yleisimmin käytettyä urosta. Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan tarkempaa taulukkoa.

Päivitetty 12.01.2019: Näyttelykartta 2019

Noin, halki, poikki ja pinoon. Onhan olluna taas työmaa tämä näyttelykartta vuosimallia 2019. Oli ajatus tehdä oikein tosissaan pimpulaa ja pampulaa karttaan. Ongelmallista toki se ettei vielä tänäkään vuonna Kennelliiton tapahtumakalenterista (linkki) tällainen tavallinen ojanpohjien tallaaja saanut irrotettua tarvittavia tiedonjyväsiä ns. näppärästi. Tarkoitti tosiaan yksitellen tietojen poimimista mm. tuomareista ja tapahtuman nettisivuista. Kirsikkana kakussa toki myös se ettei vielä 12.1.2019 edes kaikkian näyttelyiden tapahtumatietoja ole keretty ko. sivustolle nakkaamaan –> tahtoo sanoa että ollakseen hyvä, tuota näyttelykarttaa täytyy allekirjoittaneen päivitellä aina silloin tällöin.

Mutta toivottavasti tämä tuhoton värkkäys (mm. uuden koneen hankinta että tämä onnistuu, ei taipuna enää mac [eikä ollut muuten halpa investointi…tuli opeteltua kuinka pöytäkone kasataan ihan kantapää-opein, yksi tuhoutunut emolevy…]) tuottaa tulosta ja on iloksi myös muillekin!

Eli TZÄDÄÄM! nyt onnistuu kartassa tapahtumien haku joko A) tapahtumakuukauden perusteella (kuten aikaisemminkin google maps-versiossa) tai B) näyttelytyypin perusteella (jos joku haluaa erityisesti kiertää KV/NORD-näyttelyitä tai c) tuomarin perusteella (no tottakai meillä jokaisella on omat suosikkituomarimme joka tykkää enemmän siitä meidän mallin koirasta… ja voi vältellä niitä toisia tuomareita, kröhm…)

Ja joo, ei ole mikään kaikkein silmiä hivelevin tuo suodatinvalikon käyttö-alue, mutta loppui taito ja into tuon värkkäämiseksi, ongelma tiedostettu.

Tärkeitä huomioita:

  1. Muistutetaampa jo tässä välissä että Laikajärjestön päätapahtuma (vuosikokous ja erikoisnäyttely) on maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, juuri sopivasti joidenkin hiihtolomien aikaan. Sinne siis kaikki (lisätietoa: linkki)
  2. Sodankylässä järjestetään toukokuun lopulla peräkkäisinä päivinä ryhmänäyttelyt siten että mm. itäsiperianlaikoilla pystyy osallistumaan molempina päivinä. Sinne siis kaikki, Luostolle lysthin pithon (mihin väliin se h pitikään tunkea?) (linkki tapahtumasivulle)

Joten Por Favor, nyt lähden kahviriippuvaisten tapaamiseen. Tänäänkin tämän pask… iloisen jutun parissa on saattanut vierähtää koko päivä ja ”kuppia” on tullut otettua…

-Anu

21.11.2018 (päivitys:25.11.18) – Erraushaukut horisontissa, Suomen parhaat alle 3-vuotiaat koirat kisapäivänä (30.11.2018)?

(Jaa että miksi tuo otsikko on tuollainen sanahirviö? No siksi että heti alkuun on syytä painottaa että koiratietokanta.fi:stä poimitut tiedot eivät ole aina ihan koko totuus (vaikka erinomainen työkalu onkin ja viive mahottoman pieni). On siis syytä jättää pieni vara jos joidenkin koirien tulokset eivät ole ihan vielä kerenneet koko kansan tietoon).

Vaan niin, sehän on kohta Suomen Laikajärjestö Ry:n nuorten, alle 3-vuotiaiden laikojen arvo-ottelut edessä. Vielä on muutama päivä aikaa ilmoittautua (ohjeet ja lisätiedot: www.laikajarjesto.fi/kisat/erraus-etusivu). Koska taloudessa on jopa kaksi itäsiperianlaikaa jotka on osoittaneet kyntensä koerintamalla, niin kaksin verroin kovempi paine oli värkätä jonkinlainen ranking valintasääntöä mukaillen (vaikka viime keväänä valintasääntökeskustelun ollessa hehkeimmillään todettiin näistä rankingeistakin että yhtä tyhjän kanssa…).

Mutta hei, vesi ankan selkää jne. Ohessa siis päivän tilasto Suomen parhaimmista alle 3-vuotiaista itäsiperianlaikoista, por favor! (valintasääntö tarkemmin osoitteessa: www.laikajarjesto.fi/erraus-valintasaanto)

Suomen Laikajärjestö Ry:n Erraushaukku 2018 valintasäännön mukaiseen järjestykseen lätkityt itäsiperianlaikat www.koiratietokanta.fi – materiaalin perusteella (24.11.2018 mennessä kirjautuneet tulokset). Lisätty myös valittujen koirien tiedot 27.11.2018

Ja mainittakoon jo heti alkuun, että kantani päivitettyyn valintasääntöön löytyy omasta kirjoituksestaan oheisesta linkistä, edelleen samaa mieltä kuin keväällä… (linkki). Lyhyesti kerrottuna olen sitä mieltä edelleen että marssijärjestys tulisi olla siten että kuluvalla kaudella tulokset tehneet menevät ensin kokeeseen, sitten jämäpaikkoja täytellään niillä muilla (kyllä, Oran kanssa kisoihin pääseminen hankaloituisi toden teolla, mutta se olisi toisaalta oikein, koska koira ei ole toiminut. Sekin riesa, eli syksyn vaivannut nielutulehdus onneksi toki hoidettu jo).

Valintasäännöissä voisi myös mielestäni selkeyttää mitä haetaan 15kk näyttelytuloksella; kelpaako nuorena 9kk:n iässä haettu JUN-luokan näyttelytulos koiralla joka on kisapäivänä >15kk ikäinen, vai onko pointtina varmistaa että ”aikuinen” koira >15kk on rotumääritelmän mukainen, eli näyttelytulos haettu käytännössä NUO-luokassa*? Mene ja tiedä, en minä ainakaan tiedä. Valitettavan monella kovalla pelikoiralla uupuu edes se vähäinen näyttelytulos, oi miksi?

(huom! Kisoihin osallistumisoikeus on myös muilla laikajärjestön jäsenten omistamilla laikaroduilla, näiden tuloksia ei ole katselmoitu tässä vähäisen vapaa-ajan puitteissa)

*niin tosiaan, näyttelytulosvaatimustahan on perusteltu KVA-titteliä mukaillen, eli arvokisoissa tulostason hengen tulee olla sellainen että KVA-arvon voisi pokata (näin ollen Suomen Kennelliiton sääntöjen mukaisesti näyttelytulos tulee olla hankittu >15kk iässä jos koira on kisaan osallistuessaan >15kk ikäinen).

Laikat karhujahdissa Savukoskella – hikeä ja epätoivon kyyneliä, tunteita ja jalkahien tuoksua, toimittajia ja (jälleen kerran) rikkoutuneita renkaita

Tulppion reissukertomus 31.08.2018 – 7.9.2018

Kädessä kuppi höyryävän kuumaa cappuccinoa ja puolison paistamien köyhien ritareiden tuoksun huumatessa tip top puhtaassa keittiössämme on aika jälleen kerran koota yhteen ajatuksenvirtaa erinomaiselta kesälomareissultamme… (luithan äskeisen joko Folke West:n tai David Attenboroughn ääntämystä matkien? Ja keittiössä muuten haisee viikon vanhat tiskivedet. Pöydällekin juuri ja juuri tietokone mahtui kun työnsi kuution verran tavaraa lattialle. Koiratkin otettiin sisälle piereskelemään, ovathan kuitenkin kovan työviikon tehneet joten ovat pienen luksuksensa ansainneet, mutta ei tätä kyllä millään ilveellä köyhien ritareiden rasvankäry peitä). Vuan asiaan! 

Se on nimittäin Vuoden odotetuin viikko kerrottavana läpi! Jo viikkoa ennen itse reissua Anu kävi tietämässä Inarin KV-hirvenhaukkukokeiden yhteydessä paikallisten karhujen painia 100m etäisyydeltä. Sanotaanko että siinäpä vasta sellainen näky jolla sai melkein pienen ilopissan tirautettua (olisi saattanut olla pieni jännäkaki jos ei olisi ollut Toyotan maasturin pellit ympärillä). Ja ei muuten helpottanut kesälomapainetta, mahdollisesti lisäsi metsillepääsytarvetta muutamalla potenssilla.

Etukäteisvalmistelut: Koirille on tavoitteellisesti pyritty saamaan kohtuu hyvä peruskunto ennen metsästyskauden alkua. Potkupyörä on saanut reilusti kyytiä kahden itäsiperianlaikan vetäessä omistajaansa pitkin Sodankylän raittia. Tältä osin siis oltiin aikaisempaa vuotta paremmilla pohjilla liikenteessä. Ohjaajien kuntohan oli aikalailla juuri se mihin se jätettiin joulukuun alussa…Mutta eikös se yleensä ulkoisessa habituksessa näy kellä on parhaimmat koirat? Vähän elintasopullistumaa ja silmäpusseja, niistä tietää kun on omistajalla hyvähakunen ja sitkas koira, eikös se näin mene? (toimittajan huomio, ainakin Anulla elintasopullistuma on hankittu siksi että muija rakastaa syödä ja silmäpussit tulee töissä lomaan tarvittavien tuntien sisäänteosta…)

Lähtö: Joten näillä tunteilla ja mitättömillä ennakkovalmisteluilla pakkauksen suhteen lähdettiin kohden Savukosken Tulppiota ajelemmaan heti Anun irtaannuttua töistä torstaina 30.8.2018. Pakkaus suoritettiin oikaisemalla oikea käsi kohden pöytää/sohvaa ja vetämällä kaikki mitä siihen oli nosteltu pussiloihin ja kassiloihin ja suorinta reittiä autoihin. Koirat tungettiin Jeepin perrään, kun ei enään wolkkariin mittään mahtuna. Edellispäivän 450€ Prisma-reissu ”ihan vain viikon ruokatarpeet” -asenteella tuntui vielä kohtuu kipeänä muistona kupeessa, joten sitä vain sormet ristissä toivoi että ne oleellisimmat asiat kuten puukko ja kirves olisivat edes matkassa. Eikä aseestakaan panoksineen varmasti haittaa olisi noin niinkuin pyyntihommissa. Kaikki muuhan on jo sitten ekstraa ja luksusta. 

Tulppion tietämille saavuttiin iltakähmässä, jolloin lähdettiinkin heti alkuhuumassa iskemään laavua pystyyn ja etsimään tulistelupuita. Kelihän oli juuri niin kurja kuin nyt voisi toivoa, eli vettä vihmoi koko illan. Onneksi tarvinnut siinä kovin kauaa raikkaassa syysilmassa yksikseen olla, vaan @lottimika (Mika Virtanen):han se jo ilmaantui tulille raatille, ja olihan sillä kamraatkin mukana, vaan nimimuisti kun on mikä on niin sanotaan vaan että pirun mukava veikko jostain Rovaniemen suuntamilta. Varmaan saamamiehiä hänkin. Virtanenhan se oli jo edeltävällä viikolla plotinajokoiransa Alpin kanssa olluna eräksi päättyneessä karhunmehtuussa, joten meidän tuurikiintiöt näiltä osin alkoivat olla kulutettu loppuun jo ennenkuin alkuun edes päästiin :D. Vaan hieno suoritus Alpilta, siitä se ura urkenee. Ja urut, on ne pirulauta kovaäänisiä koiria jahdissa, jeesus. Siinä kun yön pimeinä hetkinä plotin ääni horisontista kajahtaisi niin jo sitä eppäilisi jossain kummitusleffassa olevansa ja taas pieni jännäkaki pöksyissä.

Tulppio 2018 ulkoilmamajoitus
Laavulla ompi tunnelmaa, niin pitkään kun tulet riittävät. Tulipahan Anunkin koettua tämä majoitusmuoto, sadekkaan paljoa haitannut.

31.08.2018 Löysät pois ja Väärtin haukut hirvelle

Siinäpä ei paljoa tarvinnut unta pitkittää kun Yle Puhe ja parhaimmat juhannuslähetykset vuodelta keppi ja kivi olivat pitäneet seuraa jo riittävästi. Ensikertalaiselle laavukokemus oli kaksijakoinen, toisaalta aivan pirun hyvä systeemi, yksinkertainen pystyttää, tuuletus pelaa ja lämpöä riittää – ja riittää juuri sen verran kun tulia piettää. Eli jossain aamukahden aikoihin kun puolisko ilmoitti että sinulla on btw kusihätä (ja samalla voisi lisätä puita) niin ei se auttanut kuin ulostautua makuupussista ja tehdä töitä käskettyä. Muuten ihan hyvä, paitsi että tunnin se viritelmä kesti ennenkuin sammui sitten kokonaan… Ensi kerralla toteutukseen hieman tarkkuutta. Aamusumpit ja pikapuurot leipäviimeistelyllä vihmovassa aamukasteessa ja eikun metsään. Oran kanssa lähdettiin asentopaikan maisemia ihmettelemmään, Toni lähti Väärtin kanssa viereiseen maastoon. Oran kanssa sadekelin reissusta ei jäänyt jälkipolville muuta kerrottavaa kuin se että kun koira on 2m etäisyydellä ohjaajasta niin varmasti saapi porotokan läpi kävellä – tuli tämäkin testattua. Ja vielä porot aattelivat testata teorian toimivuutta seuraamalla meitä satakunta metriä 50m etäisyydellä. Väärti sen sijaan teki nasakat työt heti alkuun hirvelle, kaikkiaan 140min haukkuaikaa ja reippaan kilometrin karkon otti kiinni ennenkuin työskentely päättyi omien jälkien kanssa sotkeentumiseen. Ja toisaalta, eipä tässä nyt hirveä oltu etsimässä, joten hyvä kun ei ittiään heti alkuun väsyttänytkään. Mutta olihan tuota ilo kuunnella, makiata haukkutiheyttä tuo Väärti pitää ja näyttäisi olevan aika pätevät vinkeet tuohon pysäyttämiseenkin.

Mehtähommien jälkeen saapui myös pitkänmatkalainen, Karvosen Mikakin alueelle, olihan tuo jo lähemmäs 22h tehnyt matkaakin Yli-Iistä Savukoskelle. Sole aina niin sanottua että matkanteko olisi niin suoraviivaista kun Karvosen Mika lähtee liikenteeseen :D. Peuran Hannukin, Mikan majoitustoveri oli jo tulluna kohteeseen, joten se sitten olluna enää kuin alkaa etsimään hyvää lokaatiota asuntovaunulle. Yleensä siellä saisi muutama risu olla että pienet kynsitulet saadaan makkaranlämmitykseen tehtyä. Ja vihoin sellainenkin löytyi, ja eikun vatupassilla vaunua vaateriin. Siinä olluna akat ennää kuin tiellä kun miehet alkoivat työstämään…. niin vaunua. Ja johan tuo kelikin parani illan yöksi muuttuessa, oli se vaan makiata vaaran kuppeelta seurata kun aurinko laski tuntureiden taakse.

Anu intopinkeenä Väärtin kanssa Tulppio 2018
Eräjorma koetti tätä Selfie-hommaa, Väärti ei innostunut yhtälailla

Anu ja Ora-prinsessa Tulppio 2018
Eräjorman paras kamu (ja ainoa)

Toni ja Ora Tulppio 2018
Prinsessa hakemassa huomiota

Toni ja Ora Tulppio 2018
Prinsessa saanut Toninkin pikkurillin ympärille

31.8.2018 majoitus Karvosen Mikan asuntovaunussa
31.8.2018 majoitus Karvosen Mikan asuntovaunussa, Lapin luonto näyttää parastaan. Kuvassa myös renkaat, joista ei ollut mitään hyötyä 😀

 

01.09.2018 Sumpit haltuun & hakutreeniä & persaus paljaana ja kuola poskella

Aamukahvit Tulppio 2018 nokipannu
Sitä kun ensimmäistä kertaa 32w:nä tekasee kahvit ihan itse nokipannulla… Ja viskoo ensimmäisen satsin tantereeseen polttaen samalla kätensä nuotiolla. Siinä on sitä tunnelmaa ja oppimiskokemusta 😀

Jo vain, lauantaina jälleen heti aamutuimasta metsän puolelle. Maasto vaihtui, mutta kerrottavaa jäi siitä reissusta vielä edellistä vähemmän jälkipolville. Itse asiassa niin vähän, että kun tätä pari päivää myöhemmin kirjoittelee, niin pelkkää tyhjää lyöpi pää. Eikun niin, hakuahan sitä treenattiin Oran kanssa. Eli hyvännäköinen mehtäautotien pätkä, koira ulos ja ristikkolehti käteen. Oran kanssa kun liikutaan metsässä niin saisi vähän etäämmälle hakua tehdä, niin muistuteltiimpa sitten taas peruasioita. Aina kun Ora oli sopivalla etäisyydellä alueen katsonut (noin 0.5km linnuntietä etäisyys ja molempiin ilmansuuntiin) niin siirryttiin kilometri ja eikun uudestaan. Tätä tehtiin kolme-neljä kertaa kun jo haukku pamahti ilmoille. Siinäpä sitten lenkkarit jalassa takki auki ja irtokarkit hampaiden välissä tietämään mitä haukkuu kun niin paikallaan on. Ja kyllä, tosi hyvä orava-haukku. Eipä siinä, sitä vartenhan laikat on tarkoitettu.. 😀 Vielä käytiin jalkapatikassa yksi aapa tietämässä, mutta ei sieltä käteen jäänyt muuta kuin raikasta ilmaa.

Väärtin kanssa tehtiin myös hakutreeniä samalla ajatuksella, koira autosta ulos ja itselle ajastin juoksemaan. Vielähän tuo pennulla on pientä autolta irtaantuminen ilman omistajaa, mutta niin se vain Orallakin aikanaan taisi olla lähemmäs 3h ennen kuin oli niin tylsää että autolta lähti (onneksi oli muuten villasukkakutimet silloin mukana, olisi saattanut tulla lämpimät rukkaset koirasta jos ei olisi ollut omistajalla muuta tekemistä kuin koiraa huurteisen ikkunan läpi vahdata). Kävi siinä treenin aikana niinkin että Tonin lähdettyä jalkapatikkaan saattoi Anulla käydä perinteiset ja sammua auton penkille. Aina yhtä kiitollisena ukolleen joka sitten toki kuvasi tämän kuola poskella -tilanteen jälkipolville talteen. Kuin myös ”Anu pyllistämässä karhuille” -tilannekomiikkapläjäyksen. Muista, et sinä koskaan oikeasti yksin ole tuolla metsässä, varmista siis selustasi kun käyt kyykkypissalla..

Illasta saapuivat seurueen viimeisetkin jäsenet pelipaikoille (Teijo Karvonen, Pekka Nikola, Henri Möttönen, Aki Karvonen, Harri K., Harri V. ja Joni Lehtikangas), ja taisi siinä hieman ilta venyä kun strategiaa punottiin yhteen. Majoittuminen olikin sitten tästä eteenpäin Tulppion majoilla, ja ai että sitä jo odottikin että pääsi käymään mm. suihkussa. Siinä alkoi olemaan aromit jo aika messevät kaksi päivää ulkosella rymyttyään. 

02.09.2018 Toimivan tutkan kaiho ja lentävä näätä

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten ratsaamaan aluetta hieman suunnitelmallisemmin, eli jokaiselle löytyi oma pala onnea koluta koiriensa kanssa. Itse sain/otin alueen missä matkaa tuli lähemmäksi kymmenen kilometriä taivaltaa vaaralle ja takaisin. Onneksi maisemat olivat makiat eikä eteneminenkään pelkkää risukkoa, joten mikäs siinä. Ei matka tapa, mutta se nopeus -sääntö pätee näissäkin hommissa, joten sopivasti tauottamalla tuostakin reissusta selvisi. Kenttiähän tuolla ei tietenkään ollut yhtään, ja heti alkuun kun Trackerilla alkoi tulemaan ”et ole kirjautunut”-haista paskaa ja tutka ei antanut minkäänlaista paikkatietoa niin johan sitä alkoi huumori loppumaan tekniikkaorientoituneelta. Puoli tuntia siinä värkättiin supran kanssa ja eihän siitä tullut sen kummosempaa. Sitten ei auttanut kuin luottaa siihen että kyllä tämä koira kotia ossaa, joten eikun menoksi. Onneksi kahden kilsan päästä päästiin sen verran kentille että näki ainakin hetkittäin missä koira meni. Taipaleen puolessa välissä oli jo hetki kun piti tehdä jälleen kerran ramboliikkeitä sillä seurauksella että virtalähteen usb-piuha tarttui kiväärin kiikariin (jonka huomasin muuten vasta aika paljon myöhemmin..). Ora alkoi karvat pystyssä haukkumaan aukkoon, missä pientä pusikkoa. Meikä kivääri tanassa ja lähestulkoon pökäle pöksyssä tapailin jo varmistinta pois että saatana mitenkä se noin lähelle pääsi karhu yllättämmään. Ja mikäs se sieltä sitten tulikaan.. No jonkin toisen hirmusen mukava jämpti :D. Tulipa taas todettua että onneksi ei ole mikään tappelijasielu tuo Ora vasta kuin sitten kun muut koirat tulevat oman isännän luo taputeltavaksi, sitten alkaa mustasukkaisuuskohtaus ja pitäisi hammasta tarjota tuntemattomalle. Eikun Oran pannasta ote ja kymmenkunta metriä eteenpäin. Jämyn jatkaessa tietämätöntä taivaltaan Oran kanssa jatkettiin toiseen suuntaan ja siitäkin episodin poikasesta selvittiin naarmuitta. Muutaman kilometrin päästä jälleen kerran todettua, että harvemmin sitä näillä meidän koirilla tutkaa edes tarviaa, mutta silloin kun sitä ihan oikeasti kaipaa on kun haukku raikaa. Ora alkaa paukutti haukkumaan parin sadan metrin päästä Anusta takaisinpäin tultaessa. Anuhan otti siinä ennätysnopean polviasennon ja jäi odottelemaan että hyvällä tuurilla otso sieltä lompsaisi luodin eteen. No kilin kellit, paikallaan haukkuu noin 5min koira, ennenkuin lähtee hakemaan omistajaansa. ”Alahan tulla nyt sieltä suon mättään päältä makkaamasta perkele ampumaan tuo…” Eikun reppu selkään ja koiran perässä kahtomaan mikä on homman nimi. Koira merkkaa puun ja eikun kiikarin läpi katselemmaan mikä oli kohde. ”Jaa, näädänkö sie löysitkin, hyvä homma” ja Anu laskee aseen alas. Ja samalla akkateeri lähtee lentoon puusta, joten olemme tehneet merkittävän uuden lajilöydön, lentävän näädän… Anu saattaa käydä tarkastuttamassa näkönsä pikimmiten :D. Hieno haukku tälläkin kertaa, näyttää sille että Orasta on kuoriutumassa kovaa vauhtia lintukoira (Inarin KV-kokeissa parikin napakkaa lintuhaukkua, ei ehkä siinä hetkessä hypitty riemusta ohjaajan puolelta). 

Toni käyskenteli hieman lyhyemmän päivän Väärtin kanssa viereisessä vaarassa, muutamia hyviä jälestyksiä teki koira, mutta jäi toteamatta mitä maastossa oli kun kenttien uupuessa hävisi myös tieto koirasta. Vaan onneksi tuokin osasi tulla omia jälkiään takaisin sekä otti risteävän ohjaajan jäljen haltuun. 

03.09.2018 Eräjorma 2018 & Tutkien huoltoa ja varastojen täydentämistä – lisää makkaraa & Samppanjaa ja Kaviaaria? 

Maanantaina Karvos-Mikaa tulossa haastattelemmaan aivan Bulgariasta asti toimittaja. Tästä ja Tonin tulkkaus-keikasta johtuen lähdettiin koirien kanssa jo aamuviideltä ratsaamaan aluetta suunnitelmana että Anu kävelee sen Oran kanssa läpi ja Väärti sai treenata hakua Tonin kanssa autolla. Maisemat olivat jälleen kerran niin makiat ettei olisi pois tohtinut lähteäkkään, vaan kun tiesi että tälle päivälle oli hieman aikatauluakin, niin matkaa piti taittaa.

Törmäojankurun maisemia Tulppio 2.9.2018
Törmäojan kurun maisemia 3.9.2018 Tulppio, Savukoski

Eräjätkän Ora 2.9.2018 Tulppio
Eräjätkän Ora 3.9.2018 Tulppio, Savukoski

Lisäksi oli tiedossa että päivästä on tulossa viikon kuumin, joten koiratkin tuli saada ajoissa pois metsästä. Noin kilometri ennen autoa Ora nappasi todennäköisesti edellispäivänä löydetyn hirven hajut ja sinkoi metsään, missä alkoi parin-kolmensadan metrin päässä haukku raikamaan. Jälleen kerran tutka oli heittänyt pelittämästä kolme varttia aikaisemmin, joten tarkkaa paikkatietoa ei saanut. Haukku oli kuitenkin makia napakkaa ja välillä tuntui että jokin siinä olisi hieman liikahdellut. Anuhan se oli taas syöksynyt polviasentoon (ensin kierähtämällä leffatyyliin tieltä aukon puolelle kunnon Rambona ja koska aivan hiton kuuma niin puolet vaatteistakin lähti aika nopiaan); ”kyllä nyt alkaa karhua kaatumaan”…. Koska tutka ei antanut mitään paikkatietoa, niin laitettiin Väärti toimivan tutkan kanssa samalle haukulle menemään. Outoa oli se ettei Väärti sitten ääntä avannut, ja samalla Ora lähti hakemaan ampujata paikalla. Eihän siinä sitten kuin munat vaahdossa ravata kahtomaan mikä oli homman nimi. Anu sotkeentui sen verran hirven jälkiin että oikein tosissaan vittuuntuneena lähti viemään koiria mahdolliseen karkkosuuntaan ”EI NÄITÄ PERKELE KESKEN JÄTETÄ, VITTUSAATANA”. Hetkellisessä raivon puuskassa Anu siis lähti etenemään sinne minne Väärti oli jolkotellut haukkupaikalta (eikä noteerannut tässä vaiheessa Oran hyppimistä puuta vasten etäämmällä). Aivan perkeleellistä rääseikköä kyynärpäät edellä sai taivaltaa jonkin aikaa Väärtin kanssa ennenkuin Anu sattui katsomaan puhelinta ja viestiä ”Ora se täällä tikkaa merkkaa” (Toni oli valunut kanssa haukkupaikalle meidän jälkeen). Ja eilisiä jälkiä nämä hirven jäljet… Voi kuulkaa kuinka siinä voi taas Eräjorma2018 mennä pieneksi kun kironnut jo valmiiksi kaikki koirat ihan paskoiksi ja mitääntekemättömiksi. Eli Oralle makia lintuhaukku taas, toki laji hitusen väärä ja Väärtille eilisten jälkien jälestämistä pienen lenkin verran.

Eihän siinä, loppupäivä annettiin koirille lepoa ja Toni siirtyi tulkkaushommiin Karvos-Mikalle ja toimittajaduolle. Tässä välissä oli hyvä pestä pyykkiä ja vetää pää täyteen.. unta. Eihän sitä kuunaan niin hyvin nuku muualla kuin omassa sängyssään kotona, joten pientä univajetta on syytä tosimetsästäjien paikata kaikissa mahdollisissa väleissä. Ja ai että, olipa se vaan parasta ikinä kun sai puhtaat ja kuivat sukat vetäistä jalkaan pesu/kuivaus -tuokion jälkeen. ps. Jo tässä vaiheessa Tonken mehtävikingit tuoksuivat kuolemalle, ja useampaan otteeseen meinasi oksu irrota varomattomalta joka sattui niiden läheisyydessä hengittämään. Siinä ei paljoa kynttilällä polttelut enää auttaneet…

Kynttilät saappaissa Tulppio 2018
Miten olisi pieni romanttinen kynttiläillallinen? (ps. kissanhiekka saappaissa aivan helekutin hyvä keksintö!)

Toimittajat Tulppiossa I 3.9.2018
Toimittajia Bulgarialaisesta mediatalosta tietämässä erityisesti Karvos-Mikaa, mehän tungettiin toki mukaan … Siinä saattoi tulla länkytettyä englanniksi itse kukin, saa nähdä mitä perästä kuuluu. Ja mikä se koiratutkan oikea englanninkielinen määritelmä olikaan 😀

Toimittajat Tulppiossa II 3.9.2018
Onneksi on koirat jotka osasi käyttäytyä tarvittavan 5-minuuttisen

Toimittajien tulkkausnakin jälkeen lähdettiin kiireen vilkkaan kohden Savukoskea kaupan tyhjennykseen ja porontaljojen etsintään. Samalla alettiin selvittelemmään kohtuullisella tarmolla tutkien ongelmia. Iso hatunnosto Trackerin suuntaan, siellä Sirviön Heikki konsultoi toimistoaikojen ulkopuolella ja saatiin pientä hätäensiapua supran toimintaan heti kättelyssä. Lupasivat myös seurata tekniikkanikkarit tulevien päivien dataliikennettä jos löytäisivät jonkin selkeän syyn epämääräiselle laitteen värkkäämiselle. Sehän on selvä että noilla kentättömillä alueilla ei nuo laitteet toimi niin hyvin kuin kehä III:lla, vaan kun erikoista oli että samoissa maissa samoilla liittymillä kaikilla muilla trackerin tutkilla tuli tietoa paitsi tuolla Oran supralla (seuraavaan päivään mennessä olivat insinöörit löytäneet selityksen miksi tutka tippuu kentiltä, kuulemma se koitti tehdä sim-kortin vaihtoa aina kun tipahti kentiltä… tätä pitää vähän tarkemmin katsoa ja siksi kutsu huoltoon hetimmiten tuli tutkalle. Vaikka aika nopsakinttuja ollaankin niin ei myö kuitenkaan ihan kesken hakulenkin olla pikkumeisselillä sim-korttia vaihtelemassa :D). 

Illan päälle lähdettiin toimittajia tietämään koko lössillä, ja kyllähän saivat varmasti enemmän kuin pyysivätkään suomalaisesta metsästäjäpoppoosta. Tekastiin siinä samalla Tonin kesällä kalastamista kaloista loimulohet vieraille ja ihasteltiin paikallisen poromiehen kokoamaa telttamajoitusta ulkomaan vieraille. Virtas-Mikan synttärisumpit ja pullat sekä makia auringonlasku, tähdet ja kirkkaan taivaan kuu sekä revontulet kattona, voiko parempaa PR:ää harrastukselle ollakkaan?

Eräjorma kokkaa I
Loimulohet tuloillaan, ja oli muuten herkkua

Eräjorma kokkaa II
Eräjorman kokkausmetodit luonnon helmassa, siinä tulivat Kokki Kolmoset jotain puimaan tuosta kirveen oikeaoppisesta käsittelystä

Loimulohet Virtas-Mika Tulppio 2018
Virtas-Mika ja analyyttinen ilme #loimulohi #ihanitseveisteltiinkirveellälauta

Virtas-Mika ja eräjorma2018 loimuttamassa lohta Tulppio
Virtasen Mika ja joku paikallinen eräjorma. Mahdollinen indikaatio kaljan juonnista on kyllä väärä, jonkun muun on…

Virtas-Mika, synttärisankari Tulppio 2018
Porukalla onniteltiin myös Virtas-Mikaa mailien täyttymisestä, oli vaan makiat pullat kaupan täti loihtina. Ja ae että se oli kaunista kun T.K. toimi esilaulajana syntymäpäivälaulussa <3. Varsinkin se osa kun pitäisi laulaa ”…sinulle RAKKAIN…” niin ainoastaan Teijolla oli pokkaa vetää tämä  tarvittavalla tunteella, muut alkoivat hieman ujostelemaan .. 😀

04.09.2018 Raskaan verkostoitumistapahtuman jälkeinen kevyempi harrastuspäivä

Juuri näin, kyllä siinä poikia vähän väsytteli aamutuimasta, joten se meni päivä ”lepopäivän”merkeissä (lue: omistajat lepäävät). Lenkinpoikasena teetätettiin hakutreeniä siten että kaksijalkaset pysyttelivät autossa ja koira saivat tehdä mitä halusivat. Siinä kävikin niin että nostivat elukan likeltä, mutta että minkä niin ensimmäinen vihje on tämä: Ora jättää kohtuu nopsaliikkeisen leikin kesken puolen kilometrin jälkeen ja Väärtikin sitten aikanaan muutaman ojanylityksen jälkeen. Jäljet tarkkomalla selvisi että toiselle alkaa olemaan paremmin iskostunut ettei poroja ajeta, toisella on koulutus vielä vähän kesken…Siinä oman aikamme potkiskelimme kiviä ja siirryimme makkaratulille. Taisi vähän joka jätkällä olla kevyempi hakutreenipäivä koirilla, kun yksi vuorostaan laski koiraa irti kun toinen otettiin kiinni. Orakin kävi vielä jonkinmoisen hakulenkin tekemässä, vaan perinteisesti jäi senkin speksit tietämättä tutkan tippuessa kentiltä. Loppupäivä menikin sitten majapaikalla siestan vietossa ja iltasaunassa.

05.09.2018 Sormi persiissä, joko toivoa paremmasta näkyy jo horisontissa?

Keskiviikkokin aloiteltiin napsun verran kevyemmin, eli aamupalaa ja takaisin pötköttelemmään. On se tuo nykyaika ihan tosissaan ”yhdessä koet enemmän”(r) (-slogan by Tracker), sillä sopivilla tietoteknisillä sovelluksilla ja pienellä määrällä valuuttaa pääsee jo aika nätisti kiinni metsästystunnelmaan persettä liikauttamatta.

Eräjorman komentokeskus Tulppio 2018
Trackerin ”yhdessä koet enemmän”. Eli siis muut tekee ja minä koen. On se vaan hieno keksintö, tulee metsästystunnelma liki vaikka sängyssä pötköttää 😀

Pienen selkärangan suoristamisoperaation jälkeen Anu lähti käyttämään Oraa metsässä. Suunnitelmassa oli kiertää rapian 8km lenkki pääosin metsäautoteitä pitkin kävellen ja samalla tarkastella Oran hakuhaluja. Ja koko sen 8km verran tulikin sitten todettua että se olisi ollut sama flexissä koiraa viedä, niin oli onnetonta tekeminen. Ja senhän Ora tietää jo vanhastaa että mitä se tarkoittaa… Eli kenttätuseeraus, por favor! Johan se oli tiedossa pitemmältä aikaa että Ora jättää ruokaa syömättä, varsinkin nappulat. Eli anaalirauhasten suuntaanhan se katse ja sormi tuli taas osoittaa. Eipä siinä paljoa auttanut kuin toteuttaa pienimuotoinen operaatio, onneksi liukkariksi löytyi isännän naamarasva… Ja totisesti, niinhän ne oli molemmat rauhaset täynnä sitä ihtiään. Nyt ei sitten auta muu kuin seurata tilannetta että mihinkä suuntaan kehittyy, koira ei ainakaan näyttänyt habituksellaan merkkejä tulehduksesta, mutta mene ja tiedä aina näiden kanssa. 

Samaan aikaan kun Anu vietti Oran kanssa tyttöjen laatuaikaa, niin Toni ja Väärti kävivät tekemässä pienen treenilenkin. Löytyihän sieltä kohtuutuore ketunpesä, jonnekka väenväkisin tunki ittensä moneen kertaan.

Oli siellä myös todistettavasti lyhyt pikkukarhun haukku, kokoa noin 0.3 yksikköä.

Väärtin karhuhaukku puuhun Tulppio 2018
Kovin on pieneksi menneet nämä karhutkin, ei se ihme ole kun ei löytää meinaa

Samalla toisaalla joukkueen kokeneempi kaarti alkoi jo tekemään lupaavan näköistä työtä, kun Rappe (Trivialis Alokin Rasputin) veteli menemään helekutinmoisen hakutyöskentelyn päätteeksi viivasuoraa tasaisen hitaasti siirtyvää haukkua, mihinkäs muuallekkaan kuin kohden luonnonpuistoa. Se on pikkuisen onnetonta seutua se, kun A) sinne ei mennä ja B) siellä ei todellakaan ole mitään tiestöä, sattuneesta syystä. Ei se mikään tyhmä eläin ollut joka sinne osaisi mennä. Onneksi se suunta saatiin estettyä ja koira sekä elukka paineli toisaalle. Loppujen lopuksi oltiin tilanteessa, missä kello on 15, koira haukkuu elukkaa linnuntietä vajavan 7km päässä lähimmältä tieltä. Välissä pari kolme vaaraa ja jänkää… Se on sitä koiranomistajan onnea se, kun poishan sitä sesseä on mentävä hakemaan. Tehonelikko Pekka, Aki, Henri ja Toni lähti vielä päivän päätteeksi iltaa vasten tietämään koiraa, samalla kun Anu jäi teleoperaattoriksi tavoitteena seurata koiran liikkeitä parempien teleyhteyksien päässä.

Koiranhakureissulle lähdössä Tulppio 2018
Vielä jaksaa jätkiä hymyilyttää. Trivialis Alokinin Rasputin siellä teki sellaisia töitä ettei paremmasta väliä. Ensi kerralla vaan vähän lähemmäksi tietä saatella elukka, ok? Kato kun ei oikein kesäkuntoiset ihmiset mahdottomia jaksaisi…

Hakunelikolla kun ei ollut minkäänlaisia paikkatietoja saatavilla ko. alueella (niin siis oikeastihan Anu nukkui autossa jälleen kerran). Kuiva kesä onneksi pelasti että jängistä pääsi kohtuu suoraan yli sen kummempia kaartelematta, mut ken jänkiä on tallannu tietää ettei sekään kevyttä ole. Jokusen hiki pisaran, kivirakkojen kiertämisen ja parin tauon jälkeen oltiin pisteessä jossa viimisimmän paikkatiedon jälkeen etäisyyttä enää reilu 2km.

Aki ja poroaita Tulppio 2018
”Jahas, se alkaa olemaan aikaa tuosta korkeushyppy-harrastuksesta jo sen verran aikaa että pitänee ehtiä pientä rakoa maanrajasta”

Rapen hakureissua Tulppio 2018 ukot limutauolla
Jaffa se miehen tiellä pitää. Jo joutui yhden kerraston vähentämään, soijaa se sen verran alkoi pukkaamaan itse kullakin

Ukot Rapen hakureissulla 2018, poset kunnossa
Katoppa näitä uusia Dressmanin mainoskasvoja 😀

Poroaitaa alittamassa Tulppio 2018
Jo vain löytyi ihan vanhojen karttaan merkattujen lisäksi uusiakin poroaitoja matkaa taittaessa.

Vielä viiminen puserrus vitullisen vaaran laelle ja oltais suunnitelman mukaisessa paikassa. Kenttiäkin löytyi sen verta että tekstiviestiä sai Anulle laitettua ja kysellä koiran viimeisiä liikkeitä josko olisi tutka tietoja napsutellut. Ja olihan se. ”Tuore” paikkatieto (5min vanha) oli siirtynyt meistä etäämmälle. Koordinaatit tekstiviestissä ja kartalla kertoivat hyvinkin hikistä viimistä puserrusta. Uutta suunnitelmaa laatiessa ei asiaa helpottanut että pimiä alkaa painua päälle ja uuden tekstarin saapuessa Rappe ottanut etäisyyttä lisää. Tässä vaiheessä räkkerikin oli viimein saanut itsensä kirjautumaan livepalveluun ja saimme itse seurata tapahtumia. Kello oli sen verta paljon jotenka päätimme yrittää saada koiraa pois. Ilmaan ampuminen Rapelle tutulla aseella oli tässä vaiheessa ainoa vaihtoehto tavoittaa koiran korvat. (Lapissa etäisyyksien takia tämä on hyvä ja toimiva vaihtoehto opettaa koiralle). Ensin kävi niinkuin arveltiin; Rappe ottaa vauhtia reilusti ja poispäin hakijoista. Kentät katoaa taas välistä tutkasta sekä puhelimista. Ei auta kuin tehdä tulet ja evästellä palumatkaa varten ja odottaa tietoa Anulta. Makkaran paistuessa tulee tekstari että tulossa on, ampukaa vielä kerran ilmaan. No näin tehtiin ja odottamaan. Eihän se toiminut, Rapen tutka kertoo että ei ole tulossa suuntaamme. Realiteetit puntariin ja monot paluu matkalle Jukolan viestien tyyliin. Lippiksien lipat niskan puolelle ja ottalamput otalle, pitkä ja uuvuttava matka autolle edessä ilman koiraa. Todella harmillista jättää kamu yöksi mettään ja ei varmaa tietoa työstettävästä elukasta.

Poronraato Rapen hakureissu 2018
Matkan varrelta löytyi mm. haudattu poronraato ja karhun paskoja niin että kompastua meinasi

Rapen hakureissu karhun päivämakuu 2018
Myös karhun päivämakkuu löytyi maastosta, tunnelma alkoi jo lämpenemmään kulkijoilla

Rapen hakureissu Jukolan viesti Tulppio 2018
Yhtä Jukolan viestiä alkoi olemaan paluumatka

Rapen hakureissu tutkan tarkastelu 2018
Oukitelien kuuluvuus oli testeissä paras, saivat ukot edes hetkittäin Rapen paikkatietoa matkan varrellekin

Rapen hakureissu ukot tuumaustauolla 2018
Ei auttanut ilmaan ampuminenkaan koiran korvien löytymisessä. Taisi singota haukuttavakin tangetin suuntaan koira perässään. Vittu.

Noin 2 km ennen autoa erään vaaran laella ollessamma kentillä seuraamme koiraa hetken, ihan vain toteaksemme että Rappe ei ole koko aikana jättänytkään elukkaa niinkuin luulimme. Tutka kuvasta pystymme päättelemään että paluuperät perkele teki ilmaan ampumisen jälkeen jotka Rappe vielä selvitti yön pimeyden saapuessa ja nyt haukku jatkuu lähes samassa paikassa missä aiemmin. Vielä akkujen vaihto lamppuihin ja menoksi. 

Siinähän vielä iltapuhteina kävi väki tietämässä erilaisilla laitteilla Karvos-Mikan autonrenkaiden päivän kuntoa jossain Sallan perällä. Niin sitä ei tälläkään reissulla vältytty Mikan auton rengasrikolta, ja mikä parasta niin edes mukana olleet vararenkaat eivät tilannetta pelastaneet vaan tiedossa oli päivämutka Sodankylään uutta rengasparia hakemaan. Jos se voi olla vaikiaa, niin se kyllä Mikan tuurilla voi olla. Vaan siinä vasta mies joka ei pienistä murehi 😀

06.09.2018. Koiran kopitusta ja jälkien tunnistusta

Se on jo viikko torstaissa, kun seuraavia peliliikkeitä suunniteltiin. Rappe on ollut koko yön metsässä, joten kohtuu liki olisi ainakin osan porukkata mennä koiraa hakemaan. Onneksi koira oli pysytellyt samoilla hehtaareilla koko yön, joten paikkatietoa oli tarjolla vielä aamustakin. Samalla kun Pekka Henkan kanssa ja Aki lähtivät vastakkaisista ilmansuunnista lähestymään koiraa niin me siirryttiin länsipuolelle ko. aluetta (isäntien eilisten havaintojen perusteella alueella voisi vaikka majaillakin hunajakämmen). Ensin pienimuotoisen säätämisen jälkeen Anu hyppäsi pois autosta ”aivan sama mihin sitä tässä vaiheessa enää jää” -maastoon (oli päivä jo aika pitkällä) Oran kanssa ja Toni siirtyi kilometrin verran etäämmäs Väärtin kanssa. Ora alkoikin jo aika nopeasti haukkumaan ja merkkasi puun missä olisi jotain mielenkiintoista. Eihän se pitkään sitten kestänyt kun Väärtikin oli jo paikalla ja Toninkaan auttanut kun raahustautua paikalle puuta tutkimaan. Kaikki mahdollisuudet siinä oli että näätä olisi kelossa sisällä, vaan eteenpäin piti siirtyä. Molemmat koirat siinä menivät ja vauhti alkoi yhtäkkiä kasvamaan, erityisesti Väärtillä. Ora ei lähtenyt minnekkään, ja jo siinä taas kävi mielessä että kuinka taisi tulla Orasta lintu- ja näätäkoira. Ei näytä Oraa kiinnostavan tekeminen siinä mittakaavassa mitä Väärti kimpoaa menemään. Mahottomalla vauhdilla Väärti menee ja kiertää aika likikin meitä, vaan ei nähdä eikä kuulla että mikä siinä menee. Toni lähtee tietämään tienylitystä ja Anu jatkaa Oran kanssa eteenpäin, suotta samalle juoksulenkille usuttaa molempia koiria. Loppupäivän teema olikin sitten titaanien ottelu asiasta että mikä tien oli ylittänyt. Anu ei nähnyt mielestään yhtään hirven jälkeä tien yli, Tonin mielestä satavarma homma että hirven perässä Väärti oli.

Hirvi vai Poro Tulppio 2018
Tuossa on ilmiselvästi yhdellä valtavat kassit ja lerssi mitkä se on iskenä maahan tiellä mennessään. (Yhtä varmasti se on hirven jälki…)

Tietonurkka Tulppio 2018 hirvieläinten jälkien koko- ja muotovertailu
Tällainenkin kuva keskustelun aikana lähetettiin Anulle. Siinä olisi saattanut monon (kokoa 42) kuva löytyä hyvinkin toisen perseestä jos olisi ollut liki siinä vaiheessa.

Siinä saattoi alkaa jo vituttammaan perhekunnan toista osapuolta, ja se menikin sitten iltapäivä autossa mököttäen. Jos periaate on että vain varmoille hirven jäljille usutetaan niin silloin se pitää (perkele). Toni sitten käytätti koiria siinä missä Väärti oli jättänyt elukan, mutta eipä noista kumpikaan enää perään lähtenyt, oli se otus nyt sitten mikä tahansa (kansa äänesti, HIRVI sai 57%, PORO 43%, joten ei se nyt niin varma hirven jälki olluna…).

07.09.2018 Viimeisenä vetona tapahtumarikas hirvityöskentely ja hirveä 20-minuuttinen, laitteet hyytyy, miehet ei…(pä)

Komia aamumaisema Tulppio 2018
Joskus se vaan on sielunmaisema kohdillaan. Ja kun aikasin lähtee niin pääsee ajoissa poiskin, eikös se niin mene?

Mahdollisesti viimeinen jahtipäivä aloitettiin sellaisella tarmolla että oksat pois. Neljältä herätys, napakka puolen tunnin torkutus ja sitten selkäranka haki oikean muotonsa (rutina vaan kävi). Puurot ja kahvit elimistöön ja eikun menoksi. Tässä auttanut enää jäädä arpomaan paikkoja, vaan valtava luotto Trackerin ryhmä-toiminnolle että paikkatietoa välittyy ja siten muut voivat suunnitella maastoja sopiviksi. Kello ei vielä ollut kuutta kun Oran kanssa oli Anu siirtynyt maaston puolelle (5min myöhemmin ja olisi joutunut etsimään toisen maan, jo sinne oli väkeä tunkemassa kaveriksi samalle tontille muitakin). Suunnitelmana oli aikalailla makian kurun ylitys ns. maisemapaikalta, tielle, pari kilsaa suuntana länsi ja takaisin toiselta puolelta saman kurun yli, about 8.5km linnuntiellä laskettuna. Eli aivan koko päivän turnee. Orakin osoittanut piristymisen tunteita rauhasten tyhjennyksen jälkeen, joten oli lupa vielä toivoa jotain tällekin päivälle. Siinäpä sitä kerettiin aamu-udussa käyskennellä rapian kilometrin verran vaaran laelle päin, kun Ora tekee ”mänööverinsä”, eli alkaa paskalle kesken touhuamisen. Tämä on ennenkin nähty, että kun kesken pienen into-tohinan alkaa numero kakkoselle niin kohta alkaa juoksu. Ja ei muuten pettänyt tämä tälläkään kertaa. Noin 800m päästä spurtin jälkeen kurun pohjalla alkaa haukku, ja tämä haukkuhan liikkuu. Jälkien perusteella yksinäinen hirvi kyseessä, ja oli selkeästi hyvin nukuttu yö alla, nimittäin nyt mentiin. Kurusta ylös toiselta puolelta, tovin poroaidan vierttä ja sitten alkaa kuulumaan kuinka aitaa kaatuu. On aika mälsän kuulosta kuulla kolmeen kilometeriin kuinka kaksimetrinen jykevällä puulla rakennettu aita alkaa tulemaan alas, ja vielä toki useammasta kohdasta.

Hirvi pisti poroaitaa nurin Tulppio 2018
Tätä hirveä ei mitättömät poroaidat pidätelleet. Samperi se piti pahhaa ääntä kun tämä rakennelma lakosi. Eikun paliskunnan isännille tietoa tapahtuneesta ettei pääse porot vaeltelemmaan miten sattuu.

Ohjaaja on jalkapatikassa auttamattomasti myöhässä. Aikaisemmasta oppineena nyt pitää laittaa jalkaa eteen aivan tosissaan jos sattuisi käymään niin että koira luovuttaa ja alkaisi palaamaan omia jälkiään takaisin. Anu ravaa rapian 5km edestä jälkeä ja käy katsomassa tien ylityksessä tarkempia mittoja sorkalle ja tekkee strategisen päätöksen jäädä tielle odottamaan joko koiraa tahi autoa. Kumpaakaan ei kuulu, ja koirankin haukkua saapi todistetusti kuunnella 4.2km etäisyydeltä. Hirvi ei pysähdy ei sitten millään ja puottaa kuin mielipuoli pitkin poroaidan vierttä eessuntaas, kunnes päätyy liki erotusaitaa, missä pysähtyy pariksi minuutiksi ennenkuin treenaa kahden metrin kisakorkeutta taas poroaidalla. Siitä yli/läpi ja meno senkuin jatkuu. Oralla alkaa olemaan työskentelymatkaa 15km verran ja aikaa 2h verran kunnes meno päättyy kuin seinään! Ei haukkua, ei liikettä.

Tienylitys ja varma hirven jälki
Tässä varma hirven jälki…

Jokainen koiranomistaja tietää nämä tunteet kun epätietoisuus alkaa kalvamaan mieltä ja epätoivo kun et pääse heti koiran luo tietämään tilannetta. Koira Anusta 4.2km päässä, auto reilun 5km päässä, Tonilla oma episodi kentiltä kadonneen Väärtin kanssa (jolla myös oma työskentely ollut päällä), kaikki muut jossain aivan muissa maissa. Paniikki alkaa pikkuhiljaa kaivautumaan tajuntaan. Joku tajuaa Trackerin ryhmä-keskustelussa kysyä että onko koiran tutkapantaan soitettu? Tästä Anu heti soittamaan, ja mitä kuuluu? Hengityksen rohinaa ja taustalla tuulen kohinaa… Maailman hirveimmät äänet. 20 minuuttia tätä, eikä mitään muuta. Rohinakin lakkaa ja pelkkä tuulen suhina on se mitä kuulet puhelimesta. Itsekseen, kiitoravinkin jälkeen vielä reilun 2.5km päässä koirasta, tunteet ottivat vallan ja eräjormakin alkoi itkemään. Mitään ei olisi tehtävissä, kukaan ei ollut niin lähellä että olisi sen nopeampaan päässyt koiraa tietämään. Se tunne, joka purkautui lopulta valtavana epätoivon ja raivon huutona ilmoille, sitä ei voi sanoin kuvailla. Ja siihen päälle se olotila mikä seuraa kun välittömästi tuon leijonanhuudon jälkeen panta liikahtaa 14km/h vauhdilla muutaman metrin ja taas pysähtyy…Sitä kun ei tiedä että mitä perkelettä tekisi, mikä siellä oikein on, polkeeko jokin koiraa syvemmälle jänkään, mitä helvettiä täällä tapahtuu?!? Samalla kuulen itse kuinka ihmisiä autolla ja haukkuvan koiran (ei Oran ääni) liikkuu kohden sitä aluetta missä viimeisin paikkatieto on. Soittoa pantaan, liikettä kuuluu mutta onko se koiran omaa vai kannetaanko sitä? Ihmisen ääni alkaa kuulumaan, siitä ei saa kuitenkaan selvää. Omasta seurueesta kenenkään ei tiedetä menneen paikalle. Onko se koira raatona siellä, PUHU KOVEMPAA! Jonkinlainen pussi olisi ollut hyperventilointiin kyllä paikallaan. Tässä vaiheessa Toni on päässyt autolle ja napannut Anun kyytiin ja etenemme nilkka suorana -vauhdilla kohden pannan paikkatietoa. Anu kuuntelee tutkaa ja vihdoinkin toivonpilkahdus – selkeä koiran puistelunääni käy, ei helvetti, kyllä se on koira elossa kuitenkin! Luojan kiitos! Koirallakin liikettä, ravia menee kohden lähitietä (eli ei mene edes omia jälkiään, normaalista poiketen). Ennenkuin saavutamme koiran tulemme toisen seurueen tulille, jotka olivat nähneet hirven ja Oran menevän, mutta heilläkään ei ollut hyvää selitystä miksi työskentely oli päättynyt parin sadan metrin päästä heistä ja tämä erikoinen 20min jakso oli alkanut. Samalla näkyy tien päässä Ora… ja myös kadoksissa ollut Väärti :D. Siinäpä sitten olikin ihmettelemistä, kun molemmat koira löytyvät samasta paikasta ja Väärtin viimeisin paikkatieto tuli rajavyöhykkeen sisältä haukkumassa omaa elukkaa. Joka sinne paineli ensin kierrettyään vaaran jonkun elukan kans. Pitkät taputtelut ja kehut koirille ja paikkojen tarkistus Oralle, onko jokin rikki, kaikki raajat mukana tahi päässä lommoa. Ei niin mitään ulkoista selitystä miksi homma oli pysähtynyt kuin superepoxiin. Eipä siinä jääty sitten ihmeellisempiä asiaa selvittelemmään, homma meni jotenkin oudoksi ja kuitenkin tärkeintä oli että koirat olivat molemmat löydetty ja kunnossa. 

Jälkeenpäin Henri kävi vielä paikan katsomassa, eikä sieltä mitään löytynyt. Joten tämäkin jää tuonne valtavaan mysteeripinkkaan pohdittavaksi saunailtoihin että mitähän ihmettä siellä oikein tapahtui, eihän se nyt eka kerta ole että elukat häviävät kuin tuhka tuuleen meiltä. Mutta hyvät työt koira teki, ei jättänyt työmaata ja pysytteli perässä vaikka estejuoksuksi paikkapaikoin menikin. Murto-osasekunnin sitä jo toivoi että joku olisi siltä sen hirven ampunut, olisi sitten se eka kaatokin koiralle saatu…

Väärtinkin löytyessä hieman yllättäen samasta paikasta Oran kanssa pääsimme toteamaan että supran lisäksi lähtee G500:nkin huoltoon; minkäänlaista pihahustakaan ei tutka anna, ei vaikka kuinka sitä räpellettiin. Tämä sitten sinetöikin meidän karhunmetsästysloman, eli paljoa muuta ollut tehtävissä kuin viimeiset makkaratulet, kamojen pakkaus ja nokka kohden Sodankylää. Ja olihan se aika erikoista havaita Tulppion majojen risteyksestä lähestulkoon koko matkan Sodankylään sitä reilua satasen vauhtia edessä paahtavan ja erikoisia ohituksia tekevän peräkärry-yhdistelmän perässä, missä laverilla makaa komia kruunupää-hirvi…Niinkuin sillä olisi ollut vähän hoppu :D. 

Ensi kertaan ei ole enää kuin hitusen rapiat 357 tms päivää, päivä kerrallaan, ompahan mitä odottaa! Kiitos kaikille mukana olleille, olihan taas yksi hauska sivu elämän kirjaan lisättäväksi! Nyt nukutaan päivä tempurilla ja juodaan kahvit suoraan keittimestä. Lisäksi suunnitellaan kuinka saataisiin ne golf-välineet luvanvaraisiksi ja lukkojen taakse. 

Suuret kiitokset kaikille mukana olleille! Mainintajärjestyksessä koko konkkaronkka koirineen:

Mika Virtanen – Alpi
Mika Karvonen – Raiku (Trivialis Alokin Raiku), Don ja Kira (tuontikoira Venäjältä, ei vielä Suomen rekisterissä)
Hannu Peura – Pyry (Buran) ja Panda
Teijo Karvonen – Kassu (Trivialis Alokin Kasakka), Peku ja Lili (tuontikoira Venäjältä, ei vielä Suomen rekisterissä)
Pekka Nikola – Rappe (Trivialis Alokin Rasputin) ja Dima
Henri Möttönen – Tuisku ja Riistavietin Taiga
Aki Karvonen – Taiga ja Magda (tuontikoira Venäjältä, ei vielä Suomen rekisterissä)
Harri K. – Jekku (Mannakorpi Jytky)
Harri V. – Laikku ja Repe (tuontikoira Venäjältä, ei vielä Suomen rekisterissä)
Joni Lehtikangas. – Zergo
Anu Lipsanen – Eräjätkän Ora
Toni Tervo – Vaarti

Koirien MyDogDNA-profiilit nyt omilla sivuillaan ja aatosta testaukseen liittyen

Se on moro!

Ajankohtaisen keskustelun tuoksinnassa tuli havahduttua tosiasiaan että nuo koirain geenitestien tulokset ovat hiuksen hienosti hankalasti löydettävissä. Siksipä allekirjoittanut viskasi nämä tiedot koirakohtaisesti omille välisivuilleen ”terveys”-otsakkeen alle. Alla vielä suorat linkit näihin:

Ora: MyDogDNA-tulokset (perus-Suomikoira jalostukselliselta näkökannalta)

Väärti: MyDogDNA-tulokset (”erikoisempi” tuontikoira Venäjältä)

Valkko: MyDogDNA-tulokset (koira jo edesmennyt!)

Tässä kun siis männäpäivinä ollut keskustelua mm. laikojen terveystutkimuksista ja ehken erityisesti geenitestien hyödyllisyydestä niin sanottakoon että kyllä tässä kennelissä kasvattajat ovat tehneet päätöksen teetättää heti ensimmäisistä kennelin nimen alla tehtävistä pennuista lähtien geenitestit (sekä suosimaan jalostuskumppanien valinnassa testattuja yksilöitä). Kyllä kun sen ekan kerran pääsee livahtamaan ulkomaailmaan sellainen pentue jossa olisi esim oireettomia silmänpainetaudin kantajia (ks. lisätietoa täältä) niin kyllähän siinä ei rahalla mitata sitä maineen menetystä kasvattajana.

Lisäksi geenitestaus on mahdollista suorittaa hyvin aikaisessa vaiheessa (toki tulosten vastausaika noin 1kk), mutta periaatteessa jo kasvattaja voi tehdä päätöksen sukua jatkavien yksilöiden kohtalosta hyvin varhaisessa vaiheessa. Geenitesti ei tietenkään korvaa aikuisiällä tehtäviä rakenteellisia terveystutkimuksia, mutta ainakin pahimmat perinnölliset sairaudet pystytään jo stoppaamaan ennen 2v ajallista ja rahallista panostusta koiraan.

Joten kyllä, suosittelemme.

Rovaniemi NORD 16.06.2018 – Oralle KÄY-H

Jatkumoa erinomaiselle… HYVÄLLE sarjalle paksahti tänään Rovaniemen NORD-näyttelystä. Virallinen lausunto ja ”sinnepäin” suomennos löytyy oheisesta linkistä. Mitä hyviä puolia päivästä voi sanoa niin ainakin oltiin aikalailla aikataulussa, ei tarvinnut odottaa suotta liian pitkään kohtuullisen tuimassa kesäkelissä.

Joten eikun kohden seuraavia kompastumisia, niinhän sitä oppii kävelemään kun naama kyntää tantereessa aina sopivin väliajoin.. :D.

Anun ”moneyfesto” – Laikanomistajan henkilökohtainen näkemys kasvatustoiminnasta vuonna 2018

Jo otsikko sen kertonee – tähän kirjoitukseen on hyvä palata aikojen saatossa ja päivittää omia näkökantojaan uuden tiedon ja kokemuksen kertyessä.

Good to know”, eli Anun historiakatsaus lyhyesti. Kokemus metsästyksestä: 14-kesäisestä 29-talviseen metsästys tapahtui enemmän taikka vähemmän Savon perukoilla. Pienet läänit ja sitäkin kirjavammat metsästysporukat. Vähän niinkuin Jokereiden ja HIFK:n tai Ässien ja Lukon kamppailut, suurimmat painiottelut aina omien naapureiden kanssa.

Itse metsästys oli enimmäkseen tätä: 1. Passirinki kasaan ja 2. Koira irti. Lopuksi katsotaan mitä metsästä pölähtää ja ammutaan se… harvemmin se itseään levitoi ohi passilinjan, eli suomeksi; juoksuunhan sitä merkittävin osa elukoista ammuttiin. Se oli vielä sitä aikaa että nykymuotoinen tutkatoiminta oli vasta aivan nupullaan, eli VHF:n mölistiin ja Radiolinjan tunnarit kajahteli useastikin metsikössä. Vakio-kysymys oli: ”Missä/Missä Vitussa/No Missä Helevetissä se koira menee?”. Silloin ei vielä allekirjoittaneella omaa koiraa ollut, joten passimiehen syväjäädytys tuli koettua monestikin. Ei sillä etteikö myös olisi tullut makialla sammalmättäällä joskus nukuttuakin kun ”Koira männöö jossain hevon vitussa, suunnassa X, etäisyydellä tuntematon”. Mutta hei, aina ne elukat ammuttua saatiin ja pakastimet oli täynnä luomulihaa. Ae että.

No sitten muuttui asuinkunta Sodankylään, ja ”ae että” ei ole ollutkaan pakastimet ihan niin täynnä lihaa :D. Eli aivan uudenlainen muoto tuli metsästykselle, mallia Jorma ja koira (huom. sukupuolineutraali vastine ”mies”-sanalle).  Jorma ainakin useasti kasvoi otsalohkossa kun etelän vetelälle alkoi tulemaan itselleen kilometrejä kinttuihin ja kokemusta niin ettei kantapäät kuunaan tokene. Vaan eipä ole tarvinnut paleltumista valittaa.

Koirahommat tulivat siis mukaan kuvioihin erityisesti uudenlaisen metsästystavan vuoksi. Tutkatkin ovat tätä nykyä jo aivan eri kaliiberia kuin silloin, noh, paskaan vanhaan aikaan. Ja ketkä nyt alkavat mielessään jo jupista ”no kyllä sillon miehet oli rautaa ja koira KOIRIA” niin rauhassa laskekaapa 10:n. Käsi sydämmellä, kuka ihan oikeasti naama peruslukemilla voi väittää etteikö metsästyshommatkin ole aikalailla teknologisesti kehittynyt viimeisen 5-10v aikana, väittäisin jopa että parempaan suuntaan. Teknologinen kehittyminen on myös vähentänyt selkeästi paskanjauhamisen tarvetta, ja tästä suuri kunnia ja kiitos laitevalmistajille.

Jaaritella voisi harrastuksen kehittymisestä sivutolkulla sekä omista taustoista ja ”traumoista” toisen samanmoisen. Lyhyesti kuitenkin sanottuna, kokemusta on metsästysmuotojen ”ääripäistä” ja toisaalta nykyaikaisen tekniikan hyödyntämisestä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tutkijan ammattitaito ja kaikenlaisen toiminnan ”brändäämisen” merkityksen ymmärtäminen työelämän sekä harrastusten kautta on pakottanut allekirjoittaneen pohtimaan asioita laajalla näkökulmalla ja ennakoiden tulevaa.

Näillä saatesanoilla ja pohjatiedoilla keskitytään seuraavaksi laikanomistajan nykytilanteeseen vuonna 2018, teeseineen ja perusteluineen.

Liittyen koirien kasvatukseen ja jalostukseen

  • Tittelit kunniaan, mutta useammalle koiralle! Hattu kourassa se täytyy tunnustaa, itsekin olen syyllistynyt hyvinkin kapea-alaiseen tittelikoirien ihannointiin. Mistä koiranpennun ottaa, niin sillä pitää olla kaikki mahdolliset kirjainyhdistelmät mitä kennelliitto mahdollisesti kykenee antamaan. ”Energialuokka parasta A:ta jne”. Ja toisaalta, hyvä niin! Vaan perkule, kun kaikki tekee juuri näin. Ja sitten ollaankin tässä tilanteessa, eli kusessa. Kuka on valmis ottamaan isomman riskin ja ottamaan pennun ”tuloksettomilta” vanhemmilta? En minä ainakaan. Eli ihmisiä siellä hihnan toisessa päässä tulisi kannustaa käymään niissä virallisissa kokeissa.
    • No miten se kannustaminen tehdään? Itse suosin aktiivista ja reaaliaikaista koirien ”rankingia”. Tällä tavoin nähdään millä koirilla on systemaattista osoitusta toimivuudesta riistalle, toki tässä tapauksessa yleensä HIRVelle (eli ei kerro vielä mitään rodun moniriistaisuudesta. Mutta edes sen). Ajantasainen ranking myös houkuttelee ihmisiä käymään kokeissa ”ihan vain nähdäkseen oman koiransa nimen valtakunnallisessa listauksessa”. Ranking palvelee myös sitä koiranjalostusta missä huomioidaan muutkin kuluvan kauden parhaimmat koirat kuin pelkästään ne joiden lähimaastoissa arvokisat satutaan järjestämään.
    • Arvokisoihin osallistuvat kuluvan kauden parhaimmat. Jälleen kerran, jos nyt joku vakavalla naamalla pystyy minulle perustelemaan miksi laikarodun jalostuksen kannalta KVA-koiran pitäisi vuosia vanhoilla tuloksilla olla etuoikeutettu osallistumaan vuosittain järjestettävään arvokisaan niin antaa palaa vain. (Kommenttikenttä tuolla alhaalla, vain nimellä tehdyt kommentit julkaistaan). Kyllä paikan on ansainnut se joka kuluvalla koekaudella on osoittanut toimivuutensa, sitä myötenhän siinä M:n perässä on se vuosilukukin. Tämä tulee kannustamaan myös laajempaa rintamaa koiranomistajia viemään koiriaan kokeisiin, koska aina on mahdollisuus päästä vuoden tärkeimpiin kisoihin, samalla myös KVA-koirat pääsevät osoittamaan toimintakykynsä pidemmällä aikahaarukalla. Tätä muutosta mm. valintasääntöjen sanamuodossa tulen ajamaan laikajärjestössä hyvinkin vahvasti. Eikä se ole toki kielteissä aktiivien järjestää ihan uudenlaista, pelkästään KVA-koirille tarkoitettua ns. Legendojen/Mestarien mestari -kisaa. Jalostusmielessä on kuitenkin syytä huomioida joka vuosi uusilla silmillä nousevien koirien rintama.

 

  • Laajuutta perimään, mutta oikeilla valinnoilla! Nonniin, ja sitten sieltä joku vääräleuka jo meinaa alkaa.. ”no mikäs se tämä ”Vaarti” sitten on, kun pitäisi vain meriittejä olla sukulaisilla?” No Väärtihän on sitten se tietoinen riski, joka oli pakko ottaa kun huomasi kuinka kusessa sitä jo ollaan. Mutta ettemme ihan hukuta itseämme kuseen, niin Väärtin osalta on tietoinen ratkaisu että ensin haemme ne koe- ja näyttelytulokset ja vasta sitten harkitsemme jalostuskäyttöä. On aistittavissa että liian useasti tuontikoiriin on tartuttu kuin hukkuvat lillukanvarsiin, ja menty ojasta allikkoon. On ollut mielenkiintoista havaita että uroskoiralla, jolla on ikää vuosi, ei mitään koetuloksia tai virallisia terveystutkimuksia (pl. geenitestaus) ja näyttelyissäkin vasta EH käyty hakemassa, niin on jo jonossa meritoituneita narttuja. Kyllä nyt pitää vähän niitä ohjaksia kiristää. Erityisesti kun nyt on useasta suusta kuulunut että ”voisitteko tarkistaa siittiöiden liikkuvuuden”. No minäpä tuon teille muumimukillisen, tarkistakaa vaan (suomeksi, ”no en tuo”). Se mitä on kyetty varmistamaan, niin on varmistettu, eli geenitesti. Ei, emme vie nuorta urosta lonkka- ja kyynärkuviin ennen kuin ikää on lähemmäksi 2v, tämä on iso rotu ja kasvaa ja kehittyy hyvinkin 3v ikään asti. Eli taas kerran, hold your horses.

 

Summa summarum: Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin. Kaikki edellä mainittu oikeastaan tukee tätä ajatusta. Jos aina se joka eniten huutaa saa ruokaa, niin tietää että kohden helevattua ollaan mänössä. Harva pohatta on menestynyt sijoittamalla vain yhteen riskirahastoon. Hajauttamalla riskit on pienemmät, ja tätä olisi syytä toteuttaa käytännössä myös koirajalostuksessa. Joskus tulee hyviä onnistumisia isomman riskin osakkeilla ja osingot ovat hyvät aikansa, mutta niimpä vain tulee tilannetta tunnustella jatkuvasti ettei käy niin että isot perintöosakkeet menevät hukkaan rahanhimon iskiessä.

 

Liittyen muuhun koiratoimintaan:

  • Laikajärjestön modernisointi. OK, tällä ajatuksella voi jäädä tämä hallitus-varajäsenyyspesti lyhytaikaiseksi, mutta sanompa kuitenkin. Laikajärjestön tulee uudistua edes sen verran että mahdolliset yhteistyökumppanit näkevät sen potentiaalin (Lue: mahdollisuuden tienata). Nykyaikana sponsorit tulevat vaatimaan näkyvyyttä sekä keinoja tehdä kauppaa. Mainospaikat esim. paperilehdissä (joiden käyttöaika: 1-2 lukukertaa saunan lauteilla) eivät ole houkuttelevia, vaan mainospaikat halutaan sähköisille alustoille, jotka toimivat (eli ei, Baby Booh Ooh Daah Lääh -sivuston avautuminen AINA laikajärjestön sivulla käydessä ei ole sitä mitä sponsorit hakevat). Modernisointiin liittyy myös hartain toiveeni laikajärjestön logon uudistumisesta. Kyllä, tämä vaatii ihan kaiken materiaalin päivittämistä, mutta ajatellaampa asiaa toisinpäin: Isot käyttökoirajärjestöt ovat uudistaneet logojaan viimeisen vuosikymmenen aikana (ks. oheinen kuva ja pohdi mielessäsi mikä logoista on silmää miellyttävin).

koiratietokannassa olevat rotujärjestöt 17082018
kopioitu wwww.koiratietokanta.fi -osoitteesta 17032018.

Toisaalta järjestön myyntiartikkeleiden ryhdittyminen vaatisi selkeämmän logon (painatuksessa liian pienet yksityiskohdat eivät ole hyvästä). Ja hei, ei tämä ole rahasta kiinni, sole kuin Adoben lisenssit kuntoon ja jo alkaa diplomit päivittymään (nimim. no vaikka itse tekisin kunhan logo-asia olisi ajantasainen).

 

  • Ja toteamus kysymykseen ”pitäisikö jokaisesta HIRV1:stä saada laikajärjestön pytty”. No ei, joka helekutin oksan rasahduksestako se pitäisi pytty saada. Lähetetään pyttyjä niille jotka toteuttavat moniriistaisuuden periaatetta, eli käyvät ja yhdistelevät tuloksia pienpeto- ja villisikatesteistä sekä jäljestyskokeista perinteisiin LINT- ja HIRV- ja KARH-tuloksiin. Siitä sietääkin pieni muistaminen luvata, koska nämä ovat niitä kaikkein kovimpia koiria.

 

  • Ja mitäkö mieltä olen sitten nykymuotoisesta HIRV-kokeesta? Yksi kehittämiskohde olisi tuossa kokeen alkupään ”kikkailun” torppaamisella, eli OK, hyvälle hakijalle pisteet, siitähän se koko metsästys lähtee että hirvi löytyy, mutta sitten tämä tilanne missä nyt ollaan eli löytöhaukun pituuden kanssa kikkailulla pitäisi tehdä jotain. Jos LH on menossa yli 90 minuutin, niin pitäisi alkaa pisteiden tippumaan. Suurin osa pelikoirien omistajista käypi antamassa karkon heti 90min kohdalla, ottavat mahdolliset sirkuspisteet ja homma etenee. Itsekin olen hyödyntänyt epävarmana koiran omistajana tämän ”porsaanreiän” ja haukuttanut pitemmän löytöhaukun (siten myös pitemmän haukkuajan), koska en rehellisesti tiennyt mihin asti Oralla rahkeet riittää. Enkä tiedä vieläkään, joten jos ei sitä ”rangaistuksen uhalla” kielletä niin soon kuulkaa ihan varma että yksi Anu siellä haukuttaa hävyttömän pitkät löytöhaukut.

 

Tällaisin teesein ja aatoksiin lähtee Anu viemään vuotta 2018 eteenpäin. Varmasti muitakin asioita olisi hyvä kirjata ja mielipiteitä on vaikka sun mistä, mutta nämä nyt ns. ajankohtaisimpina. Toivottavasti joskus aikojen päästä voin palata tähän tekstiin ja tehdä päivityksiä ”paremmasta” huomisesta :D. Ja kirjoittajan huomio vielä loppuun, että nämä ovat Anun omia kannanottoja, ei suotta vedetä hallitus-edustajaa tähän soppaan. (Voi kirjoittaa omat teesinsä sitten toiseen kirjoitukseen).