Eräjätkän Ora: Vuosi 2017 paketissa, tavoitteita vuodelle 2018?

Kah, pitkästä aikaa päivä jolloinka näyttäisi olevan aikaa asettua koneelle ja naputella hieman aatoksia. Erikoinen homma. Kaikki jossain huitsin kuusessa. Oma rauha, priceless. Siksipä heti ensitöikseen ennenkuin vanhat aivot pettävät, niin lyhyttä yhteenvetoa vuodesta 2017 Eräjätkän Oran osalta (tarkempaa koontia löytyy mm. täältä).

Erityisesti alkupää vuodesta 2017 juostiin Oran kanssa missikisoissa. Suomeksi sanottuna vituiksihan ne meni. Liian länsilaikamainen pää jne. Ja sehän on niinkuin joku omaa vauvaa kävisi arvostelemaan, eli en tykännyt :D. (vitsi vitsi… vai onko…) Noh, sillekin rahalle tuli Jyväskylän KV:sta vihdoin vastinetta, eli se hikinen ERI-arvostelu (olihan toki ööh 2 laikaa koko näyttelyissä, kylläpä kelpaa prassailla). Hieman siis jäi varovainen fiilis näyttelyiden osalta, liekköhän sen paremmin tulee menemään myöhemminkään? Noh, emme anna sen haitata, onhan meillä tuo toinen koira tulossa, käytetään Oraa sitten siinä ns. kakkoskoirana mukana jos sattuisi vaikka jotain tuomaria miellyttämään…

Mikä sitten mieltä lämmittää oikein urakalla onkin tuo ”käyttöpuoli”. Ennen mehtuukauden aloitusta kerettiin käyttämään koiria konekarhulla ”just for fun”, mutta olihan se makiaa kun kumpikin koira oli touhusta kiinnostunut (olisi muuten saattanut olla elon kierto aika ohkasella jäällä jos jotain muuta olisi ollut havaittavissa). Tästä sitten metsähommiin, mistä aikalailla supermakia karhukontakti Oralle (kyllä, jopa noin 10min kesti tämä kakkospennullisella karhulla ennenkuin karkkosivat :/, käytätti kuitenkin 100m päästä allekirjoittaneesta <3!); useita hirvihaukkuja (mutta ei kaatoa, perkele, ihan ohjaajan amatöörimäisyyttä); ja tuuria hirvikokeissa (2xHIRV1 ja 1xHIRV2). Akkojen vaivat ajoittuivat sitten makeimpaan laikojen hirvikokeiden arvokisakauteen, joten penkin alle ne sitten.

Ensi vuonna onkin sitten näytön paikka. Kun nyt ei vaan mitään sattus pahempaa niin aatoksena on kyllä rymytä sen verran noita hirvikokeita että sen KVA-tittelin saapi laittaa nimen eteen (ai että, makiaa). Tähän kun päästään niin onkin sitten helpompi siirtyä pohtimaan minkälaista jalostuksellista arvoa Ora voisi rodulle mahdollisesti antaa. Pikkiriikkisen nimittäin näyttää tilanne pahalle, sen verran alkaa olemaan geenipoolit käytetty suomalaisessa laikavarannossa. Se kun rykäsee Haraldilaiset oikein tosissaan pennustoa vääntää vuonna 2018-2019 niin mitäköhän sillä jälkeläisvarannolla on enää käyttää kun ”aika on”… Näihin tunnelmiin siis! Onneksi jäi vielä parannettavaa vuodelle 2018, muutenhan sitä joutuisi jo uutta koiraa laittamaan koulutukseen 😀 (huh, onneksi on niin pieni piha ettei olisi tilaa… vai olisiko…ei taida kyllä perse kestää, eikä lompakko :D) – Anu

Erajatkan Ora Hyvaa Joulua III 2017

 

Vastaa, vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.