Avainsana: #HIRV1

Sokka irti – vielä 15 päivää

On Tekijä karhunvartijaKategoria(t): KäyttökokeetJätä kommentti

Odottavan aika on pitkä. Alla alkaa olemaan jo noin 9kk verran linkkujen aukasun odottelua (mehtuukausi loppui meidän osalta joulukuun ensimmäisinä päivinä). 15 päivää ja sitten alkaapi se armoton metässä ravaaminen ja hamuilu kohden vuoden merkkitapahtumia. Tänä vuonna meidän alueella hirvilupien määrä tipahti neljänneksen, joten taitaa käydä niin että Oralle ei saada tänäkään vuonna kaatoa. Vähän latistaa toki tunnelmaa, mutta noh, se on sitten koitettava saada KVA;ksi nakku ilman kaatoja. Tiiä sitten mitenkä hyvä tulisi jos olisi edes veren makuun päässyt.

Noh, jotta sitten saavutettaisiin niillä toissijaisilla rintamilla meriittiä, niin ei passaa jäädä itsesääliin sikiöasennossa makaamaan. Laikoilla harrastamisen kruununjalokiviä ovat erilaiset mestaruuskisat. Vähän taipumuksista riippuen Oran kanssa katse on hirvenhaukkuotteluissa, Väärtillä ovet ovat raollaan vielä vähän joka suuntaan. Mitä se sitten vuonna 2018 tarkoittaapi että olisi edes pieni mahdollisuus (hirvenhaukun) arvokisoihin osallistua? Aloitetetaan pohdinta tapahtumien nuorten ja kauniiden kautta itse päätahtumaan.

(Hirvenhaukkukisoista vähemmän tietäville infoksi; kokeesta max pistemäärä on 100p. Koirat voivat saada tuloksia HIRV1 (100-70p) HIRV2 (69.75-60p) ja HIRV3 (59.75-50p). Lisätietoa koemuodosta esim: HIRV-kokeen Palkintotuomarin kurssimateriaali koiratietokannasta. 

Erraushaukkujen valintasääntö kuvakaappaus 05082018

Erraushaukut ovat nuorille laikoille tarkoitettu hirvenhaukkukisa (linkki tapahtuman sivuille). Tänä vuonna kisat ovat 30.11.2018 Toivakassa (kuten vuonna 2017). Matkaa Sodankylästä tapahtumapaikalle 705km, nilkkaa oikaisematta noin 8h ajomatka. Karhunvartijalla on sinällään mielenkiintoinen tilanne, että molemmilla koirilla on iän puolesta osallistumismahdollisuus (ikä alle 36kk kisapäivänä). Se missä sitten tehdäänkin töitä osallistumisoikeuden saavuttamiseksi on tämä: Viimevuoden valintaprosessin perusteella (ks. juttu viime vuodelta) Väärtille tulee saada kaksi kohtuullisen hyvää HIRV1-tulosta (yksi päiväkokeesta) ja Oralle nyt riittäisi yksi hyvä HIRV1:n vaikka pitkästä kokeesta. (Väärtillä ei vielä yhtään koestarttia alla, Oralla 82p päivän kokeesta paras suoritus viime syksyltä). Viime vuonna valittujen koirien minimi yhteispistemäärä huiteli siinä noin 156 pojon tietämillä, eli jos Oralle saisi sellaisen toisen kasikymppisen niin tilanne voisi olla aika kohtuullinen. Kasikymppiseen tarvii olla jo aika hyviä kennelhirviä tiedossa ettei mene löytöhaukku käsille ja siten koko koe reisille.

Kalinkahaukut valintasääntö kuvakaappaus 05082018

Kalinkahaukut ovat sitten taas laikanarttujen ihan oma kisa 5.10. (linkki kisasivuille). Tänä vuonna kalinkahaukut ovat ns. lähikisa Karhunvartijan poppoolle, vain pikkusen yli 300km Taivalkoskelle, sehän on niin sanotusti ”päiväreissu”. Viime vuonna kisa täyttyi hyvästikin, eikä tarvinna arpoa koiria kokeeseen. Minimisuorite kisaan päästäkseen (kaikkien peruuntumisien, [yleensä syynä juoksut tahi koiran sairasloma] yms jälkeen) oli yksi HIRV1-tulos noin 75p tuloksella edeltävältä kaudelta (vuodelta 2016). Eli suomeksi, jo yksi palkintosijaan oikeuttava tulos kuluvalta kaudelta on aika hyvä lähtökohta Kalinkahaukkuihin päästäkseen. Eli kaikki laikanakkujen omistajat, nyt kannattaa käyttää koiraa kokeessa niin saapi kultaisen pääsylipun tutkakisaan. Oran kanssa pidetään vielä tähtäimenä sellaisen 80:n tulos erraushaukkujen kovemman vaatimustason vuoksi.

Se mikä tässä kalinkahaukkujen valintasäännössä laittaa pään sekaisin on nämä painostusjärjestykset. Erraushaukuista näistä päästiin jo eroon kevään 2018 valintasääntöpäivityksen yhteydessä. Vaan vielä nakkukisoissa pitää muistaa että jos toisella koiralla on kaksi HIRV1-tulosta (vaikka ne hikiset 70+70=140) niin ohi mennään että heilahtaa esim 90+69=159 haukkuneesta koirasta. Siihen sitten vielä se pään raapiminen pitkien ja päivänkokeiden ”arvosta” kun laitellaan tuloksia järjestykseen. Puhumattakaan että ”…toinen tulos voi olla kuluvalta kaudelta”, eli sanatarkasti luettuna kun viimeisistä paikoista taistellaan koirien välillä joilla on vain yhdet tulokset, toisella edelliskaudelta hankittu 71:n on parempi kuin kuluvan kauden 70:n.

Vaan näillä mennään tämä syksy ja kahdella hyvällä HIRV1-tuloksella ei tarvihe todennäköisesti hirmuisesti päätään näillä rasittaa. Eiköhän tästä vielä kuitenkin kahvipöytäkeskustelua saada viritettyä kisojen lähestyessä :D.

Laikojen SM kisa valintasääntö kuvakaappaus 05082018

Laikojen SM-kisat järjestetään armon vuonna 2018 Suomen Keiteleellä (9.11., linkki kisasivulle). Matkaa Sodankylästä noin 600km, riippuen siitä haluaako ajaa tutkilla koristeltua reitistöä vai stressitömämpää maisemareittiä. Viime vuonna laikojen tärkeimpään kisaan pääsi muistaakseen noin 165 pisteen yhteistuloksella (saattoi olla enemmänkin, vaan tältä osin joutuu muistin varassa leikkimään).

Jos nyt haluaisi hieman ennakkoon arvata mistä tulenee mussutusta niin se on tämä:

… Laikojen SM-hirvenhaukkuotteluun enintään neljätoista (14) vähintään kaksi HIRV-1 tuloksen haukkunutta laikaa. — Valintapisteet saadaan laskemalla yhteen kaksi (2) parasta palkintosijaan oikeuttavaa HIRV-tulosta (vähintään HIRV-3), joista toisen tulee olla kuluvalta kaudelta ja toinen voi olla edelliseltä kaudelta… (lainaus 05.08.2018).

Nonniin, eli vaihe 1 ja ehdoton ehto: Kaksi HIRV1:stä pittää olla. Toinen vaihe: Lasketaan yhteen kaksi palkintosijaan oikeuttavaa tulosta (HIRV1-3 siis). … En tiedä voiko toinen kumota toista enää paljoa enempää. Puuh, *facepalm*. Luetaanko tämä nyt niin että jos joskus hamassa menneisyydessä koiralla on tilillään kaksi HIRV1:stä, niin niillä on merkitystä ja sitten vasta lasketaan näitä tuoreempia tuloksia? Ja tuoreet tulokset nyt voi olla sitten vaikka 50+50, mutta kun vanhemmista tuloksista löytyy kaksi HIRV1:stä? (vrt. nuori koira jolla on alla vain tulokset 90 ja 69 kuluvalta kaudelta)… Luoja, ota miut jo pois täältä… Eli SM-kisojen suhteen aikalailla turhaa edes koittaa tehdä rankingia, sieltä paukutellaan tulla ohi aikalailla mielenkiintoisilla mönöövereillä kuitenkin. Suomeksi sanottuna, kyllähän tässä on vielä jätetty pienoinen varaus vanhempien koirien ohituskaistalle.

Summa summarum, kun miettii oman navan ympärystä niin tosiasia on että syksyllä tulisi Väärtille paukutella aika nopessa tahdissa kaksi hyvää HIRV1:stä (toinen päiväkokeesta), Oralle riittäisi sellainen reippaan 80-85:n tulos, joko pitkästä tahi päiväkokeesta. Sellaisilla tuloksilla voisi olla mahdollisuuksia päästä jonkinmoiseen tutkakisaan. Ja ihan tosissaan toivoa ettei olisi siellä häntäpäässä valintalistalla, nimittäin pienimuotoinen kikkeli saattaisi kasvaa otsalohkoon sitä värkkäämisen määrää seuratessa.

Kisakatselmoinnin lopputulemana pitää yrittää ponnekkaammin viedä tuota valintasääntöehdotusta eteenpäin, vaikka sitten seuraavassa Laikajärjestön vuosikokouksessa.

Eräjätkän Ora: Vuosi 2017 paketissa, tavoitteita vuodelle 2018?

On Tekijä karhunvartijaKategoria(t): KoiratJätä kommentti

Kah, pitkästä aikaa päivä jolloinka näyttäisi olevan aikaa asettua koneelle ja naputella hieman aatoksia. Erikoinen homma. Kaikki jossain huitsin kuusessa. Oma rauha, priceless. Siksipä heti ensitöikseen ennenkuin vanhat aivot pettävät, niin lyhyttä yhteenvetoa vuodesta 2017 Eräjätkän Oran osalta (tarkempaa koontia löytyy mm. täältä).

Erityisesti alkupää vuodesta 2017 juostiin Oran kanssa missikisoissa. Suomeksi sanottuna vituiksihan ne meni. Liian länsilaikamainen pää jne. Ja sehän on niinkuin joku omaa vauvaa kävisi arvostelemaan, eli en tykännyt :D. (vitsi vitsi… vai onko…) Noh, sillekin rahalle tuli Jyväskylän KV:sta vihdoin vastinetta, eli se hikinen ERI-arvostelu (olihan toki ööh 2 laikaa koko näyttelyissä, kylläpä kelpaa prassailla). Hieman siis jäi varovainen fiilis näyttelyiden osalta, liekköhän sen paremmin tulee menemään myöhemminkään? Noh, emme anna sen haitata, onhan meillä tuo toinen koira tulossa, käytetään Oraa sitten siinä ns. kakkoskoirana mukana jos sattuisi vaikka jotain tuomaria miellyttämään…

Mikä sitten mieltä lämmittää oikein urakalla onkin tuo ”käyttöpuoli”. Ennen mehtuukauden aloitusta kerettiin käyttämään koiria konekarhulla ”just for fun”, mutta olihan se makiaa kun kumpikin koira oli touhusta kiinnostunut (olisi muuten saattanut olla elon kierto aika ohkasella jäällä jos jotain muuta olisi ollut havaittavissa). Tästä sitten metsähommiin, mistä aikalailla supermakia karhukontakti Oralle (kyllä, jopa noin 10min kesti tämä kakkospennullisella karhulla ennenkuin karkkosivat :/, käytätti kuitenkin 100m päästä allekirjoittaneesta <3!); useita hirvihaukkuja (mutta ei kaatoa, perkele, ihan ohjaajan amatöörimäisyyttä); ja tuuria hirvikokeissa (2xHIRV1 ja 1xHIRV2). Akkojen vaivat ajoittuivat sitten makeimpaan laikojen hirvikokeiden arvokisakauteen, joten penkin alle ne sitten.

Ensi vuonna onkin sitten näytön paikka. Kun nyt ei vaan mitään sattus pahempaa niin aatoksena on kyllä rymytä sen verran noita hirvikokeita että sen KVA-tittelin saapi laittaa nimen eteen (ai että, makiaa). Tähän kun päästään niin onkin sitten helpompi siirtyä pohtimaan minkälaista jalostuksellista arvoa Ora voisi rodulle mahdollisesti antaa. Pikkiriikkisen nimittäin näyttää tilanne pahalle, sen verran alkaa olemaan geenipoolit käytetty suomalaisessa laikavarannossa. Se kun rykäsee Haraldilaiset oikein tosissaan pennustoa vääntää vuonna 2018-2019 niin mitäköhän sillä jälkeläisvarannolla on enää käyttää kun ”aika on”… Näihin tunnelmiin siis! Onneksi jäi vielä parannettavaa vuodelle 2018, muutenhan sitä joutuisi jo uutta koiraa laittamaan koulutukseen 😀 (huh, onneksi on niin pieni piha ettei olisi tilaa… vai olisiko…ei taida kyllä perse kestää, eikä lompakko :D) – Anu

Erajatkan Ora Hyvaa Joulua III 2017

 

03.11.2017 Eräjätkän Ora HIRV1!

On Tekijä karhunvartijaKategoria(t): KäyttökokeetJätä kommentti

Niin on selvitty takaisin kotia Kajaanin hirvikoiramaiselta reissulta. Iloksemme voimme ilmoittaa että keskiviikon HIRV2-tulos täydentyi nyt HIRV1:llä (82p), kokonaiskisassa 4/8. Neljästä hirvikokeesta Oralla on nyt suora; HIRV0 (luopuminen, syynä tassun aukeminen viime vuodelta), HIRV1, HIRV2 ja HIRV1. Ei huono näin niinkuin koiralle jolla ohjaajana on täysi ummikko hirvikoirahommissa :D. Onneksi ohjaaja pyrkii oppimaan virheistään, joten hyvä tästä vielä tulee. Tarkempi selostus päivän tapahtumista Oran omilla koe-sivuilla, eli täällä!

Sivuston päivitystä ja systemaattisen tarkkaa valioitumispohdintaa

On Tekijä karhunvartijaKategoria(t): Näyttelyt, Yleistä tietoaJätä kommentti

Kansalaiset.

Iloksenne ilmoitettakoon että sivustoa on hitusen täydennetty. Ensimmäiseksi ovat ilmestyneet mystiset ”Väärti”-otsakkeet ja alasivustot. Tyhjää täynnä, ja varmasti vielä tovi menee ennenkuin tästä JÄNNITTÄVÄSTÄ jutusta voimme enempää paljastaa 😉

Seuraavaksi ”Havaintoja&Selvittelyä” osastolle on ilmestynyt ”Valioituminen” alasivut (MVA ja KVA). Niin allekirjoittanutta on häirinnyt nämä eri keinot saavuttaa vaikka sun mitä titteliä tuohon koiran nimen eteen, että ihan piti alkaa itselleen rautakankimallia pystyttämään.

Ja jumaleisson, vasta sain jotenkuten tolokun LAIKOJEN osalta tuohon FI MVA-tittelin ansaintalogiikkaan. Empä vielä uskaltanut edes hakea tietoa siitä mitenkä näiden muiden naapurimaiden titteleitä oikein olisi mahdollista lunastaa :[. (Ja ettei toki nämäkään liian helppoja olisi, mutta sitä mukaan mitä käyttäkokeiden osalta tulee muutoksia niin ne heijastuu näyttelyhommiin ja vice verca). Eli koskaan ei voi olla aivan 100% varma että menikö veikkaus oikein.

Eli takki auki vaan reippaasti karkeloihin mukaan, eihän sitä tiedä jos sitä joskus iloisesti yllättyisi 😀 (tod näk ei…).

Seuraavana asialistalla vastaavan FI KVA-tittelin tietopläjäyksen koostaminen…

Pthyi, taas maanantai.

On Tekijä karhunvartijaKategoria(t): YleinenJätä kommentti

Viikonloput ne kiitää näin syksyisin niin nopsaan ettei sitä tunnu töistä edes poistuneensa kun sitä taas maanantaiaamuna haikailee aamukahvia hörppiessä  jo kohden seuraavaa viikonloppua. Sitä samaa tarinaa tosin kertoo myös residenssin yleisvaikutelma, siivotakkin lie pitäisi, jonkun. Nooh, jouluun mennessä rauhottunee mehtämenot (lumitilanteen takia) sen verran että joutaa kotonakin luutun kanssa pyöriä. Ja tekemään ehkä ruokaakin. Ja nukkumaan vaikka edes sinne aamun lastenohjelmiin asti 😀 (prioriteetit!)

Tuollaisen masentelukappaleen jälkeen onkin hyvä palata muistelemaan männäpäiviä – ei ne taaskaan menneet niinkuin siellä kuuluisassa saaressa. (Ihan niinkuin muuten olisin kirjoittanut tämänkaltaisesti joskus aikaisemminkin, mitähän viddua).

Ensin allekirjoittanut otti pienet sairastelukohtaukset helpottamaan viikonloppuun laskeutumista torstai-perjantai -välisellä akselilla (hitonmoinen horkka, yhdessä vaiheessa oltiin taju veks suihkun jälkeen, tykkäsin). Siitä olikin kevyt olo sitten lauantai vietellä Oran kanssa mehtähommissa.

Taas lähdettiin ihan naisissa liikenteeseen. Ensimmäistä kertaa oli ns. kunnon lumipeite, eli lunta oli sen verran että jäljet olisi ollut erittäin helppo nähdä niin teillä kuin metsänkin puolella. Pakkastakin rapiat 10 astetta, joten kyllähän siinä mielellään pisti askelta toisen eteen. Harmillisesti ei vaan sitten yhen yksiä jälkiä, tuoreita saati vanhoja. Hakukin oli pennulla rehellisesti sanottuna ala-arvoista tänään, joten siitä hyvästä saikin sitten purra risuja makkaratulilla. Ei olluna vielä palkkansa edestä tehnynä hommia.

DSC_0135.JPG

Tästä lähdettiin etenemään takaisinpäin kohden autoa hieman eri reittiä. Edellispäivien pakkaset omalla tavallaan helpottivat etenemistä – jänkä oli saanut jonkinlaisen kiinteämmän olomuodon, mutta toisaalta – lumi peitti juuri sopivasti kaikki isommat lätäköt missä ei vielä jää tätä kevyttä keijua kestänyt. Eli edelleen varovasti joutui etenemään ettei itseään onnituisi dippailemaan vesilöihin ja palelluttamaan läpikotaisin. Ei se liian helppoa maastoa koirallekaan olluna, märkää ja kylmää ja pientä jääkerrosta lätäköissä niin eipä tuo ihteänikään nappaisi.

Noin 6 ihmis-km taivalluksen jälkeen Ora irtoaa allekirjoittaneesta. Minkäänlaisia indikaattoreita ei olluna että alueella hirviä olisi, joten ensimmäisenä kävi mielessä että haistanut lintuja jossain ja käypi niitä pölläyttämässä. Vaan eipä kuitenkaan, kohta kajahtaa rapian 200m päässä haukku. Kah, onkos koira nyt kuitenkin saanut hajut nokkaansa.

Riemu oli kuitenkin lyhyt kun tajusin että haukku alkoi juuri siellä mitä olin hieman tietoisesti koittanut vältellä – isohkon ojan reunassa (sama missä Ora taisteli tulla yli jo aikaisemmilla reissuilla, kohtuu kova virtaus ja erittäin hankala rääseikkö pelkästään sulan kelin aikaan). Tällä kelillä kun joet ovat saattaneet saada jääpintaa päälleen (järvistä ja muista nyt puhumattakaan) niin koirien ei soisi mennä niihin ollenkaan. Haukku jatkuu pari minuuttia kunnes muuttuu katkonaisemmaksi – jokin häikkä tässä nyt on. Eikun monoa kiireen vilkkaa toisen eteen, tutka näyttää että koira on juuri ojan yläpuolella. Se on kuulkaa kohtuullisen kylymä tunne rintapielessä kun miettii josko pentu koittana mennä hirvien perässä ojaa yli ja jäänynyä jäihin. Noin 50m päästä joenylityskohdasta koira onneksi tulee vastaan ja voipi huokaista helpotuksesta. Hirvien makkuut löytyy haukkupaikalta, joten eikun katsomaan mikä tilanne joella on. Ylityspaikkaa en pääse näkemään, sen verran suomalaisittain sanottuna vittumaista risukkoa ja jäätikköä oli ”joenpenkka” ettei joenmyötäisesti päässyt etenemään. Myös jäätilanne oli sellainen että ihan muutamasta kohdasta kantoi koiraa – noin kolme kertaa myös kuului kun koira rasahti jään läpi. Pääsi onneksi omin voimin aina pois.

Yhteisymmärryksessä päätettiin että nämä hirvet sai mennä menojaan, ei mitään mahiksia allekirjoittaneellakaan päästä joen toiselle puolelle ilman kilometrin mutkaa. Ja päivän ollessa jo ehtoopuolella järki voitti tunteet, hirvet voitti tämän erän ennenkuin se kerkesi oikein edes alkaakaan. Mutta ihmeen hyvin olivat nämäkin yksilöt maastoutuneet, koska mitään jälkiä näistä ei nähty muuta kuin makuut ja pakoreittiä. Lie olivat maanneet tovin paikoillaan, koska edellisestä lumisateestakin jo puoli päivää.

Vaan huono oli hakutehon osalta lauantai, allekirjoittanut taapertaa lyllersi 8.1km, kun koira kipitteli rapiat 15.1km… Eli laskennallinen hakuteho: 1.9… Ollappa maastot minkä voi ensiksi autolla ajaa läpi ja vasta sitten laskea koiran irti. Vielä joutuu kuitenkin itsekin tarkistamaan onko alueella mitään :D.

Pyhäpäivä vietettiinkin sitten tuomarointiharjoittelussa Kelujärvellä ELMO-cupin viimeisessä osakilpailussa. Onneksi tuomaroitava koira löysi hankalasta maastosta ja tuuliolosuhteista huolimatta hirvet 3.5h hakuajan jälkeen. Sanotaanko näin, että mm. edellispäivän jälkeen koira joka tekee 4:n ja rapian 8 km:n hakulenkit tuntuu aika ihanalle… Siinäpä tavoitetta.

Kaiken kaikkiaan HIRV1:n verran tuli työskentelyä koiralle kunnes erä päätettiin lopettaa – koira tuli yllättäen ottamaan yhteyttä omia jälkiään erinomaisen haukkutyöskentelyn kesken. Omistajan kanssa havaittiin että koiran kynsien välistä tuli verta. Maasto oli tehny tehtävänsä, ja ihan oikein oli ettei omistaja enää laittanut koiraa hirvien perään. Mukava päivä kertakaikkisesti, ja nyt ei ole enää kuin paperibyrokratiaa vaille tuomarikortti HIRV, KARH ja HIRV-J -hommia varten. Vihdoinkin :D.