Kassos vaan, sitä on naama ruvella puskettu menemään töissä ja metikössä niin sitä ole joutana blogia päivittelemään. Ohessapa pieni nami nami -herkkukooste yhdestä aikalailla normipäivästä metsällä. Pyydämme kiinnittämään huomiota mm. metsästäjän tekemiin siirtymiin :D.
Tässä tapauksessa toisaalta metsästys aloitettiin vasta kun oli soiteltu koko kylä läpi että vieläkö olisi lupia jäljellä ja haettu kivääri kotoa o_O. Parhaiten onnistui tänään kameralla ampuminen. Piti jopa jossain vaiheessa syvällisesti miettiä että mitä se tekee koiran koulutukselle jos omistaja lähtee juoksemaan karkuun hirveä…
Seuraava materiaali kuvattu tosiaan tuon ensimmäisen 2.5km siirtymän jälkeen. Sai aika liki pönöttää, ja karkko kun piti antaa niin seuraavaksi olisi pitänyt lie uskaltaa kivillä heittää eläintä :P.
Virhe
Videota ei löydy.
Tämä päivä meni hitusen enemmän Oran kunniaksi, Väärti teki muutaman sivuturneen toisille elukoille ja jäi lopuksi tielle odottelemaan kyytiä kotia (eipä ennää mennäkkään omia jälkiä takaisin – mikä oli tänään siunaus, koska ei helv… näitä etäisyyksiä ja sitä rallin ajoa pitkin maita ja mantuja :D).
Saatiin tuo hallituksen maskuliinisempi osapuoli lähtemään ”poikien kalastusreissun” jälkeisenä päivänä Kemiin Kansainvälisiin heinänäyttelyihin (ja syntien anteeksiannon saamiseksi myös Haaparannan Ikeaan ja Candy Worldiin…). Väärtillä alla… Sotkamon laikojen erikoisenäyttelyn verran näyttelytreeniä, Oran kanssa on muutamat näyttelyt keretty kiertää kesän aikana.
Ja tiiättehän mitenkä se reissu meni, alkumatkasta puolet kirvattiin kuinka hannarista nämä missikisat oikein on, takasinpäin oltiin maailman onnellisimpia kun ei enää hetkelleen tarvihe käydä :D. Ja akka sai lakanoita IKEAsta ja karkkia alan erikoisliikkeestä, jos nyt ei oma vaivalla koulutettu ja värkätty koira niinkään näyttelyssä menestynyt.
Niin, eli sehän reissu meni niinkuin pystyi arvaamaan, Väärtille NUO-ERI, SA ja vara-SERT ja vara-CACIB (arvostelu oheisesta linkistä) (jumankekka että ukko pääsee tällä keulimaan muuten jonkin verran…), Oralle vaatimattomampi KÄY-EH (arvostelu linkistä).
No nyt on sitten se näyttelymenestyjäkin taloudessa, treenaamatta paras jne.
Jatkumoa erinomaiselle… HYVÄLLE sarjalle paksahti tänään Rovaniemen NORD-näyttelystä. Virallinen lausunto ja ”sinnepäin” suomennos löytyy oheisesta linkistä. Mitä hyviä puolia päivästä voi sanoa niin ainakin oltiin aikalailla aikataulussa, ei tarvinnut odottaa suotta liian pitkään kohtuullisen tuimassa kesäkelissä.
Joten eikun kohden seuraavia kompastumisia, niinhän sitä oppii kävelemään kun naama kyntää tantereessa aina sopivin väliajoin.. :D.
Piiiiitkästä aikaa näillä kinkereillä taas. Edelliskerrasta olikin jo rapiat 2kk, joten olikin hyvä käydä päivittämässä näyttelymenestystä oikeille uomilleen :D. Totisesti H:n arvoinen suoritus tänään, tällä(kin) kertaa omistaja voinee kaivaa pienen matkapeilin käteensä ja arvioida kuinka hyvä ratkaisu oli käydä aamutunteina juoksuttamassa koirat… Taisi nimittäin jonkin verran vielä Oralla painaa rapian 10km treenit (missä vielä väännettiin tehdä uudet ennätysvauhdit, eli oikein intopinkeenä suoritettiin). Orahan sitten loppujen lopuksi nukkui kehän vieressä omaa vuoroaan odotellessa. Noh, Ensi kerralla napsun verran kevyemmät treenit alle, niin voidaan etsiä muita (teko)syitä kehnolle menestykselle :P. Mutta oikeat koirat voittivat tänäänkin, onnittelut ja taputukset tänään menestyneille ja tuloksiinsa tyytyväisille! (Oran arvostelu oheisesta linkistä)
Tehtiin aamuviileillä uudet ennätykset Eräjätkän Oran ja Väärtin kanssa. Olihan se kuitenkin aika hupia 😛
Eräjätkän Ora Rovaniemen RN tapahtumapaikalla Ounaspaviljongilla 19.05.2018
Dondesdaa! Nyt lepää oma sivunsa koirapyöräilyyn liittyen Havaintoja ja selvittelyä-otsakkeen alla (linkki). Laitellaan lissää materiaalia kunhan saadaan kuvausryhmää neuvoteltua enemmän paikalle 😀
Lisää käyttökokemuslätinää myös tulossa kahden koiran osalta Äss Suun Äss Possiblee (ASAP).
Niin se vaan vihdoinkin saatiin uusin lelu ulos. Työpäivän päätteeksi ei suuria reissuja tehty heti alkuun, vaan käytiin ihan yhdellä (tolokun) koiralla kokeilemassa millekä se kaksipyöräsen veto tuntuisi. Sen verta eilen kävin ”kiksauttamassa” pyörää että totesin rautaperse 2018-tittelin olevan lähempänä kuin uskoinkaan :D. Ns. korkeammalla jalkatasolla (lue: maastokelpoisempi) saikin tosiaan jo ihan kyykkiä. Voi olla että luonto pakottaa laskemaan lähemmäksi maan tasoa tuota vielä jossain vaiheessa.
Mutta yhden koiran kevyempi ajo näytti aikalailla tälle:
Virhe
Videota ei löydy.
Oralle ja Väärtille hankittiin siis potkupyörä, koska edelliskesän 2017 kokemus Mamma-Tunturi-pyörän sivusta juoksuttamisesta ei oikein houkutellut tätä vellipersettä nimeltään Anu (suomeksi: pelotti maan perkeleesti jos metsässä jokin liikahtaa, se olisi ollut pää halaki ja perse ruvella siinä rytäkässä kun koira olisi pinkassut riistan perään).
Potkupyörät eivät ole vielä mahottoman yleisiä katukuvassa, mutta kylläpä vain jotkut jo hurttien kanssa ihan veren maku suussa voi kilpaillakin tässä lajissa (lue lisää esim hakusanalla bikejoring). No me ei lähdetä kisaamaan, vaan nyt olisi ajatus saada koirille tehokkaampaa treeniä kuin laiskanleppoista pyhäpäivän kävelylenkit. Tätä varten siis tarvitaan ensin pyörä, ja päädytiin oikein potkupyörien ferr… ööh… Land Cruiseriin? Tosiasiahan se on että optimaalista olisi jos koirat (ainakin alkukaudesta) saisi juosta hitusen tassuille suotuisammalla pinnalla (esim. metsäautotiet tms) niin paksumpi rengas ei ole ehken heti tuhannen pillusen päreinä. Toisekseen ei kiinnostaisi jokaiseen risuunkaan kaatua, joten tuollainen FAT MAX alkoi houkutella sen verta tiukasti että pitihän se pistää tilaukseen. Ja kun potkukelkkailuhommissa jo Kainpo:n tuotteet ovat osoittautuneet päteviksi vermeiksi niin aikalailla helppo valinta oli tilata (jälleen) kaikki harrastukseen aloittamiseen tarvittava yhdestä ja samasta paikasta. Sähköpostilla saipi vielä juuri kahden koiran kombolle sopivat tuotteet pakettiin, niin tuli ns. kerralla oikein. Oheisella sivulla esittelyssä mm. meille tullut FAT MAX.
Lisää potkuttelumatskua ja tarkempia tuotekuvauksia sitten kun kameran taakse saadaan nakitettua joku muu kuin perillinen 5v :D. Alkutunnelmat ovat kuitenkin lupaavat, pyörä on kevyt ja menee kuin pirun mönkijä pitkin sohjoa. I do approve!
Laikajärjestön vuosikokous ja päänäyttely -tapahtuma alkaa olemaan taputeltuna kasaan. Karhunvartijan poppoo lähti ns. koko rahalla reissuun, eli heti perjantaina töiden jälkeen automobiilin nokka kohden Vuokattia. Siinä kerkesi Toni käydä yhden kolarin tietämässä ennenkuin Rovaniemen työläinen Anu saatiin sirkuksen matkaan mukaan (protip: ei se autonakun säilytyspaikka kuiten ole ehkä se takapenkki jos mielii auton katolleen parkkeerata täydestä vauhdista metsään.. Oli muuten jokseenkin tuuria matkassa ko. henkilöllä). .
Koska talouteen on tullut aivan uusi mehtäauto mallia Jeepsteri, niin tottakai sillä piti lähteä reissua tekemään. Mitä nyt pikkasen välillä piti kaasua pumpata, välillä piti mennä tasakaasulla että automaattivaihteet pysyttelivät abouttiarallaa toivotulla asennolla. Hyvin se eteni kun tarpeeksi kuiskutteli helliä lausahduksia (autolle sekä kuskille). Toinen huomionarvoinen seikka oli että tähän autoon ei vielä oltu keretty hankkimaan koiraverkkoa taakse, Väärtikin tämän hoksasi kuten ilmeestä voi päätellä…
Väärtillä rattaat pyörivät pääkopassa…
Muutaman pysähdyksen taktiikalla ja Karvos-Mikan autokunnan kirittäminä perille Vuokattiin päästiin hitusta ennen seitsemää. Majapaikassahan ei toki koiria saanut pitää, joten se tiesi sitten kirjaimellisesti pitkää viikonloppua hurtille automajoituksessa. Tämä vuorostaan tarkoitti omistajilleen tiukennettua lenkkeilyttämisurakkaa, ja Anu huomasi aika nopeasti että ne lenkkikengät olisi ollut aikamoinen voittajan valinta :D.
Viikonlopun teeman ensiaskeleita havaittiin aika nopeasti ensimmäisen illan aikana, kun majoittumisen jälkeen lähdettiin koiria tietämään. Liian pitkä aika se oli ollut Väärtille, joka oli ystävällisesti napsassut kangashihnan poikki itseltään sekä pistänyt turvavyötäkin mieleisempään malliin.
(Kaikenkaikkiaan viikonlopun aikana Väärtin ns. kill-count: 2 hihnaa tuhannessa palassa, takapenkin turvavyö, ensiapulaukku, Tonin kukkaro kortteineen, lohkolämppärin sähköjohto, kangasverkko, ylläpitolaturi).
Perjantain ehtoo menikin pitkälti muisteloidessa syksyn reissuja Tulppio-poppoon kanssa ja tulevan syksyn suunnitelmia tehdessä. Ihmeellistä poppoota kun niin mahottoman iloisia ja ystävällisiä, niin kantapoppoo kuin mm. poliisiväkikin :D.
Lauantaina sitten suunniteltiin strategiat kohilleen ja edettiin laikajärjestön vuosikokoukseen, missä tiedettiin valittavan uusia hallitusjäseniä erovuoroisten tilalle. Niinhän se oli kuitenkin ajatus kutkuttanut sen verran että Anua ehdotettiin sitten ihan aikuisten oikeasti hallitukseen. Sehän meni ihan äänestykseksi kun kaiken kaikkiaan 6 ihmistä oli tarjolla varsinaiseksi jäseneksi. Kyllä Anu vaan aikalailla nöyrää tyttöä oli kun äänestystulos tuli ja kaikkiaan 41:n äänen verran saatiin luottamusta.
Kolme eniten ääniä saanutta valittiin varsinaisiksi jäseniksi, seuraavat näille henkilökohtaisiksi varajäseniksi.
Heti vuosikokouksen jälkeen päästiinkin pikaisesti tutustumaan hallitustyöskentelyyn ja ajankohtaisiin asioihin. Vielä varmasti riittää sarkaa kokonaisuuden hallitsemiseen, mutta bring it on, I am ready.
Vanhuus kun ei onneksi tule yksin, niin hallitushommien juhlinta oli varsin maltillista, ja pyhän näyttelyurakkaan päästiin irtaantumaan suhteellisen reippaina ja tervehönkäisinä. Kerettiin siinä jopa 5min verran Väärtin ensimmäistä näyttelytreeniäkin vetää ennen tapahtumapaikalle siirtymistä…
Ja sehän näytti aikalailla tälle…
”Lahjattomat harjoittelee” (tuntemattoman Toni-kuuluisuuden motto). Eli näillä aatoksilla soitellen sotaan. Väärti junnu-uroksena oli kehässä 8:na (kaikkiaan 7 koiraa ilmoitettu junnuihin), joten pitkää ei tarvinnut odotella tämän spektaakkelin alkua. Anua saattoi hieman arveluttaa, ellei jopa ihan hävettää jo etukäteen (Tonin sanoin: No kyllä näki naamasta kuinka naista vitutti rennon letkeä asenne). Nooh, ei tarvinna Anun Timbuktuun lähteä häpeämään, Väärti käyttäytyi alla oleviin ”treeneihin” nähden aivan superhienosti :D. Hampaat ja kassit katseltiin niinkuin on kotona opetettu ja korkeuden mittaus ei tuottanut harmaita hiuksia asianosaisille (toim. huom. Tonin palleja ei vieläkään tarkastettu eikä pituutta mitattu, you know...).
Eli arvostelu saatiin ihan ulkomuodosta eikä muusta perseilystä. Väärti aloittaa näin ollen näyttelyuransa arvosanalla JUN-EH (tarkempi kuvaus oheisesta linkistä).
Oran osalta päivä alkoi vasta vaille 13. Ennen käyttöluokan kehää kävivät junnut, nuoret ja avoimen puolen nakut esiintymässä. Avoimessa luokassa oli erittäin iso osanotto, jopa 15 ilmoittautunutta koiraa. Näistä saikin tuomari jo tovin arvottaa parhaimmat. Käyttöluokassa oli jopa 6 narttua, ja niin vain kävi että Eräjätkän Ora oli tämän kehän paras narttu! (!!! jumankekka !!!)
Nimim. Seitinohuesti tyytyväinen omistajaEräjätkän Ora ja käyttöluokan parhaalle nakulle omistettu pytty + SA-ruusuke Laikajärjestön päänäyttely 04.03.2018
Luulen ettei yhtä isoja omistaja-tuuletuksia nähty noissa näytelmissä :D. Täytyy sanoa että jonkinverran kun on iskuja molemmille poskille ottanut niin kyllä tämä vaan makialle tuntui. Ja juuri siinä kehässä mihin on koko harrastuksessa kuitenkin tähdätty (järjestyksessä käyttö, sitten näyttö :D).
Vaan sehän tarkoitti että tällä kertaa ei voitu näytelmistä karata samointein, vaan piti jäädä odottamaan muiden SA-nakkujen kanssa paras narttu -kehää. Tässäkin kehässä pärjättiin odotettua paremmin, eli oltiin juuri hiuksenhienosti kilpailukehän ulkopuolella sijoittuen 5:ksi. Vaan ei hävitty huonoille, ei todellakaan :D. Loppupeleissä Eräjätkän Oralle siis tulokseksi KÄY-ERI, SA, KÄK1 (tarkempi arvostelu oheisen linkin takaa).
Muuta mukavaa viikonlopulta oli mm. päästä näkemään Oran isäukko livenä ja tositoimissa, eikä jättänyt ketään kylmäksi itälaikojen VSP-tuloksella!!!
Eräjätkän Ora ja isäukko Urpon Harald (myös itälaikojen VSP!!!)
Virhe
Videota ei löydy.
Samoissa näytelmissä oli myös Eräjätkän Sakaali, ja niin vaan pokkasi siskolikkakin käyttöluokassa ERI-arvostelun saavuttaen näin ollen tarvittavan näyttelytuloksen KVA-arvoa varten. Ae että! Ei huoano olleskaan!
Hyvinhän se pienestä taas lähti, kun piti alkaa vertailemmaan Venäjäntuonnin ja Paljasjalkasen ”suomilaikan” leegoja. Notta onko sitä sutta nyt toisessa enemmän kun toisessa.
Noh, ainakin tällä hetkellä pikkasenhan tuolla Väärtillä näyttäs oleman enemmän kaliiberia kulmahampaassa kuin Oralla. Vaan tekeekö ikä, näkö ja katsojan silmä tepposensa, meneppä ja tiedä.
ps. ”Hampaiden näytön” opettelu tuottaa kyllä hedelmää molemmilla koirilla, ei tarvihe mahottomalla painiotteella alkaa näitäkään kuvia ottamaan 😀
Kah, pitkästä aikaa päivä jolloinka näyttäisi olevan aikaa asettua koneelle ja naputella hieman aatoksia. Erikoinen homma. Kaikki jossain huitsin kuusessa. Oma rauha, priceless. Siksipä heti ensitöikseen ennenkuin vanhat aivot pettävät, niin lyhyttä yhteenvetoa vuodesta 2017 Eräjätkän Oran osalta (tarkempaa koontia löytyy mm. täältä).
Erityisesti alkupää vuodesta 2017 juostiin Oran kanssa missikisoissa. Suomeksi sanottuna vituiksihan ne meni. Liian länsilaikamainen pää jne. Ja sehän on niinkuin joku omaa vauvaa kävisi arvostelemaan, eli en tykännyt :D. (vitsi vitsi… vai onko…) Noh, sillekin rahalle tuli Jyväskylän KV:sta vihdoin vastinetta, eli se hikinen ERI-arvostelu (olihan toki ööh 2 laikaa koko näyttelyissä, kylläpä kelpaa prassailla). Hieman siis jäi varovainen fiilis näyttelyiden osalta, liekköhän sen paremmin tulee menemään myöhemminkään? Noh, emme anna sen haitata, onhan meillä tuo toinen koira tulossa, käytetään Oraa sitten siinä ns. kakkoskoirana mukana jos sattuisi vaikka jotain tuomaria miellyttämään…
Mikä sitten mieltä lämmittää oikein urakalla onkin tuo ”käyttöpuoli”. Ennen mehtuukauden aloitusta kerettiin käyttämään koiria konekarhulla ”just for fun”, mutta olihan se makiaa kun kumpikin koira oli touhusta kiinnostunut (olisi muuten saattanut olla elon kierto aika ohkasella jäällä jos jotain muuta olisi ollut havaittavissa). Tästä sitten metsähommiin, mistä aikalailla supermakia karhukontakti Oralle (kyllä, jopa noin 10min kesti tämä kakkospennullisella karhulla ennenkuin karkkosivat :/, käytätti kuitenkin 100m päästä allekirjoittaneesta <3!); useita hirvihaukkuja (mutta ei kaatoa, perkele, ihan ohjaajan amatöörimäisyyttä); ja tuuria hirvikokeissa (2xHIRV1 ja 1xHIRV2). Akkojen vaivat ajoittuivat sitten makeimpaan laikojen hirvikokeiden arvokisakauteen, joten penkin alle ne sitten.
Ensi vuonna onkin sitten näytön paikka. Kun nyt ei vaan mitään sattus pahempaa niin aatoksena on kyllä rymytä sen verran noita hirvikokeita että sen KVA-tittelin saapi laittaa nimen eteen (ai että, makiaa). Tähän kun päästään niin onkin sitten helpompi siirtyä pohtimaan minkälaista jalostuksellista arvoa Ora voisi rodulle mahdollisesti antaa. Pikkiriikkisen nimittäin näyttää tilanne pahalle, sen verran alkaa olemaan geenipoolit käytetty suomalaisessa laikavarannossa. Se kun rykäsee Haraldilaiset oikein tosissaan pennustoa vääntää vuonna 2018-2019 niin mitäköhän sillä jälkeläisvarannolla on enää käyttää kun ”aika on”… Näihin tunnelmiin siis! Onneksi jäi vielä parannettavaa vuodelle 2018, muutenhan sitä joutuisi jo uutta koiraa laittamaan koulutukseen 😀 (huh, onneksi on niin pieni piha ettei olisi tilaa… vai olisiko…ei taida kyllä perse kestää, eikä lompakko :D) – Anu
Karhunvartijan blogi / kennel Bear Caliber 