Kalinkahaukut 2017 – kuinka valituksi?

Totisesti, muutama hassu yö ja sitten olisi aika ratkoa laikanarttujen mestaruutta Siilinjärvellä. Tuli naputeltua aikaisemmin ”rankingia” itälaikanakkujen osalta ja laskelmoitua reissusuunnitelmia etelään. Tuolloin Ora sijoitus lepäili aivan siinä sijalla 12-16, mistä ei voinut aivan varmana mennä vannomaan että matkalaukkua tarvitsisi pakata.

Laikajärjestön keskusteluja kuitenkin mulkaistuani tuli sellainen tajuamus että aikaisempina vuosina kilpailijoita on pitänyt hieman etsiäkin/ilmoittautusmisaikaa venytetty että kaikki 14 kisapaikkaa saataisiin täytettyä.

Onneksi tänä vuonna ilmoittautumisia tuli kuitenkin hyvä määrä varsinaisen ilmoittautumisajan puitteissa (yhteensä 26kpl). Kotikutoinen ranking-lista piti aika hyvin kutinsa (siltä osin mitä koetulokset olivat julkisia), muutamia tarkennuksia piti kuitenkin tehdä. Eli tilanne valintaprosessin/ilmoittautumisajan jälkeen näytti jotakuinkin tältä:

Kalinkahaukkuihin 2017 valitut

Taulukosta: Varakoirat lisätty taulukkoon valintailmoituksen mukaisesti (eli mahdolliset muut nartut vastaavilla suorituksilla eivät ole mukana listassa (eivät ole ilmoittautuneet mukaan valintaan). Voi olla paljonkin hyviä narttuja joiden nimi tuolla voisi olla!

Muutamia huomioita: A) päästäkseen mukaan ensisijaisesti valittuna tuli olla vähintään edeltävältä koekaudelta 2016 tulos 81p. B) Tiettävästi ainakin Pj:n Harmi ja Tr Hippu peruivat ilmoittautumisensa juuri alkaneiden juoksujen takia. C) joskus myös epäonni voi olla valtavaa, ja 18.11. saimme kuulla yhden Kalinkahaukkuihin päässeen koiran jääneen auton alle ja menehtyneen. D) Ensisijaisesti valituista koirista jopa puolet (7kpl) on alle 3v narttuja! E) Varasijoille on päästy pienemmilläkin palkintosija-tuloksilla tai kausien 2016-2017 ulkopuolisilla tuloksilla.

Niin eli tärkein huomio: Oran kanssa päästiin mukaan ”heleposti” :D. Eli ihan huoletta saapi alkaa pakkailemaan…Ja hankkimaan unettomia öitä varastoon ja mahahaavaa kasvattelemaan…

Summa summarum, ensi vuonna Oran kanssa jos tänne mielitään niin olisi hyvä olla mm. muutama tuore palkintosijaan oikeuttava tulos alla kuluvalta kaudelta ja 4xHIRV1 plakkarissa. Niillä pääsee jo aika hyvin mukaan kilpaan.

Kyllä mielestäni kuluvalla kaudella on laikojen arvokisoissa nähtävissä tason nousua. Nyt on varmasti hyvät kisat tiedossa, ja varmastikin Trackerin live-seurannalla on ottajia 🙂

Päivitetty & korjattu Erraushaukkujen ranking + Kalinkahaukkuihin valittu 3 sisarusta (1v8kk)!

Tohtorin tutkinto on siitä hyvä että virheiden tekemistä ei jää yleensä kovin pitkäksi aikaa itkemään sikiöasennossa suihkun lattialle. Tohtorin pätevyydellä otetaan se perhanan kynä uudestaan käteen ja korjataan virheet (ja julkaistaan omat virheet koko kansalle, koska se on oikein…). Eli, ohessa päivitetty nuorten (itäsiperian)laikojen ranking-listaus. Piti oppiman tuosta Kalinkahaukkujen julkistetusta koiralistasta miten se valinta OIKEASTI menee :D.

ps. Sinnehän se sisarusten velipoika Myrskykin jo päässyt!

Itäsiperianlaikojen alle 3v käyttökoetulosvertailu 21112017

Näyttökuva 2017-11-22 kello 8.14.19

(ainiin, btw! Ora, Sakaali ja Taika mukana Kalinkahaukuissa, perskutarallaa, nyt on kova suoritus!! Lista valituista koirista löytyy oheisesta linkistä + ohessa kuvakaappaus valituista koirista (päivitetty 21.11.2017 klo 07:08)–>

Näyttökuva 2017-11-21 kello 7.07.35

Aika makiaa! Nyt kun vaan ei sattus mitään….)

Nuoren koiran kehittyminen – analyysia koetulosten perusteella

Tässä kun kelit ja sairastupa-hommat (Oran kynsiantura vaatii vielä tervehtymistä) ovat vasten aktiivista metsässä samoilua, niin onkin ollut aikaa mm. siivota. Ja koska inhoan siivoamista, niin sitäkin enemmän on tullut sitten näpyteltyä taulukoita 😀 (no sain sentäs eteisen peilit pestyä pahimmista kuraroiskeista, ja mehtäkengät uuteen vahaan *taputtaa itseään olalle*).

Mutta niin, sellaista olen miettinyt tässä että olisihan se ihan mielenkiintoista seurata mitenkä tuo HIRVkoe-rintama edistyy Oralla. Kun kuitenkin ”tuntuu” sille että mm. haun osalta nakku on viimeisen kuukauden aikana petrannut todella hyvin tekemistä, että näkyykö se sitten puolueettomissa arvioinneissakin. Ja eikun sitten tuumasta toimeen –>

Eräjätkän Ora HIRVkoe kehittyminen 10112017

Nonni, elikkäs auki kirjoitettuna (ja jos ei nyt tuota pentusyksyn HIRV0-luopumista [tassu muuten auki silloinkin, tosin ei anturasta] huomioida) niin hakuhan on kehittynyt 6p suoristuksesta 12p suoritukseen! Kokonaispisteiden kannalta merkittävin parannus, ja vielä on varaa myös petrata täysiin pisteisiin. Seuraavaksi parhaiten on 4,5p lisäys tulluna löytöhaukun osalta (10,5 –> 15). Haukkutyöskentelyn laatu ja pakenevan hirven pysättämisessä on suurimman haasteet vielä voitettavaksi. Tähän voisi auttaa vaikka se kaato, mene ja tiedä. Muilta osin täytyy olla jo nyt tyytyväinen Oran suoritukseen, pientä hiomista vielä vähän joka kohdassa ja ”aikuistumista” niin ollaan jo hyvillä vesillä.

 

03.11.2017 Eräjätkän Ora HIRV1!

Niin on selvitty takaisin kotia Kajaanin hirvikoiramaiselta reissulta. Iloksemme voimme ilmoittaa että keskiviikon HIRV2-tulos täydentyi nyt HIRV1:llä (82p), kokonaiskisassa 4/8. Neljästä hirvikokeesta Oralla on nyt suora; HIRV0 (luopuminen, syynä tassun aukeminen viime vuodelta), HIRV1, HIRV2 ja HIRV1. Ei huono näin niinkuin koiralle jolla ohjaajana on täysi ummikko hirvikoirahommissa :D. Onneksi ohjaaja pyrkii oppimaan virheistään, joten hyvä tästä vielä tulee. Tarkempi selostus päivän tapahtumista Oran omilla koe-sivuilla, eli täällä!

01.11.2017 Eräjätkän Ora HIRV2

Eräjätkän Oran toista pitkää koetta käytiin koettamassa Eräjätkän kennelin ja Oran kasvattajan Haatajan Antin tykönä Kajaanissa 01.11.2017. Pitkän kokeen lopputuloksena HIRV2 (65p.) ja runsaasti uutta oppia ohjaajalle. Kiitokset tuomareina häärineille Lipposen Markolle ja Korhosen Timolle, mielellään kuulemma sai laittaa nimet blogiinkin asti ylös :D! Oli erinomainen päivä vaikka ei ihan ykköseen asti työt riittäneet, ensi kerralla paremmin. Päivän tarkempi selonteko täältä.

Ei edes tuurillaan…

Onhan se tosi että tasapainotilan säilyttämiseksi toisilla käy munkki, toisille jää käteen pelkkä munkin keskusta.

Oran kanssa on nyt näyttelyviikonlopun (mistä btw toisena päivänä NUO-EH kotiintuomisina) jäljiltä pyöritty saaliin perässä useampana päivänä. Maanantaina vihmo vitullisen märkää ja kylmää räntää naamalle sen verran että ohjaaja luovutti ensimmäisen puolentunnin jälkeen (toki koiran tuuppasin ulos koiranilmaan, kirjaimellisesti). Eipä vaan olluna hirviä siinä maastossa. Siinä kuitenkin kieli pitkänä odoteltiin lunta maahan jääväksi, mikä tarkoittaisi seuraaville päiville helpotusta jälkien näkemisen osalta.

Tiistaina metsään päästiin vasta puolenpäivän aikaan pakollisen palaverin jälkeen. Siitäpä Ora ottaa tunnin hakemisen jälkeen hirvet. Nämähän ei toki paikoilleen jää, vaan siirtyvät siten että ylittävät ensin yhden joen ja jäävät noin 2km päähän isomman joen kylkeen. Tässä välin Anu kipittelee reipasta askellusta lähemmäksi löytöpaikkaa toteamaan jälkiä. Näytti sille että mahdollisesti vasallinen olisi haukussa. Koiran liikkeiden perusteella hirvet etsivät tolokun ylityskohtaa isommalle joelle. Tiedossa oli että ko. joessa virtausta on reilusti eikä tosiaan hirvetkään ihan heti löytäneet sopivaa kohtaa. Vahva veikkaus oli että Orakin yritti mennä perässä, mutta virtaus olisi ottanut koiran sen verran kepoistasti mukaansa että Oran joutui perääntymään takaisin rannalle.

Siitäpä sitten koira tulee omia jälkiään takaisin ohjaajan tykö, eikä sille päivälle hirviä lähdetty enää etsimään.

Näyttökuva 2017-10-19 kello 8.02.30
17.10.2017 Eräjätkän Oran hirvityöskentelyä. Seuraaminen pysähtyy isoon jokeen. Löytölenkki alkaa oikeasta alakulmasta.

Keskiviikkona oli vielä paikoittain lunta maassa. Mutta ei niillä paikoilla missä Oran kanssa seikkailtiin, tietenkään (täällä Lapissa muuten näinä päivinä kelit ja maasto-olosuhteet voivat vaihtua kilometrin sisällä). Ensimmäisessä maastossa ei ollut mitään, joten eikun koira kiinni ja kohden eilisiä kaatomaastoja (ks. alempi blogi-postaus). Tuntuviksi alueella olisi pitänyt olla useampikin eläin, joten eikun perkaamaan.

Toni ja Väärti olivat jo aikaisemmin menneet alueelle, joten kiersimme Oran kanssa sivummalta kohden aluetta (Kartassa Toni vaaleansinisenä). Kilometrin verran talsittuani tuttu päätti pirautella, ja tottahan siinä puhelimessa tarinoinnin aikana kuulin että nyt kyllä kuuluu haukkua jostain ja piti tylysti todeta kamulle että ”pidä kiinni tuosta ajatuksesta, soittelen kohta uudelleen”…

Niin se oli Ora vaan kaivanut elukan, ja mikä mielenkiintoista niin nyt haukkutiheys oli selkeästi kovempi jo heti alussa (rapiat 100/min). Aivan liian kova heti löydön alkuun. Mietin kuitenkin että joskohan tämä on sitä koiran omaa ”ilmaisua” sille että mitä löytöpaikalla on; vasalliselle Ora aloittaa aina hyvinkin rauhallisesti -> olisiko niin että vahdittavien määrä on isompi ja paimentamista enemmän -> kuka siinä jaksaa koko ajan mölistä kun liikkuakin pitäisi… Kun nyt taas näköhavainnon perusteella kyseessä oli iso yksinäinen (sarvista ei varmuutta). Väittäisin jopa koiraa yhtään tuntevana että saattoi olla iso uros, jollekka sitten tunteen paloa on enemmän haukkua. Saa nähhä tulevaisuudessa pitääkö oletus paikkansa.

Mutta niin, tilannehan meni about siten että Ora ja elukka etenivät aikalailla suoraan Tonille kopiksi. Pahalainen vaan kun Väärti toki innostui kanssa Oran haukusta ja alkoi hihnassa haukkumaan. Ora kuuli joko tämän/haistoi Tonin, niin tottahan siinä noin 150m päästä Tonista päätti lähteä moikkaamaan tuttuja (ohjaajan huomio: kokeessa Ora ei lähtenyt tuntemattomia tuomareita toteamaan). Elikkäs työskentely katkesi toviksi, mutta onneksi koira lähti heti 24-28km/h vauhtia menemään hirven perässä ja yhytti noin 1km päästä uudelleen (muutama punainen pallo kartassa ei ole oikeaa haukkua, lie heijastumia Väärtin haukkumisesta). Siinä parivaljakko eteni joen viereen siten että hirvi meni yli, Ora ei. Jälkeenpäin yritettiin vielä yhyttää hirvi menemällä ylityskohdan toiselle puolelle Oran kanssa, mutta nyt syystä X ja Y Ora ei tohtinut ylitettä jokiloita. Tästä siis pieni epäilys että eilinen epäonnistunut seuraaminen isolla joella lie jättänyt pientä varovaisuutta koiralle.

Näyttökuva 2017-10-19 kello 8.04.20

Summa summarum, ei vieläkään kaatoa Oralle. Ei sillä etteikö koiralla käsitys olisi hommasta, ohjaaja ei vaan pääse koskaan hollille tussauttammaan. Sitä se on kun yksin/kaksin metsissä samoaa, tuuriaanhan sitä koettelee ihan tosissaan.

Eihän se aina ole mitään ruusun terälehdillä tanssahtelua

Niin, on niitäkin päiviä jolloin tuntuu että ”minkä ihmeen vuoksi” sitä oikein tuolla kylmässä ihtiään kiusaa kun koiriakin kiinnostaa töiden teko kun kasa paskaa. Pyhänä käytiin naisissa katsastamassa uutta hakutreenipaikkaa, ja normaalista poiketen, jeskamandeera, alueellahan näyttäisi ainakin joskus menneen syksyn aikana hirvikin poikenneen (eli pikkuruinen toivonpilkahdus että tänään kyllä lähtee tyrät rytisten koira hakuhommiin).

Liekkö (teko)syynä mukana pyörinyt perillinen tai jokin muu astraalinen mielentila, mutta Ora oli sitä mieltä että tunnin ”lenkkeilyn” jälkeen hommat oli hänen osaltaan siinä. Kolme tuntia siinä vielä pönötettiin ja tulisteltiin, vaan ei tänään, ei vaikka olisi niskaperseotteella heittänyt metsään. Yhtä jännää oli touhu kuin olisi katsellut täytettyä koiraa aina 10min ja sitten käynyt siirtämässä 5m sitä ja taas jännännä UP:n softasta kuinka älytöntä lenkkiä sitä koira tekeekään.

Käytiin sitten tänään uudestaan tarkistamassa ko. paikka, nyt ihan joukkiona Väärti, Ora ja Anu. ”Pakkohan täältä nyt on hirvi löytyä”. Tällä ajatuksella auto parkkiin eiliselle kyttäyspaikalle ja koirat irti. Ei siinä kerennyt sitten edes termoksesta kahvia ottamaan kun Ora nappasi 600m päästä jotakin haukkuun. Tuossa vaiheessa Väärtikin kimpoaa perään kahtomaan mitä jännää sitä kamulla on. No se reissu kesti aikansa, Väärtin tutkapanta antoi paremmin paikkatietoa (jäi jälkeen pitempikoipisista kamuistaan) ja Ora mennä viiletti … jonnekin. Niinhän sitä kentät hävisivät parahultaan kun perässä oli menty jo useampi kilometri. 10 minuutin jälkeen koira palaa kentille, mutta ylläripylläri eipä se mukanaan raahannut sitä haukuttavaa.

Eikun kamat kasaan ja syvä huokaus termarin suuntaan. Eikun usuttamaan koiria takaisin MikäIkinäSeOlikaan-otuksen perään. Ja kun juuri oli päässyt kehumaan kuinka kerrankin oli löytänyt maaston missä pääsisi kuivin jaloin etenemään… No vesirajaan asti oli housut märät ja varpaita palelsi mettäsuota rämpiessä. Mikä perkele se on kun on ojitettua maastoa ja kuivempana olisi päässyt jos olisi kävellyt siellä ojassa suosiolla…

Eli vätysmäinen luovutus ja suunnan vaihto tuulen päälle ja kohden korkeampia käyriä. Ai että,  makiata. Siitä sitten tielle ja kahtomaan josko olisi tuoretta jälkeä mihinkään suuntaan. Kohtapa koirat ilmoittelevat että metässä voisi olla jotain ja pariskona käyvät katsomassa noin 400m matkan jälkiä, Väärti hieman pidemmän lenkin kuin Ora. Allekirjoittanut kerkiää katsastaa alueen sen verran että mahdollisesti mullikan jäljet voisivat olla kyseessä mitä jälkivainunen Väärti lähti tarkastamaan. Mutta sieltäkin reissulta tulevat tyhjin tassuin takaisin. Eivätkä lähde uudestaan vaikka rukoillut olisi.

Siinä sitten vätysmäinen luovutus vol.2 kun jälleen kerran olisi pitänyt speedot kaivaa esille että olisi päässyt jälistämään jäljet itse. Kohden tietä ja lenkki kiinni: siitäpä ne oli jäljet mennyt yli mistä jo aamulla koirat ottivat kohteen kiinni. Eli vahva veikkaus että sen pienen tovin mitä aamusella haukkuivat ja perässä menivät niin kohdistui hirveen. Sellaiseen nuoreen ja nopsakinttuiseen :D.

Sittempä se menikin loppupäivä junioreiden temutessa. Ei sitä aina jaksa ottaa niin vakavasti

Hakutehokatsaus 26.09.2017 – Eräjätkän Ora

Totisesti, kuukauden päivät on saanut koiria juoksuttaa ja treenata hirvihommia. On se vaan yksi hitokseen iso työmaa löytää ne sopivat kennelhirvet haukuttavaksi, nyt hieman jo tympiminen kalvaa. Ei sitä tänäänkään sellaista maastoa löydetty missä olisi hirvet majailleet. Perhana. Lintuja olisi ollut jo sen verran että haulikolla olisi nohevammat jo joulupaistin saanuna. Itse taidan jättää linnut nyt vielä ampumatta, lihaa saa kaupastakin ja keskitytään nyt tuohon hirvihommaan.

Päivän laskennallinen hakuteho tyhjässä maastossa Oralla: 3.8 (Ora 28.3km, Anu 7.3km). Olen nyt ottanut syksyn aikana tavaksi ensimmäisen tunnin pönöttää autossa ja antanut Oran työskennellä itse. Tänäänkin hyvää lenkkiä teki ja kolusi maaston noin 0,5-1.7km etäisyydeltä läpi tuon tunnin aikana. Ensi kerralla jalkautumisen sijasta pitänee vaihtaa ihan maastoakin, aivan turha oli jalkautua tuohon maastoon minkä koira totesi jo tyhjäksi :/. Ei sitä Orakaan sitten lähtenä oikein mihinkään jalkautumisen jälkeen, tiesi jo että turha reissu…