Jo otsikko sen kertonee – tähän kirjoitukseen on hyvä palata aikojen saatossa ja päivittää omia näkökantojaan uuden tiedon ja kokemuksen kertyessä.

”Good to know”, eli Anun historiakatsaus lyhyesti. Kokemus metsästyksestä: 14-kesäisestä 29-talviseen metsästys tapahtui enemmän taikka vähemmän Savon perukoilla. Pienet läänit ja sitäkin kirjavammat metsästysporukat. Vähän niinkuin Jokereiden ja HIFK:n tai Ässien ja Lukon kamppailut, suurimmat painiottelut aina omien naapureiden kanssa.

Itse metsästys oli enimmäkseen tätä: 1. Passirinki kasaan ja 2. Koira irti. Lopuksi katsotaan mitä metsästä pölähtää ja ammutaan se… harvemmin se itseään levitoi ohi passilinjan, eli suomeksi; juoksuunhan sitä merkittävin osa elukoista ammuttiin. Se oli vielä sitä aikaa että nykymuotoinen tutkatoiminta oli vasta aivan nupullaan, eli VHF:n mölistiin ja Radiolinjan tunnarit kajahteli useastikin metsikössä. Vakio-kysymys oli: ”Missä/Missä Vitussa/No Missä Helevetissä se koira menee?”. Silloin ei vielä allekirjoittaneella omaa koiraa ollut, joten passimiehen syväjäädytys tuli koettua monestikin. Ei sillä etteikö myös olisi tullut makialla sammalmättäällä joskus nukuttuakin kun ”Koira männöö jossain hevon vitussa, suunnassa X, etäisyydellä tuntematon”. Mutta hei, aina ne elukat ammuttua saatiin ja pakastimet oli täynnä luomulihaa. Ae että.

No sitten muuttui asuinkunta Sodankylään, ja ”ae että” ei ole ollutkaan pakastimet ihan niin täynnä lihaa :D. Eli aivan uudenlainen muoto tuli metsästykselle, mallia Jorma ja koira (huom. sukupuolineutraali vastine ”mies”-sanalle).  Jorma ainakin useasti kasvoi otsalohkossa kun etelän vetelälle alkoi tulemaan itselleen kilometrejä kinttuihin ja kokemusta niin ettei kantapäät kuunaan tokene. Vaan eipä ole tarvinnut paleltumista valittaa.

Koirahommat tulivat siis mukaan kuvioihin erityisesti uudenlaisen metsästystavan vuoksi. Tutkatkin ovat tätä nykyä jo aivan eri kaliiberia kuin silloin, noh, paskaan vanhaan aikaan. Ja ketkä nyt alkavat mielessään jo jupista ”no kyllä sillon miehet oli rautaa ja koira KOIRIA” niin rauhassa laskekaapa 10:n. Käsi sydämmellä, kuka ihan oikeasti naama peruslukemilla voi väittää etteikö metsästyshommatkin ole aikalailla teknologisesti kehittynyt viimeisen 5-10v aikana, väittäisin jopa että parempaan suuntaan. Teknologinen kehittyminen on myös vähentänyt selkeästi paskanjauhamisen tarvetta, ja tästä suuri kunnia ja kiitos laitevalmistajille.

Jaaritella voisi harrastuksen kehittymisestä sivutolkulla sekä omista taustoista ja ”traumoista” toisen samanmoisen. Lyhyesti kuitenkin sanottuna, kokemusta on metsästysmuotojen ”ääripäistä” ja toisaalta nykyaikaisen tekniikan hyödyntämisestä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tutkijan ammattitaito ja kaikenlaisen toiminnan ”brändäämisen” merkityksen ymmärtäminen työelämän sekä harrastusten kautta on pakottanut allekirjoittaneen pohtimaan asioita laajalla näkökulmalla ja ennakoiden tulevaa.

Näillä saatesanoilla ja pohjatiedoilla keskitytään seuraavaksi laikanomistajan nykytilanteeseen vuonna 2018, teeseineen ja perusteluineen.

Liittyen koirien kasvatukseen ja jalostukseen

• Tittelit kunniaan, mutta useammalle koiralle! Hattu kourassa se täytyy tunnustaa, itsekin olen syyllistynyt hyvinkin kapea-alaiseen tittelikoirien ihannointiin. Mistä koiranpennun ottaa, niin sillä pitää olla kaikki mahdolliset kirjainyhdistelmät mitä kennelliitto mahdollisesti kykenee antamaan. ”Energialuokka parasta A:ta jne”. Ja toisaalta, hyvä niin! Vaan perkule, kun kaikki tekee juuri näin. Ja sitten ollaankin tässä tilanteessa, eli kusessa. Kuka on valmis ottamaan isomman riskin ja ottamaan pennun ”tuloksettomilta” vanhemmilta? En minä ainakaan. Eli ihmisiä siellä hihnan toisessa päässä tulisi kannustaa käymään niissä virallisissa kokeissa.
  • No miten se kannustaminen tehdään? Itse suosin aktiivista ja reaaliaikaista koirien ”rankingia”. Tällä tavoin nähdään millä koirilla on systemaattista osoitusta toimivuudesta riistalle, toki tässä tapauksessa yleensä HIRVelle (eli ei kerro vielä mitään rodun moniriistaisuudesta. Mutta edes sen). Ajantasainen ranking myös houkuttelee ihmisiä käymään kokeissa ”ihan vain nähdäkseen oman koiransa nimen valtakunnallisessa listauksessa”. Ranking palvelee myös sitä koiranjalostusta missä huomioidaan muutkin kuluvan kauden parhaimmat koirat kuin pelkästään ne joiden lähimaastoissa arvokisat satutaan järjestämään.
  • Arvokisoihin osallistuvat kuluvan kauden parhaimmat. Jälleen kerran, jos nyt joku vakavalla naamalla pystyy minulle perustelemaan miksi laikarodun jalostuksen kannalta KVA-koiran pitäisi vuosia vanhoilla tuloksilla olla etuoikeutettu osallistumaan vuosittain järjestettävään arvokisaan niin antaa palaa vain. (Kommenttikenttä tuolla alhaalla, vain nimellä tehdyt kommentit julkaistaan). Kyllä paikan on ansainnut se joka kuluvalla koekaudella on osoittanut toimivuutensa, sitä myötenhän siinä M:n perässä on se vuosilukukin. Tämä tulee kannustamaan myös laajempaa rintamaa koiranomistajia viemään koiriaan kokeisiin, koska aina on mahdollisuus päästä vuoden tärkeimpiin kisoihin, samalla myös KVA-koirat pääsevät osoittamaan toimintakykynsä pidemmällä aikahaarukalla. Tätä muutosta mm. valintasääntöjen sanamuodossa tulen ajamaan laikajärjestössä hyvinkin vahvasti. Eikä se ole toki kielteissä aktiivien järjestää ihan uudenlaista, pelkästään KVA-koirille tarkoitettua ns. Legendojen/Mestarien mestari -kisaa. Jalostusmielessä on kuitenkin syytä huomioida joka vuosi uusilla silmillä nousevien koirien rintama.

• Laajuutta perimään, mutta oikeilla valinnoilla! Nonniin, ja sitten sieltä joku vääräleuka jo meinaa alkaa.. ”no mikäs se tämä ”Vaarti” sitten on, kun pitäisi vain meriittejä olla sukulaisilla?” No Väärtihän on sitten se tietoinen riski, joka oli pakko ottaa kun huomasi kuinka kusessa sitä jo ollaan. Mutta ettemme ihan hukuta itseämme kuseen, niin Väärtin osalta on tietoinen ratkaisu että ensin haemme ne koe- ja näyttelytulokset ja vasta sitten harkitsemme jalostuskäyttöä. On aistittavissa että liian useasti tuontikoiriin on tartuttu kuin hukkuvat lillukanvarsiin, ja menty ojasta allikkoon. On ollut mielenkiintoista havaita että uroskoiralla, jolla on ikää vuosi, ei mitään koetuloksia tai virallisia terveystutkimuksia (pl. geenitestaus) ja näyttelyissäkin vasta EH käyty hakemassa, niin on jo jonossa meritoituneita narttuja. Kyllä nyt pitää vähän niitä ohjaksia kiristää. Erityisesti kun nyt on useasta suusta kuulunut että ”voisitteko tarkistaa siittiöiden liikkuvuuden”. No minäpä tuon teille muumimukillisen, tarkistakaa vaan (suomeksi, ”no en tuo”). Se mitä on kyetty varmistamaan, niin on varmistettu, eli geenitesti. Ei, emme vie nuorta urosta lonkka- ja kyynärkuviin ennen kuin ikää on lähemmäksi 2v, tämä on iso rotu ja kasvaa ja kehittyy hyvinkin 3v ikään asti. Eli taas kerran, hold your horses.

Summa summarum: Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin. Kaikki edellä mainittu oikeastaan tukee tätä ajatusta. Jos aina se joka eniten huutaa saa ruokaa, niin tietää että kohden helevattua ollaan mänössä. Harva pohatta on menestynyt sijoittamalla vain yhteen riskirahastoon. Hajauttamalla riskit on pienemmät, ja tätä olisi syytä toteuttaa käytännössä myös koirajalostuksessa. Joskus tulee hyviä onnistumisia isomman riskin osakkeilla ja osingot ovat hyvät aikansa, mutta niimpä vain tulee tilannetta tunnustella jatkuvasti ettei käy niin että isot perintöosakkeet menevät hukkaan rahanhimon iskiessä.

Liittyen muuhun koiratoimintaan:

• Laikajärjestön modernisointi. OK, tällä ajatuksella voi jäädä tämä hallitus-varajäsenyyspesti lyhytaikaiseksi, mutta sanompa kuitenkin. Laikajärjestön tulee uudistua edes sen verran että mahdolliset yhteistyökumppanit näkevät sen potentiaalin (Lue: mahdollisuuden tienata). Nykyaikana sponsorit tulevat vaatimaan näkyvyyttä sekä keinoja tehdä kauppaa. Mainospaikat esim. paperilehdissä (joiden käyttöaika: 1-2 lukukertaa saunan lauteilla) eivät ole houkuttelevia, vaan mainospaikat halutaan sähköisille alustoille, jotka toimivat (eli ei, Baby Booh Ooh Daah Lääh -sivuston avautuminen AINA laikajärjestön sivulla käydessä ei ole sitä mitä sponsorit hakevat). Modernisointiin liittyy myös hartain toiveeni laikajärjestön logon uudistumisesta. Kyllä, tämä vaatii ihan kaiken materiaalin päivittämistä, mutta ajatellaampa asiaa toisinpäin: Isot käyttökoirajärjestöt ovat uudistaneet logojaan viimeisen vuosikymmenen aikana (ks. oheinen kuva ja pohdi mielessäsi mikä logoista on silmää miellyttävin).

Toisaalta järjestön myyntiartikkeleiden ryhdittyminen vaatisi selkeämmän logon (painatuksessa liian pienet yksityiskohdat eivät ole hyvästä). Ja hei, ei tämä ole rahasta kiinni, sole kuin Adoben lisenssit kuntoon ja jo alkaa diplomit päivittymään (nimim. no vaikka itse tekisin kunhan logo-asia olisi ajantasainen).

• Ja toteamus kysymykseen ”pitäisikö jokaisesta HIRV1:stä saada laikajärjestön pytty”. No ei, joka helekutin oksan rasahduksestako se pitäisi pytty saada. Lähetetään pyttyjä niille jotka toteuttavat moniriistaisuuden periaatetta, eli käyvät ja yhdistelevät tuloksia pienpeto- ja villisikatesteistä sekä jäljestyskokeista perinteisiin LINT- ja HIRV- ja KARH-tuloksiin. Siitä sietääkin pieni muistaminen luvata, koska nämä ovat niitä kaikkein kovimpia koiria.

• Ja mitäkö mieltä olen sitten nykymuotoisesta HIRV-kokeesta? Yksi kehittämiskohde olisi tuossa kokeen alkupään ”kikkailun” torppaamisella, eli OK, hyvälle hakijalle pisteet, siitähän se koko metsästys lähtee että hirvi löytyy, mutta sitten tämä tilanne missä nyt ollaan eli löytöhaukun pituuden kanssa kikkailulla pitäisi tehdä jotain. Jos LH on menossa yli 90 minuutin, niin pitäisi alkaa pisteiden tippumaan. Suurin osa pelikoirien omistajista käypi antamassa karkon heti 90min kohdalla, ottavat mahdolliset sirkuspisteet ja homma etenee. Itsekin olen hyödyntänyt epävarmana koiran omistajana tämän ”porsaanreiän” ja haukuttanut pitemmän löytöhaukun (siten myös pitemmän haukkuajan), koska en rehellisesti tiennyt mihin asti Oralla rahkeet riittää. Enkä tiedä vieläkään, joten jos ei sitä ”rangaistuksen uhalla” kielletä niin soon kuulkaa ihan varma että yksi Anu siellä haukuttaa hävyttömän pitkät löytöhaukut.

Tällaisin teesein ja aatoksiin lähtee Anu viemään vuotta 2018 eteenpäin. Varmasti muitakin asioita olisi hyvä kirjata ja mielipiteitä on vaikka sun mistä, mutta nämä nyt ns. ajankohtaisimpina. Toivottavasti joskus aikojen päästä voin palata tähän tekstiin ja tehdä päivityksiä ”paremmasta” huomisesta :D. Ja kirjoittajan huomio vielä loppuun, että nämä ovat Anun omia kannanottoja, ei suotta vedetä hallitus-edustajaa tähän soppaan. (Voi kirjoittaa omat teesinsä sitten toiseen kirjoitukseen).