Hirvikoekartta 2018 julkaistu!

Huomenet! Karhunvartijalla ollut taas aktiivi-aamu, tästä johtuen koira on kuurattu ja kennelliiton tapahtumakalenteri viety vuoden 2018 hirvikokeiden osalta kartalle. Sieltä passaa alkaa tekemään koesuunnitelmia ”lähikokeisiin”. Muistattehan että pienessä osassa (arvo-)kokeita voipi tulla vastaan miniminäyttelykoetulos (yleensä väh. se mettä-serti, eli laatumaininta H). Tämä kannattaa käydä erityisesti nuorten koirien osalta hoitamassa alta pois ”just in case”.

Valitettavasti esitykseni laikojen arvokisojen valintaääntöihin ei edennyt koe-ja kilpailutoimikunnasta Suomen laikajärjestölle päätettäväksi, joten elelemme vielä hieman pimennossa liittyen mahdolliseen valintakoesääntöpäivitykseen. Etenee asia miten tahansa, niin jalostuksellisesti olisi erinomaista jos te arvoisat metsästyskoirien omistajat käyttäisitte koiria kokeissa. Jopa hirvetön koe antaa paljon arvokasta tietoa esim. koiran haku-ominaisuuksista (terveisin hyvähakuista urosta etsivä nartun omistaja :D).

On tässä kyllä pohdinnassa ollut myös yhteisen Tracker-ryhmän perustaminen ns. tulevana vuotena jalostukseen ajatelluille laikoille, näkisi kuinka koira toimii ”livenä” ilman painetta viedä kokeisiin, missä sattuma voi tehdä tepposia. Mutta tätä pitää vielä pohtia kuinka sen saisi käytännössä toimimaan, osalle voipi tulla seinä vastaan ajatuksesta että on jatkuvan ”seurannan” kohteena. Tästä voisi trackerin väki ottaa vaikka kopin – koiran ryhmissä näkymisen aktivointi/inaktivointi-nappula esmes… Vaan funtsitaampä tätä ajatusta eteenpäin 🙂 / Anu

Anun ”moneyfesto” – Laikanomistajan henkilökohtainen näkemys kasvatustoiminnasta vuonna 2018

Jo otsikko sen kertonee – tähän kirjoitukseen on hyvä palata aikojen saatossa ja päivittää omia näkökantojaan uuden tiedon ja kokemuksen kertyessä.

Good to know”, eli Anun historiakatsaus lyhyesti. Kokemus metsästyksestä: 14-kesäisestä 29-talviseen metsästys tapahtui enemmän taikka vähemmän Savon perukoilla. Pienet läänit ja sitäkin kirjavammat metsästysporukat. Vähän niinkuin Jokereiden ja HIFK:n tai Ässien ja Lukon kamppailut, suurimmat painiottelut aina omien naapureiden kanssa.

Itse metsästys oli enimmäkseen tätä: 1. Passirinki kasaan ja 2. Koira irti. Lopuksi katsotaan mitä metsästä pölähtää ja ammutaan se… harvemmin se itseään levitoi ohi passilinjan, eli suomeksi; juoksuunhan sitä merkittävin osa elukoista ammuttiin. Se oli vielä sitä aikaa että nykymuotoinen tutkatoiminta oli vasta aivan nupullaan, eli VHF:n mölistiin ja Radiolinjan tunnarit kajahteli useastikin metsikössä. Vakio-kysymys oli: ”Missä/Missä Vitussa/No Missä Helevetissä se koira menee?”. Silloin ei vielä allekirjoittaneella omaa koiraa ollut, joten passimiehen syväjäädytys tuli koettua monestikin. Ei sillä etteikö myös olisi tullut makialla sammalmättäällä joskus nukuttuakin kun ”Koira männöö jossain hevon vitussa, suunnassa X, etäisyydellä tuntematon”. Mutta hei, aina ne elukat ammuttua saatiin ja pakastimet oli täynnä luomulihaa. Ae että.

No sitten muuttui asuinkunta Sodankylään, ja ”ae että” ei ole ollutkaan pakastimet ihan niin täynnä lihaa :D. Eli aivan uudenlainen muoto tuli metsästykselle, mallia Jorma ja koira (huom. sukupuolineutraali vastine ”mies”-sanalle).  Jorma ainakin useasti kasvoi otsalohkossa kun etelän vetelälle alkoi tulemaan itselleen kilometrejä kinttuihin ja kokemusta niin ettei kantapäät kuunaan tokene. Vaan eipä ole tarvinnut paleltumista valittaa.

Koirahommat tulivat siis mukaan kuvioihin erityisesti uudenlaisen metsästystavan vuoksi. Tutkatkin ovat tätä nykyä jo aivan eri kaliiberia kuin silloin, noh, paskaan vanhaan aikaan. Ja ketkä nyt alkavat mielessään jo jupista ”no kyllä sillon miehet oli rautaa ja koira KOIRIA” niin rauhassa laskekaapa 10:n. Käsi sydämmellä, kuka ihan oikeasti naama peruslukemilla voi väittää etteikö metsästyshommatkin ole aikalailla teknologisesti kehittynyt viimeisen 5-10v aikana, väittäisin jopa että parempaan suuntaan. Teknologinen kehittyminen on myös vähentänyt selkeästi paskanjauhamisen tarvetta, ja tästä suuri kunnia ja kiitos laitevalmistajille.

Jaaritella voisi harrastuksen kehittymisestä sivutolkulla sekä omista taustoista ja ”traumoista” toisen samanmoisen. Lyhyesti kuitenkin sanottuna, kokemusta on metsästysmuotojen ”ääripäistä” ja toisaalta nykyaikaisen tekniikan hyödyntämisestä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tutkijan ammattitaito ja kaikenlaisen toiminnan ”brändäämisen” merkityksen ymmärtäminen työelämän sekä harrastusten kautta on pakottanut allekirjoittaneen pohtimaan asioita laajalla näkökulmalla ja ennakoiden tulevaa.

Näillä saatesanoilla ja pohjatiedoilla keskitytään seuraavaksi laikanomistajan nykytilanteeseen vuonna 2018, teeseineen ja perusteluineen.

Liittyen koirien kasvatukseen ja jalostukseen

  • Tittelit kunniaan, mutta useammalle koiralle! Hattu kourassa se täytyy tunnustaa, itsekin olen syyllistynyt hyvinkin kapea-alaiseen tittelikoirien ihannointiin. Mistä koiranpennun ottaa, niin sillä pitää olla kaikki mahdolliset kirjainyhdistelmät mitä kennelliitto mahdollisesti kykenee antamaan. ”Energialuokka parasta A:ta jne”. Ja toisaalta, hyvä niin! Vaan perkule, kun kaikki tekee juuri näin. Ja sitten ollaankin tässä tilanteessa, eli kusessa. Kuka on valmis ottamaan isomman riskin ja ottamaan pennun ”tuloksettomilta” vanhemmilta? En minä ainakaan. Eli ihmisiä siellä hihnan toisessa päässä tulisi kannustaa käymään niissä virallisissa kokeissa.
    • No miten se kannustaminen tehdään? Itse suosin aktiivista ja reaaliaikaista koirien ”rankingia”. Tällä tavoin nähdään millä koirilla on systemaattista osoitusta toimivuudesta riistalle, toki tässä tapauksessa yleensä HIRVelle (eli ei kerro vielä mitään rodun moniriistaisuudesta. Mutta edes sen). Ajantasainen ranking myös houkuttelee ihmisiä käymään kokeissa ”ihan vain nähdäkseen oman koiransa nimen valtakunnallisessa listauksessa”. Ranking palvelee myös sitä koiranjalostusta missä huomioidaan muutkin kuluvan kauden parhaimmat koirat kuin pelkästään ne joiden lähimaastoissa arvokisat satutaan järjestämään.
    • Arvokisoihin osallistuvat kuluvan kauden parhaimmat. Jälleen kerran, jos nyt joku vakavalla naamalla pystyy minulle perustelemaan miksi laikarodun jalostuksen kannalta KVA-koiran pitäisi vuosia vanhoilla tuloksilla olla etuoikeutettu osallistumaan vuosittain järjestettävään arvokisaan niin antaa palaa vain. (Kommenttikenttä tuolla alhaalla, vain nimellä tehdyt kommentit julkaistaan). Kyllä paikan on ansainnut se joka kuluvalla koekaudella on osoittanut toimivuutensa, sitä myötenhän siinä M:n perässä on se vuosilukukin. Tämä tulee kannustamaan myös laajempaa rintamaa koiranomistajia viemään koiriaan kokeisiin, koska aina on mahdollisuus päästä vuoden tärkeimpiin kisoihin, samalla myös KVA-koirat pääsevät osoittamaan toimintakykynsä pidemmällä aikahaarukalla. Tätä muutosta mm. valintasääntöjen sanamuodossa tulen ajamaan laikajärjestössä hyvinkin vahvasti. Eikä se ole toki kielteissä aktiivien järjestää ihan uudenlaista, pelkästään KVA-koirille tarkoitettua ns. Legendojen/Mestarien mestari -kisaa. Jalostusmielessä on kuitenkin syytä huomioida joka vuosi uusilla silmillä nousevien koirien rintama.

 

  • Laajuutta perimään, mutta oikeilla valinnoilla! Nonniin, ja sitten sieltä joku vääräleuka jo meinaa alkaa.. ”no mikäs se tämä ”Vaarti” sitten on, kun pitäisi vain meriittejä olla sukulaisilla?” No Väärtihän on sitten se tietoinen riski, joka oli pakko ottaa kun huomasi kuinka kusessa sitä jo ollaan. Mutta ettemme ihan hukuta itseämme kuseen, niin Väärtin osalta on tietoinen ratkaisu että ensin haemme ne koe- ja näyttelytulokset ja vasta sitten harkitsemme jalostuskäyttöä. On aistittavissa että liian useasti tuontikoiriin on tartuttu kuin hukkuvat lillukanvarsiin, ja menty ojasta allikkoon. On ollut mielenkiintoista havaita että uroskoiralla, jolla on ikää vuosi, ei mitään koetuloksia tai virallisia terveystutkimuksia (pl. geenitestaus) ja näyttelyissäkin vasta EH käyty hakemassa, niin on jo jonossa meritoituneita narttuja. Kyllä nyt pitää vähän niitä ohjaksia kiristää. Erityisesti kun nyt on useasta suusta kuulunut että ”voisitteko tarkistaa siittiöiden liikkuvuuden”. No minäpä tuon teille muumimukillisen, tarkistakaa vaan (suomeksi, ”no en tuo”). Se mitä on kyetty varmistamaan, niin on varmistettu, eli geenitesti. Ei, emme vie nuorta urosta lonkka- ja kyynärkuviin ennen kuin ikää on lähemmäksi 2v, tämä on iso rotu ja kasvaa ja kehittyy hyvinkin 3v ikään asti. Eli taas kerran, hold your horses.

 

Summa summarum: Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin. Kaikki edellä mainittu oikeastaan tukee tätä ajatusta. Jos aina se joka eniten huutaa saa ruokaa, niin tietää että kohden helevattua ollaan mänössä. Harva pohatta on menestynyt sijoittamalla vain yhteen riskirahastoon. Hajauttamalla riskit on pienemmät, ja tätä olisi syytä toteuttaa käytännössä myös koirajalostuksessa. Joskus tulee hyviä onnistumisia isomman riskin osakkeilla ja osingot ovat hyvät aikansa, mutta niimpä vain tulee tilannetta tunnustella jatkuvasti ettei käy niin että isot perintöosakkeet menevät hukkaan rahanhimon iskiessä.

 

Liittyen muuhun koiratoimintaan:

  • Laikajärjestön modernisointi. OK, tällä ajatuksella voi jäädä tämä hallitus-varajäsenyyspesti lyhytaikaiseksi, mutta sanompa kuitenkin. Laikajärjestön tulee uudistua edes sen verran että mahdolliset yhteistyökumppanit näkevät sen potentiaalin (Lue: mahdollisuuden tienata). Nykyaikana sponsorit tulevat vaatimaan näkyvyyttä sekä keinoja tehdä kauppaa. Mainospaikat esim. paperilehdissä (joiden käyttöaika: 1-2 lukukertaa saunan lauteilla) eivät ole houkuttelevia, vaan mainospaikat halutaan sähköisille alustoille, jotka toimivat (eli ei, Baby Booh Ooh Daah Lääh -sivuston avautuminen AINA laikajärjestön sivulla käydessä ei ole sitä mitä sponsorit hakevat). Modernisointiin liittyy myös hartain toiveeni laikajärjestön logon uudistumisesta. Kyllä, tämä vaatii ihan kaiken materiaalin päivittämistä, mutta ajatellaampa asiaa toisinpäin: Isot käyttökoirajärjestöt ovat uudistaneet logojaan viimeisen vuosikymmenen aikana (ks. oheinen kuva ja pohdi mielessäsi mikä logoista on silmää miellyttävin).
koiratietokannassa olevat rotujärjestöt 17082018
kopioitu wwww.koiratietokanta.fi -osoitteesta 17032018.

Toisaalta järjestön myyntiartikkeleiden ryhdittyminen vaatisi selkeämmän logon (painatuksessa liian pienet yksityiskohdat eivät ole hyvästä). Ja hei, ei tämä ole rahasta kiinni, sole kuin Adoben lisenssit kuntoon ja jo alkaa diplomit päivittymään (nimim. no vaikka itse tekisin kunhan logo-asia olisi ajantasainen).

 

  • Ja toteamus kysymykseen ”pitäisikö jokaisesta HIRV1:stä saada laikajärjestön pytty”. No ei, joka helekutin oksan rasahduksestako se pitäisi pytty saada. Lähetetään pyttyjä niille jotka toteuttavat moniriistaisuuden periaatetta, eli käyvät ja yhdistelevät tuloksia pienpeto- ja villisikatesteistä sekä jäljestyskokeista perinteisiin LINT- ja HIRV- ja KARH-tuloksiin. Siitä sietääkin pieni muistaminen luvata, koska nämä ovat niitä kaikkein kovimpia koiria.

 

  • Ja mitäkö mieltä olen sitten nykymuotoisesta HIRV-kokeesta? Yksi kehittämiskohde olisi tuossa kokeen alkupään ”kikkailun” torppaamisella, eli OK, hyvälle hakijalle pisteet, siitähän se koko metsästys lähtee että hirvi löytyy, mutta sitten tämä tilanne missä nyt ollaan eli löytöhaukun pituuden kanssa kikkailulla pitäisi tehdä jotain. Jos LH on menossa yli 90 minuutin, niin pitäisi alkaa pisteiden tippumaan. Suurin osa pelikoirien omistajista käypi antamassa karkon heti 90min kohdalla, ottavat mahdolliset sirkuspisteet ja homma etenee. Itsekin olen hyödyntänyt epävarmana koiran omistajana tämän ”porsaanreiän” ja haukuttanut pitemmän löytöhaukun (siten myös pitemmän haukkuajan), koska en rehellisesti tiennyt mihin asti Oralla rahkeet riittää. Enkä tiedä vieläkään, joten jos ei sitä ”rangaistuksen uhalla” kielletä niin soon kuulkaa ihan varma että yksi Anu siellä haukuttaa hävyttömän pitkät löytöhaukut.

 

Tällaisin teesein ja aatoksiin lähtee Anu viemään vuotta 2018 eteenpäin. Varmasti muitakin asioita olisi hyvä kirjata ja mielipiteitä on vaikka sun mistä, mutta nämä nyt ns. ajankohtaisimpina. Toivottavasti joskus aikojen päästä voin palata tähän tekstiin ja tehdä päivityksiä ”paremmasta” huomisesta :D. Ja kirjoittajan huomio vielä loppuun, että nämä ovat Anun omia kannanottoja, ei suotta vedetä hallitus-edustajaa tähän soppaan. (Voi kirjoittaa omat teesinsä sitten toiseen kirjoitukseen).

Laikajärjestön vuosikokous ja päänäyttely 3.-4.3.2018 – Eräjätkän Ora KÄY-ERI, SA, KÄK1; Väärti JUN-EH ja Anu HAL-VJÄS

Laikajärjestön vuosikokous ja päänäyttely -tapahtuma alkaa olemaan taputeltuna kasaan. Karhunvartijan poppoo lähti ns. koko rahalla reissuun, eli heti perjantaina töiden jälkeen automobiilin nokka kohden Vuokattia. Siinä kerkesi Toni käydä yhden kolarin tietämässä ennenkuin Rovaniemen työläinen Anu saatiin sirkuksen matkaan mukaan (protip: ei se autonakun säilytyspaikka kuiten ole ehkä se takapenkki jos mielii auton katolleen parkkeerata täydestä vauhdista metsään.. Oli muuten jokseenkin tuuria matkassa ko. henkilöllä). .

Koska talouteen on tullut aivan uusi mehtäauto mallia Jeepsteri, niin tottakai sillä piti lähteä reissua tekemään. Mitä nyt pikkasen välillä piti kaasua pumpata, välillä piti mennä tasakaasulla että automaattivaihteet pysyttelivät abouttiarallaa toivotulla asennolla. Hyvin se eteni kun tarpeeksi kuiskutteli helliä lausahduksia (autolle sekä kuskille). Toinen huomionarvoinen seikka oli että tähän autoon ei vielä oltu keretty hankkimaan koiraverkkoa taakse, Väärtikin tämän hoksasi kuten ilmeestä voi päätellä…

Väärti viattomana 02032018

Väärti pahat mielessä 02032018
Väärtillä rattaat pyörivät pääkopassa…

Muutaman pysähdyksen taktiikalla ja Karvos-Mikan autokunnan kirittäminä perille Vuokattiin päästiin hitusta ennen seitsemää. Majapaikassahan ei toki koiria saanut pitää, joten se tiesi sitten kirjaimellisesti pitkää viikonloppua hurtille automajoituksessa. Tämä vuorostaan tarkoitti omistajilleen tiukennettua lenkkeilyttämisurakkaa, ja Anu huomasi aika nopeasti että ne lenkkikengät olisi ollut aikamoinen voittajan valinta :D.

Viikonlopun teeman ensiaskeleita havaittiin aika nopeasti ensimmäisen illan aikana, kun majoittumisen jälkeen lähdettiin koiria tietämään. Liian pitkä aika se oli ollut Väärtille, joka oli ystävällisesti napsassut kangashihnan poikki itseltään sekä pistänyt turvavyötäkin mieleisempään malliin.

(Kaikenkaikkiaan viikonlopun aikana Väärtin ns. kill-count: 2 hihnaa tuhannessa palassa, takapenkin turvavyö, ensiapulaukku, Tonin kukkaro kortteineen, lohkolämppärin sähköjohto, kangasverkko, ylläpitolaturi). 

DSC_0295

Perjantain ehtoo menikin pitkälti muisteloidessa syksyn reissuja Tulppio-poppoon kanssa ja tulevan syksyn suunnitelmia tehdessä. Ihmeellistä poppoota kun niin mahottoman iloisia ja ystävällisiä, niin kantapoppoo kuin mm. poliisiväkikin :D.

Lauantaina sitten suunniteltiin strategiat kohilleen ja edettiin laikajärjestön vuosikokoukseen, missä tiedettiin valittavan uusia hallitusjäseniä erovuoroisten tilalle. Niinhän se oli kuitenkin ajatus kutkuttanut sen verran että Anua ehdotettiin sitten ihan aikuisten oikeasti hallitukseen. Sehän meni ihan äänestykseksi kun kaiken kaikkiaan 6 ihmistä oli tarjolla varsinaiseksi jäseneksi. Kyllä Anu vaan aikalailla nöyrää tyttöä oli kun äänestystulos tuli ja kaikkiaan 41:n äänen verran saatiin luottamusta.

sketch-1520308740736.png
Kolme eniten ääniä saanutta valittiin varsinaisiksi jäseniksi, seuraavat näille henkilökohtaisiksi varajäseniksi.

Heti vuosikokouksen jälkeen päästiinkin pikaisesti tutustumaan hallitustyöskentelyyn ja ajankohtaisiin asioihin. Vielä varmasti riittää sarkaa kokonaisuuden hallitsemiseen, mutta bring it on, I am ready.

Vanhuus kun ei onneksi tule yksin, niin hallitushommien juhlinta oli varsin maltillista, ja pyhän näyttelyurakkaan päästiin irtaantumaan suhteellisen reippaina ja tervehönkäisinä. Kerettiin siinä jopa 5min verran Väärtin ensimmäistä näyttelytreeniäkin vetää ennen tapahtumapaikalle siirtymistä…

P1070327
Ja sehän näytti aikalailla tälle…

”Lahjattomat harjoittelee” (tuntemattoman Toni-kuuluisuuden motto). Eli näillä aatoksilla soitellen sotaan. Väärti junnu-uroksena oli kehässä 8:na (kaikkiaan 7 koiraa ilmoitettu junnuihin), joten pitkää ei tarvinnut odotella tämän spektaakkelin alkua. Anua saattoi hieman arveluttaa, ellei jopa ihan hävettää jo etukäteen (Tonin sanoin: No kyllä näki naamasta kuinka naista vitutti rennon letkeä asenne). Nooh, ei tarvinna Anun Timbuktuun lähteä häpeämään, Väärti käyttäytyi alla oleviin ”treeneihin” nähden aivan superhienosti :D. Hampaat ja kassit katseltiin niinkuin on kotona opetettu ja korkeuden mittaus ei tuottanut harmaita hiuksia asianosaisille (toim. huom. Tonin palleja ei vieläkään tarkastettu eikä pituutta mitattu, you know...).

P1070338
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo
P1070342
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo II
P1070343
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo III
P1070348
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo hampaat
P1070359
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo korkeus

Eli arvostelu saatiin ihan ulkomuodosta eikä muusta perseilystä. Väärti aloittaa näin ollen näyttelyuransa arvosanalla JUN-EH (tarkempi kuvaus oheisesta linkistä).

Oran osalta päivä alkoi vasta vaille 13. Ennen käyttöluokan kehää kävivät junnut, nuoret ja avoimen puolen nakut esiintymässä. Avoimessa luokassa oli erittäin iso osanotto, jopa 15 ilmoittautunutta koiraa. Näistä saikin tuomari jo tovin arvottaa parhaimmat. Käyttöluokassa oli jopa 6 narttua, ja niin vain kävi että Eräjätkän Ora oli tämän kehän paras narttu! (!!! jumankekka !!!)

Eräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk
Eräjätkän Ora, 2v 1kk, Laikajärjestön päänäyttely 04.03.2018, Sotkamo. KÄY-ERI, SA, KÄK1

Eräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk IIEräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk III

Eräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk IV

tyytyvainenomistaja04032018
Nimim. Seitinohuesti tyytyväinen omistaja
IMG_20180304_151321_899
Eräjätkän Ora ja käyttöluokan parhaalle nakulle omistettu pytty + SA-ruusuke Laikajärjestön päänäyttely 04.03.2018

Luulen ettei yhtä isoja omistaja-tuuletuksia nähty noissa näytelmissä :D. Täytyy sanoa että jonkinverran kun on iskuja molemmille poskille ottanut niin kyllä tämä vaan makialle tuntui. Ja juuri siinä kehässä mihin on koko harrastuksessa kuitenkin tähdätty (järjestyksessä käyttö, sitten näyttö :D).

Vaan sehän tarkoitti että tällä kertaa ei voitu näytelmistä karata samointein, vaan piti jäädä odottamaan muiden SA-nakkujen kanssa paras narttu -kehää. Tässäkin kehässä pärjättiin odotettua paremmin, eli oltiin juuri hiuksenhienosti kilpailukehän ulkopuolella sijoittuen 5:ksi. Vaan ei hävitty huonoille, ei todellakaan :D. Loppupeleissä Eräjätkän Oralle siis tulokseksi KÄY-ERI, SA, KÄK1 (tarkempi arvostelu oheisen linkin takaa).

Muuta mukavaa viikonlopulta oli mm. päästä näkemään Oran isäukko livenä ja tositoimissa, eikä jättänyt ketään kylmäksi itälaikojen VSP-tuloksella!!!

Eräjätkän Ora ja Urpon Harald, Laikajärjestön päänäyttely 4.4.2018. Isä ja tyttö samassa kuvassa
Eräjätkän Ora ja isäukko Urpon Harald (myös itälaikojen VSP!!!)

Samoissa näytelmissä oli myös Eräjätkän Sakaali, ja niin vaan pokkasi siskolikkakin käyttöluokassa ERI-arvostelun saavuttaen näin ollen tarvittavan näyttelytuloksen KVA-arvoa varten. Ae että! Ei huoano olleskaan!

Eräjätkän Ora ja Eräjätkän Sakaali sekä kasvattaja Antti Haataja
Eräjätkän Ora ja Eräjätkän Sakaali.

 

Päivitetty: Näyttelykartta 2018

Eli löytyypi oheisella omalla sivullaan. Vieläkään ei ihan kaikkien loppuvuoden näytelmien tiedot ole päivitetty kennelliiton sivuille. Päivitellään kun joudetaan.

Onneksi kuitenkin näiden ”lähinäytelmien” osalta tuomaritiedot on nyt selvillä, muutamassa Rovaniemen näyttelyssä toki sama tuomari itälaikoille, mikä varmasti hieman karsii osanottajajoukkoa.

 

Päivitetty: Näyttelykartta 2018

Vuoden 2017 vedellessä vimosia henkosiaan on hyvää aikaa päivittää vuoden 2018 osalta näyttelykarttaa itäsiperianlaikoille, por favor! (linkki)

Pikaisesti tarkastelunta tilanne näyttää sille että ”varmoja” näyttelyreissuja ei tähän mennessä osaa sanoa kuin yhden; eli Laikojen erikoisnäyttely Sotkamossa 4.3.2018 (lisätietoa täältä). Näköjään hiihtolomaviikko siinä päällänsä, niin raati suosittelee tarttumaan noihin majoitustarjouksiin mitä järjestäjät ovat hienosti saaneet järjestettyä! (ja huom, viim. varauspäivä TÄNÄÄN 31.12.2017)…

Muutenhan näyttelytilanne näyttää aikalailla samalle kuin edellisvuonnakin; matkaa saapi taittaa vähintään sen 100km lähimpään esitelmöintiin. Hitusen huonosti vielä tietoja tihkuna noista pohjoisen näyttelyistä tuomaritietojen osalta, toivotaan että vaihtuvuutta on tarjonnassa :D.

Kustannustehokkuutta ajatellessa ”onneksi” nyt on kaksi koiraa aina mukana (samoilla menovesillä kaksinkertainen hyöty ja ilo?), hermoromahduksen osalta ei vielä osaa sanoa mitenkä menee :D. Onneksi nuoret urokset ja käyttöluokan nartut esitellään sen verran eri aikaan että kerkiää pää kolmantena juoksemalla vaihtamaan aina hurtan hihnan päässä. Tuskin maltan odottaa… – Anu

 

Eräjätkän Ora: Vuosi 2017 paketissa, tavoitteita vuodelle 2018?

Kah, pitkästä aikaa päivä jolloinka näyttäisi olevan aikaa asettua koneelle ja naputella hieman aatoksia. Erikoinen homma. Kaikki jossain huitsin kuusessa. Oma rauha, priceless. Siksipä heti ensitöikseen ennenkuin vanhat aivot pettävät, niin lyhyttä yhteenvetoa vuodesta 2017 Eräjätkän Oran osalta (tarkempaa koontia löytyy mm. täältä).

Erityisesti alkupää vuodesta 2017 juostiin Oran kanssa missikisoissa. Suomeksi sanottuna vituiksihan ne meni. Liian länsilaikamainen pää jne. Ja sehän on niinkuin joku omaa vauvaa kävisi arvostelemaan, eli en tykännyt :D. (vitsi vitsi… vai onko…) Noh, sillekin rahalle tuli Jyväskylän KV:sta vihdoin vastinetta, eli se hikinen ERI-arvostelu (olihan toki ööh 2 laikaa koko näyttelyissä, kylläpä kelpaa prassailla). Hieman siis jäi varovainen fiilis näyttelyiden osalta, liekköhän sen paremmin tulee menemään myöhemminkään? Noh, emme anna sen haitata, onhan meillä tuo toinen koira tulossa, käytetään Oraa sitten siinä ns. kakkoskoirana mukana jos sattuisi vaikka jotain tuomaria miellyttämään…

Mikä sitten mieltä lämmittää oikein urakalla onkin tuo ”käyttöpuoli”. Ennen mehtuukauden aloitusta kerettiin käyttämään koiria konekarhulla ”just for fun”, mutta olihan se makiaa kun kumpikin koira oli touhusta kiinnostunut (olisi muuten saattanut olla elon kierto aika ohkasella jäällä jos jotain muuta olisi ollut havaittavissa). Tästä sitten metsähommiin, mistä aikalailla supermakia karhukontakti Oralle (kyllä, jopa noin 10min kesti tämä kakkospennullisella karhulla ennenkuin karkkosivat :/, käytätti kuitenkin 100m päästä allekirjoittaneesta <3!); useita hirvihaukkuja (mutta ei kaatoa, perkele, ihan ohjaajan amatöörimäisyyttä); ja tuuria hirvikokeissa (2xHIRV1 ja 1xHIRV2). Akkojen vaivat ajoittuivat sitten makeimpaan laikojen hirvikokeiden arvokisakauteen, joten penkin alle ne sitten.

Ensi vuonna onkin sitten näytön paikka. Kun nyt ei vaan mitään sattus pahempaa niin aatoksena on kyllä rymytä sen verran noita hirvikokeita että sen KVA-tittelin saapi laittaa nimen eteen (ai että, makiaa). Tähän kun päästään niin onkin sitten helpompi siirtyä pohtimaan minkälaista jalostuksellista arvoa Ora voisi rodulle mahdollisesti antaa. Pikkiriikkisen nimittäin näyttää tilanne pahalle, sen verran alkaa olemaan geenipoolit käytetty suomalaisessa laikavarannossa. Se kun rykäsee Haraldilaiset oikein tosissaan pennustoa vääntää vuonna 2018-2019 niin mitäköhän sillä jälkeläisvarannolla on enää käyttää kun ”aika on”… Näihin tunnelmiin siis! Onneksi jäi vielä parannettavaa vuodelle 2018, muutenhan sitä joutuisi jo uutta koiraa laittamaan koulutukseen 😀 (huh, onneksi on niin pieni piha ettei olisi tilaa… vai olisiko…ei taida kyllä perse kestää, eikä lompakko :D) – Anu

Erajatkan Ora Hyvaa Joulua III 2017