Faktakorneri:

Koiran nimi: Siru

Koiran syntymäaika: 24.02.2024

Koiran rekisteritunnus (Kennelliitto): FI19843/24 (linkki jalostustietokantaan)

Koiran rotu: Jämtlanninpystykorva

Viralliset terveystutkimukset: 12. ja 14.6.2025 kyynärniveldysplasia 0/0, lonkkaniveldysplasia A/A, polvilumpioluksaatio 0/0.

Kokeet (tiedot täydentyy ajan myötä):

Näyttelyt (tiedot täydentyy ajan myötä):

Ruokolahti 12.7.2025 (Ruokolahti FCI1, 2, 5 & 8): NUO-ERI ”56CM. IHANNEKOKOINEN TUMMANHARMAA. MELKO HYVÄT MITTASUHTEET. KAUNIS NARTUN PÄÄ. HIEMAN PEHMEÄT KORVAT. HYVÄT VÄRIMERKIT. SOPIVA KAULA JA RINTAKEHÄ. HYVÄ YLÄLINJA SAMOIN TAKAOSA. SOPIVA RAAJALUUSTO JA KULMAUKSET. HIEMAN LYHYT KARVAPEITE. RIIVIISTI RULLAUTUNUT HÄNTÄ. KEVYET LIIKKEET. PIRTEÄ KÄYTÖS.”

Ja kuinka ihmeessä tähän on päädytty? No rehellisesti sanottuna, hieman vahingossa. Tässä kun on ensimmäisen oman hirvi-lintu-orava-myyrä -koiran kanssa päässyt oppimaan (ja arvostamaan) erilaisia ominaisuuksia metsästyskoirissa, niin hieman sitä välillä toivoisi ns. helppoakin ratkaisua tuonne hirvenmetsästyshommiin. Tämänhetkisessä metsästysporukassa koiratilanne on ollut kohtalaisen hyvä, mutta hieman riskiherkkä jos se yksi todella hyvin toimiva koira joutuu saikulle jne. Ja se yksi todella hyvä koira oli sitten tietenkin oman isäukon koira, ja narttu. Ja ihan oikeasti, todella hyvä, jopa näin hiljaa lausuttuna se täytyy myöntää (mutta ette mene sitä nyt kertomaan sinne ollenkaan, ylpistyvät vaan). No kuitenkin, pitkä tarina hieman karsittuna, A) ”nyt kyllä lopetan tämän koirien pidon, ole kuin näistä vaivaa” ja B) ”mutta yhden pentueen tästä voisi tehdä, kun on hyvä koira ja jos JOKU ottaisi tästä itselleen koiran”. Edellä ääneen sanotut kommentit + edullinen hinta + päältä pääsi valitsemaan, niin hei, kukapa ei lähtisi tähän. Ja käytätin myös koiraa päivän kokeessa, että saataisiin paperillekin ”Pimun” näytöt, mutta ei voi vaan onnistua näiden reissun kanssa*.

Itsellä oli vaan ehkä maailman paskin ajoitus ottaa mitään koiraa kuvioihin edellisen lisäksi, kun mm. rakensin taloa samalla. Vaan toisaalta, Orallakin alkaa olemaan jo ikää ja yksi pahasti revähtänyt jalka, joten ehtoopäivät oli jo siltäkin osin alkaneet. Soviteltiin kotiväen kanssa siten, että kun talo on valmis ja koiranhoitofaciliteetit kohdillaan, niin nappaan koiran itselleni – ja näin sitten kävi Sirun ollessa noin 8kk ikäinen. Eli aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ei tämä koirahankinta mennyt. Siru sai edellä ”Maikki”-siskon (no jätti se isäukko sitten kuitenkin itselleen yhden kasvamaan) ja ”Pimu”-emän kanssa rauhassa ja sai lisäksi metsääkin paljon paremmin kuin itse olisin pystynyt ko. ajanhetkenä tarjoamaan (tai koskaan). Ja ensimmäisenä syksynä sitten sattui se mitä pelättiin, eli se toimiva koira sitten reväytti itsensä kolmijalkaiseksi ennen kauden alkua, pennelit pääsivätkin sitten vähän puolitahtomatta metsää näkemään jo ekana syksynä, toki aikamoista leikkimistä se oli. Vaan kyllä se perkeleenmoinen ilo pääsi itseltä, kun aivan kauden lopussa sain Sirulle kunnollisen oman työskentelyn päälle todella hankalassa maastossa, ei se pitkään sitten kestänyt kun piti kaatoa koittaa saada ja eläintä passilinjaan. Tämä vasaporukka tiesi kuitenkin kumpaan ilmansuuntaan lähteä, ja sille reissulleen jäivät. Mutta oli se vaan pojat jälleen mahtava tunne kun ”oma” koira ääneen avaa ja rohkaistuu työmaalle mille on jalostettu.

*Isäukolla on ollut ihan mieletön tuuri hirvikokeiden kanssa, ensimmäisellä kerralla jäi koiran paperit ottamatta mukaan, toisella kerralla ei ollut rokotukset voimassa ja nyt tällä kolmannella kerralla (”Pimun” ensimmäisellä) niin hirvi ammuttiin työskentelystä, ei voi kuin itkeä tätä tuuria. Ja joo, kotiväellä ei ole itsellään tuomarikurssia käytynä, niin olisi ehkä voinut ainakin nuo kaksi ensimmäistä kohtaa väistää jos olisi vähän skarpimpana ollut.

Vuosi 2025

No miten se ensimmäinen vuosi yhteiseloa sitten Sirun kanssa kaikkineen meni? Nooh, ei tullut kaatoa, ja oikeastaan siinä ei voi kuin itseään syyttää, taaskaan. Olisi nimittäin ollut mahikset itsellä se ensimmäinen hirvi latasta ihan asiallisiin työskentelyihin, mutta menin katsomaan kartasta, että tähän kohtaan niitattuna tätä raatoa ei hae kukkaan, ja annoin oikein messevän karkon koiralle, että saisi sitten passilinjassa ukot suorittaa ensimmäisen kaadon – noh, sehän ei sitten mennyt aivan kuin siellä kuuluisalla saarella tämäkään, ja se hirvi jatkoi matkaansa naapuriseuran puolelle. Eikä tuskaa paljoa helpottanut se, että tiesivät ukot kertoa, että sen kielekkeen alta olisi 40m päästä kulkenut koneura, mistä se hirvi olisi kyllä saatu kuletettua nylkypaikalle… no niimpä tietenkin.

No ei siinä, muutamia hyviä ja asiallisia työskentelyjä Siru teki niin itsekseen kuin emänsä kanssa, mutta kylmän maan haku hakee vielä kehittymistään. Sitten kun hajua on, niin kyllä ihan tomeraa on työskentely, ja on oppinut myös emältään tuon kiinniantamattomuuden syksyn mittaan kun haju on päällänsä, muutamat vitut ja perkeleet sai perään huudella kun työmaa kutsui Anttolan puolella.

Mutta joo, täyden erän työskentelyjä ei yleensä metsästystilanteissa haeta, eikä viikonloppujen välillä ollut sitten mahdollisuuksia hirveästi treenatakkaan, ja kun ei kaatoakaan saatu, niin jäi sitten koehommatkin kaukaiseksi haaveeksi. Tämä on tätä. Mutta pientä auringonpaistetta risukasaan tuli allekirjoittaneelle kuitenkin, kun pääsi koiramiehenä vasan 8v kuivan kauden jälkeen niittaamaan Sirun emän työskentelyistä, ja nyt muutan sitten pamautettiin sinne hevon jeeraan vuoren toiselle puolelle se vedettäväksi… Kiitellään varmaan vielä ensi vuosikymmenelläkin tästä 😀

Ennen kauden alkuakin päästiin työstämään hirvimiehen märkää päiväunta