Minne ne kennelhirvet lähteneet on?

Olette varmaan kuulleet joskus mainittavan ns. kennelhirvet? Nuo jokaisen koiranohjaajan suosikkielukat, jotka yleensä kyllä tapetaan heti ensimmäisenä kun metsästyskausi alkaa. Darwin ja evoluutio, tiedättehän. Itsehän olen jo lähestulkoon hakannut kiveen sen päätöksen etten mine ala jumalauta Lapissa koiria kokeissa käyttämään, sen verran on nimittäin poroja yli omien tarpeiden ja ajokuntoista tietä taasen aivan liian vähän. Eli ei koskaan, ikinä, milloinkaan.

Mutta miksi, minkä takia luottaa vain persetuntumaan ja kateellisena kaihoten etelän mahtavia maastoja (ainakin siis noin niinkuin koehomma-mielessä). Tästähän voi tehdä vaikka TILASTON! Makia homma, paitsi että ”aluekohtaisen” vertailun tekeminen ei ihan  suorilta käsin onnistu. Eipä mitä, otamma taas tietokoneen ja koiratietokanta.fi:n hellään käsittelyyn ja naputtelemme numeroita taulukkoon*.

*ps. huom. note! Tiedot siis sen mukaan mitä sieltä löytyi 31.12.2017 mennessä kirjattuna. Varmasti tulee vielä täydennystä, mutta emme anna sen haitata. 

Koska ei ole tolokkua jokaista kuntaa erikseen arvottaa, niin pistettiin nämä maakuntakohtaisesti jaoteltuna. Ensimmäiseksi tietenkin mielenkiintoisin, että missä sitä itälaikoja on kokeissa eniten käytetty? Tässä tietenkin arvokisat yms. laikojen omat kisat tuovat ekstrahyvää toisille.

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.36.07

Olin toisaalta aika yllättynyt että Lapissa on käytetty eniten laikoja kokeissa. Pelkkä SM-kisojen järjestelypaikka ei selitä tätä intoa. Mutta hei, Well Done We! (vaikka mehän ei siis tosiaan yksiinkään osallistuttu, kotiseutukannatus parhaimmillaan).

No missä ne parhaimmat tulokset on haukuttu? (Huomioiden pelkästään löytöön johtaneet kokeet)

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.36.34.png

Okei, Pohjois-Karjalassa (78p) ja Etelä-Savossa (76p) näyttää olevan keskimääräisesti parhaimmat tulokset. Sitten (tilastollisesti luotettavimmat) seuraavat tulokset tulevatkin vasta 12p jäljessä, eli Keski-Suomen starteissa keskiarvoinen tulos on noin 67p. Lapissa noin 65p.

No minne sitä kannattaa mennä hyviin hirvimaastoihin?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.42.43.png

Kun katsotaan tilastollisesti luotettavimpia tuloksia niin näyttäisi tuo Pohjois-Pohjanmaa olevan aika hirvirikasta aluetta. 95% hirvilöytö% on jo aika kohtuullisen hyvää settiä. Onneksi Lappi ei tällä kertaa petä perstuntumaa, vaan siellähän se komeilee 66% tienoilla Kainuun yhtä rehevien hirvimaastojen kanssa. Kyllähän se sapettaa tyhjiä maastoja käydä koluamassa näillä etäisyyksillä :/.

Minkälaisia löytöhaukkuja koirilla sitten on?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.38.11

Pohjois-Karjalassa näyttää löytöhaukut kestävän keskimääräisesti noin 89 minuuttia. Mikä on aika erinomainen suoritus kun yleensä 90min kohdalla tulisi ensimmäinen karkko käydä antamassa hirvelle. Mutta ero seuraaviin onkin sitten aika julma; Etelä-Savossa 70min, Lapissa 67min. Keski-Pohjanmaalla hirvet viihtyvät löydössä keskimääräisesti vain 25min?! Tilastollisesti luotettavimmassa ”hännänpäässä” olevassa Kainuussa löytöhaukku kestää yleensä 29min. Voihan perse, erityisesti kun huomioi miten paljon pisteissä voi menettää jos löytöhaukku ei sitä täyden 10:n 60-minuuttista kestä.

Missä saa pisimpään kuunnella haukkua?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.38.31

Valintasi on Pohjois-Karjala. Reilun 3.5h edestä ainakin pitäisi haukkua kuulua. Toki tästä osasta suositeltavaa kiinteää haukkua on noin 201min edestä, siirtyvää noin 20min edestä. Kainuussa siirtyvää haukkua on yleensä samanmoinen 20min, mutta kiinteää haukkua sitten vain 115min edestä (yht. ka. 135min). Lapissa haukkuaika on noin 3h, siirtyvää haukkua pystyy vain 11min edestä antamaan.

Missä ne kuuluisat täyden erän työskentelyt tehdään?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.39.00

Pohjois-Karjalassa. Tai ainakin siellä näyttäisi kohtuullisen hyvälle tilanne keskiarvoisen työskentelyajan ollessa 273min. Etelä-Savossa työskennellään kymmenisen minuuttia vähemmän. Lapissa työskentelyinto loppuu jo 3h 45min jälkeen. Pohjois-Pohjanmaalla työt maittaa sen rapiat 3h 25min.

No missä ne kaikkein viheliäisimmät laukkaherkät hirvet majailee?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.39.26

Keski-Pohjanmaalla ei kannata älyttömiä mölistä menemään. Siellä painetaan keskimääräisesti mennä noin 3.4km karkolleen (toki tässä nyt tulee huomioida juuri vähäisten koekäyntien aiheuttama tulos”vääristymä”). Pohjois-Savossa hirvet pistää litoen sellaisen 3km karkolleen, joten sinnekään ei Anun kannata mennä ähisemään, loppuu kunto nopiaan. Tuollainen 1.4-1.5km keskimääräinen karkko Keski-Suomessa/Pohjois-Karjalassa sopisi paremmin huonokuntoiselle. Toisaalta, Lapin 1.7km/karkko ei pitäisi siten tuottaa ihan niin paljoa tuskaa ja hikeä… Nyt on kyllä joku valehellu näihin tuloksiin, kyllä MEILLÄ on sellaiset rakettihirvet ettei mitään rajaa… :D. perhana. **(huom, keskiarvot laskettuna kuntakohtaisen tulosten keskiarvoista, ei summatuloksista)

Tähän perustuen ampumatilaisuuksien ototkin pitäisi kai sitten olla vastaavasti lyhkästen karkkojen samoissa paikoissa? Eli missä pääsee hirviä näkemään?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.40.00.png

Kyllähän se näin menee, mitä lähemmäksi karkko jää, sitä varmemmin pystyy kaksijalkaisetkin hirvet saavuttamaan. Ero on kuitenkin aika iso mm. Pohjois-Karjalan melkein 3:sta AT:sta tuonne Etelä-Pohjanmaan ja Kainuun rapiaan yhteen AT:n. Tälle en nyt ihan heti keksi hyvää selitystä.

Lopuksi, eikai se haukkutiheys nyt ainakaan sijainnista kiinni ole?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.40.25.png

Keski-Suomen ilmasto on otollisin hyvälle haukkutiheydelle, sellaista 78 haukkua/minuutti -tasoa. Mutta sitten öööh… Pohjois-Pohjanmaan keskimääräinen haukkutiheys 61? Ööö mitä ihmettä. Mataliksi jäävät myös Pohjois-Savon ja Etelä-Pohjanmaan haukkutiheydet. Mysteeriksi jää tämäkin, aika erikoista.

Summa summarum, hienoista vaihtelua kyllä löytyy. Suomi on myös pitkä maa ja maakunnat eivät ole veljiä keskenään koon eikä oikein minkään suhteen.

Mutta minne sitä kannattaisi hypoteettisesti sitten koiransa kanssa mennä koetta koettamaan? No jos haluaa hyvän tuloksen, niin Pohjois-Karjalaan. Jos taas haluaa hirvityöskentelyn varmistaa niin Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaa olisi valintani. Löytöhaukkujen, haukkuaikojen ja työskentelyaikojen osalta Pohjois-Karjalan houkuttelevuus senkuin lisääntyy. Parasta vielä toki että meikäläisen kuntokin saattaisi Pohjois-Karjalan hirvillä riittää :D. Joten jos joskus päätän että etäisyydet eivät ole ongelma eikä mikkään, niin…

”Minä lähden Pohjois-Karjalaan
vaihdan farkut verkkarihousuun
kotiseudulle Pohjois-Karjalaan
juon kaljaa auringon nousuun…”

Eikun siis…öööh.

**Toimittajan huomio: Koestarttien lukumäärän ollessa pieni + mm. SM-parhaimmiston kisojen sijoittuminen voivat vaikuttaa tilastointiin. Suosittelemme tarkemman analyysin tekoon tutustumisreissua www.koiratietokanta.fi -osoitteeseen :)**

Update 31.12.2017: Maakunnalliset löytömatkat ja -etäisyydet ryhmästä

Eli missä saapi parhaimmat löytömatkapojot?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 19.04.33

Nonni, eli kun haussa 2km pitäisi olla hakulenkkien pituus ja etäisyyskin ryhmään vähintään 800m (sekä löytö vähintään 800m päästä ryhmästä), niin keskimääräisesti vain Savon maakunnat tuottavat haastetta tässä pyrkimyksessä. Muuten matkat saanee kyllä kasaan :D.

Nuorten laikojen Erraushaukut 2017 – seurataan ainakin näitä ;)

Eli Trackerin Live-seuranta käytössä myös näissä kisoissa. Tällä kertaa ei sitten Eräjätkän pentueesta ole edustajia. Tässä on kuitenkin nuorten laikojen kärki nyt samalla viivalla, Karhunvartijan suosittelee!

Linkki Trackerin Live-seurantaan: Linkki. Keillä on Trackerin ohjelma (v. 3.13) laitteissaan niin voit liittyä myös ryhmään; Erraus2017, ss:2017

Ja linkki tulos-seurantaan: http://www.laikajarjesto.fi/erraus-tulokset (valitettavasti vielä 01.12.2017 ei ollut suoraa linkkiä koiratietokanta.fi/hirvikoetulokset -osastoon).

Kalinka-haukutkin lähestyy, ketkäs sitä tänne voisi päästä mukaan?

Kartanon sohvanurkkaus on siistitty kesän jäliltä, joten pakollinen siivousosio lienee siltä osin taputeltu. Siksipä olikin aikaa tekasta vähän lisää taulukkoa (herrajumala, palkatkaa minut äkkiä jo joku oikeisiin töihin :D…) niin syntyipä äherryksen ja päkistyksen tuloksena myös itäsiperianlaika narttujen osalta vertailutaulukko tulevia Kalinka-haukkuja silmällä pitäen.

Muistutuksena heti alkuun valintasääntö:

”Mukaan valitaan enintään 14 koiraa järjestäjän päätöksellä. Valintapisteet saadaan laskemalla yhteen kaksi (2) parasta palkintosijaan oikeuttavaa HIRV-tulosta (vähintään HIRV3) tulosta, joista toisen tulee olla kuluvalta kaudelta ja toinen voi olla edelliseltä kaudelta.
***
Valintapisteisiin vaikuttavien tulosten painotusjärjestys on seuraava:
1. Koiralla on 4 HIRV-1 tulosta.
2. Jos kiintiö ei täyty, pisteiksi hyväksytään 2 HIRV-1 tulosta.
3. Jos kiintiö ei täyty, pisteiksi hyväksytään 1 HIRV-1 tulos.
4. Jos kiintiö ei täyty, pisteiksi hyväksytään palkintosijaan oikeuttavat HIRV-tulokset (2) kpl.
5. Jos kiintiö ei täyty, valitaan koirat vanhempien kuin kuluvan tai edellisen kauden tulosten perusteella.
6. Jos kiintiö ei täyty, valitaan koirat arpomalla.”

Noniin, eli näillä spekseillä siis pitäisi arvottaa nakut. Ja koska periaatteessahan kaikki (mielellään elossa olevat) nakut tulee huomioida, niin sehän tarkoittaisi aika hitonmoista näpertelyä. Laiskanlupsakkana ihmisenä tein itse päätöksen huomioida kaikki 10v nakkuihin asti, se on jo aika kova teko jos tätä vanhempi kisaan mukaan hakee (ja mieluisa yllätys olisikin!).

Itse ymmärrän että valintapisteissä sanottu ”… toisen tulee olla kuluvalta kaudelta ja toinen voi olla edeltävältä” tarkoittaa juurikin sitä että ihan ensimmäisenä paalupaikalle pääsevät sellaiset yksilöt joilla on A) kuluvalta koekaudelta vähintään yksi tulos, oli se sitten vaikka pelkät hakupisteet (ja voin toki olla väärässäkin) ja loput voi koota myös edelliseltä kaudelta (2016). Joten jätän analyysini teon tähän asteelle, seuraavan asteen muuttujien huomioiminen harmaannuttaisi pehkoani hitusen liikaa… Joten olkaatten hyvä, koekausilla 2017 ja 2016 aktiiviset itäsiperianlaikanartut pisteytettynä valintasäännön mukaiseen paremmuusjärjestykseen (tilanne 12.11.2017)

Näyttökuva 2017-11-12 kello 16.34.57

Jos kaikki intoutuisivat nyt ilmoittautumaan oheisesta listasta niin viimeinen skaboihin pääsevä on saanut ainakin yhteensä 101 pistettä kahdesta parhaasta koetuloksestaan (joista vähintään toinen kuluvalta kaudelta… jne) sekä plakkarissa on koehistorian ajalta vähintään 2 HIRV1-tulosta. (Tai 4 HIRV1 tulosta koehistorian ajalta, jolloin riittää myös 84,5p yhteispisteiksi valintapisteissä).

Nonni, eli 17.11. muistaakseni on viimeinen ilmoittautumispäivä Kalinka-haukkuihin, vielä on mahoton aikaa käydä hakemassa parit kovat tulokset ja viedä nakku kisaamaan vuoden laikanartun tittelistä!

Oheisessa pdf-tiedostossa myös ”10-vuotis”-otanta kaikista itälaikanakuista joilla on vähintään yksi HIRV1 tulos. Aika jäätäviä tuloksia osalla, ja erinomaisia pentueita missä useitakin toimivia narttuja! Systemaattinen ja määrätietoinen jalostus näyttäisi tuottavan tulosta.

Italaika nartut koetulosvertailu 10v tilanne 12112017

ps. Taulukkoon ei ole merkitty koekausia 2017-2016 jne, taulukkoa on käytetty apuna kun on etsitty ne koirat joilla on kuluvalta kaudelta koekäynti plakkarissa.

 

 

Nuoren koiran kehittyminen – analyysia koetulosten perusteella

Tässä kun kelit ja sairastupa-hommat (Oran kynsiantura vaatii vielä tervehtymistä) ovat vasten aktiivista metsässä samoilua, niin onkin ollut aikaa mm. siivota. Ja koska inhoan siivoamista, niin sitäkin enemmän on tullut sitten näpyteltyä taulukoita 😀 (no sain sentäs eteisen peilit pestyä pahimmista kuraroiskeista, ja mehtäkengät uuteen vahaan *taputtaa itseään olalle*).

Mutta niin, sellaista olen miettinyt tässä että olisihan se ihan mielenkiintoista seurata mitenkä tuo HIRVkoe-rintama edistyy Oralla. Kun kuitenkin ”tuntuu” sille että mm. haun osalta nakku on viimeisen kuukauden aikana petrannut todella hyvin tekemistä, että näkyykö se sitten puolueettomissa arvioinneissakin. Ja eikun sitten tuumasta toimeen –>

Eräjätkän Ora HIRVkoe kehittyminen 10112017

Nonni, elikkäs auki kirjoitettuna (ja jos ei nyt tuota pentusyksyn HIRV0-luopumista [tassu muuten auki silloinkin, tosin ei anturasta] huomioida) niin hakuhan on kehittynyt 6p suoristuksesta 12p suoritukseen! Kokonaispisteiden kannalta merkittävin parannus, ja vielä on varaa myös petrata täysiin pisteisiin. Seuraavaksi parhaiten on 4,5p lisäys tulluna löytöhaukun osalta (10,5 –> 15). Haukkutyöskentelyn laatu ja pakenevan hirven pysättämisessä on suurimman haasteet vielä voitettavaksi. Tähän voisi auttaa vaikka se kaato, mene ja tiedä. Muilta osin täytyy olla jo nyt tyytyväinen Oran suoritukseen, pientä hiomista vielä vähän joka kohdassa ja ”aikuistumista” niin ollaan jo hyvillä vesillä.

 

Kisat lähestyy, ketkä pääsee mukaan?

Edit: Niin jäi mieltä kaivertamaan tuo valintasäännön painotusjärjestys että miten se toimii, niin piti vielä unien jälkeen nekin runtata tuohon taulukkoon. Sekä tieteellisen validi ”sukulaisuuspohdinta” että mistä linjoista niitä nuorena syttyviä koiria on tulluna.  [Akateemikon huomio: Otos aevan liian pieni mustavalkoisten johtopäätösten tekemiseen :D!] Edit2: No perskeles, sen verta jännän äärellä kuitenkin että piti vielä kaksi päivää tapahtuneen jälkeen tehdä lisäksi tuommoinen ”painotusjärjestyslistaus”. Jos asiat voi tehdä hankalasti, niin tottahan niin kannattaa tehdä 😀 Edit3: Taulukko päivitetty 15.11.2017 koiratietokannan tulosten perusteella + siirretty kaudelta 2017 tuloksettomat koirat listan loppupäähän

Niimpä, tässä hirvikoehommista innostuneena tuli päkästyä taulukkoa laikojen Erraushaukkuja silmällä pitäen. Oran kanssa on ilmottauduttu kisaan, ja perinteisesti ”eikös sitä vaan mennä, takki auki ja laulellen sotaan” -asenteella aika huolettomasti tässä olluna.

Vaan sitten tuli se pieni etiäinen ”missäköhän sitä Oran tuloksilla sijaitaan vertailussa alle 3v itälaikojen osalta”… Ja katsos kun Anu otti tietokoneen kauniiseen käteensä ja alkoi kaivamaan tietoa. Taivaan kiitos koiratietokanta.fi -koetulostietokannasta, jonka avulla pääsi jo aika lähelle haluttua tietomassaa. Hitusen joutuu vielä käsityötä tekemään näidenkin kanssa, mutta koska motivaatio oli oikeassa paikassaan niin mikäs siinä tehdessä.

Eli 2h myöhemmin… Edit: 12h myöhemmin taulukko täydennetty mm. sukupuolella sekä tarkemmalla sukulaisuuspohdinnalla. Edit: 48h myöhemmin… 

Tadaa: Alle 3v itälaikojen ”tulostilasto” 08.11.2017 mennessä olevilla tiedoilla

Itäsiperianlaikojen käyttökoetulosvertailu koirat alle 3v

Tadaa #2: Sama kuva, mutta painotuksilla laitettuna koira riviin (sekä lisätty 3:lle koiralle uusia tuloksia, siksi pisteissäkin hieman muutoksia…)

Näyttökuva 2017-11-12 kello 10.10.55

15.11.2017 päivitetty tulostaulukko:

Näyttökuva 2017-11-16 kello 6.16.11

Pienihän tuo kuva on taas kuin perkele, mutta summa summarium: Oran kanssa ollukkaan niin vain että ”kävellään paikalle” 😀 (”ullatuuus”). Tämänpäivän tiedoilla Oran tuloksilla ollaan sijalla 16. Ja 14 kisapaikkaa on tarjolla. Ja vielä monta pelipäivää aikaa tehdä nuorten koirien tuloksia sisään.

obs1! taulukossa on huomoitu kokeen suoritusvuosi viivalla, mutta ei ”parhaiden tulosten laskufunktioissa”. Valintasäännöissä mainitaan oheisesti: ”Valintapisteet saadaan laskemalla yhteen kaksi (2) parasta palkintosijaan oikeuttavaa HIRV-tulosta (vähintään HIRV-3), joista toisen tulee olla kuluvalta kaudelta ja toinen voi olla edelliseltä kaudelta.” Koiramäärän ollessa kuitenkin kohtuullisen pieni voi jokainen lukija arvioida itse ajantasaisen ja ”oikean” tilanteen 😀

obs2! Taulukossa ei ole huomioitu myöskään länsilaikojen eikä venäläiseurooppalaisten laikojen hirvikoetuloksia (koska näitä ei ollut yhtään alle 3v:lta…!

obs3! Koiratietokannasta haku on tehty rajauksella ”vähintään yksi HIRV1-tulos”. Tämähän jättää sellaiset juuri riman alle monta tulosta tehneet kokonaan huomiotta, joten ”pinnan alla” voi vielä olla yllätyksiä tiedossa. Vaan kun koiria rekisteröidään vuodessa rapiat 200 kpl, niin reippaan 400 koiran tiedon läpikäyminen ei vaan laiskaa ihmistä ihan niin paljoa jaksanut kiinnostaa, sori siitä…

Eli saapahan nähdä onko tänä vuonna vielä tilaa päästä mukaan. Ja ensi vuodellekin joutuu kyllä töitä tekemään. Mutta tavotteita se olla pitää! Tuopi vähän lisämaustetta harrastukselle :).

03.11.2017 Eräjätkän Ora HIRV1!

Niin on selvitty takaisin kotia Kajaanin hirvikoiramaiselta reissulta. Iloksemme voimme ilmoittaa että keskiviikon HIRV2-tulos täydentyi nyt HIRV1:llä (82p), kokonaiskisassa 4/8. Neljästä hirvikokeesta Oralla on nyt suora; HIRV0 (luopuminen, syynä tassun aukeminen viime vuodelta), HIRV1, HIRV2 ja HIRV1. Ei huono näin niinkuin koiralle jolla ohjaajana on täysi ummikko hirvikoirahommissa :D. Onneksi ohjaaja pyrkii oppimaan virheistään, joten hyvä tästä vielä tulee. Tarkempi selostus päivän tapahtumista Oran omilla koe-sivuilla, eli täällä!

01.11.2017 Eräjätkän Ora HIRV2

Eräjätkän Oran toista pitkää koetta käytiin koettamassa Eräjätkän kennelin ja Oran kasvattajan Haatajan Antin tykönä Kajaanissa 01.11.2017. Pitkän kokeen lopputuloksena HIRV2 (65p.) ja runsaasti uutta oppia ohjaajalle. Kiitokset tuomareina häärineille Lipposen Markolle ja Korhosen Timolle, mielellään kuulemma sai laittaa nimet blogiinkin asti ylös :D! Oli erinomainen päivä vaikka ei ihan ykköseen asti työt riittäneet, ensi kerralla paremmin. Päivän tarkempi selonteko täältä.

Koiran valinta – To believe or not to believe?

(Anu-perspektiivi ensimmäisen oman koiran valinnasta, eli Eräjätkän Orasta)

Jokaisella on varmasti oma tapansa veikata voittavaa hevosta raveissa. Anulla se tapa on ensin katsoa esittelykierroksella hevosia, katsoa että menevätkö ne ravia vai raivolaukkaa ohjastajan naama punaisena kutsuen perkelettä avukseen. Sitten Anu katsoo raviohjelmaa ja ihastelee voittosummia sekä palkintosijoittumisia aikaisemmissa lähdöissä. Tämän jälkeen hän katsoo mitä vauhtia valjakko on edennyt ja vielä viimeiseksi kysyy omalta isältään ja isovanhemmiltaan parhaimmat vinkit.

Ja veikkaa sitten sitä joka näytti muista poikkeavalle. Ja häviää rahansa.

Eli alku meni jo tosi hyvin, todella lupaavaa. Tieteellisesti pätevää ja näyttöihin perustuvaa. Ja onneksi se raveissakin käynti on jo vähentynyt max. kerta vuoteen, ei harmita ihan niin paljoa.

Koirien suhteen valinnan ovat aikaisemmin tehneet aina Anun vanhemmat. Ja hyvä niin. Mutta nyt näin aikuisuuden kynnyksellä ensimmäistä virallisesti omaa koiraa valittaessa prosessi alkaa saamaan mitä mielenkiintoisempia vivahteita. Ja kyllä sitä viimeistään kolme kymmenystä täytettyään pitää itse omat koiransa valita. Ja maksaakin.

Alkuunhan syksyllä 2015 Anulle luvattiin koiranpentu kovilla metsästysvieteillä (eli tiedossa oli että todella hyvällä sekarotuisella uroksella oltiin yrittämässä pentuetta). No sehän meni syksy sitten odotellessa hyviä uutisia.

No eihän niitä sitten kuitenkaan kuulunut.

Joten pentuhaaveet jäivät hieman unholaan. Siinä hoideltiin joulut pois alta sekä Anun muutto Sodankylään. Valkon kanssa Anu pääsi tekemään lähempää tuttavuutta sekä palaamaan unohduksissa olleen näyttelyharrastuksen pariin. Ehkä se oli se yksi Sertifikaatin Arvoinen (SA) merkintä ensimmäisestä näyttelystä mikä herätteli taasen ajatuksen omasta itäsiperianlaikasta. Varsinkin, kun Paras Uros -kehässä tuomari suoraan sanoi että Valkko on lyhyt. Ja olihan se, verrattuna muihin jalostusmääritelmän säkäkorkeuden yläpäässä pyöriviin uroksiin (näyttelytuloksia Valkon omilla sivuilla). Ja komioitahan ne oli korkeat urokset, ei käy kieltäminen.

Siitäpä se sitten sikisi taas ajatus että joskohan sitä oman narttupennun kuitenkin hankkisi. Puitteet ovat kuitenkin hyvät, perhekunnan molemmat aikuiset kiinnostuneita metsästyksestä ja koirista sekä harjoitusolosuhteet mitä parhaimmat. Eli tietokone kauniiseen käteen ja laikajärjestön astutuspalstalle!

Siinä tammikuun 2016 puolenvälin tienoilla astutuspalstalla oli monta mielenkiintoista yhdistelmää tarjolla. Itäsiperianlaikojen jalostusohjelmaa kuin piru raamattua lukeneena hyvin varteenotettavana vaihtoehtona pidimme yhdistelmää missä uutta verta rotuun oli haettu rajan itäiseltä puolelta. Tämän lisäksi erityisesti Anun, vanhan raviveikkaajan, silmiin tarttui tittelirohmu Urpon Haraldilla alustetut kaksi pentuetta.

Kuinka valintaprosessi sitten eteni näiden kolmen lupaavan pentueen osalta? No olihan se ihan pirun vaikeaa, ja etenemiskaavio lähenteli loogisuudessaan Sipilän hallitusta. Ensimmäisenä sitten kuitenkin karsiutui mahdollisuus laajennettuun geenipooliin. Tämä johtui ehkä suuremmaksi osaksi tarjolla olevan tiedon vähyydestä ja arkuudesta ottaa liian isoa palaa ensimmäisellä kierroksella syötäväksi. Mutta jäämme suurella mielenkiinnolla seuraamaan kuinka Ronjan jälkeläiset menestyvät, kuulemamme mukaan aikaisemmista pentueista olisi jo hyviä pelikoiria tullutkin.

Tämän jälkeen jäljellä oli kaksi Haraldilla alustettua pentuetta. Haraldin menestyksestä mainittakoon erittäin kova ”rikosrekisteri”, missä HIRV-koetuloksia erittäin hyvillä suorituksilla oli ilo lueskella. Vielä mukavampaa oli lukea KARH-taipumuskokeen hyväksytystä suorituksesta laikojen vuosikirjasta. Näyttelymenestys on laikojen mittapuulla erittäin kovaa. Iso hatunnosto kuuluukin Haraldin taustajoukoille, jotka ovat malttaneet koiraansa myös käyttää näissä mittelöissä. Eihän näitä titteleitä ilman omistajien ja kasvattajien aktiivista panostusta saada.

(toim. huom. On ilmiselvää että erittäin hyviä vahvan riistavietin omaavia itäsiperianlaikoja on olemassa, mutta ilman ”ulkopuolisten” suorittamaan arviota on pentuvalintaprosessi haastavampaa ja vaatii ehdottomasti pitempää kokemusta rodusta kuin meillä tähän mennessä vielä oli.)

Valinta tulikin siten tehdä narttujen, Amakan Afinan ja Mäntykallion Millin, välillä. Tämä kisa olikin sitten erittäin tiukka. Millin ollessa vanhempi oli luonnollisesti myös HIRV-koetuloksia enemmän tarjolla. Molempia oli saman verran käytetty missikisoissa ja menestys oli ollut samankaltaista, eli SA;ta, SERT:iä ja ROP:ia maan mahoton molemmilla.

Eli millä saada ero kahden erittäin hyvän vaihtoehdon välillä?  Lopullinen päätös muodostui varmaan astutuspalstan ”arvotuksen” (eli oliko yhdistelmä A:ta vai B:tä), sisarusten meriittien, kasvattajien nettisivujen, kennelin sijainnin* sekä kokonaisvaikutelman**, kuun asennon ja mahdollisesti Valkosta ja ”kantanartusta” saatavan pentueen*** sukusiitosprosentin yhdistelmästä.

* Minkälainen on oletettu kasvattajan oma kiinnostus juuri tähän tiettyyn pentueeseen

** Metsästysmahdollisuuksien sijaitessa akselilla Sodankylä (Lappi) – Juva (Etelä-Savo) voisi mahdollisuuksien mukaan osallistua kasvattajien toimintaan sijainnin ollessa otollinen.

*** Jos koe- ja näyttelynäyttöjä saadaan tarpeeksi harkinnassa voi olla joskus pentueen teetättäminen. 

Tässä vaiheessa olimme puhuneet jo opposition kanssa että voisimme ottaa narttupennun sijoitukseen. Tämä siksi, että osaltamme uskomme saavamme laajemman perspektiivin itäsiperianlaikan jalostukseen kasvattajan tuella. Tämän lisäksi WIN-WIN -situation on se että pystymme tarjoamaan hyvin motivoituneen sijoituskodin jossa on sopivassa suhteessa intoa kiertää näyttelyitä sekä hankkia toimintakykynsä osoittaneelle koiralle tarvittavat näytöt käyttöpuolen kokeista.

Loppujen lopuksi ensimmäiseksi päätimme yrittää mahdollisuuksiamme Eräjätkän kennelin Mäntykallion Millin pentueeseen. Anu lähestulkoon ääni jännityksestä väristen teki alustavan puhelun Haatajan Antille. Saman päivän iltana Toni vielä omasta puolestaan selvitteli mahdollisuuksiamme narttupentuun. Antti oli myötämielinen sijoitusnarttu-ajatukselle, ja meidän tehtäväksemme jäikin sitten jäädä odottelemaan penikoimista ja jännittämään joskos Fortuna meille oman koiran soisi.

Ja hyvä luoja kuinka voi odottavan aika ollakaan pitkä. Nelisen viikon aikana kerkiää miettiä pennulle nimeä monta pitkää yötä sekä arvioimaan minkä verran hyvää ja huonoa tuuria pitää olla matkassa että kaiken sen selvittelyn ja pohdinnan ja arvuuttelun jälkeen pentueesta ei meille sitä narttua tulisikaan. Lasketun ajan lähestyessä Anu oli hermostuneempi kuin oman lapsensa syntymän hetkellä.

Ja sitten koitti se päivä. 20.2.2016 oli Millille syntynyt 2 urosta ja *rumpujen pärinää*… 4 narttua!!! JES! Yhden narttupennuista jäädessä kasvattajalle jäljelle jäi vielä kolme muuta mistä saisimme valita oman narttumme. Ilon ja onnen päivä! Pötkylät (kuva pentueesta 1 vrk ikäisenä Eräjätkän kennelin sivuilta) olivat syntyneet ongelmitta ja nisälle oli löydetty.

Penikoimisen jälkeen tulevia koteja informoitiin kuvin ja videoin pentujen kehityksestä. Ja kylläpä niitä videoita sitten katseltiinkin ja tehtiin syväluotaavia analyysejä pentujen paremmuusjärjestyksestä oikein edes tietämättä että mitkä pennuista oli uroksia tai narttuja (toki valkoisen narttupennun nyt juuri ja juuri erotti muista). Vanhana ravitietäjänä Anu oli jo heti valitsemassa juuri tätä valkoista lammasta itselleen, nöy surprise there.

Aika mateli, mutta onneksi maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, pitkänä perjantaina, pääsimme lähtemään Kajaaniin ja katsomaan pentuja livenä. Noin 6h ajomatkan jälkeen ready, steady and shoot, eli kamera laulamaan.

Mäntykallion Milli x Urpon Harald, pennut ulkona pitkäperjantaina 1.4.2016

Mäntykallion Milli x Urpon Harald, pennut ulkona II pitkäperjantaina 1.4.2016

Tämä käynti saattoi vielä pahentaa jo hyvin krooniseksi edennyttä pentuarvuuttelua. Anu nimesi hetimmiten yhdeksi suosikikseen sen pennun joka ensimmäisenä pyrki nousemaan hihaa pitkin syliin. (Add here virtuaalista siirappia ja sydämiä). Eräjätkän Sakaalin nimellä maailmaa tutkaileva yksilö oli mitä valloittavin viikari ja sopivasti ärhäkkä kuten videoista näkyy. Yhtälailla rohkea narttupentu oli Eräjätkän Taika, joka pääsikin heti top-2:n Anun narttujen rankingissa. Erityismaininta vielä Eräjätkän Rymylle, joka piti jöötä tarhauksessa.

Joten näillä aatoksilla, ja erittäin tyytyväisenä Eräjätkän kennelin miljööseen, seurue suuntasi takaisin Sodankylään. Enää ei tarvinnut kuin odottaa että kenneliin jäävä yksilö valikoituisi, minkä jälkeen tietäisimme kenelle Ora-nimen antaisimme.

Pari viikkoa kului ja pennut pääsivät kokeilemaan myös karhun tuoksuja. Meitä jo alkujaan kiinnosti saada sellainen koira itsellemme joka oletettavasti toimisi hyvin myös karhulla. Näiden testausten perusteella top-2:n muuttui top-3:ksi. Kasvattajan oman arvion sekä valtiopäiväneuvotteluiden jälkeen pentueen itsenäisempi yksilö (lue: juro) upeilla ”pirunsilmillä” kiilasi kahden aikaisemman Anun suosikin eteen. Niin oli lopulta Eräjätkän Ora**** löytynyt.

Yhteinen matkamme alkaakin sitten Oran ollessa 10-viikkoinen. Wappuaattona 2016 käymme tekemässä mutkan Kajaaniin, minkä jälkeen se varsinainen päätelmiemme oikeaksi todistaminen sitten vasta alkaakin. Tällä kertaa raviveikkaajaa teki koululäksynsä ja ratkaisunsa perustuen hyviin ja perusteltuihin näyttöihin, joten alku on ainakin lupaava. Enää katsotaan että startti ei ala laukalla ja juoksu pysyy määrätietoisena aina maaliin asti. Olemme erittäin tyytyväisiä että meidät valittiin tämän lähdön ohjastajiksi, toivotaan että olemme kasvattajan luottamuksen arvoisia.

****(toim. huom. Pentuerekisteröinti tapahtui 12.4. jolloin uudet kodit oli selvillä ja pentujako tehty. Valkoinen narttupentu sai kasteen Eräjätkän Kiraksi ja tummempi urospentu Eräjätkän Myrskyksi).