Päivitetty: Näyttelykartta 2018

Vuoden 2017 vedellessä vimosia henkosiaan on hyvää aikaa päivittää vuoden 2018 osalta näyttelykarttaa itäsiperianlaikoille, por favor! (linkki)

Pikaisesti tarkastelunta tilanne näyttää sille että ”varmoja” näyttelyreissuja ei tähän mennessä osaa sanoa kuin yhden; eli Laikojen erikoisnäyttely Sotkamossa 4.3.2018 (lisätietoa täältä). Näköjään hiihtolomaviikko siinä päällänsä, niin raati suosittelee tarttumaan noihin majoitustarjouksiin mitä järjestäjät ovat hienosti saaneet järjestettyä! (ja huom, viim. varauspäivä TÄNÄÄN 31.12.2017)…

Muutenhan näyttelytilanne näyttää aikalailla samalle kuin edellisvuonnakin; matkaa saapi taittaa vähintään sen 100km lähimpään esitelmöintiin. Hitusen huonosti vielä tietoja tihkuna noista pohjoisen näyttelyistä tuomaritietojen osalta, toivotaan että vaihtuvuutta on tarjonnassa :D.

Kustannustehokkuutta ajatellessa ”onneksi” nyt on kaksi koiraa aina mukana (samoilla menovesillä kaksinkertainen hyöty ja ilo?), hermoromahduksen osalta ei vielä osaa sanoa mitenkä menee :D. Onneksi nuoret urokset ja käyttöluokan nartut esitellään sen verran eri aikaan että kerkiää pää kolmantena juoksemalla vaihtamaan aina hurtan hihnan päässä. Tuskin maltan odottaa… – Anu

 

Laikojen erikoisnäyttely Leppävirta 05.03.2017 – Oralle JUN-EH

Lähdettiin tällä kertaa oikein A-luokan ”lomalle” Oran kanssa; 04.30 lähtö Sodankylästä kera toisen laikakamraatin (Riistavietin Ronja emäntineen) ja puoli-ihminen. Osoitteena ei sen enempää tahi vähempää kuin laikojen päänäyttely Pohjois-Savon Leppävirralla. Ajoaika abouttiarallaa jotain 9-10h. Onneksi muksu oksensi viilit vasta kahden tunnin ajomatkan jälkeen, ja nekin auton ulkopuolelle…

Kaikenkaikkiaan matka meni auvoisasti, koirat osasi olla, muksu osasi olla ja laikaihmisen kanssa matkanteko sujui silmänräpäyksessä. Pelipaikoille kerettiin hitusen ennen laikajärjestön vuosikokousta, minne allekirjoittanutkin pääsi näkemään ja kokemaan toiminnan virallista osuutta.

dsc_0019
Vuosikokouskahvit. 10h matkaa tehnyt kiittää 😀 (hieman jutut jo meni levottomiksi tässä vaiheessa päivää…)

Palkittavia oli mahoton. Minkäköhänlaisia iltamia nämä on noilla muilla pystykorjajärjestöillä jos vastaavia palkitsemisia harrastavat? Nyt siis ensimmäinen tunti jaettiin tunnustuksia vaikka mistä. Ja kivahan tuollainen toki olisi joskus itsekin jostakin hyvin tehdystä työstä saada :).

Palkitsemisista ja valinnoista pitää kyllä nostattaa (omaa lehmää) siitä että Urpon kennelille ja Urpon Haraldille sekä Vattulaisen Oivalle (Urpon Haraldin omistaja) tuli kunniaa vaikka sun mistä. Muitakin erinomaisia suorituksia kerrottiin, ja erityisesti jäi mieleen KARH-taippari Urpon Tostelle, lie taisi olla Suomen toiseksi paras tulos tällä hetkellä(?). Kova se on kuitenkin.

Palkitsemisien jälkeen käytiin läpi vuosikertomukset sekä tilinpäätökset. Niin tehdyt teot ja tulevat suunnitelmat ja budjetit mentiin hyvällä tarmolla läpi ja viimeinkin päästiin oikomaan jalkojamme takaisin hotelli Vesileppiksen huoneisiin. Kylläpä sitä jo hitusen puutunutta oli vähän jos mikä paikka. Siinä ei montaa rentouttavaa tarvinnut pitsan jälkeen ottaa kun kutsu NukkuMatin kävi liian vahvaksi.

Sunnuntaina oltiinkin sitten riittoisan aamiaisen jälkeen heti kymmenen aikaan ns. pelipaikoilla. Urokset esiintyivät ensin vanhan kaavan mukaan. Sieltä tipahteli hyvään tahtiin ERIäkin uroksille (16/25:stä, eli 64%). Yksi HYLättykin tuli ylikorkealle urokselle.

Näillä aatoksilla sitten narttujen kehään, ehkä sitä olisi mahiksia johonkin muuhun kuin EH:n?

ora-ja-anu-laikojen-er-05032017
Eräjätkän Ora Laikojen ER-näyttelyssä 05032017. Kuva Anneli Kortelainen
erajatkan-ora-laikojen-er-susanna-kinnunen-05032017
Eräjätkän Ora Laikojen ER-näyttely 05032017. Kuva Susanna Kinnunen

Peruttu. Tälle tuomarille oli punainen vaate ns. länsilaikamainen naama – ja näitähän sitten nartuissa tuntui riittävän. Hyvin oli vähissä tarpeeksi jykevällä naamavärkillä olevat nakut. Kaiken kaikkiaan 9 narttua sai ERIn (9/30:stä, eli 30%). Siihen EH-luokkaan sitä mekin jäätiin, ja ääneen lausuttua koirasta oli mm. ”Minä vihaan tätä länsilaikamaista päätä”.

Oukkidoukki, vähän olen pieni ihminen kun jäin tuohon roikkumaan, asian kun voi ilmaista niin monella eri sanavalinnalla. ”Viha” on minusta aika tehokas sana missä tahansa yhteydessä, myös näyttelypuolella… Tympäs se sen verran että hitusen jo huolehin josko sieltä oli tulossa HYL meillekin :D. Kirjallinen arvostelu sinällään oli sitä perushuttua.

Kaiken kaikkiaan itälaikanarttujen osalta tuomari oli varsin pettynyt ja muistutti siitä monesti näyttelyn edetessä. Urosmaisemmat nartut menestyivät tänään, ja se suotakoon, tuomareilla on maanpäällinen oikeus suosia sitä mikä heidän mielestään hyvälle tuntuu.