Kaksin aina kaunihimpi?

Kassos vaan, sitä on naama ruvella puskettu menemään töissä ja metikössä niin sitä ole joutana blogia päivittelemään. Ohessapa pieni nami nami -herkkukooste yhdestä aikalailla normipäivästä metsällä. Pyydämme kiinnittämään huomiota mm. metsästäjän tekemiin siirtymiin :D.

Tässä tapauksessa toisaalta metsästys aloitettiin vasta kun oli soiteltu koko kylä läpi että vieläkö olisi lupia jäljellä ja haettu kivääri kotoa o_O. Parhaiten onnistui tänään kameralla ampuminen. Piti jopa jossain vaiheessa syvällisesti miettiä että mitä se tekee koiran koulutukselle jos omistaja lähtee juoksemaan karkuun hirveä…

Seuraava materiaali kuvattu tosiaan tuon ensimmäisen 2.5km siirtymän jälkeen. Sai aika liki pönöttää, ja karkko kun piti antaa niin seuraavaksi olisi pitänyt lie uskaltaa kivillä heittää eläintä :P.

Tämä päivä meni hitusen enemmän Oran kunniaksi, Väärti teki muutaman sivuturneen toisille elukoille ja jäi lopuksi tielle odottelemaan kyytiä kotia (eipä ennää mennäkkään omia jälkiä takaisin – mikä oli tänään siunaus, koska ei helv… näitä etäisyyksiä ja sitä rallin ajoa pitkin maita ja mantuja :D).

Laikajärjestön vuosikokous ja päänäyttely 3.-4.3.2018 – Eräjätkän Ora KÄY-ERI, SA, KÄK1; Väärti JUN-EH ja Anu HAL-VJÄS

Laikajärjestön vuosikokous ja päänäyttely -tapahtuma alkaa olemaan taputeltuna kasaan. Karhunvartijan poppoo lähti ns. koko rahalla reissuun, eli heti perjantaina töiden jälkeen automobiilin nokka kohden Vuokattia. Siinä kerkesi Toni käydä yhden kolarin tietämässä ennenkuin Rovaniemen työläinen Anu saatiin sirkuksen matkaan mukaan (protip: ei se autonakun säilytyspaikka kuiten ole ehkä se takapenkki jos mielii auton katolleen parkkeerata täydestä vauhdista metsään.. Oli muuten jokseenkin tuuria matkassa ko. henkilöllä). .

Koska talouteen on tullut aivan uusi mehtäauto mallia Jeepsteri, niin tottakai sillä piti lähteä reissua tekemään. Mitä nyt pikkasen välillä piti kaasua pumpata, välillä piti mennä tasakaasulla että automaattivaihteet pysyttelivät abouttiarallaa toivotulla asennolla. Hyvin se eteni kun tarpeeksi kuiskutteli helliä lausahduksia (autolle sekä kuskille). Toinen huomionarvoinen seikka oli että tähän autoon ei vielä oltu keretty hankkimaan koiraverkkoa taakse, Väärtikin tämän hoksasi kuten ilmeestä voi päätellä…

Väärti viattomana 02032018

Väärti pahat mielessä 02032018
Väärtillä rattaat pyörivät pääkopassa…

Muutaman pysähdyksen taktiikalla ja Karvos-Mikan autokunnan kirittäminä perille Vuokattiin päästiin hitusta ennen seitsemää. Majapaikassahan ei toki koiria saanut pitää, joten se tiesi sitten kirjaimellisesti pitkää viikonloppua hurtille automajoituksessa. Tämä vuorostaan tarkoitti omistajilleen tiukennettua lenkkeilyttämisurakkaa, ja Anu huomasi aika nopeasti että ne lenkkikengät olisi ollut aikamoinen voittajan valinta :D.

Viikonlopun teeman ensiaskeleita havaittiin aika nopeasti ensimmäisen illan aikana, kun majoittumisen jälkeen lähdettiin koiria tietämään. Liian pitkä aika se oli ollut Väärtille, joka oli ystävällisesti napsassut kangashihnan poikki itseltään sekä pistänyt turvavyötäkin mieleisempään malliin.

(Kaikenkaikkiaan viikonlopun aikana Väärtin ns. kill-count: 2 hihnaa tuhannessa palassa, takapenkin turvavyö, ensiapulaukku, Tonin kukkaro kortteineen, lohkolämppärin sähköjohto, kangasverkko, ylläpitolaturi). 

DSC_0295

Perjantain ehtoo menikin pitkälti muisteloidessa syksyn reissuja Tulppio-poppoon kanssa ja tulevan syksyn suunnitelmia tehdessä. Ihmeellistä poppoota kun niin mahottoman iloisia ja ystävällisiä, niin kantapoppoo kuin mm. poliisiväkikin :D.

Lauantaina sitten suunniteltiin strategiat kohilleen ja edettiin laikajärjestön vuosikokoukseen, missä tiedettiin valittavan uusia hallitusjäseniä erovuoroisten tilalle. Niinhän se oli kuitenkin ajatus kutkuttanut sen verran että Anua ehdotettiin sitten ihan aikuisten oikeasti hallitukseen. Sehän meni ihan äänestykseksi kun kaiken kaikkiaan 6 ihmistä oli tarjolla varsinaiseksi jäseneksi. Kyllä Anu vaan aikalailla nöyrää tyttöä oli kun äänestystulos tuli ja kaikkiaan 41:n äänen verran saatiin luottamusta.

sketch-1520308740736.png
Kolme eniten ääniä saanutta valittiin varsinaisiksi jäseniksi, seuraavat näille henkilökohtaisiksi varajäseniksi.

Heti vuosikokouksen jälkeen päästiinkin pikaisesti tutustumaan hallitustyöskentelyyn ja ajankohtaisiin asioihin. Vielä varmasti riittää sarkaa kokonaisuuden hallitsemiseen, mutta bring it on, I am ready.

Vanhuus kun ei onneksi tule yksin, niin hallitushommien juhlinta oli varsin maltillista, ja pyhän näyttelyurakkaan päästiin irtaantumaan suhteellisen reippaina ja tervehönkäisinä. Kerettiin siinä jopa 5min verran Väärtin ensimmäistä näyttelytreeniäkin vetää ennen tapahtumapaikalle siirtymistä…

P1070327
Ja sehän näytti aikalailla tälle…

”Lahjattomat harjoittelee” (tuntemattoman Toni-kuuluisuuden motto). Eli näillä aatoksilla soitellen sotaan. Väärti junnu-uroksena oli kehässä 8:na (kaikkiaan 7 koiraa ilmoitettu junnuihin), joten pitkää ei tarvinnut odotella tämän spektaakkelin alkua. Anua saattoi hieman arveluttaa, ellei jopa ihan hävettää jo etukäteen (Tonin sanoin: No kyllä näki naamasta kuinka naista vitutti rennon letkeä asenne). Nooh, ei tarvinna Anun Timbuktuun lähteä häpeämään, Väärti käyttäytyi alla oleviin ”treeneihin” nähden aivan superhienosti :D. Hampaat ja kassit katseltiin niinkuin on kotona opetettu ja korkeuden mittaus ei tuottanut harmaita hiuksia asianosaisille (toim. huom. Tonin palleja ei vieläkään tarkastettu eikä pituutta mitattu, you know...).

P1070338
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo
P1070342
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo II
P1070343
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo III
P1070348
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo hampaat
P1070359
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo korkeus

Eli arvostelu saatiin ihan ulkomuodosta eikä muusta perseilystä. Väärti aloittaa näin ollen näyttelyuransa arvosanalla JUN-EH (tarkempi kuvaus oheisesta linkistä).

Oran osalta päivä alkoi vasta vaille 13. Ennen käyttöluokan kehää kävivät junnut, nuoret ja avoimen puolen nakut esiintymässä. Avoimessa luokassa oli erittäin iso osanotto, jopa 15 ilmoittautunutta koiraa. Näistä saikin tuomari jo tovin arvottaa parhaimmat. Käyttöluokassa oli jopa 6 narttua, ja niin vain kävi että Eräjätkän Ora oli tämän kehän paras narttu! (!!! jumankekka !!!)

Eräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk
Eräjätkän Ora, 2v 1kk, Laikajärjestön päänäyttely 04.03.2018, Sotkamo. KÄY-ERI, SA, KÄK1

Eräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk IIEräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk III

Eräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk IV

tyytyvainenomistaja04032018
Nimim. Seitinohuesti tyytyväinen omistaja
IMG_20180304_151321_899
Eräjätkän Ora ja käyttöluokan parhaalle nakulle omistettu pytty + SA-ruusuke Laikajärjestön päänäyttely 04.03.2018

Luulen ettei yhtä isoja omistaja-tuuletuksia nähty noissa näytelmissä :D. Täytyy sanoa että jonkinverran kun on iskuja molemmille poskille ottanut niin kyllä tämä vaan makialle tuntui. Ja juuri siinä kehässä mihin on koko harrastuksessa kuitenkin tähdätty (järjestyksessä käyttö, sitten näyttö :D).

Vaan sehän tarkoitti että tällä kertaa ei voitu näytelmistä karata samointein, vaan piti jäädä odottamaan muiden SA-nakkujen kanssa paras narttu -kehää. Tässäkin kehässä pärjättiin odotettua paremmin, eli oltiin juuri hiuksenhienosti kilpailukehän ulkopuolella sijoittuen 5:ksi. Vaan ei hävitty huonoille, ei todellakaan :D. Loppupeleissä Eräjätkän Oralle siis tulokseksi KÄY-ERI, SA, KÄK1 (tarkempi arvostelu oheisen linkin takaa).

Muuta mukavaa viikonlopulta oli mm. päästä näkemään Oran isäukko livenä ja tositoimissa, eikä jättänyt ketään kylmäksi itälaikojen VSP-tuloksella!!!

Eräjätkän Ora ja Urpon Harald, Laikajärjestön päänäyttely 4.4.2018. Isä ja tyttö samassa kuvassa
Eräjätkän Ora ja isäukko Urpon Harald (myös itälaikojen VSP!!!)

Samoissa näytelmissä oli myös Eräjätkän Sakaali, ja niin vaan pokkasi siskolikkakin käyttöluokassa ERI-arvostelun saavuttaen näin ollen tarvittavan näyttelytuloksen KVA-arvoa varten. Ae että! Ei huoano olleskaan!

Eräjätkän Ora ja Eräjätkän Sakaali sekä kasvattaja Antti Haataja
Eräjätkän Ora ja Eräjätkän Sakaali.

 

Eihän se aina ole mitään ruusun terälehdillä tanssahtelua

Niin, on niitäkin päiviä jolloin tuntuu että ”minkä ihmeen vuoksi” sitä oikein tuolla kylmässä ihtiään kiusaa kun koiriakin kiinnostaa töiden teko kun kasa paskaa. Pyhänä käytiin naisissa katsastamassa uutta hakutreenipaikkaa, ja normaalista poiketen, jeskamandeera, alueellahan näyttäisi ainakin joskus menneen syksyn aikana hirvikin poikenneen (eli pikkuruinen toivonpilkahdus että tänään kyllä lähtee tyrät rytisten koira hakuhommiin).

Liekkö (teko)syynä mukana pyörinyt perillinen tai jokin muu astraalinen mielentila, mutta Ora oli sitä mieltä että tunnin ”lenkkeilyn” jälkeen hommat oli hänen osaltaan siinä. Kolme tuntia siinä vielä pönötettiin ja tulisteltiin, vaan ei tänään, ei vaikka olisi niskaperseotteella heittänyt metsään. Yhtä jännää oli touhu kuin olisi katsellut täytettyä koiraa aina 10min ja sitten käynyt siirtämässä 5m sitä ja taas jännännä UP:n softasta kuinka älytöntä lenkkiä sitä koira tekeekään.

Käytiin sitten tänään uudestaan tarkistamassa ko. paikka, nyt ihan joukkiona Väärti, Ora ja Anu. ”Pakkohan täältä nyt on hirvi löytyä”. Tällä ajatuksella auto parkkiin eiliselle kyttäyspaikalle ja koirat irti. Ei siinä kerennyt sitten edes termoksesta kahvia ottamaan kun Ora nappasi 600m päästä jotakin haukkuun. Tuossa vaiheessa Väärtikin kimpoaa perään kahtomaan mitä jännää sitä kamulla on. No se reissu kesti aikansa, Väärtin tutkapanta antoi paremmin paikkatietoa (jäi jälkeen pitempikoipisista kamuistaan) ja Ora mennä viiletti … jonnekin. Niinhän sitä kentät hävisivät parahultaan kun perässä oli menty jo useampi kilometri. 10 minuutin jälkeen koira palaa kentille, mutta ylläripylläri eipä se mukanaan raahannut sitä haukuttavaa.

Eikun kamat kasaan ja syvä huokaus termarin suuntaan. Eikun usuttamaan koiria takaisin MikäIkinäSeOlikaan-otuksen perään. Ja kun juuri oli päässyt kehumaan kuinka kerrankin oli löytänyt maaston missä pääsisi kuivin jaloin etenemään… No vesirajaan asti oli housut märät ja varpaita palelsi mettäsuota rämpiessä. Mikä perkele se on kun on ojitettua maastoa ja kuivempana olisi päässyt jos olisi kävellyt siellä ojassa suosiolla…

Eli vätysmäinen luovutus ja suunnan vaihto tuulen päälle ja kohden korkeampia käyriä. Ai että,  makiata. Siitä sitten tielle ja kahtomaan josko olisi tuoretta jälkeä mihinkään suuntaan. Kohtapa koirat ilmoittelevat että metässä voisi olla jotain ja pariskona käyvät katsomassa noin 400m matkan jälkiä, Väärti hieman pidemmän lenkin kuin Ora. Allekirjoittanut kerkiää katsastaa alueen sen verran että mahdollisesti mullikan jäljet voisivat olla kyseessä mitä jälkivainunen Väärti lähti tarkastamaan. Mutta sieltäkin reissulta tulevat tyhjin tassuin takaisin. Eivätkä lähde uudestaan vaikka rukoillut olisi.

Siinä sitten vätysmäinen luovutus vol.2 kun jälleen kerran olisi pitänyt speedot kaivaa esille että olisi päässyt jälistämään jäljet itse. Kohden tietä ja lenkki kiinni: siitäpä ne oli jäljet mennyt yli mistä jo aamulla koirat ottivat kohteen kiinni. Eli vahva veikkaus että sen pienen tovin mitä aamusella haukkuivat ja perässä menivät niin kohdistui hirveen. Sellaiseen nuoreen ja nopsakinttuiseen :D.

Sittempä se menikin loppupäivä junioreiden temutessa. Ei sitä aina jaksa ottaa niin vakavasti

Karhumainen kesäloma

Niin sitä on syksy edennyt siihen vaiheeseen että on sopiva aika vietellä kesälomia poies. Hallitus on pitemmän uran tehnyt näissä karhujahdeissa, ja tarjolla oli mahdollisuus lähteä karhumaille Savukosken Tulppioon. Anulle reissu oli kertakaikkisen ensimmäinen, ja tämäpä oli valtavan otettu että sai mahdollisuuden mukaan lähteä. Oli sitä nimittäin odotettukin kuin kuuta nousevaa koko kesä, sen verran tiukkaa se tekikin lomatonta kesää vietellä.

Koirien kiinnipitoaika on loppunut 20.08, ja tätä kirjoitellessa koiria on käytännössä pystytty koettamaan metsässä kahden viikon ajan. Oran kanssa oli keretty käymään kaksi kertaa metsällä siten että perillisiä on ollut seurana (lue: 5v ja metsästys, siinä ollaan riistan sijasta hakemassa hyviä kokemuksia 😉 …). Joten voipi hyvällä sanoa että oikeita metsäreissuja ei vielä koiralla ollut alla.

Joten Tulppion reissuun oli pakattu jonkinverran ”suorituspaineita”. Oralla on nyt ikää 1.5v, joten toivottavaa olisi näyttöjen tipahtelu syksyn aikana. Koska treeniä on ollut mitättömästi alla, niin alkusyksyyn ei vielä paljoa uskaltanut veikata mitään. Siksi tämän reissun tarkoitus onkin ollut enemmän katsella mitenkä homma lähtee kehittymään siitä mihin se joulun aikoihin jäi. Tosiasiahan oli että Oralla ei haku ollut paljoa mitään pentusyksynä. Hirven jos kohtasi, niin hyvin se sitä paimensi, mutta sitkautta ei ollut vielä kuin noin tunnin työskentelyihin.

Viitteitä kuitenkin kehityspotentiaalista oli, joten siksikin Tulppion reissua odotti. Venäjäntuonti Väärtin osalta tämä on ensimmäinen syksy metsällä, joten siksikin vasta katsellaan mihin homma on etenemässä. Väärti on selkeästi jälkivainuinen, joten tähän koiraan pitääkin asennoitua sen mukaisesti. Oran ja Väärtin vertaaminen toisiinsa käyttöpuolella onkin lähestulkoon mahdotonta, niin vahvasti ilmavainuinen nakku kuitenkin on.

Näillä pohjatiedoilla Tulppioon saavuttiin 2.9. Jo ensimmäisenä iltana koirat laskettiin jaloittelemaan metsään. Ora nosti todennäköisesti hirven (makuiden perusteella) noin parin sadan metrin päästä ja saatteli sitä noin kilometrin päähän taimikkoon ennen kuin luovutti ja seurasi omia jälkiään takaisin omistajien tykö. Väärti seurasi jälkiä vielä yhden kilometrin edemmäs. Seurasimme jälkiä jonkin matkaa, jolloin Ora yhdytti vielä kerran jonkin eläimen, mutta juoksuhaukusta ja nopeudesta päätellen kyseessä oli poro. Tältäkin spurtilta Ora palasi omia jälkiään omistajien tykö. Väärti sen sijaan seurasi omia jälkiään kuin juna aina autolle asti, jonnekka arvelimme oikasta suoraan koiran tykö. Autollahan pentu ei sitten malttanut pitkään odotella, vaan lähti uudelleen seuraamaan jäljet läpi kun olimme noin 300 metrin päässä tulossa. Tässä vaiheessa me olimme jo autolla menneet eteen ottamaan koiraa pois, mutta koira vähän välitti huutelusta tai pillistä (lähimmillään kävi noin 140m päässä meistä). Se on kun keskittyy asiaan niin korvat tuntuviksi menevät lukkoon. Väärti kuitenkin seurasi jäljet vielä uudemman kerran takaisin auton jättöpaikalle, mistä Toni sai pennun kyytiin. Oran kanssa Anu kävi vielä yhden hakutreenin tekemässä, ja sattui sellainen paikka että lie hirvet asustelleen, koska Ora teki tiettävästi ensimmäisen kerran ”kehäkukkamaista” hakulenkkiä 300-500m säteellä ohjaajasta (joka normaalista poiketen nökötti kannon päällä sääskien ja polttiaisten syötävänä).

Näyttökuva 2017-09-09 kello 20.27.08.png

3.9. Lähdimme jo aamusta koirien kanssa tarkistamaan alueen lähellä rajavyöhykettä. Anun karhutietouden vahvistamiseksi tyhmiä sai kysellä, ja loppujen lopuksi muutamakin hyvä karhun ”elos” löytyi. Ei mitään valtavan tuoretta, mutta sen verran kuitenkin että alueella karhu on elellyt. Ora nostaa jälleen elukan maastosta, ja nopeuden sekä ”ajo haukkumattomuuden” perusteella kyseessä olisi voinut olla hirvi. Jokin eläin myös irtosi/vältteli seurantaa, koska jokin elukka pirunmoisella ryskeellä meinasi juosta meidän syliin (Ora oli tällöin täydessä vauhdissa noin 400m päässä). Jäi selvittämättä mitä Godzilla se oli. Väärti oli tässä vaiheessa myös seuraamassa jälkiä jo usemman sadan metrin päässä. Homma jatkui siten että tulistelujen aikana Väärti jätti seuraamisen ja lähti taas omia jälkiään pitkin kohden autoa. Tällä kertaa Väärti myös jäi autolle, joten strategiapalaverin jälkeen Anu jatkoi matkaa Oran kanssa ja Toni lähti takaisin autolle pentua tietämään. Yhden marjaiset karhun paskelit sieltä löytyi, mutta eipä paljoa muuta (paitsi toki aivan uskomattomat maisemat, ks. kuvat alla).

Illasta annettiin koirien levätä ja käytiin tietämässä Venäjän tuontimme mahdollistajaa, Karvosen Mikaa hänen asemapaikallaan. Ja olihan se piruvie komiaa kun miehet laittaa ”kynsitulia” kirkkaan tähtitaivaan alla sekä kokkailevat itse kalastamaa lohta vieraillekin asti tarjottavaksi. Kyllä siinä pidettiin hyvänä :D.

DSC_0435

4.9. Lähdettiin aamupäivän puolella koirien hakua treenaamaan toisen vaaran laelle. Pirunmoista miinakenttää kun ajelee näillä tienoilla niin kovasti sitä toivoo että rakkineet kestää. Koskaanhan ei voi tietää milloinka tulee nopeamman lähdön tarve ja silloin ei tarvitse olla öljypohjien auki tai renkaat tyhjina (kaikkia näitä jo meidän porukassa on tähän asti tapahtunut…). Vaaran laelle kavuttiin, ja onneksi kohtuullisen jyrkkää nousua ei ollut kuin se 1.5km. Missiona oli iskeä tulet ja täytellä ristikoita sen aikaa että koirille tulee vain pirunmoinen tylsyys ja oppivat lähtemään omatoimisesti hakulenkeille. Tunnin verran tulia pidettiin ja yleissivitystä paranneltiin sekä seurattiin kun koira tekivät lenkkejä ympärille.

Sittenhän se kävi mitä pelättiin; Väärtiä nappasi turvasta kyy parin metrin päästä siitä missä Anu oli istuskellut koko tulistelut. Ensin luulimme että ampiaspesän oli pentu löytänyt ja mahdollisesti se napannut kuonoon, kunnes Oran ihmetellessä samaa paikkaa Anu meni tarkistamaan ”ampiaispesän kokoa”. Kylläpä oli muuten nopeat liikkeet kun koirat napattiin kiinni. Siinäpä sitä myös tajuttiin että pentu istuu täysin flegmaattisena ja silmät seisoo päässä. Eikun perkeleenmoisella kiireellä kamat kasaan ja koira syliin ja kohden autoa. Onneksi oltiin molemmat mukana niin sai toinen välillä levätä ja auttaa koiran nostamisessa harteille. Alkoi jo pennun 25kg tuntumaan aika sievälle harteilla. Koiran naamahan turposi samointein ja hengittäminen alkoi rohisemaan. Nyt oli niitä hetkiä milloinka mietittiin että onko siitä kyy-pakkauksesta enemmän hyötyä kuin haittaa. Onneksi Anu oli jemmannut näitä tilanteita varten pakkauksen autoon, joten Väärti sai kyy-pakkauksen noin 20min tapahtumasta. Sitten nilkka suorana kohden sivistystä. Anun ajaessa Toni selvitteli missäpäin on päivystävä eläinlääkäri Lapissa ja vieläkö saisi vasta-ainettakin niin olisi jonkinlaista toivoa ettei illan päälle ole yhtä raatoa meillä matkassa mukana. Yhtään yllättämättä missään ei vasta-ainetta ollut ja lähin eläinlääkärin avoin vastaanottokin oli yli 2h ajomatkan päässä. Siinä vaiheessa alkoi jo toivo olemaan kohtuullisen vähissä. Koira lakkasi myös juomasta, johtuen todennäköisesti erittäin kipeästä kuonosta.

Mutta jos joskus olisi kannattanut lotota ja ostaa muutamat Casino-arvat, niin tuona päivänä: Sattui käymään niin että yksi Tulppion vakiporukasta oli juuri tulossa Savukoskella, ja sattui vielä niin kova mäihä että oli onnistunut hellustelukaveriksi saamaan eläinlääkärin (ja vielä mukaan kohden Tulppiota!) ja että uskomaton tuuri olisi oikeissa mittasuhteissaan, niin olipa kamulla vielä oikein koottu paketti suolaliuoksia ja kanyyleita että saataisiin koira tippaan. Jeesus mikä mäihä, näitä ei satu nimittäin useasti ihmisen elon aikana! Noin puolitoista tuntia tapahtuneen jälkeen koira oli tipassa ja aikalailla välittömästi taantuminen hidastui ja koira alkoi virkistymään. Harvoin on kusemisen seuraaminenkin näin mielenkiintoista :D. Ja Anu vanhana eläinten tökkijänä sai opastusta kuinka kanyloida itsekin jos vastaavia tilanteita tapahtuisi mahdollisesti tulevaisuudessakin. Nämä on niitä taitoja joilla voi pelastaa aika monia (koiran) henkiä.. (ps. Meillähän siis viimekin syksynä uroskoira Valkko sai kyyltä pureman. Ja epäilemme että siitä jäi jonkinmoiset jälkitaudit mm. jatkuvat korvatulehdukset, siksi kyyn puremat eivät meillä ole kovin toivottuja).

Tonin jäädessä hoitamaan potilasta Anu kävi vielä pienen iltalenkin Oran kanssa, mutta ei sieltä löytynyt kuin yksi hirven sarvi ja muutama vanha kannon kynsimisjälki. Ja pimeän jo yhdeksän aikaan laskiessa alkoi jo pupu pöksyssä sen verran temuamaan että jo Anullakin alkoi askel reipastumaan siten ettei yötä myöten metsään tohtinut itsekseen jäädä :D. Noin kilsan päästä oli tapahtunut lyhyt haukkutilanne toisella laikalla, ja epäilys oli että saattoi olla karhu, koska koira oli normaalia hirvitilannetta varovaisemmin haukkunut sekä ei tohtinut enää mennä takaisin. Mekin tämä haukku kuultiin, mutta Oraa ei kiinnostanut mennä katsomaan tilannetta (oltiin jo autolle palaamassa). Ja ehkä hyvä niin… 😀

Tältä reissulta kun Anu pääsi palaamaan takaisin majapaikalle noin klo 22 aikaan, niin ei kerennyt edes takkia riisumaan hän kun olikin palaveripaikka pääpaikalla: turisti oli nähnyt karhun iltapäiväneljän aikaan. Tieto tästä saavutti karhunmetsästäjät klo 21 tietämillä illalla… Toni lähti toisen metsästäjän kanssa iltakymmenen jälkeen katsomaan tienvierukset mahdollisten jälkien varalta. Jälkiä ei löytynyt iltakähmässä, joten päätettiin aamulla katsoa strategiat uudelleen.

5.9. Aamustrategiat klo 05:30 alkaen, ukot, akka ja koirat pelipaikoilla noin klo 06:30. Miehissä katseltiin tiet vielä kertaalleen, ja sanon minä että aika pirunmoisen vaikeaa on kovasta maantien pinnasta nähdä pehmeätassuisen karhun jälkiä. Joitain kivensiirtymiä siinä merkattiin koiria varten, mutta mitään varmaa ei löydetty. Laitettiin muutama hyvä pelikoira ohjaajansa kanssa tarkistamaan aluetta tämän jälkeen, mutta vielä ei mitään löytänyt. Passit purettiin ja mietittiin strategiat uudelleen. Päätettiin laittaa kolmas koira itsekseen toisesta paikasta kampaamaan aluetta kun samalla kirottiin myöhäistä tiedonsaantia karhusta. Tilanteen epävarmuutta ja seuraavia askelia pohdittiin perinteisesti marttakerhoilemalla autojen keskellä, kun tiedättehän työ; tien yli juoksee kolme karhua. JUMALAUTA, kolme karhua! Anu kusi tässä vaiheessa jo hunajaa, ensimmäistä kertaa ikinä näkee karhuja. Ja toisaalta, jos olisi seissyt siinä passissa missä vielä vartti sitten oli ollut, niin siitähän olisi ollut matkaa 60m ylityskohtaan. No nyt oltiin lähemmäs 300m päässä, ja perinteisesti aseet aselaukussa. Eipä siinä, tilanne oli ohi ennenkuin se kerkesi edes kunnolla alkaa. Porukka kokonaan kasaan ja uusi tilannekatsaus. Karhunvartijan porukka joutui jättäytymään pois tässä vaiheessa päivää, koska väliaikatsekkaus osoitti että Väärtin naama oli tuplannut kokonsa vielä aamupäivän aikana (ks. aikaisemmat kuvat), ja asiantuntijan näkemys oli että kannattaisi vielä toinenkin tippa koiralle laittaa. Nyt piti siis lähteä kohden Savukosken tk:ta hakemaan suolaliuosta ja tykätarpeita. Reissu tulisi kestämään lähemmäs 3h. Toisaalta harmitti kuuma karhutilanne, mutta toisaalta taitonsa osoittaneita pelikoiria oli kuitenkin paikalla. Lisäksi päivästä oli ennustettu pirun kuumaa jälleen kerran. Ja tärkeintä oli kuitenkin saada pentu kuntoon, joten annoimme muun porukan etsiä karhuja pahimmat keskipäivän kuumat.

Savukoskelta palasimme noin klo 14:30, mistä Anu sinkosi heti Oran kanssa tiedustelemaan ukoilta tilanteen. Joukkion nautiskellessa keskipäivän auringosta ja parantelemassa rusketustaan Anu totaalisen noviisina tiedusteli että minne passaisi mennä maastoja koluamaan. Karhuista ei ollut uutta tietoa päivän aikana tullut muilla koirilla, joten Anu laitettiin Oran kanssa perkaamaan ylityskohdasta nähden läntistä puolta missä ei vielä koiria ollut käynyt. Anu täydessä latingissa teki töitä käskettyä. Maastoon, ja noin 100m tiestä Ora alkaa pelemimään juuri auki revityssä kannossa. Niin oli tuore että muurahaisetkin vielä pyörivät kannolla (ks. video).

Ora hakee jonkinlaisia lenkkejä maastossa. Hitaasti edeten ja koiran hakulenkkien ehdoilla edetään noin 500m, kun Ora irtoaa jälleen. Ja siitähän se sitten lähti: Oran ensimmäinen karhuhaukku: JUMALAUTA, KARHUHAUKKU!!!! klo 15:20 alkoi, löytömatka 270m. Oran haukku oli selkeästi harvempaa ja kyselevämpää kuin hirvellä, ja hieman ehkä ”ulvahtelevampaa” kuin mikään aikaisempi haukku (mutta toisaalta konekarhulla käytti samankaltaista ääntä karhun ilmestyessä, linkki ko. spostaukseen). Ora käytätti 100m päässä Anusta, minkä jälkeen haukuttavat ottivat vainun ihmisestä. Sitten otettiinkin vauhtia sen verran että 1,3km mentiin tangetin suuntaan koira perässä. Tämän jälkeen Ora palasi Anun luokse, mistä matkaa jatkettiin jälkiä seuraten. Kaikkiaan tilanne kesti 10min, jonka aikana Oran haukkutiheys vaihteli noin 35-40 välillä.

Ettei jäljestyskään olisi liian helppoa, niin heti kuvakaappauksen jälkeen UP hävitti kaikki datat ja silloin tosissaan mentiin back to old school fasion, eli piti ihan omiin jäljestyskykyihin luottaa. Onneksi muilla jäi jälki toimista, joten väliaikatietoja jäljellä pysymisestä sai sitten modernin whatsappin ja Tonin kuvakaappausten avulla. Maastoon laitettiin vielä muitakin koiria, mutta nämä saaliselukat teki sen verta erikoiset liikkeet ettei sattunut enää koirien tykö. Pitkä viikko alla tehnyt tehtävänsä koirille, joten suurin osa ukoista ja hurtista päätti pitääkin seuraavan päivän palautumiseen. Ora kerkesi vielä yhden poron löytämään maastosta, mutta onneksi Anu kerkesi pillillä komentaa koiran pois turhilta juoksemisilta. Ja hienosti koira tottelikin, täytyi olla kaikinpuolin tyytyväinen koiraan kun a) menee karhua haukkumaan ja b) tottelee pilliä noin nasakasti. Lisää vain näitä kokemuksia, niin ihan pelikoirahan tästä voi tulla :D.

6.9. Emmekä mekään tehneet poikkeusta, vaan annoimme koirille vapaa-päivän. Väärtillä turvotus oli laskenut jo huomattavasti, joten otimme pennun mukaan jaloittelemaan paikallisille nähtävyyksille. Samalla treenasimme myös pillille tulemista herkkupalojen kanssa. Kaiken kaikkiaan hyvä viettää yksi päivä palautumiseen myös ohjaajienkin. Tehtiin oikein herkkuruuat ja Anukin kerkesi nappaamaan koneen reissukertomuksen aloittamiseksi. Huomenna sitten onkin kaikki akut ladattuna uusiin seikkailuihin.

Tulppion toimisto, matkakertomuksen tekoa

7.9. Edellisiltaisen strategiapalaverin ansiosta aamusta päästiin aikaisin liikenteeseen, ja metsässä oltiin klo 06. Saimme tehtäväksemme kammata tiistaipäiväisen karhualueen pohjoispuolen, kun osa porukasta otti vastaavasti eteläpuolen hoitaakseen. Siinä alkoi jo silmät harottaa kun neljästä viiteen eri koiraa oli yhtä aikaa liikenteessä maastoissa ja jokainen tuntui haukkuvan jotakin. Orakin teki hyvää perkaamista alueella, vaikkakin turhan usein piti pistää poikki poroajoja. Josko pikkuhiljaa koira ymmärtää yhteyden perkeleenmoisen saatanan kiroamisen, ”jätä” -käskyjen ja porojen välillä. Yhteensä aamupäivän aikana Oralle kilometrejä sisään hitusta vajaan 33km edestä, se alkaa olemaan jo ihan kohtuullista.

Ora 07.09.2017 hakulenkkiä rapiat 33km

Samalla kun Toni touhusi Oran kanssa, Anu seurasi tilanteen kehittymistä ukkojen kanssa etäämpänä. Ihmeen tuuriahan tässä hommassa alkaapi olemaan, koska kävi näin että jälleen kerran marttakerhon kokoontuessa tienristeyksessä päästään näkemään isolla joukolla hyvän kokoinen karhu ylittämässä tietä (ei koiria perässä). Karhu jää hetkeksi jopa istumaan tielle ja katselemaan meitä. Ja muuten kylläpä silloin olisi passannut myydä tivoliin pääsylippuja kun ukkoa alkoi pomppimaan ties sun minne tilanteessa. Anukin lähti wolkkarilla ajamaan nilkka suorana mahdolliselle ylitystielle vastaan. Tottahan samaan aikaan Orallakin oli jotain edessä, joten alkoipa käydä jo vaikeaksi usean koiran seuraaminen erittäin kuumissa ja tuoreissa tilanteissa.

Loppupeleissä karhua jahdattiin ties sun mistä ja vaikka kuinka monella koiralla, eikä havaintoa enää aamuisen jälkeen saatu. Väärtikin toipilaana vietiin hihnassa jälestämään keskellä kuuminta päivää aamuista jälkeä. Ja helekutin hienosti sitten vetikin liinassa rapiat 3km todistetusti karhun jälkeä (tassunpainauma mudassa, yhdet marjapaskat ja toinenkin jälki jäljestykseltä löydettiin). Alkaapi olemaan sellainen potentiaali oman elämänsä dreamteamiksi koiria kasassa ettei tule ehken toiste tapahtumaan :D.

 

8.9. Vihdoinkin päivä jolloin lämpötilat pysyttelivät alle 10 asteen. Koiratkaan eivät heti läkähtyneet ja sääsket ja polttiaiset eivät olleet vaivoina kun tuuli sen verran että meinasi tukka lähteä päästä.

Tiheämmässä metsässä vietettiin aamupäivä, minkä aikana Ora merkkasi mm. kohtuullisen tuoreen maasta kaivetun ampiaispesän (ampiaiset eivät olleet enää äkäisiä, joten ei aivan tuore kuulemma…). Lisäksi maastoista löytyi jälleen kerran karhun eloksia, mutta itse eläintä ei löytynyt. Toisellakaan reissulla ei hunajakämmentä tullut vastaan, ja koirallakin näytti vielä eilinen painavan, joten mitään merkittäviä hakureissuja ei Orakaan enää tehnyt. Näytti siis sille että otsot ovat alueelta siirtyneet vähemmän ruuhkaisille tienoille.

Karhun lihapaskat Tulppio 08.09.2017Oran merkkaamat vanhemmat ampiaispesän saadot Tulppio 08.09.2017

Summa summarum: 4 eri karhua nähty, yksi karhuhaukku Oralle, yksi erinomainen karhujälestys Väärtille, yksi kyynpurema, kaksi ja puoli tippapussia, kilometrejä koirille, autoille ja ohjaajille, paljon nuotiolla paistettua makkaraa sekä pirunmoisen hyvä fiilis. Reissu joka todellakin kannatti tehdä. Ja erityisen suuri kiitos koko porukalle missä saimme olla mukana, teitte tästä reissusta aivan mahtavan :D. Mahdollisesti ensi vuonna uudestaan?

Kuvaussessio; Ora 1.5v, Väärti 7k

Yritäppä näistä nyt sitten tolokun kuvia saada… Mutta jonkinlaista materiaalia nyt kuitenkin saatiin kun ylin herkunvartija jouti avuksi Väärtin kuvaamiseen. Orahan nyt on jo vanha tekijä näissä kuvaussessioissa, Väärti ei niinkään ymmärtänyt homman päälle :D.

Iloinen kesätoivotus kaikille sivuston tiiraajille

Nautitaanhan nyt kesästä oikein täysin rinnoin, kaikista niistä viidestä plus-asteesta jne. Koirilla sentäs hyvät oltavat 😀

kesätoivotus Ora 24062017

Muutama muukin räpsy tältä päivältä, Oralla ikää siis 1v 4kk, Väärtillä kasassa rapiat 5kk ja 2vkoa

#Karhunvartijan löytyy myös instagramista, aa että!

Kehitys kehittyy, ja niin myös karjunvartijan-sivusto on liittynyt instagrammiin. Sivupalkkiin tulee näkymään kuva-tuuppausta hetimmiten.

Muistakaahan hästäkkäillä, pyrimme poimimaan kuvavirtaan ainakin #karjunvartijan, #Eräjätkän(_kennel), #Ora, #Valkko, #Väärti -tagit. Tiedä jos tässä innostuisimme ajan saatossa lisätä myös muita tekemiseemme oleellisia häshjejä, kuten #osaaminen, #perkele jne. 😀

Sivuston päivitystä ja systemaattisen tarkkaa valioitumispohdintaa

Kansalaiset.

Iloksenne ilmoitettakoon että sivustoa on hitusen täydennetty. Ensimmäiseksi ovat ilmestyneet mystiset ”Väärti”-otsakkeet ja alasivustot. Tyhjää täynnä, ja varmasti vielä tovi menee ennenkuin tästä JÄNNITTÄVÄSTÄ jutusta voimme enempää paljastaa 😉

Seuraavaksi ”Havaintoja&Selvittelyä” osastolle on ilmestynyt ”Valioituminen” alasivut (MVA ja KVA). Niin allekirjoittanutta on häirinnyt nämä eri keinot saavuttaa vaikka sun mitä titteliä tuohon koiran nimen eteen, että ihan piti alkaa itselleen rautakankimallia pystyttämään.

Ja jumaleisson, vasta sain jotenkuten tolokun LAIKOJEN osalta tuohon FI MVA-tittelin ansaintalogiikkaan. Empä vielä uskaltanut edes hakea tietoa siitä mitenkä näiden muiden naapurimaiden titteleitä oikein olisi mahdollista lunastaa :[. (Ja ettei toki nämäkään liian helppoja olisi, mutta sitä mukaan mitä käyttäkokeiden osalta tulee muutoksia niin ne heijastuu näyttelyhommiin ja vice verca). Eli koskaan ei voi olla aivan 100% varma että menikö veikkaus oikein.

Eli takki auki vaan reippaasti karkeloihin mukaan, eihän sitä tiedä jos sitä joskus iloisesti yllättyisi 😀 (tod näk ei…).

Seuraavana asialistalla vastaavan FI KVA-tittelin tietopläjäyksen koostaminen…