Sivusto päivitetty 15.08.2021

Tänne tullaan keräämään tietoutta itäsiperianlaikoista ja näiden edesottamuksista liittyen hirvenhaukkukokeisiin. Jalo tavoite on aikanaan olla niin pätevä tuon R-ohjelmoinnin kanssa, että saisimme vuosittain aina ”ranking”:n näkymään menestyneimmistä koirista tiettyjen attribuuttien mukaisesti (uros/narttu/nuori/vanha/maakunta/kunta jne..). Tätä materiaalia täydennetään sitä mukaan kun taidot karttuu ja kiinnostavia kysymyksenasetteluja eteen napsahtaa.

Koska tieto on aina kivempaa kuin arvailu!

HUOM! Ellei toisin mainita, niin lähteinä tiedoille on käytetty www.koiratietokanta.fi -sivustoa!

Ennenkuin hirvikoekausi 2021 pääsee kunnolla alkamaan, niin tehdäämpä pieni historiakatsaus.

Kaikenkaikkiaan koekäyntejä itäsiperianlaikoille vuosina 2012-2020 on kertynyt 2652 kpl. Yhteensä 281 eri ylituomaria on päässyt itäsiperianlaikan toimintaa metsässä arvioimaan. Jotta päästään vetämään jonkinlaisia yhteenvetoja, tulee dataa hieman filtteröidä ja ryhmitellä erinäisille tekijöille.

Ensimmäiseksi voidaan hieman katsoa etäältä tätä itäsiperianlaikojen koekäynti-aktiivisuutta pitkin valtakuntaa. Alla pyörivältä GIF:ltä nähdään, että itäsiperianlaikoja käy yleisesti ottaen vähänlaisesti kokeissa paikkakunnittain jaoteltuna, yksi siellä, toinen täällä. Sitten kun pari rodulle suunnattua arvokisaa toteutetaan yhdellä paikkakunnalla, niin tilastollisia ”piikkejä” alkaa näkymään (huom! kuntarajat ovat lainaa Maanmittauslaitokselta ”Suomen kuntajaottelua v. 2021, linkki MML:n avoimeen materiaalipankkiin).

Vaikka aina puheissa hieman moititaan, että siellä Lapissa väki käytä koiria kokeissa, niin nyt pitää kyllä jo muuttaa mielipidettä. Hattu kouraan ja kiitos Rovaniemi, siellä on viimeisen 9 vuoden aikana pistetty ranttaliksi (GIF-video isompana oheisen linkin takaa). Posio pitää vuoden 2014 koekäyntien (yhteensä 43kpl) määrällä johtopaikkaa varmaan vielä jonkun tovin.

Maakunnittain tulostasojen jakaantumista vuosina 2012-2020 yritetään kuvata alla olevalla ”Raincloud” -kuvaajalla, jossa nähdään missä tulosluokissa on mahdollisesti tihentymiä. Ehkä tässä kuvaajassa mielenkiintoisinta antia ovat nuo eri ”leikkurit” tulostasojen molemmissa päissä, mikä suomeksi tahtoo sanoa, että joissain paikoissa ei olekaan vielä tyhjää maastoa ollut itälaikalla (sinnehän pittää itsekin alkaa sitten suuntaamaan kokeisiin!) (Linkistä kuva isompana).

Ja jonkinasteisena yrityksenä havainnollistaa itäsiperianlaikojen hirvikoetulosten jakaumaa paikkakunnittain; alla kartalle heitettynä vuosittaista dataa. Tässä piti käyttää hieman taiteilijan oikeuksia, eli vuosittaisessa jaottelussa tuloksia piti olla vähintään 3/paikkakunta että tulokset huomoitiin. Linkistä GIF-tiedosto isompana.

Jämsä pääsi jo aikaisemmassa vertailussa allekirjoittaneen suosikkipaikaksi, siellä on ns. tasaisen tappavan varmaa tulostasoa ollut jo pidemmän aikaa. Katsotaan kuinka käy, kun kaikki lähtee nyt pää punaisena koettamaan tuuriaan tuonne hirvenhaukkukokeiden onnelaan :D.

Ohessapa hieman vähemmän hyppivänä ja pomppivana yhdeksän koevuoden edestä itäsiperianlaikojen hirvenhaukkukokeen dataa. Siitä voi jokainen alkaa miettimään asuinseutunsa tilannetta itäsiperianlaikojen haukkukokeissa käymisen ja menestymisen suhteen. Ja näköjään on myös paikkoja, missä itälaikalla ei ole startattu vuosina 2012-2020 (tai sitten koepaikkakunnaksi on merkitty muuta kuin Suomen v. 2021 kuntajaon mukaista paikkaa?). Linkistä kuva isompana.

Onko itäsiperianlaikojen hirvenhaukkukokeiden ”taso” muuttunut vuosien saatossa? Koska tarkasteluun käytettävä materiaali on vain vuosilta 2012-2020, on hankalaa mennä sanomaan että onko jotain radikaalia tapahtunut. Ehkä enemmänkin on nähtävissä vaihtelua yleisesti kokeissa käymisen määrässä kuin niinkään tulostasojen jakaantumisessa. Alla olevasta Raincloud-kuvaajasta sama kuvalla havainnollistettuna. Ja linkistä kuva isompana

Mutta jo nyt kaikkia itälaikojen jalostuksesta kiinnostuneita (ja tähän asti lukemisessa päässeitä) data-innostujia varmaan jo polttelee esim. vastaus kysymykseen: ”Kukahan olisi nähnyt ja kokenut paljon itäsiperianlaikojen tekemisistä metsässä ilman kovin vahvoja ruusunpunaisia laseja?” No allekirjoittanut ainakin katselisi siinä vaiheessa hirvikoerintamalla ylituomareiden suuntaan. Kellä olisi näkemystä ja kokemusta tarjota meille tavallisille kuolevaisille?

Koska yhdeksän vuotta(kin) on pitkä aika, niin on syytä tehdä hieman perkaamista, että ketkä kaikki ovat olleet viime aikoina aktiivisempia ylituomareita? Alla olevasta kuvaajasta kannattaa siis katsella niitä ”sinisimpiä” palkkeja jos oikein viime päivistä perillä olevan ylituomarin haluaisin löytää (linkkiä klikkaamalla saat kuvan isommaksi, muutenhan tuo on aivan kärpäsen ”sitä-ihtiään”)

Samassa ajassa yli 6 tuomarointia itäsiperianlaikalle allekirjoittanutta ylituomaria on yhteensä 125 kpl; yli 10 tuomarointia: 85 kpl ja niin edelleen. Yli 30 tuomarointia yhdeksän vuoden aikana tehneitä ylituomareita on enää 14 kpl. Tästä otannasta saa vielä jonkinlaisen otteen, eli katselmoidaan vain niitä ylituomareita, joilla on 6 tai enemmän arvostelua yhdeksän vuoden aikana (ja kyllä, tuloksissa tulee huomioida että koetoiminta on kehittynyt merkittävästi viimeisen yhdeksän vuoden aikana, ja nostettakoon viime vuonna käyttöön otettu muutos, jolloin jokainen ilmoittautuminen tuli kirjattua koiratietokantaan, eli ns. merkkaamattomia tyhjiä päiviä ei pitäisi enää (?) koiratietokannassa vuoden 2020 tulosten osalta näkyä…).

Alla olevassa kuvaajassa on eroteltu pitkien kokeiden ja ns. päiväkokeiden (arpakokeet) tuomaroinnit. Kuvaajassa on myös datan ymmärtämistä helpottaakseen arvostelujen lukumäärät eroteltu. Tässä tulee siis huomioida, että mitä vähemmän arvosteluja, sitä enemmän kuvaaja voi antaa väärää mielikuvaa arvostelusta. Selkeää on, että mitä enemmän arvosteluja ylituomari on suorittanut, sitä ”laajempi” laatikon tulisi olla. Värillisen laatikon keskellä oleva viiva kuvaa kaikkien tulosten mediaania. Laatikon alaraja on 25% alakvartiili, ja vastaava yläpuolinen laatikon yläreuna 75% yläkvartiili. Laatikon alla kulkeva musta viiva kattaa kaikki tuloket 10-90%, ja tästä ”poikkeavat” yksittäiset tulokset näkyvät mustina pisteinä. Tässäkin tapauksessa linkkiä klikkaamalla pääset zoomailemaan sitä huonoihin silmiin paremmin sopivaksi.

Kun datanikkarointitaidot kehittyy, niin yläpuolisen ”box plot” -kuvaajan ohella on olemassa ns. ”raincloud”-tyylisiä kuvaajia, joista tulostihentymien havainnointi on vieläkin helpompaa. Koska yli 6 tuomarointeja vuosien 2012-2020 aikana tehneitä tuomareita on melkoinen määrä, alla oleva kuvaaja on pienenä yhtä hyödyllinen kuin simpukka vessassa (jonnet ei muista). Mutta oheisen linkin takaa kuvaajaa pitäisi päästä jo tihrustamaan luettavassa koossa.

Summa summarum tässä vaiheessa; valtakunnassa on hyvä määrä ylituomareita, jotka ovat päässeet näkemään itäsiperianlaikoja toiminnassa. Näistä osa on erityisesti viime vuosina lähteneet mukaan hirvikoetoimintaan, joten jos tuoreinta tietoa kaipaa, niin katse ensimmäiseen koearvostelujen määrä -kuvaajaan. Jos taas haluaa tietää jotain erityisen hyvistä itälaikoista, niin katsetta (ja suurennuslasia) Raincloud-kuvaajaan, sieltä kun hakee mediaaniarvostelujen suhteen niin saattaa löytää ylituomareita, joilla on ollut ilo ja onni nähdä itälaikoja parhaimmillaan. Toisaalta, kyllä tällein tutkijan sieluun parhaimmalta tuntuisi kysyä aatoksia sellaisilta tuomareita, jotka ovat nähneet myös niitä huonompiakin päiviä…

Mitkä kennelnimet toistuvat useimmiten hirvenhaukkukokeissa käyneillä koirilla? Osa kasvattajista on selkeästi saanut useamman pennunottajan lähtemään koiraa testaamaan, tämä on kyllä hienoa työtä, hattu kouraan ja kumarrus. On se aika komiaa kun vuosittain yli 10 kertaa kasvatit starttaa kokeessa, siinä riittää jo jännittävää useammalle viikonlopulle 🙂

Oheista linkkiä klikkaamalla yläpuolen kuva isompana.

Pitihän se kasata edellisen lisäksi hieman tarkempaa tarkasteluun kuinka eri kennelien kasvatit kokeissa menestyy (jako koko kauden kokeisiin ja arpakokeisiin). Osa kenneleistä on varsin nuoria, ja starttimäärät sitä myöten ovat tietenkin pienempiä – valhe, emävalhe ja tilasto(n lukija, joka ei huomaa tarkastella statistiikkaa kuvan taustalla). Mutta kuten tämä ja moni muu kuvaaja edellä jo sen kertoo; arpakokeet ovat aina raadollisempia.

Savolainen kun sivuston pitäjä kuitenkin on, niin jätetään tässä(kin) asiassa vastuu lukijalle. Oheisesta linkistä saat kuvan isommaksi.

Sitten se kokonaisuus, mitä on pyydetty perkaamaan hieman enemmän, eli minkälainen on itäsiperianlaikan haku ja löytö sekä tästä seuraavat matkalliset ominaisuudet? Valitettavasti vielä ei yksittäisten hakulenkkien kokoaminen koe-kohtaisesti ole ihan piece of cake, mutta sitä odotellessa katselmoidaan kokonaisuutta urokset versus nartut -asenteella (oheisen linkin takaa alla oleva kuva isompana).

Ensimmäiseksi vertailuun pääsee matkalliset parametrit. Muistutuksena sanottakoon, että hyvin isossa osassa hirvenhaukkukokeita on hirven löytyminen; tahtoo sanoa, että hakevalla koiralla todennäköisyydet viivan vetämiselle paranevat huomattavasti. Ja tästä johtuen myös iso osa hirvenhaukkukokeen pisteistä annetaan hyvälle haulle (sekä onnistuneella löytötapahtumalle).

Löytöjen suhteen näyttää sille, että jopa aivan tilastollisena ihmeenä voidaan pitää tuota tulosten röykkiöittäin kasaantumista juuri tuohon 800m maagiselle viivalle (täydet pisteet löytötehokkuudesta).. Sanotaanko näin, että jos näitä hirvikoesääntöjä joskus ollaan rukkaamassa, niin näkisin että tuossa löytöetäisyyden osuudessa voisi olla vara hieman korottaa matkoja täysien pisteiden saamiseksi (jos noin niinkuin eroja halutaan saada koirista selville).

Löydön jälkeisissä tapahtumissa sattuu aikalailla vastaava (mahdollisesti pisteytyksen tuomana ominaisuutena), että tuossa 5km jälkeen alkaa koirien työskentely seisahtamaan seinään. Näyttää sille, että suurin osa tuon 5km matkan saavuttaa (helpostikin?), joten ehkä tätäkin voisi hieman kasvattaa (jos ja kun eroja koirien välille halutaan saada).

Mielenkiintoista näissä molemmissa tapahtumissa ennen ja jälkeen löydön on, että kokonaisuudessaan kaikki on vielä mahdollista ”huononkin” löydön jälkeen; oikein hyviä pisteitä on saatu niin nartuissa kuin uroksissa alle 800m löydölläkin. Ja toisaalta pisteet näyttävät tippuvan mitä enemmän koira matkaa taittaa (eli käytännössä hirvi liikkuu koko kokeen ajan ja tästä rankaistaan koiraa, olettamana tietenkin että se on koira joka päälle painaa liian aggressiivisesti ja se ei ole hyvä pysäyttävän koiran ominaisuus). Joskus toisaalta voi käydä niin, että nämäkään eivät ole pelkästään koirasta johtuvia syitä, mutta nykyinen koemuodon pisteytys on aika armoton näissä tilanteissa.

Seuraavaksi toki olisi mielenkiintoista nähdä, että onko koirien hirvityöskentelyissä sukupuolella väliä? (Oheisesta linkistä alla oleva kuvaaja suurempana).

Kuten jo matkallisista parametreistä voisi arvata, niin ei näissä haukkutyöskentelyissäkään toinen sukupuoli ole toista parempi. Narttuja käytetään selkeästi vähemmän kokeissa, mikä toki voi olla aivan biologisen kierronkin ansiota, mutta tulostasojen osalta ei kannata jäärä huonommuutta potemaan, niin ne nakutkin pärjää siinä missä uroksetkin.

Näissä koonneissa on hyvä huomata muutama pointti: Se että alle 60min löytöhaukullakin voi vielä ihan näppäriä HIRV1-tuloksia saada, jopa liki 90p tietämille, kun kaikki muu menee kuin siellä kuuluisalla saarella. Toinen hyvä seurattava asia on se, että kuinka tärkeää on että tulokset kirjattaisiin oikein… Siitä pientä pähkinää itse kullekin, että kuinka haukkuajan ollessa 0min voi saada HIRV1:n ;).

Ihan isommassa mittakaavassa kiinnittäisin huomiota myös tuohon pelkän löytöhaukun pituuteen, joka voi olla jopa yli 150min ja tulokset ovat 90p pinnassa. Siellä on ollut kyllä erinomaisia päiviä haukkujilla, kun tarvittavat karkkomatkat ja uusintahaukut on tulleet tämän jälkeen kuin punaisesta kirjasta konsanaan… On sitä toisaalta myös alle 90min kokonaishaukkuajallakin vielä HIRV1:n saatu urosten puolella.

Ja sitten se eräs tilastollinen ihme mihin suosittelisin aivan kaikkia kiinnittämään katseensa: tuo noin 65-69p ”Bermudan suorakulmio”, josta näyttää hävinneen likipitäen kaikki tulokset. Kyllähän me tuomareina tehdään väärin jalostukselle jos me aina saadaan se tulos jotenkin heilautettua 70p puolelle.

Tilastojen teko on varsin ihmeellistä, ja tällekin sivustolle olen välillä hahmotellut vaikka ja mitä erilaista vertailua. On kuitenkin hyvä jättää jotain vielä hihan varteen, ja toiveesta erilaisia vertailuja tullaan varmasti sivulle lisäämään ajan mittaan. Olkaa siten aktiivisia, ja heittäkää vaikka somen (instagram @karhunvartijan tai facebook ”Bear Caliber”) puolella ehdotuksia mitä tietoa itäsiperianlaikojen omistajat ovat vailla. Muiden rotujen osalta tuskin vastaavaa koontia tulee, koska silloin mennään jo varsin syvään päätyyn vapaa-ajan tuntien riittävyydessä 🙂

Vuoden 2021 hirvenhaukkukokeet ovat 5vrk päästä alkamassa tätä kirjoitusta tehdessä, toivon että yllä tehty kooste kannustaa kaikkia itäsiperianlaikojen omistajia lähtemään kokeissä käymään. Ei niinkään verenmaku suussa ja hirmuinen tulostavoite mielessä, vaan sillä ajatuksella että niitä huonojakin päiviä sattuu aivan itse kullekin koiralle ja se ”normaali” koetulos on helposti saavutettavissa suurimmalla osalla itälaikoja joita olen omilla reissuillani metsällä nähnyt. Aina ei pidä asettaa omaa rimaa siihen mitä mm. sosiaalisessa mediassa ja Esson baarin penkeillä koirien tekemisistä kerrotaan :). / Anu 15.08.2021