TAUSTAA:

Alkukesästä 2019 Karhunvartijan/Bear Caliber:n puolesta Anu oli aktiivisesti järjestämässä Henna Lintulahden kanssa Pelloon tapahtumaa, missä yhtenä kantavana ajatuksena oli saada ihmisiä aktivoitumaan geenitestauksesta uutena jalostuksellisena työkaluna. Tapahtuma lyhykäisyydessään onnistui erittäin hyvin, ja uusia JULKISIA geenitestituloksia saatiin itäsiperianlaikoista 30 kpl. Toisaalta, odottamatonta rotua harrastavalle, ei-jalostusneuvojan statuksella olevalle, oli se että näistä koirista kaikkiaan neljästä löytyi glaukooma (silmänpainetauti) -kantajageenit. Tulos toi päivänvaloon ns. isiemme erheet, joita tämän päivän koiranomistajat joutuvat selvittelemään ja ratkomaan.

On totta, että itäsiperianlaikat, kuten moni muukin ”alkukantainen” koirarotu on lähtökohtaisesti ajateltu erittäin terveenä rotuna ja siten huolivapaana ratkaisuna. Tosiasiallisesti monessa muussa metsästyskoirarodussa on jo vuosia sitten herätty keskustelemaan koirien geenitestauksesta vakavien perinnöllisten sairauksien leviämisen estämiseksi. Näistä mainittakoon suomenajokoirien pentuiän ataksia, harmaa norjanhirvikoiran glaukooma ja verkkokalvosairaus kuin myös karjalankarhukoirien luustosairaudet (mitä myös harmailta norjanhirvikoirilta on löydetty). Lisätietoa rotukohtaisista löydetyistä sairauksista mm. rotujärjestöjen jalostusneuvojilta.

Miksi asiaan tulisi sitten perehtyä? Lähestytään asiaa ensin sitä kautta mikä tuntuu vievän rodun jalostusta nopeiten eteenpäin, eli raha. Uuden terveystutkimustyökalun käytön alettua on huomattu että erilaisten tautien kantajien määrä onkin isompi kuin ”haluttu”. Ja mm. itäsiperianlaikoilla todetun glaukooman periytyvyys on sitten mallia parempaa lottoa, eli käytettäessä tietämättömyyttään tahi tietoisesti toisena jalostuskumppanina glaukooman kantaja-koiraa, on pentueella 50:50 mahdollisuudet jatkaa geenin kantajina. Lyhyelläkin matematiikalla laskettuna riskit siihen että joku kaunis kerta kahta taudin kantajaa käytetään yhteen kasvaa kiihtyvällä käyrällä. Rahan vaikutus tulee eteen erityisesti silloin kun uusi koiranomistaja testauttaa noin 800-1200€:lla ostamansa pennun ja havaitsee että koira on taudinkantaja ja siten sen käyttömahdollisuudet jalostuksessa romahtavat. Kuka silloin maksaa ja mitä? Olisiko tilanne voitu ennaltaehkäistä jo aikaisemmin ja kenen velvollisuus se on? Voidaanko enää tänä päivänä antaa jalostussuosituksia yhdistelmille, missä molemmat koirat eivät ole geenitestattu?

Ja aasinsillalla päästäänkin siihen tärkeämpään syyhyn, eli koirien terveyteen. Glaukooman POAG-versio (linkki MyDogDNA -dokumenttiin, lisätietoa taudista, ladattu 09.09.2019) hyvänä esimerkkinä aiheuttaa koirille 2-5 vuoden iässä kovaa kipua, mikä voi tietämättömän silmään esiintyä vihaisuutena. Kuinka monta koiraa onkaan lopetettu kyseisellä syyllä tietämättä oireilun taustalla olevaa oikeaa syytä? Lisäksi koira lopulta sokeutuu hoitamattoman silmänpainetaudin johdosta.

Edellä kuvailtu tilanne tilastotieteineen ja sairaine koirineen tulee eteen vain silloin kun koirien perimästä ei oteta selvää. Aikaisemmin tämä ei ollut mahdollista, jolloin tuli turvautua siihen tietoon että koira on terve (yleensä koirat ovat varsin terveitä jalostusiässä 3-7v). Resessiivisesti periytyvien tautien, kuten glaukooman osalta, geenin kantajakoirat ovat terveitä syntymästä hautaan. Tänä päivänä testaus on kuitenkin mahdollista, ja varsin aikaisessa vaiheessa.

KUINKA VOIN TESTATA KOIRANI PERIMÄN?

Esimerkiksi Embark (embarkvet.com) tarjoaa varsin laajassa geenitestipaketissaan mm. POAG ADATMS10-version testauksen sekä yli 200 muun koiraterveyteen vaikuttavan muunnoksen (mm. ALT-muunnos tuntuu olevan varsin yleinen itäsiperianlaikoilla, tämä on käynyt ilmi Embark-testitulosten pohjalta…). Moni muu eri palveluntarjoaja testaa kohdennetusti vain ADAMTS10-muunnosta, hintaeroa löytyy siinä vaiheessa jos/kun haluaa tarkistaa vain tämän yhden muutoksen. Suositeltavaa on, että testin suorittaa ns. valtuutettu näytteenottaja, esim. eläinlääkäri, toisaalta jos käyttää Embark-testiä, niin testin voi ottaa itse (ja jos tekee mieli huijata, niin siitä jää kiinni sitten heti seuraavan jälkeläisen tulosten valmistuessa, eli tuskin kannattaa sitä mainehaittaa ottaa kannettavakseen). 

MITEN TESTITULOKSIIN TULISI REAGOIDA?

Seuraava teksti on täysin allekirjoittaneen omaa näkemystä tämänhetkiseen tilanteeseen (ja tätä on pohdittu aikaisemmin omassa blogitekstissään, linkki). Seuraava kuva koittaa kertoa 10 000 sanaa tiivistettynä…

Eli, jos tuloksissa todetaan että testattu koira on terve, alles good, eli kaikki hyvin! Jos testituloksista käy ilmi että koira on kantaja resessiivisesti peittyvälle taudille, niin huoli pois, koira pysyy terveenä taudin suhteen aina hautaan asti. Kuitenkin taudinkantajien suhteen tulee jalostusmielessä kiinnittaa huomioita seuraaviin askelmerkkeihin; jos koira on oikeasti hyvä, ulkomuodollisesti sekä käytössä, ja haluaisit sukua jatkettavan eteenpäin, niin tee paritusvalinta siten että käytät vain ko. taudin suhteen tervettä partneria. Tällöinkin tiedossa on koko pentueen testautus siten että todennäköisyyksien perusteella puolet pennuista tulee tautia kantamaan (ja tällöin koiralla on jo lähtökohtaisesti enemmän haastetta jatkossa jalostuskäytön kanssa –> vähintään hinnanalennus koirasta, mahdollisesti muut sopimusasiat esim EJ-rekisteriin laitosta tms). Olisi suotavaa että kyseisen kaltaisesta pentueesta lähdettäisiin viemään eteenpäin terveiksi testattuja yksilöitä ja siten pidettäisiin kyseinen sukulinja vaihtoehtona jatkossakin rodun monimuotoisuuden ylläpidossa.

No entäpä jos koira todetaan alttiiksi taudille (eli käytännössä tulee tautiin sairastumaan). Ei hyvä, tilanne on erittäin valitettava ja tulee toivottavasti johtamaan mahdollisuuksien mukaan koiran vanhempien testaukseen sekä mahdollisten sisaruskoirien omistajien tiedottamiseen olemassa olevasta tautiriskistä. Lisäksi taudinmukainen hoito tulee eteen jossain vaiheessa, ennakoinnilla koira voi elää varsinkin hyvän elämän hoitotasapainon löytyessä, mutta todennäköisesti koira joudutaan lopettamaan hyvin nuorella iällä.

Avoimuus ja tietojen julkisuus ovat käytännössä ainoa oikea tapa pitää rodun jalostus vahvalla pohjalla. Vahinkoja sattuu ja kaikkia työkaluja ei ole ollut aikaisemmin käytössä, mutta tänä päivänä testaamattomien koirien parittaminen on eräänlaista venäläistä rulettia. Tätä kirjoittaessa kevät on jo pitkällä ja usealla meistä mielessä syksyllä alkava itäsiperianlaikojen kiimakausi. Nyt olisi se hetki, kun testauksen ajankohta olisi parhaimmillaan, erityisesti niillä koirilla, joita on aikomus käyttää jalostukseen. Toisaalta yhtä tärkeää on, että pentua harkitseva osaa vaatia koirilta dokumenttia geenitestauksesta. Kuluneen vuoden aikana olemme jälleen saaneet todeta monta pirullisen ikävää tilannetta missä koirayksilöihin on investoitu merkittäviä summia näyttely- ja koekäyntien muodossa ja yhdessä hetkessä koiran arvo jalostumielessä on tipahtanut nolliin. Vielä sitä jotenkuten B:n tai C:n lonkillakin jalostusta voi jatkaa eikä koiran arvo tee samankaltaista mahalaskua kuin kantajan tulos geenitestissä. Tätä tilannetta ei toivoisi kellekkään enää vuonna 2025.

Lisätietoa itäsiperianlaikojen glaukooma-tilanteesta on löydettävissä ns. Himmeli-sivustolta (https://karhunvartijan.com/itasiperianlaikat-ja-glaukooma/), jonne on sukutauluun laiteltu testattujen koirien tuloksia sekä lisätty koiria, joille on kirjattu virallisiin jalostusrekistereihin glaukoomaan/silmäoireisiin viittaavia tuloksia.

Huom: kannattaa lukaista koirien glaukoomasta ja erityisesti oireista ja hoitomuodoista lisää täältä: https://silmaelainlaakari.blogspot.com/2019/06/glaukooma-eli-silmanpainetauti.html