Koesyksy 2018: Voidaan tiivistää aikalailla yhteen kappaleeseen kolme yritystä. Oran kanssa koekausi startattiin jo heti elokuun ekana viikonloppuna, peruskunnon ollessa kohtuullinen jaksaminen ei ollut huolena. Enemmänkin arvuuttelin varaan jäi hirvityöskentelyn onnistuminen, joten ensimmäinen koe oli mallia ”takki auki”. Ora teki töitä kohtuuhyvin, ainoastaan Norjan rajalle sijoittunut koemaasto tuotti ongelmia mm. tutkien toimivuuden kannalta. (Tuomareiden ja ohjaajan) kovasta yrityksestä huolimatta hirviä ei löytynä. Seuraavat kaksi koetta käytiin kokeilemassa Kajaanissa, jolloin alkoi olemaan merkkejä kehnosta hausta. KV-kokeessa koe päätettiin lopettaa jo hyvissä ajoin, eihän Ora oikeasti näkyvistä poistunut. Ja syykin alkoi selvitä, eli eihän koira haista mitään. Syyn selvittely taas että miksi koira ei haista mitään olikin sitten pitemmässä juoksussa. Ensin karsittiin syyskuun lopussa pois mahdollinen nenäpunkki-epäilys, minkä jälkeen piti todeta lokakuun lopussa että koiralla on antibioottihoitoa vaativa nielutulehdus. Koiralla meni alkusyksyn hommat ihan puihin ohjaajan ammattitaidottomuuden vuoksi. Ei paljoa lämmitä ”oppia ikä kaikki” -fraasi tässä vaiheessa :/.

KV-Päiväkoe 22.09.2018

Pitkäkoe 20.09.2018

KV-päiväkoe 25.08.2018 

Päiväkoe 24.11.2017 (Laikanarttujen Kalinka-haukut)

Lyhyestä virsi kaunis, (ja auttamatta 6kk tapahtuman jälkeen muistaa tämänkin tänne päivittää.. krhm.. lyhyt ajantasainen kuvaus tapahtumasta tässä). Päästiin osallistumaan laikanarttujen mestaruuskisaan, oltiin siinä puolenvälin tienoilla valintajärjestyksessä. Se mikä teki tapahtumasta erityisen makian, oli se että 14:stä laikanartusta 3 oli sisaruksia, ja alle 2-vuotiaita. Se on jo jonkinmoinen meriitti sekin, varsinkin kasvattajalle. Ihan kohtuuvella toimivia nakkuja nämä :).

Kokeen osalta meni sitten niin huonosti kun nyt huonosti voi mennä. Onneksi ei sentäs mitään merkittävää epäonnea, mutta Oraa ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut. Ensi kerralla voisi sitten lyhyemmän ajomatkan päässä viettää koira sapattia :D. Tästä kuitenkin viikon päästä käytiin naisten reissulla metikössä, kun epäilin että koira aloittanut talviloman etuajassa, niin värkkäsi mennä polvenkorkusessa hangessa riittävän hyvän suorituksen vanhojen jälkien perässä.

Päiväkoe 03.11.2017

Oran neljäs koe, toinen ns. arpakoe. Ikää ei edelliskerran pitkään kokeeseen nähden kerennyt tulemaan paljoakaan lisää (2vrk). Hitusen pääsi ohjaajaa jännitys taas vaivaamaan, sen verran vähillä unilla tiedettiin taas lähtevän koitokseen. Vielä kun pakki tuntui olevan herkällään niin johan sitä tuntui että oksennus tulee vielä ennenkuin metsään asti pääsee.

Ylituomarin puhuttelu alkoi 06, mitä ennen koiran paperit luovutettiin järjestäjille ja nautittiin vielä kupposellinen pakkia rauhoittavaa kahvia… Puhuttelun jälkeen koemaastojen arvonta, missä kävi siten hyvin että munkillaan päästiin Oran kanssa samoihin maastoihin missä oli kaksi vuorokautta aikaisemmin pyöritty. Katsottiin tuomareiden kanssa tiestö läpi josko olisi edellisillan lumisateen jälkeen hirvet liikkuneet ja olisi uusia jälkiä jossain. Näin hyvää tuuriahan meillä ei toki ollut että tuoreita jälkiä olisi näkynyt, joten tuulensuunnan tarkistus ja porukan asemointi sen mukaisesti about keskelle koemaastoa.

Koira irti 07:56 ja haun aikaisen yhteistyön testaus ensimmäiseltä hakulenkiltä. Sittempä koira lähtikin jo omalle reissulleen. 14 minuuttia irtilaskusta alkoi haukku raikamaan 1km etäisyyden päästä, ja ai että olihan se vaan makia tunne. Taas etäisyydet paranee ja hakeminen kehittyy, jumalauta mahtavaa (anteeksi kiroaminen, mutta kun muistaa mitä se on tässä ihan alkukaudesta ollut, niin kehitys on ollut älytöntä). Löytöhaukku jää samointein paikoilleen kuin tatti. Siinä käymme tekemässä kuuluvuuden testauslenkit 2,1km päästä kahdessa eri suunnassa, ja btw mikä ero kun tuore lumi puissa ja pieni lumisade päällänsä + taustan rekkaliikenne, piti jonkinverran kuulostella jo tuossa etäisyydessä (vrt. kaksi päivää aikaisempi kuulaan kelin 3.4km kuuluvuus…).

Haukkukuuluvuuden testausreissun jälkeen palasimme aloituspaikan läheisyyteen ja laitoimme tulisteluksi. 74 minuuttia haukku pysyy erinomaisesti paikallaan kun jotain aivan ihmeellistä tapahtuu – koira sinkoaa 24km/h vauhtia kohden pikitietä ja kaartaa asutuksen läheisyyteen. Kyllä siinä muuten naisen sukupuolielin tuli mainittua jonkinverta moneen otteeseen, ”MITÄ HELEVETTIÄ JUSTIISA TAPAHTU??!” Koira tekee vielä lenkin takaisin lähtöpaikkaan ja sinkoo uudestan, nyt kohden pikitietä. Ja silloin lähtee muuten wolkkari aikamoista kyytiä etenemään (ja seuraava naamakirjassa vastaantullut meemi muistui mieleen) –> 

Jokseenkin kylmä hiki valui ennenkuin pääsimme noin 2km päähän koiran tykö isolla tiellä (keli juuri lämmennyt noin nollakeliin, joten oli muuten jokseenkin pidossa heikkoutta…). Onneksi koira vielä omilla jaloilla meni ja saatiin napattua kiinni ennenkuin rekkoja tuli enempää vastaan.

Eikun koira takaisin työmaalle. Siitä Ora löytää uudestaan elukat, ja ryhmätuomarin kanssa katsotaan mitä haukussa on ja mikä mahdollisesti aiheutti tuon erikoisen hyppäyksen. Maaston perusteella alueella oli vähintään 3 hirveä, ellei useampikin, ja yksi makuulähtö oli sen verta raju että Ora on todennäköisesti haukkunut toista porukkaa ja vieressä on maannut vielä yksi eläin, joka on jossain vaiheessa aatelluna siirtyä rajummin pois tilanteesta. Ora katsonut pomppueläimen kiinnostavammaksi minkä vuoksi lähtenyt perään. Onneksi kuitenkin alkuperäinen porukka löytyi nopeasti ja työskentely pääsi jatkumaan. Kaikenkaikkiaan siis jonkinverran tuli takkiin autossa olosta työskentelyaikaan, mutta en mieti kyllä kahta kertaa että käynkö pikitieltä koiran pelastamassa. Sen verran kuulunut nyt kuluneeltakin syksyltä onnettomia tapauksia missä koiransa on saanut raaputella asvaltin pinnasta veke.

Loppupäivä menikin sitten samojen elukoiden perässä. Vaan tuomarit pelotteli viimeisen tunnin alkaessa että nyt on kuule sen verran tiukassa tämä ykkönen (kun ei päästy löytähaukulle mm. AT:ta ottamaan) että seuraavat asiat tulisi suorittaa: Haukulle hiipiminen, AT, koiran kutsuminen luokse, karkko ja siihen päälle vähintään 10min uusintahaukku. Aikaa tosiaan tunti ja matkaa haukkupaikkaan siinä vaiheessa noin 800m. Paskakuntoinen ohjaaja sai ihan tosissaan etsiä vimoset energiavarastot kun mentiin kiitolaukkaa kohden haukkua. Samalla kun yrität lähestyä ääneti haukkua vinkumatta kuin pieni sika ja pakki tuntuu menevän sekaisin kahta kauheammin tiukasta tilanteesta niin sanon että ei ole mikään maailman ihanin hetki – ja kun voit ryssiä ihan kaiken jos nyt ei suunnitelma onnistui kuin ihmeen kaupalla.

Noh, jumankekka, päästiin 100m:n haukusta! Perhana miten hyvä homma!

Sitten seuraava, en ole muuten vielä koskaan hirveltä pillittänyt koiraa, jumankekka että sitä siinä vaiheessa rukoili pakanajumalista lähtien mielessään että tee koira nyt niinkuin on opetettu. Kaksi kutsuvihellystä ja koira tulee heti käymään. Voi Jeesus onko tosi!? Ja sitten takaisin, hieman toki arpoen että saakos hän nyt mennä takaisin. Ja nyt pitäisi antaa sellainen ihan pikkupikku karkko että saataisiin vielä uusintahaukku aikaiseksi. Aikaa noin 20min. Siinä yritän sitäkin ensimmäistä kertaa ikinä, ja ei mitään vaikutusta. Elukat seisoo paikallaan näreiden takana. Nyt sitten piti miettiä että mitä tekee. Ei siinä auttanut ottaa kuin riski ja lähestyä haukkua reippaammin. Pääsin rapian 50m päähän kun näreiden välistä lehmä katsoo minua silmiin. Siinä toisiamme tuijotamme tovin ja ei auta, minun on hypättävä ojan yli ja annettava nyt oikeasti vauhtia elukoille. Samalla kun elukka kääntyy lähtöön näen että vieressä on seissyt vasa. Seisahus ja tutka kätteen: Sinne mäni ja koira perässä. Rapian kilsan päästä koira aloittaa haukun uudestaan, ja ohjaaja pääsee huokaisemaan aika kuuluvasti. Vitja että jännitti että kuinka tässä käy :D. Saattoi se Naantalinkin aurinko kalveta meikäläisen kanssa siinä tilanteessa. Ora palaa tovin päästä omia jälkiään takaisin ja päätän että kyllä siinä päivän työt on tehty kun eräaikaa oli jäljellä enää 9min. Suunnitelma meni siinä mönkään että ihan 10min uusintahaukkua ei sitten saatu.

Tuomarit siinä alkoivat sitten pisteitä laskemaan ja pakki se vain oireili kahta kauhemmin kun RT takapenkillä alkoi hieman kiroamaan. Odottelin jo että vitja sieltä se 68-69 pistettä olisi tulossa… Onneksi siinä kävi kuitenkin positiivinen yllätys 😀 Sen verran oli tullut karkkomatkoja ja kaikkea + tottelevaisuuden pisteet että sehän alkoi näyttää ihan reippaasti pikku-ykköselle ja muutama kohta piti vielä YT:ltä varmistaa. Lakki kourassa mentiin YT:lle 78:n lappujen kanssa, ja 82:n lapun kanssa sai poistua (+elämäni eka koirahommapokaali!! <3). Ja YT tosiaan seurasi koko päivän Oran työskentelyä omalla tutkallaan, joten varmasti oli pisteet oikein annettu :D.

(Isäntä ei muuten kotona tajunnut että se oli YT joka UP:n chatissä oli, piti ohjaajan jossain vaiheessa soittaa että nyt hyvä mies jätä ne ”tosi hauskat vitsit” laittamatta sinne tutkaohjelmaan :D).

Kaikenkaikkiaan voin suositella Kajaanin erinomaisia hirvimaastoja, vaikkakin susitilanteet on mitä on ja pikitietä on varmasti enemmän joka suunnassa, niin ei ole vielä näin hienoja pysyviä löytähaukkuja päästy Oran kanssa Lapissa kokemaan. Kyllä se vaan sijainti merkkaa näissäkin hommissa. Iso käsi kasvattaja Antti Haatajalle ja huoltojoukoille, tästä on hyvä jatkaa!

 

ps. Kokeessa oli muuten 8:sta koirasta 4 laikaa, joista kolme oli Eräjätkän Ora, Taika ja Sakaali, eli sisarusnartut, ikää tosiaan 1v8kk. Sakaali nappasi myös HIRV1:n päivän töistä (löytömatka muuten aika nasakat 19km ja etäisyys ryhmästä 4km). ks. lisää alta. Hakuaika 140 pitäisi olla 14 Oralla, ei kuitenkaan vaikutusta pisteisiin.

Koko kauden koe 01.11.2017

Oran kolmas koe. Ikää vuosi ja rapiat 7kk. Tällä kertaa saatiin mahdollisuus lähteä tietämään Kajaanin hirvimaastoja Oran kasvattajan Haatajan Antin tykö. Edellisillan tiestön tarkistus jälkien osalta kyllä aiheutti pientä leuan tipahtamista Oran ohjaajassa, sen verran reilusti pienellä otannalla jo löytyi kohtuullisen tuoreita merkkejä hirvien olemassaolosta (yli kymmenet 0-2vrk vanhoja jälkiä alle puolentunnin kiertelyllä).

Lähtökohdat oli siis suotuista, maastosta varmasti hirvi pitäisi löytää. Niin Oran kanssa startattiin aamutuimaan siten että Antti oli tehnyt kaikki raskaat työt, eli käynyt vielä tietä läpi ja hakenut tuomarit kylältä suorituspaikalle. Eihän se ollut Anun sitten kuin saapua paikalle koiran ja evästen kanssa :D. Kiitos edellisviikon kellojen siirtämisen klo 08 aikaan oli jo vallan valoisaa, joten koira irti ja katsomaan josko jotain löytyisi. Maasto oli aukeaa, joten pienoinen tuulenvirekin kävi (noin 2 m/s, kuulas pakkaskeli -18C, ohjaajalla jäätyi perse aika nopeasti…).

Ora on parantanut viimeaikoina hakua reippaasti ja nytkin teki selkeästi enemmän töitä maastossa (tai sitten yksinkertaisesti niitä hajuja vaan oli enemmän alueella kuin ikinä Lapissa…). Niin taikka näin, jo haku oli ohjaajalle sitä paremman päivän näköistä toimintaa.

Siirryimme toiselle alueelle, mistä toisella lenkillä Ora yhytti vihdoin sopivan tuoreen hajun. 900m matkan ja 500m etäisyyden päästä Ora aloittaa haukun klo 09:30. Huonoksi onneksemme moottorisahamurhaajan työmaa oli lähettyvillä, minkä vuoksi haukku siirtyi alussa puolisen kilsaa. Mutta sitten kun pysähty niin voi herranjumala että pysähty tosissaan. Sehän oli mitä makeinta puuhaa auton lämmössä tutkaa seurata seuraavat puolitoista tuntia kun koira paukuttaa 70-100 välillä haukkua ja kohdetta ei tunnu vähempää kiinnostavan. Käytiin vielä haukun kuuluvuuksin tarkistamassa, ja ei ennää 3,4km etämmäksi lähetty yrittämään, se kuulemma riittäisi ihan kohtuullisesti jo erinomaiseen työskentelyyn (mistä nyt ohjaajalle ”note to self”: Kajaanissa haukun peittävyys ja kuuluvuus pitää testata vielä 180min jälkeen että voi saada täydet pisteet, uusia juttuja oppii aina).

Alku oli siis ihan perkeleenmoista märkää päiväunta ohjaajalle. Onnistu todella hyvin, enempää ei olisi voinut koiran tähänastistiin näyttöihin pohjautuen vaatiakkaan.

Ja sitten lähti. Yhden kerran karkon kiinniottamisen yritystä ja se onkin homma seis sitten. Kipinkapin koira kiinni ja jossain ohjaajan äärettömässä aivopierussa lähdetään etsimään ”uusia tuoreita jälkiä”. En nyt tiedä mikä väliaikainen halvaus siinä on käynyt, että miksi ei voinut heti tuupata takaisin karkolle. Joten kolme varttia ohjaaja päätti käyttää huviajeluun pitkin kyliä ennenkuin palasi tajuihinsa ja vei koiraa takaisin jälille. (IDIOOTTI). Aikahan se loppui kesken. Joten HIRV2 65:llä pisteellä, ei se kaukana olisi ollut enää ykkösenkään raja. Ensi kerralla ohjaaja tekee vähän tolokumpia ratkasuja. Oppia ikä kaikki. (ARGH! perkele).

 

Koko kauden koe 06.10.2017

Oran toinen hirvikoe. Ikää nakulla rapiat 1.5v ja näyttöjä pohjalla vähänlaisesti. Tavoitteena oli koko koesyksyn ajan että saataisiin ainakin yksi ”täysi erä” alle. Tai edes kaato. No kumpaakaan ei saatu erinäisistä syistä X ja Y, suuremmaksi osaksi syynä ihan omat ihmiset… Ja toisaalta kyllä ne lappilaiset raketin kanssa risteytyneet hirvet eivät ole tekemisestä helppoa tehneet.

Joten näillä fiiliksillä sitten järjestyksessään toiseen hirvikokeeseen. Anu jännitti tätä tapahtumaa jo niin että niskat olivat totaalisen jumissa ja edellisenä yönä unta tuli palloon 2h verran (piti siinä strategiaa käydä läpi ja kerrata hirvikoesäännöt pariin otteeseen…). Tiedossa kun oli että Ora tulee kuitenkin ottamaan jossain vaiheessa yhteyttä, niin aamuyön tunteina onkin syytä pohtia mitä siinä tekee ja millä tavalla (niinkuin näitä pystyisi etukäteen suunnittelemaan :D).

Aamusta kokoonnuttiin Anun kotipaikalla Juvan Vuorilahdessa tuomareiden kanssa siten että aamukahvi piristi sopivasti huonosti nukkunutta ja buranan voimalla etenevää ohjaajaakin. Siinä oli kyllä lähellä että jännittäjä olisi livistänyt koko tilanteesta ja nakannut koiran hallituksen toiselle osapuolelle ja jäänyt kotia peiton alle piiloon koko päiväksi. Sen verran kuitenkin luonto pakotti että Anu lähti ohjaamaan koiraa, mutta velvotti kuitenkin Toninkin mukaan kuskiksi tuomareille ja maasto-oppaalle. Siinä kun MB Rinterolla kokeeseen lähdetään niin johan sitä on hyvä olla kun löytyy mikrot ja kahvinkeittovermeet heti käden ulottuvilta (ja tähän nyt aivan älytöntä naurunremakkata…).

Metsässä oltiin kahdeksan jälkeen ja koira irti. Siinä koiranohjaaja muistaa sitten ensi kerralla viedä ilmavainuisen koiran hihnassa sellaiseen paikkaa missä mm. tuuli voisi käydä hieman paremmin. Onnettoman hakutyöskentelyn lopuksi koira siirtyy avonaisempaan maastoon missä jo tuulikin käy ja löytö tapahtuu klo 09 (46min hakuajan jälkeen, ryhmä on jalkautunut ja siirtynyt noin 400m tuona aikana). Liian läheltä löytö tapahtui (600m) siihen nähden että hirvet eivät jääneet aivan tatteina paikalleen, vaan valuivat metsäaukion toiselle reunalla (hitaasti, mutta niin tappavan varmasti) että löytöhaukku (32min) muuttui siirtyväksi haukuksi. Ja tämä olikin sitten koko loppupäivän teema. Todennäköisesti kokeneempi emä osasi aistia että nyt on sellainen tilanne että paikalleen jäävät saattavat hengestään päästä. Luojan lykky oli toisaalta etteivät lähteneet kuin raketit, vaan tolokun löntystelyllä menivät. Päästiin AT:t ja karkot antamaan kohtuullisen hyvin, vaikka aika tuntui loppuvan kesken. Viimeisen karkon jälkeen hirvet päättää lähteä uimaan isoa vesistöä yli saaresta saareen, ja Ora jää ensimmäisen saarelle uinnin jälkeen hirviltä.

Kaiken kaikkiaan työvoitto nuorelle koiralle, ohjaajakin oikein tyytyväinen työmoraaliin. Ja mielenkiintoinen huomio oli että ihmisten lähestyessä haukkua Ora osaa kiihdyttää haukkutiheyttä sen verran että kiinnittää hirvien huomion itseensä. Tästä on hyvä jatkaa, ja koitetaan saada se kaato vielä alle niin josko tuo hakukin vielä paranisi :)!

 

Veikonhaukut 29.12.2016

Oran ensimmäinen hirvikoe. Alla 7 hirvikontaktia, parhaimmillaankin vain 47min kiinteää haukkua, hakuteho tiettävästi vielä vasta kehittymässä. Eli isoja ei oltu odottamassa, enemmänkin ohjaajan koulutusta oli tämä.

Seuraavaa kertaa mielessä pitäen keliä tulee seurata tarkemmin-Oralla oli tassut jo hieman auenneet kaksi päivää ennen koetta ”viimeisellä” treenikerralla. Tämän vuoksi tassut olivat jo auki kun Ora palasi pakenevan hirven seuraamisesta itse kokeessa. Omistajan ei auttanut muuta kuin luopua leikistä tällä kertaa.