Laikajärjestön vuosikokous ja päänäyttely 3.-4.3.2018 – Eräjätkän Ora KÄY-ERI, SA, KÄK1; Väärti JUN-EH ja Anu HAL-VJÄS

Laikajärjestön vuosikokous ja päänäyttely -tapahtuma alkaa olemaan taputeltuna kasaan. Karhunvartijan poppoo lähti ns. koko rahalla reissuun, eli heti perjantaina töiden jälkeen automobiilin nokka kohden Vuokattia. Siinä kerkesi Toni käydä yhden kolarin tietämässä ennenkuin Rovaniemen työläinen Anu saatiin sirkuksen matkaan mukaan (protip: ei se autonakun säilytyspaikka kuiten ole ehkä se takapenkki jos mielii auton katolleen parkkeerata täydestä vauhdista metsään.. Oli muuten jokseenkin tuuria matkassa ko. henkilöllä). .

Koska talouteen on tullut aivan uusi mehtäauto mallia Jeepsteri, niin tottakai sillä piti lähteä reissua tekemään. Mitä nyt pikkasen välillä piti kaasua pumpata, välillä piti mennä tasakaasulla että automaattivaihteet pysyttelivät abouttiarallaa toivotulla asennolla. Hyvin se eteni kun tarpeeksi kuiskutteli helliä lausahduksia (autolle sekä kuskille). Toinen huomionarvoinen seikka oli että tähän autoon ei vielä oltu keretty hankkimaan koiraverkkoa taakse, Väärtikin tämän hoksasi kuten ilmeestä voi päätellä…

Väärti viattomana 02032018

Väärti pahat mielessä 02032018
Väärtillä rattaat pyörivät pääkopassa…

Muutaman pysähdyksen taktiikalla ja Karvos-Mikan autokunnan kirittäminä perille Vuokattiin päästiin hitusta ennen seitsemää. Majapaikassahan ei toki koiria saanut pitää, joten se tiesi sitten kirjaimellisesti pitkää viikonloppua hurtille automajoituksessa. Tämä vuorostaan tarkoitti omistajilleen tiukennettua lenkkeilyttämisurakkaa, ja Anu huomasi aika nopeasti että ne lenkkikengät olisi ollut aikamoinen voittajan valinta :D.

Viikonlopun teeman ensiaskeleita havaittiin aika nopeasti ensimmäisen illan aikana, kun majoittumisen jälkeen lähdettiin koiria tietämään. Liian pitkä aika se oli ollut Väärtille, joka oli ystävällisesti napsassut kangashihnan poikki itseltään sekä pistänyt turvavyötäkin mieleisempään malliin.

(Kaikenkaikkiaan viikonlopun aikana Väärtin ns. kill-count: 2 hihnaa tuhannessa palassa, takapenkin turvavyö, ensiapulaukku, Tonin kukkaro kortteineen, lohkolämppärin sähköjohto, kangasverkko, ylläpitolaturi). 

DSC_0295

Perjantain ehtoo menikin pitkälti muisteloidessa syksyn reissuja Tulppio-poppoon kanssa ja tulevan syksyn suunnitelmia tehdessä. Ihmeellistä poppoota kun niin mahottoman iloisia ja ystävällisiä, niin kantapoppoo kuin mm. poliisiväkikin :D.

Lauantaina sitten suunniteltiin strategiat kohilleen ja edettiin laikajärjestön vuosikokoukseen, missä tiedettiin valittavan uusia hallitusjäseniä erovuoroisten tilalle. Niinhän se oli kuitenkin ajatus kutkuttanut sen verran että Anua ehdotettiin sitten ihan aikuisten oikeasti hallitukseen. Sehän meni ihan äänestykseksi kun kaiken kaikkiaan 6 ihmistä oli tarjolla varsinaiseksi jäseneksi. Kyllä Anu vaan aikalailla nöyrää tyttöä oli kun äänestystulos tuli ja kaikkiaan 41:n äänen verran saatiin luottamusta.

sketch-1520308740736.png
Kolme eniten ääniä saanutta valittiin varsinaisiksi jäseniksi, seuraavat näille henkilökohtaisiksi varajäseniksi.

Heti vuosikokouksen jälkeen päästiinkin pikaisesti tutustumaan hallitustyöskentelyyn ja ajankohtaisiin asioihin. Vielä varmasti riittää sarkaa kokonaisuuden hallitsemiseen, mutta bring it on, I am ready.

Vanhuus kun ei onneksi tule yksin, niin hallitushommien juhlinta oli varsin maltillista, ja pyhän näyttelyurakkaan päästiin irtaantumaan suhteellisen reippaina ja tervehönkäisinä. Kerettiin siinä jopa 5min verran Väärtin ensimmäistä näyttelytreeniäkin vetää ennen tapahtumapaikalle siirtymistä…

P1070327
Ja sehän näytti aikalailla tälle…

”Lahjattomat harjoittelee” (tuntemattoman Toni-kuuluisuuden motto). Eli näillä aatoksilla soitellen sotaan. Väärti junnu-uroksena oli kehässä 8:na (kaikkiaan 7 koiraa ilmoitettu junnuihin), joten pitkää ei tarvinnut odotella tämän spektaakkelin alkua. Anua saattoi hieman arveluttaa, ellei jopa ihan hävettää jo etukäteen (Tonin sanoin: No kyllä näki naamasta kuinka naista vitutti rennon letkeä asenne). Nooh, ei tarvinna Anun Timbuktuun lähteä häpeämään, Väärti käyttäytyi alla oleviin ”treeneihin” nähden aivan superhienosti :D. Hampaat ja kassit katseltiin niinkuin on kotona opetettu ja korkeuden mittaus ei tuottanut harmaita hiuksia asianosaisille (toim. huom. Tonin palleja ei vieläkään tarkastettu eikä pituutta mitattu, you know...).

P1070338
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo
P1070342
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo II
P1070343
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo III
P1070348
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo hampaat
P1070359
Väärti 04032018 Laikajärjestön päänäyttely Sotkamo korkeus

Eli arvostelu saatiin ihan ulkomuodosta eikä muusta perseilystä. Väärti aloittaa näin ollen näyttelyuransa arvosanalla JUN-EH (tarkempi kuvaus oheisesta linkistä).

Oran osalta päivä alkoi vasta vaille 13. Ennen käyttöluokan kehää kävivät junnut, nuoret ja avoimen puolen nakut esiintymässä. Avoimessa luokassa oli erittäin iso osanotto, jopa 15 ilmoittautunutta koiraa. Näistä saikin tuomari jo tovin arvottaa parhaimmat. Käyttöluokassa oli jopa 6 narttua, ja niin vain kävi että Eräjätkän Ora oli tämän kehän paras narttu! (!!! jumankekka !!!)

Eräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk
Eräjätkän Ora, 2v 1kk, Laikajärjestön päänäyttely 04.03.2018, Sotkamo. KÄY-ERI, SA, KÄK1

Eräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk IIEräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk III

Eräjätkän Ora 04.03.2018 2v 1kk IV

tyytyvainenomistaja04032018
Nimim. Seitinohuesti tyytyväinen omistaja
IMG_20180304_151321_899
Eräjätkän Ora ja käyttöluokan parhaalle nakulle omistettu pytty + SA-ruusuke Laikajärjestön päänäyttely 04.03.2018

Luulen ettei yhtä isoja omistaja-tuuletuksia nähty noissa näytelmissä :D. Täytyy sanoa että jonkinverran kun on iskuja molemmille poskille ottanut niin kyllä tämä vaan makialle tuntui. Ja juuri siinä kehässä mihin on koko harrastuksessa kuitenkin tähdätty (järjestyksessä käyttö, sitten näyttö :D).

Vaan sehän tarkoitti että tällä kertaa ei voitu näytelmistä karata samointein, vaan piti jäädä odottamaan muiden SA-nakkujen kanssa paras narttu -kehää. Tässäkin kehässä pärjättiin odotettua paremmin, eli oltiin juuri hiuksenhienosti kilpailukehän ulkopuolella sijoittuen 5:ksi. Vaan ei hävitty huonoille, ei todellakaan :D. Loppupeleissä Eräjätkän Oralle siis tulokseksi KÄY-ERI, SA, KÄK1 (tarkempi arvostelu oheisen linkin takaa).

Muuta mukavaa viikonlopulta oli mm. päästä näkemään Oran isäukko livenä ja tositoimissa, eikä jättänyt ketään kylmäksi itälaikojen VSP-tuloksella!!!

Eräjätkän Ora ja Urpon Harald, Laikajärjestön päänäyttely 4.4.2018. Isä ja tyttö samassa kuvassa
Eräjätkän Ora ja isäukko Urpon Harald (myös itälaikojen VSP!!!)

Samoissa näytelmissä oli myös Eräjätkän Sakaali, ja niin vaan pokkasi siskolikkakin käyttöluokassa ERI-arvostelun saavuttaen näin ollen tarvittavan näyttelytuloksen KVA-arvoa varten. Ae että! Ei huoano olleskaan!

Eräjätkän Ora ja Eräjätkän Sakaali sekä kasvattaja Antti Haataja
Eräjätkän Ora ja Eräjätkän Sakaali.

 

Luoston RN 27.05.2017 – Oralle JUN-EH, JUK1.

”Dondesdaa”, niin sitä vaan on tästäkin näyttelypäivästä selvitty :D. Allekirjoittanut häärikin tämän reissun talkoolaisena arpamyynnissä, niin isäntä pääsi (no pakottamalla velvoitettiin…) esittelemään prinsessa tuomarille.

Ja kah, hyvinhän se meni, ellei jopa ”Erittäin”. Eli Oran 5. EH tälle kevättä. Arvostelu luettavissa kokonaisuudessaan täältä. Onneksi tällä kertaa tuomari osasi antaa toivoa tulevaisuuteen, ja antoi kivan arvostelun. Muutama edellinen ollutkin kohtuullisen depiksiä aiheuttavia 😀 (no ei vaines… tai ehkä vähän).

Eräjätkän Ora Luosto 27052017 1
Eräjätkän Ora Luosto, Sodankylä, 27052017

Muurola RN 20.05.2017 – Oralle JUN-EH (velipoika Myrskylle NUO-ERI!!!)

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tuassiisa. Arvostelu kokonaisuudessaan täällä.

Lyhyesti ja ytimekkäästi, tuomari piti aikaisemman linjansa. Itälaika-nakut ovat jalostuksellisesti karanneet rotumääritelmästä, urokset on ihan OK. Tästä erinomaisena esimerkkinä velipojan nappaama ERInomainen arvostelu! Hienoa, onnittelut Pia ja Mikko!

 

Laikojen erikoisnäyttely Leppävirta 05.03.2017 – Oralle JUN-EH

Lähdettiin tällä kertaa oikein A-luokan ”lomalle” Oran kanssa; 04.30 lähtö Sodankylästä kera toisen laikakamraatin (Riistavietin Ronja emäntineen) ja puoli-ihminen. Osoitteena ei sen enempää tahi vähempää kuin laikojen päänäyttely Pohjois-Savon Leppävirralla. Ajoaika abouttiarallaa jotain 9-10h. Onneksi muksu oksensi viilit vasta kahden tunnin ajomatkan jälkeen, ja nekin auton ulkopuolelle…

Kaikenkaikkiaan matka meni auvoisasti, koirat osasi olla, muksu osasi olla ja laikaihmisen kanssa matkanteko sujui silmänräpäyksessä. Pelipaikoille kerettiin hitusen ennen laikajärjestön vuosikokousta, minne allekirjoittanutkin pääsi näkemään ja kokemaan toiminnan virallista osuutta.

dsc_0019
Vuosikokouskahvit. 10h matkaa tehnyt kiittää 😀 (hieman jutut jo meni levottomiksi tässä vaiheessa päivää…)

Palkittavia oli mahoton. Minkäköhänlaisia iltamia nämä on noilla muilla pystykorjajärjestöillä jos vastaavia palkitsemisia harrastavat? Nyt siis ensimmäinen tunti jaettiin tunnustuksia vaikka mistä. Ja kivahan tuollainen toki olisi joskus itsekin jostakin hyvin tehdystä työstä saada :).

Palkitsemisista ja valinnoista pitää kyllä nostattaa (omaa lehmää) siitä että Urpon kennelille ja Urpon Haraldille sekä Vattulaisen Oivalle (Urpon Haraldin omistaja) tuli kunniaa vaikka sun mistä. Muitakin erinomaisia suorituksia kerrottiin, ja erityisesti jäi mieleen KARH-taippari Urpon Tostelle, lie taisi olla Suomen toiseksi paras tulos tällä hetkellä(?). Kova se on kuitenkin.

Palkitsemisien jälkeen käytiin läpi vuosikertomukset sekä tilinpäätökset. Niin tehdyt teot ja tulevat suunnitelmat ja budjetit mentiin hyvällä tarmolla läpi ja viimeinkin päästiin oikomaan jalkojamme takaisin hotelli Vesileppiksen huoneisiin. Kylläpä sitä jo hitusen puutunutta oli vähän jos mikä paikka. Siinä ei montaa rentouttavaa tarvinnut pitsan jälkeen ottaa kun kutsu NukkuMatin kävi liian vahvaksi.

Sunnuntaina oltiinkin sitten riittoisan aamiaisen jälkeen heti kymmenen aikaan ns. pelipaikoilla. Urokset esiintyivät ensin vanhan kaavan mukaan. Sieltä tipahteli hyvään tahtiin ERIäkin uroksille (16/25:stä, eli 64%). Yksi HYLättykin tuli ylikorkealle urokselle.

Näillä aatoksilla sitten narttujen kehään, ehkä sitä olisi mahiksia johonkin muuhun kuin EH:n?

ora-ja-anu-laikojen-er-05032017
Eräjätkän Ora Laikojen ER-näyttelyssä 05032017. Kuva Anneli Kortelainen
erajatkan-ora-laikojen-er-susanna-kinnunen-05032017
Eräjätkän Ora Laikojen ER-näyttely 05032017. Kuva Susanna Kinnunen

Peruttu. Tälle tuomarille oli punainen vaate ns. länsilaikamainen naama – ja näitähän sitten nartuissa tuntui riittävän. Hyvin oli vähissä tarpeeksi jykevällä naamavärkillä olevat nakut. Kaiken kaikkiaan 9 narttua sai ERIn (9/30:stä, eli 30%). Siihen EH-luokkaan sitä mekin jäätiin, ja ääneen lausuttua koirasta oli mm. ”Minä vihaan tätä länsilaikamaista päätä”.

Oukkidoukki, vähän olen pieni ihminen kun jäin tuohon roikkumaan, asian kun voi ilmaista niin monella eri sanavalinnalla. ”Viha” on minusta aika tehokas sana missä tahansa yhteydessä, myös näyttelypuolella… Tympäs se sen verran että hitusen jo huolehin josko sieltä oli tulossa HYL meillekin :D. Kirjallinen arvostelu sinällään oli sitä perushuttua.

Kaiken kaikkiaan itälaikanarttujen osalta tuomari oli varsin pettynyt ja muistutti siitä monesti näyttelyn edetessä. Urosmaisemmat nartut menestyivät tänään, ja se suotakoon, tuomareilla on maanpäällinen oikeus suosia sitä mikä heidän mielestään hyvälle tuntuu.

Kuopion Jalostuspäivänäyttely 29.01.2017 – Oralle JUN-EH

Nonni, kaksi viikkoa kerkesi Ora vanhentua kun jo seuraavat näytelmät edessä.

Koska omistaja koittaa olla oppiva organelli, niin tällä kertaa reissuun lähdettiin jo edellisenä päivänä. Ja hyvä niin, kyllähän sitä osasi olla 7h ajon jälkeen aika tillin tallin, niin omistaja kuin koirakin.

Sinällään ”uusi” tilanne edessä, kun lähdetään reissuun ja mietitään mitenkä nuo yöpymiset ja autossa paljon pönöttäminen prinsessalle luontuu. Majapaikkaan koira oli toki tervetullut sisällekin – kuitenkin ”arktinen” koiralaji vaikutti aika tuskaiselle noin 23-25C sisälämpötilassa, niin päättelin että ehkä kuitenkin parempi tuo auton takaosasto yöpymistä varten (allekirjoittaneella harvoin sisälämpötila on yli 20:n… ja siihen on jo tottunut niin hyvin että omistajakin hieman tuskissaan pyörii nykyään ”normilämpötilassa”).

Jeesus sitä jännitti että mitenköhän noin 7h jälkeen löytää wolkkarin takaloosterin irtirevittynä ja koiran omiin eritteisiinsä sotkeutuneena. Takaoven kun avasin varovaisesti ottaakseni gaggapusseja taajamalenkitykseen olin jo haistavinani vienon scheiban tuoksun (Voihan Perhana…) vaan kuinka väärässä sitä voikaan olla :D. Se taisi olla vaan ylivirkeän mielikuvituksen tuotos, koska koira oli taas kuin ”mitä muija, oot lähtenä”. Mutta kyllähän tuo mielellään raajojaan venytteli ja nautiskeli pitkästä lenkistä koko rahan edestä – ja olihan tuo osana kyllä rakkaudella varastoida sitä kakkostaankin koko lauantain. ”Ei se kukko käskien laula” – ei tässäkään tapauksessa.

Siitä sitten (maailman parhaimman makuisen) aamukahvin jälkeen heipat isännille ja kohden Sorsasaloa. Ensimmäistä kertaa ikuna ohjeistettiinkin ettei ilmottautua tarvitse, eli suoraan kehän reunalle varaamaan hyvää spottia ja muutama koe-juoksu kehässä ”näyttelyvitjoissa suoraan helvetistä”(Meillä on käytössä tuo ”snake”-kiristyshihna koirilla näyttelyissä, tosi tympeä kapistus, mutta toimii). Muutaman sanan kerkesin siinä vaihtaa Sodankylästä lähteneen toisenkin laikaomistajan kanssa ennen kuin kehät alkoivat urosten osalta pyörimään (add here kuvat kamerasta…). Paljon komioita uroksia molemmissa luokissa, myös Oran ”velipuoli” HH Hercules oli esillä – ja pojat olihan se komian näkönen juniori!

Ns. ”valmiimpien” yksilöiden hakeminen oli sitten hieman aistittavissa myös juniori-nartuissa – tiukassaan olivat ERI:t (itse asiassa todella tiukassa vrt urokset joista ERI tuli 9/13:sta –> about 69%; nartuista 7/17 –> 41%…[näyttelyn tulokset täällä] onko narttujen laatu oikeasti näin paljon huonompi (… add here sarkasminaama). Niin taikka näin, niinhän sitä tosiaan Orakin nappas (taas) EH:n –> olisi pitänyt olla paksummassa kunnossa ja tuuheampi turkki (lue: pörröisempi, arvostelu kokonaisuudessaan täällä). No okei, ei vieläkään mitään sellaista virhettä että näyttelyhommissa olisi toivo menetetty. Mutta kyllähän tässä hieman facepalmia tekisi mieli iskeä, mutta onko sitä itälaikaa nyt ihan pakko saada näyttämään lapinporokoiralle?

No, mielipideasioista ei pidä mennä väittelemmään. Ja mikä erinomaista, niin EHKÄPÄ tänään alkoivat myös Oran juoksut(?!) jännällä huomenna serlan kanssa koiraa jahtaamaan että JOKO NYT? sitten saattaisi olla tosiaan mahdollista vaikka koiran pörröytyminen (kuulemma se pentukarva vaihtuis kunnolla ekoissa juoksuissa, näin osasi paremmin asioista tietävät kertoa).

Jäämme odottamaan minkälainen perhonen tästä nyt kuoriutuu 😉

(jälkihuomio 03.02.2017: joo ei alkanut vieläkään…)

Kajaanin tamminäyttely 15.01.2017 – Oralle JUN-EH

Morjenttesta pöytään!

Se olisi ensimmäinen näyttelyreissu edessä juniorin kanssa. Kello herättämässä siten etteivät ne piereskelevät siat ole kerenneet edes nukkumaan asettua (eli herätys 01:45, mobiili liikenteessä 02:15).

Siinä rapiat 4h unta alla olin jopa yllättävän pirteänä liikenteessä. Ajomatka sujui ongelmitta eikä edes herra Yrjö päässyt matkalla piipahtamaan. Ora alkaa siis jo tottumaan liikennöintiin ja allekirjoittaneen ajotyyliin (miten niin se aina oksentaa vain minun ajaessa farmariautolla – toiset kuskit ja isommat autot, nöy problem…).

Paikalla Kajaanissa oltiin hitusen vaille kahdeksan, hirmuisesti ei pysähdyksiä tehty kun ei huotsikat hirmuisesti auki olleet tällä välillä (ehkäpä Rovaniemen Shell oli siinä kolmen aikaan… muuten oli pimeänä kaikki, myös mm Paltamon Shell o_O, ja kello jälkeen seittemän, yritys oli nimittäin kova saada sumppia suolistoon tuossa vaiheessa päivää).

No ei siinä, näyttelyalueelle, koira kantoon ja ilmottautumaan. Alipaineistettu (vai yli-?) halli kun oli niin läpikulkuliikenne piti hoitaa vuoroperiaattein, eli yksi ovi aina kerrallaan ettei kovin halli alkaisi painumaan alas… Siinä korvat paukkuen mentiinkin rekisteröitymään ja samointein takaisin – yksin kun on liikenteessä niin ethän sinä edes kuselle pääse ilman että käy koiran tunkemassa autoon siksi hetkeksi. Eli otsa-kuplan tyhjennyksen jälkeen päästiin sitten aloittamaan homma ns. kunnolla. Kamat kantoon ja itse pelipaikoille. Siinähän meni noin 40m ennenkuin koiralla tuki hitonmoinen tarve jättää nummero tvåat keinonurmelle; onneksi oli mm. kiinteää tuotosta ja koirankakkapussi jo taskussa odottamassa. Voi pojat etten tahtos välttämättä tuolla kentällä ihan heti olla jalkapalloa pelaamassa (tuntui olevan nimittäin jokaisella koiralla pakonomainen tarve ruutata kakkoset halliin päästyään o_O). (Olihan sitä tarjolla koirille ihan oma ulkoilualuekin, mutta ei siellä sitten ollut mitään tarvetta millekään).

Kaikenkaikkiaan 19 laikaa oli näyttelyyn ilmoitettu, mikä on ihan hyvä määrä tälle rodulle. Uroksia paikalle oli saapunut kaikenkaikkiaan 7 (4 sai ERIn) ja 11 narttua (3 sai ERIn). Tuomari oli erinomainen, ja antoi mielestäni oikeita arvosteluja. Ja oli muutenkin ns. tiukka muija 😀 piti koirat ojennuksessa ja näki selkeästi ettei ollut muuten ihan eka kerta mehtäkoirien kanssa, siinä ei auttanut hurttien säätää.

dsc_0336
Laikojen junioriuroksia arvostelussa Kajaanin tamminäyttelyssä 15.1.2017
dsc_0344
Laikojen junioriuroksia arvostelussa Kajaanin tamminäyttelyssä 15.1.2017

Mehän saatiin siis EH (Erittäin Hyvä), mutta olen niin maan perkeleen tyytyväinen koiraan!! Esiintyi kuin jääkuningatar! EH tuli enimmäkseen siksi että selkä ei ollut ehken ihan niin suora kuin tuomari olisi toivonut, mutta tämä ei meidän näyttelyhommaa vielä torppaa mitenkään – iän myötä uskoisin rakenteen vielä vankistuvan. Kun tuo luonne on tuota mallia näyttelyissä niin mehän vielä näytetään kaikille! 😀 (ai että onko omistaja nyt hieman innoissaan – no kyllä! kaikkea on tässä jo nähty ja koettu, enimmäkseen tuolta negatiiviselta puolelta, niin tämä reissu palautti kaiken uskon tekemiseen <3).

nayttokuva-2017-01-16-kello-11-07-56

sketch-1484495272587

Päästiin siis lähtemään ajoissa Kajaanista takaisin kohden Sodankylää. Meinasi heilahtaa jännän puoleiseksi kun heti ohitustilanteen jälkeen hirvet päättää lähteä ”suojatietä” ylittämään – siinä lumipöllyn takia mietitytti että kerkiääköhän takana tuleva pakettiauto hidastaa, joten yritin jonkinmoista diskopallo-jarruttelua harrastaa ettei huonosti kävisi. Siinä muutama sekuntti tai ohituksen ajoitus toisella lailla olisi voinut päätyä aika paljon huonommin… Kaikenkaikkiaan 4 elukkaa siinä pönötti, joukon fiksuin jäi vielä oikean käden puolelle mehtään odottamaan parempaa rakoa ylitykselle :D.

dsc_0360
Hirviä suojatiellä 15.1.2017
dsc_0359
Hirviä suojatiellä 15.1.2017
dsc_0357
Hirviä suojatiellä 15.1.2017

Kotia päästiin siinä 16 aikaan, eli rapiat 14h tehtiin Oran kanssa reissua. Sanotaanko että ei enää koskaan uudestaan yksin tällaisia reissuja, sen verran lähellä tuntui jo rattiin nukahtaminen olevan…

Perus naikkosena Ora tuntui ottaneen arvostelusta nokkiinsa, ja päätti aloittaa sitten heti massakauden kotiin päästyämme. Onneton vaan ei päässyt enää irtoamaan sipsipussista, ja törmäili pitkin huushollia ruokapussi päässään 😀 ja sitten kun omistaja riuhtasee pussin pois niin nehän leviää naksut sitten pitkin asuntoa… Onneksi oli vain pussin pohjallinen, menkööt tämän kerran.

dsc_0366

Seuraavan kerran pystykorvien erikoisnäyttelyssä 29.1.2017 tavataan noin 30:n muun laikan kanssa (joo, voisi olla helpompiakin tapoja kokeilla näyttelymenestystä saada…). Jännää!