Laikajärjestön vuosikokous ja päänäyttely -tapahtuma alkaa olemaan taputeltuna kasaan. Karhunvartijan poppoo lähti ns. koko rahalla reissuun, eli heti perjantaina töiden jälkeen automobiilin nokka kohden Vuokattia. Siinä kerkesi Toni käydä yhden kolarin tietämässä ennenkuin Rovaniemen työläinen Anu saatiin sirkuksen matkaan mukaan (protip: ei se autonakun säilytyspaikka kuiten ole ehkä se takapenkki jos mielii auton katolleen parkkeerata täydestä vauhdista metsään.. Oli muuten jokseenkin tuuria matkassa ko. henkilöllä). .

Koska talouteen on tullut aivan uusi mehtäauto mallia Jeepsteri, niin tottakai sillä piti lähteä reissua tekemään. Mitä nyt pikkasen välillä piti kaasua pumpata, välillä piti mennä tasakaasulla että automaattivaihteet pysyttelivät abouttiarallaa toivotulla asennolla. Hyvin se eteni kun tarpeeksi kuiskutteli helliä lausahduksia (autolle sekä kuskille). Toinen huomionarvoinen seikka oli että tähän autoon ei vielä oltu keretty hankkimaan koiraverkkoa taakse, Väärtikin tämän hoksasi kuten ilmeestä voi päätellä…

Muutaman pysähdyksen taktiikalla ja Karvos-Mikan autokunnan kirittäminä perille Vuokattiin päästiin hitusta ennen seitsemää. Majapaikassahan ei toki koiria saanut pitää, joten se tiesi sitten kirjaimellisesti pitkää viikonloppua hurtille automajoituksessa. Tämä vuorostaan tarkoitti omistajilleen tiukennettua lenkkeilyttämisurakkaa, ja Anu huomasi aika nopeasti että ne lenkkikengät olisi ollut aikamoinen voittajan valinta :D.

Viikonlopun teeman ensiaskeleita havaittiin aika nopeasti ensimmäisen illan aikana, kun majoittumisen jälkeen lähdettiin koiria tietämään. Liian pitkä aika se oli ollut Väärtille, joka oli ystävällisesti napsassut kangashihnan poikki itseltään sekä pistänyt turvavyötäkin mieleisempään malliin.

(Kaikenkaikkiaan viikonlopun aikana Väärtin ns. kill-count: 2 hihnaa tuhannessa palassa, takapenkin turvavyö, ensiapulaukku, Tonin kukkaro kortteineen, lohkolämppärin sähköjohto, kangasverkko, ylläpitolaturi). 

Perjantain ehtoo menikin pitkälti muisteloidessa syksyn reissuja Tulppio-poppoon kanssa ja tulevan syksyn suunnitelmia tehdessä. Ihmeellistä poppoota kun niin mahottoman iloisia ja ystävällisiä, niin kantapoppoo kuin mm. poliisiväkikin :D.

Lauantaina sitten suunniteltiin strategiat kohilleen ja edettiin laikajärjestön vuosikokoukseen, missä tiedettiin valittavan uusia hallitusjäseniä erovuoroisten tilalle. Niinhän se oli kuitenkin ajatus kutkuttanut sen verran että Anua ehdotettiin sitten ihan aikuisten oikeasti hallitukseen. Sehän meni ihan äänestykseksi kun kaiken kaikkiaan 6 ihmistä oli tarjolla varsinaiseksi jäseneksi. Kyllä Anu vaan aikalailla nöyrää tyttöä oli kun äänestystulos tuli ja kaikkiaan 41:n äänen verran saatiin luottamusta.

Heti vuosikokouksen jälkeen päästiinkin pikaisesti tutustumaan hallitustyöskentelyyn ja ajankohtaisiin asioihin. Vielä varmasti riittää sarkaa kokonaisuuden hallitsemiseen, mutta bring it on, I am ready.

Vanhuus kun ei onneksi tule yksin, niin hallitushommien juhlinta oli varsin maltillista, ja pyhän näyttelyurakkaan päästiin irtaantumaan suhteellisen reippaina ja tervehönkäisinä. Kerettiin siinä jopa 5min verran Väärtin ensimmäistä näyttelytreeniäkin vetää ennen tapahtumapaikalle siirtymistä…

”Lahjattomat harjoittelee” (tuntemattoman Toni-kuuluisuuden motto). Eli näillä aatoksilla soitellen sotaan. Väärti junnu-uroksena oli kehässä 8:na (kaikkiaan 7 koiraa ilmoitettu junnuihin), joten pitkää ei tarvinnut odotella tämän spektaakkelin alkua. Anua saattoi hieman arveluttaa, ellei jopa ihan hävettää jo etukäteen (Tonin sanoin: No kyllä näki naamasta kuinka naista vitutti rennon letkeä asenne). Nooh, ei tarvinna Anun Timbuktuun lähteä häpeämään, Väärti käyttäytyi alla oleviin ”treeneihin” nähden aivan superhienosti :D. Hampaat ja kassit katseltiin niinkuin on kotona opetettu ja korkeuden mittaus ei tuottanut harmaita hiuksia asianosaisille (toim. huom. Tonin palleja ei vieläkään tarkastettu eikä pituutta mitattu, you know...).

Eli arvostelu saatiin ihan ulkomuodosta eikä muusta perseilystä. Väärti aloittaa näin ollen näyttelyuransa arvosanalla JUN-EH (tarkempi kuvaus oheisesta linkistä).

Oran osalta päivä alkoi vasta vaille 13. Ennen käyttöluokan kehää kävivät junnut, nuoret ja avoimen puolen nakut esiintymässä. Avoimessa luokassa oli erittäin iso osanotto, jopa 15 ilmoittautunutta koiraa. Näistä saikin tuomari jo tovin arvottaa parhaimmat. Käyttöluokassa oli jopa 6 narttua, ja niin vain kävi että Eräjätkän Ora oli tämän kehän paras narttu! (!!! jumankekka !!!)

Luulen ettei yhtä isoja omistaja-tuuletuksia nähty noissa näytelmissä :D. Täytyy sanoa että jonkinverran kun on iskuja molemmille poskille ottanut niin kyllä tämä vaan makialle tuntui. Ja juuri siinä kehässä mihin on koko harrastuksessa kuitenkin tähdätty (järjestyksessä käyttö, sitten näyttö :D).

Vaan sehän tarkoitti että tällä kertaa ei voitu näytelmistä karata samointein, vaan piti jäädä odottamaan muiden SA-nakkujen kanssa paras narttu -kehää. Tässäkin kehässä pärjättiin odotettua paremmin, eli oltiin juuri hiuksenhienosti kilpailukehän ulkopuolella sijoittuen 5:ksi. Vaan ei hävitty huonoille, ei todellakaan :D. Loppupeleissä Eräjätkän Oralle siis tulokseksi KÄY-ERI, SA, KÄK1 (tarkempi arvostelu oheisen linkin takaa).

Muuta mukavaa viikonlopulta oli mm. päästä näkemään Oran isäukko livenä ja tositoimissa, eikä jättänyt ketään kylmäksi itälaikojen VSP-tuloksella!!!

Samoissa näytelmissä oli myös Eräjätkän Sakaali, ja niin vaan pokkasi siskolikkakin käyttöluokassa ERI-arvostelun saavuttaen näin ollen tarvittavan näyttelytuloksen KVA-arvoa varten. Ae että! Ei huoano olleskaan!