Avainsana: #Hirviä_on

Minne ne kennelhirvet lähteneet on?

On Tekijä karhunvartijaKategoria(t): Käyttökokeet, Yleistä tietoaJätä kommentti

Olette varmaan kuulleet joskus mainittavan ns. kennelhirvet? Nuo jokaisen koiranohjaajan suosikkielukat, jotka yleensä kyllä tapetaan heti ensimmäisenä kun metsästyskausi alkaa. Darwin ja evoluutio, tiedättehän. Itsehän olen jo lähestulkoon hakannut kiveen sen päätöksen etten mine ala jumalauta Lapissa koiria kokeissa käyttämään, sen verran on nimittäin poroja yli omien tarpeiden ja ajokuntoista tietä taasen aivan liian vähän. Eli ei koskaan, ikinä, milloinkaan.

Mutta miksi, minkä takia luottaa vain persetuntumaan ja kateellisena kaihoten etelän mahtavia maastoja (ainakin siis noin niinkuin koehomma-mielessä). Tästähän voi tehdä vaikka TILASTON! Makia homma, paitsi että ”aluekohtaisen” vertailun tekeminen ei ihan  suorilta käsin onnistu. Eipä mitä, otamma taas tietokoneen ja koiratietokanta.fi:n hellään käsittelyyn ja naputtelemme numeroita taulukkoon*.

*ps. huom. note! Tiedot siis sen mukaan mitä sieltä löytyi 31.12.2017 mennessä kirjattuna. Varmasti tulee vielä täydennystä, mutta emme anna sen haitata. 

Koska ei ole tolokkua jokaista kuntaa erikseen arvottaa, niin pistettiin nämä maakuntakohtaisesti jaoteltuna. Ensimmäiseksi tietenkin mielenkiintoisin, että missä sitä itälaikoja on kokeissa eniten käytetty? Tässä tietenkin arvokisat yms. laikojen omat kisat tuovat ekstrahyvää toisille.

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.36.07

Olin toisaalta aika yllättynyt että Lapissa on käytetty eniten laikoja kokeissa. Pelkkä SM-kisojen järjestelypaikka ei selitä tätä intoa. Mutta hei, Well Done We! (vaikka mehän ei siis tosiaan yksiinkään osallistuttu, kotiseutukannatus parhaimmillaan).

No missä ne parhaimmat tulokset on haukuttu? (Huomioiden pelkästään löytöön johtaneet kokeet)

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.36.34.png

Okei, Pohjois-Karjalassa (78p) ja Etelä-Savossa (76p) näyttää olevan keskimääräisesti parhaimmat tulokset. Sitten (tilastollisesti luotettavimmat) seuraavat tulokset tulevatkin vasta 12p jäljessä, eli Keski-Suomen starteissa keskiarvoinen tulos on noin 67p. Lapissa noin 65p.

No minne sitä kannattaa mennä hyviin hirvimaastoihin?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.42.43.png

Kun katsotaan tilastollisesti luotettavimpia tuloksia niin näyttäisi tuo Pohjois-Pohjanmaa olevan aika hirvirikasta aluetta. 95% hirvilöytö% on jo aika kohtuullisen hyvää settiä. Onneksi Lappi ei tällä kertaa petä perstuntumaa, vaan siellähän se komeilee 66% tienoilla Kainuun yhtä rehevien hirvimaastojen kanssa. Kyllähän se sapettaa tyhjiä maastoja käydä koluamassa näillä etäisyyksillä :/.

Minkälaisia löytöhaukkuja koirilla sitten on?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.38.11

Pohjois-Karjalassa näyttää löytöhaukut kestävän keskimääräisesti noin 89 minuuttia. Mikä on aika erinomainen suoritus kun yleensä 90min kohdalla tulisi ensimmäinen karkko käydä antamassa hirvelle. Mutta ero seuraaviin onkin sitten aika julma; Etelä-Savossa 70min, Lapissa 67min. Keski-Pohjanmaalla hirvet viihtyvät löydössä keskimääräisesti vain 25min?! Tilastollisesti luotettavimmassa ”hännänpäässä” olevassa Kainuussa löytöhaukku kestää yleensä 29min. Voihan perse, erityisesti kun huomioi miten paljon pisteissä voi menettää jos löytöhaukku ei sitä täyden 10:n 60-minuuttista kestä.

Missä saa pisimpään kuunnella haukkua?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.38.31

Valintasi on Pohjois-Karjala. Reilun 3.5h edestä ainakin pitäisi haukkua kuulua. Toki tästä osasta suositeltavaa kiinteää haukkua on noin 201min edestä, siirtyvää noin 20min edestä. Kainuussa siirtyvää haukkua on yleensä samanmoinen 20min, mutta kiinteää haukkua sitten vain 115min edestä (yht. ka. 135min). Lapissa haukkuaika on noin 3h, siirtyvää haukkua pystyy vain 11min edestä antamaan.

Missä ne kuuluisat täyden erän työskentelyt tehdään?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.39.00

Pohjois-Karjalassa. Tai ainakin siellä näyttäisi kohtuullisen hyvälle tilanne keskiarvoisen työskentelyajan ollessa 273min. Etelä-Savossa työskennellään kymmenisen minuuttia vähemmän. Lapissa työskentelyinto loppuu jo 3h 45min jälkeen. Pohjois-Pohjanmaalla työt maittaa sen rapiat 3h 25min.

No missä ne kaikkein viheliäisimmät laukkaherkät hirvet majailee?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.39.26

Keski-Pohjanmaalla ei kannata älyttömiä mölistä menemään. Siellä painetaan keskimääräisesti mennä noin 3.4km karkolleen (toki tässä nyt tulee huomioida juuri vähäisten koekäyntien aiheuttama tulos”vääristymä”). Pohjois-Savossa hirvet pistää litoen sellaisen 3km karkolleen, joten sinnekään ei Anun kannata mennä ähisemään, loppuu kunto nopiaan. Tuollainen 1.4-1.5km keskimääräinen karkko Keski-Suomessa/Pohjois-Karjalassa sopisi paremmin huonokuntoiselle. Toisaalta, Lapin 1.7km/karkko ei pitäisi siten tuottaa ihan niin paljoa tuskaa ja hikeä… Nyt on kyllä joku valehellu näihin tuloksiin, kyllä MEILLÄ on sellaiset rakettihirvet ettei mitään rajaa… :D. perhana. **(huom, keskiarvot laskettuna kuntakohtaisen tulosten keskiarvoista, ei summatuloksista)

Tähän perustuen ampumatilaisuuksien ototkin pitäisi kai sitten olla vastaavasti lyhkästen karkkojen samoissa paikoissa? Eli missä pääsee hirviä näkemään?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.40.00.png

Kyllähän se näin menee, mitä lähemmäksi karkko jää, sitä varmemmin pystyy kaksijalkaisetkin hirvet saavuttamaan. Ero on kuitenkin aika iso mm. Pohjois-Karjalan melkein 3:sta AT:sta tuonne Etelä-Pohjanmaan ja Kainuun rapiaan yhteen AT:n. Tälle en nyt ihan heti keksi hyvää selitystä.

Lopuksi, eikai se haukkutiheys nyt ainakaan sijainnista kiinni ole?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 17.40.25.png

Keski-Suomen ilmasto on otollisin hyvälle haukkutiheydelle, sellaista 78 haukkua/minuutti -tasoa. Mutta sitten öööh… Pohjois-Pohjanmaan keskimääräinen haukkutiheys 61? Ööö mitä ihmettä. Mataliksi jäävät myös Pohjois-Savon ja Etelä-Pohjanmaan haukkutiheydet. Mysteeriksi jää tämäkin, aika erikoista.

Summa summarum, hienoista vaihtelua kyllä löytyy. Suomi on myös pitkä maa ja maakunnat eivät ole veljiä keskenään koon eikä oikein minkään suhteen.

Mutta minne sitä kannattaisi hypoteettisesti sitten koiransa kanssa mennä koetta koettamaan? No jos haluaa hyvän tuloksen, niin Pohjois-Karjalaan. Jos taas haluaa hirvityöskentelyn varmistaa niin Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaa olisi valintani. Löytöhaukkujen, haukkuaikojen ja työskentelyaikojen osalta Pohjois-Karjalan houkuttelevuus senkuin lisääntyy. Parasta vielä toki että meikäläisen kuntokin saattaisi Pohjois-Karjalan hirvillä riittää :D. Joten jos joskus päätän että etäisyydet eivät ole ongelma eikä mikkään, niin…

”Minä lähden Pohjois-Karjalaan
vaihdan farkut verkkarihousuun
kotiseudulle Pohjois-Karjalaan
juon kaljaa auringon nousuun…”

Eikun siis…öööh.

**Toimittajan huomio: Koestarttien lukumäärän ollessa pieni + mm. SM-parhaimmiston kisojen sijoittuminen voivat vaikuttaa tilastointiin. Suosittelemme tarkemman analyysin tekoon tutustumisreissua www.koiratietokanta.fi -osoitteeseen :)**

Update 31.12.2017: Maakunnalliset löytömatkat ja -etäisyydet ryhmästä

Eli missä saapi parhaimmat löytömatkapojot?

Näyttökuva 2017-12-31 kello 19.04.33

Nonni, eli kun haussa 2km pitäisi olla hakulenkkien pituus ja etäisyyskin ryhmään vähintään 800m (sekä löytö vähintään 800m päästä ryhmästä), niin keskimääräisesti vain Savon maakunnat tuottavat haastetta tässä pyrkimyksessä. Muuten matkat saanee kyllä kasaan :D.

03.11.2017 Eräjätkän Ora HIRV1!

On Tekijä karhunvartijaKategoria(t): KäyttökokeetJätä kommentti

Niin on selvitty takaisin kotia Kajaanin hirvikoiramaiselta reissulta. Iloksemme voimme ilmoittaa että keskiviikon HIRV2-tulos täydentyi nyt HIRV1:llä (82p), kokonaiskisassa 4/8. Neljästä hirvikokeesta Oralla on nyt suora; HIRV0 (luopuminen, syynä tassun aukeminen viime vuodelta), HIRV1, HIRV2 ja HIRV1. Ei huono näin niinkuin koiralle jolla ohjaajana on täysi ummikko hirvikoirahommissa :D. Onneksi ohjaaja pyrkii oppimaan virheistään, joten hyvä tästä vielä tulee. Tarkempi selostus päivän tapahtumista Oran omilla koe-sivuilla, eli täällä!

01.11.2017 Eräjätkän Ora HIRV2

On Tekijä karhunvartijaKategoria(t): KäyttökokeetJätä kommentti

Eräjätkän Oran toista pitkää koetta käytiin koettamassa Eräjätkän kennelin ja Oran kasvattajan Haatajan Antin tykönä Kajaanissa 01.11.2017. Pitkän kokeen lopputuloksena HIRV2 (65p.) ja runsaasti uutta oppia ohjaajalle. Kiitokset tuomareina häärineille Lipposen Markolle ja Korhosen Timolle, mielellään kuulemma sai laittaa nimet blogiinkin asti ylös :D! Oli erinomainen päivä vaikka ei ihan ykköseen asti työt riittäneet, ensi kerralla paremmin. Päivän tarkempi selonteko täältä.

Kerta se on ensimmäinenkin

On Tekijä karhunvartijaKategoria(t): KäyttökokeetJätä kommentti

Niimpä sitä on selvitty joulutohinoistakin abouttiarallaa selväjärkisenä.

Kokeissahan sitä käytiin 29.12.2016, ja nopea päivähän se sitten loppujen lopuksi oli. Kaksi päivää ennen koetta suoritettu treenikerta olikin sitten sen verran hapan reissu koiran tassuille, että omistaja joutui heittämään pyyhkeen kehään kokeen osalta. Oran palatessa pakenevan hirven perästä nopea tilannekatsaus tassuihin ja vallitseviin olosuhteisiin päätyi lopulta kokeesta luopumiseen. Tästä oppineena allekirjoittanut tarkkailee tulevaisuudessa huomattavasti enemmän säätiedotuksia ja arvottaa uudella lailla miten ja missä koiraansa treenailee.

Hitusenhan se harmittaa, mutta onneksi meillä on Oran kanssa vielä runsaasti aikaa treenata. Nyt onkin hyvä hieman hengähtää ja aloitella ns. peruskunnon ylläpitoa (erityisesti omistajan :D).

Seuraava henkien taisto onkin sitten Kajaanin Talvinäyttelyssä, saa nähhä mitenkä a)ajoreissut onnistuu (5h suuntaansa…) ja b)minkälaisin elkein sitä missinäyttelyissä osataan olla. Kerta se on ensimmäinen tätäkin lajia Oralla 😉

7. Hirvikontakti Oralle

On Tekijä karhunvartijaKategoria(t): HirviJätä kommentti

Vielähän sitä onneksi kerettiin yksi hirvi löytämään ennen kauden loppua (27.12.). Löytöhaukkua 47min, minkä aikana hirvi valui hitaasti 600m. Nasakka haukunta (laskettu >100 haukkua/min työskentelyn aikana) päättyi toisen koiran löytöhaukkuun 300m päässä, jolloin yksinäinen otti sen verran vauhtia ettei Ora sitä kiinni saanut. Jonkin verran vielä huono pinta lumella, etten yllyttänyt koiraa karkon perään – hitusen kynnen reunassa jo punerrusta, joten ei sen väärti. Kokeissa kuitenkin pitäisi vielä käyttää huomenna (30.12.) joten jätetään hömelöt riskit vähemmälle. Ei tule olemaan liian helppo koe muutenkaan 😀

Sormet ja varpaat ristissä että maastossa olisi hirviä maan mahottomasti. Ainakin ohjaajaa jännittää jo sen verran että lie unta tule ollenkaan :/

Niin, nopeaan laskettu tuo työskentely ei olisi tuonut edes HIRV3:sta. Toivotaan että ikä tuo hakuun varmuutta ja laajuutta, sitten alkaa näyttämään kohtuulliselle 🙂 (eli panokset kuitenkin ensi syksyn kokeille, nyt treenataan ohjaajan hermoja).

Kevään kautta kesään – Hampaita ja mehtäreissuja

On Tekijä karhunvartijaKategoria(t): YleinenJätä kommentti

Toukokuun ensimmäinen ehta oikea kesäkeli feat. vapaapäivä orjaleiriltä. Olemme itse tehneet pihapiiristämme pahimman ”huvipuiston” miesmuistiin (”Nyt tehdään niin että heilahtaa terassi upotetulla paljulla, koiratarha HYVÄLLÄ pohjalla, pihamaa tasolle Golf-kenttä sekä puutarhan pystyttäminen…), joten blogin päivittely on jäänyt hieman vaiheeseen. Mutta nyt, kun pieni flunssa on tekosyynä olla tekemättä mitään (ja hallitus lähti työntekoa karkuun työpaikalle) niin on tovi aikaa päivittää kuulumisia.

Notta mitäs sitä on tehty edellisen postauksen jälkeen? 

Valkon osalta olemme jatkaneet hampaiden näyttämisen treenaamista. Juhannusnäyttelyt Rovaniemellä lähestyvät ja siihen mennessä olisi herran hyvä hampulit näyttää ja ymmärtää että se on ihan hyvä juttu ™. Eli nameja on mennyt kohtuullinen määrä ja ne muutamat harvat vieraat on valjastettu suuta kopeloimaan. Minkäänlaista ärähtelyä ei ole havaittu, mutta olisiko sitten se näyttelystressi miljoonine muine ärsykkeineen (lue: UROKSIA, MUITA UROKSIA?!?!?) sitten liikaa mehtäkoiralle? No sen näkeepi sitten. Vahvalla luotolla ilmoitin Suuren Valkoisen myös Rantasalmen KR-näyttelyyn heinäkuun alussa, ajatuksena yhdistää Etelä-Savon pikaloma koiranäyttelyyn. Siinä samallahan ne menee sitten kotipaikan jämptinartutkin näyttelystä läpi, eikö niin? Kolme aikuista mehtäkoiraa, yksi auto, kaksi käsiparia, ei voi olla huono? Onneksi on ne apukädet, ei siitä muuten tulisi mittään :D. Toivottavasti vaan alkaisi olemaan jo loppupuolellaan tuo karvojen lähteminen, mukavampihan se olisi koira esitellä kunnolla kesäkarvassaan vs. raivotautinen ja kapinen versio :D.

Oran suhteen on päästy olemaan hieman aktiivisempia, koska ikä antaa periksi pitää Pientä Mustaa vapaana ja täten mahdollistaa metsähommiin tutustumisen sekä yhtäaikaisen tottelevaisuuskoulutuksen. Reissut ovat yleensä kestäneet sen 2h-2.5h ja matkaa ohjaajalle tullut maksimissaan 5km. Rauhallisella koiranpennun tahdilla ja ”kannolta kannolle” asenteella kumpikaan ei ole itseään repinyt täysin poikki näillä tutustumisreissuilla. Mukavaa on huomata että jokaisella kerralla tapahtuu aina pientä edistymistä, vaikkakin vieläkään ei uskalleta omistajaa jättää näkökantaman ulkopuolelle kovin pitkäksi aikaa.

P1040552
Eräjätkän Ora 27.05.2016.

Viimeisen viikon aikana on saatu erikoisempia metsäkokemuksia kun A) Ora sai ensimmäisen riistakokemuksensa jänisten kanssa (ks. videolinkki) ja B) ”todistettavasti ”jäljesti ensimmäisen kerran jäniksen jälkeä pienen matkan. C). Tämän lisäksi jo osasi hakea ohjaajan ”saaliille”.

Kohta kohdalta vähän lisätietoa, eli kohta A). Oltiin 20.05.2016 aamutuimaan (noin klo 05-07:30 välisenä aikana) taas liikenteessä ja jo palaamassa kotia kohden 5km mehtäreissun jäliltä (tällä kertaa olin laittanut sportstrackerin päälle ja ekaa kertaa oli ehta kamerakin mukana). Eipä löytynyt metsästä muuta kuin korvasieniä ja puita, joten oli aika lähteä siirtymäreitille kotia kohden. Niinhän siinä sitten kävi että ohjaaja havaitsi Jamesonin Jannen, eli jäniksen, laukkovan pienen mäen päältä kohti meidän seuruetta, joten kamera valmiiksi ja nappaamaan todistuaineistoa kuinka koira reagoisi elämänsä ensimmäiseen ”oikean” kokoiseen riistaan – myyristä ei nyt mainita tässä vaiheessa mitään… Nooh, video ei jätä paljoa arvuuttelun varaan 😀 Kyllähän sitä nyt ihteesäkki arveluttas jos kolome ithesä kokosta talipäätä juoksee kohden osaamatta varoa olleskaan. Eli sillä ”munan” määrällä kannattaakin jo pennunkin vähän varoa 😀 😀 :D. Videon jälkeen lähdettiin vielä nopsaan katsastamaan jälkiä, mutta reissun ollessa jo ehtoopuolella ohjaaja päätti että tällä kertaa jätetään tämä kaunis muisto tästä reissusta ja katsotaan tuoreemmilla jaloilla seuraavat jäljet pitemmälle.

Jäniskannan ollessa kohtuullinen myös takapihamme puolella olemme tämän episodin jälkeen treenanneet jänisten pöllyyttämistä siten että ohjaaja itsekin juoksee saaliin perässä… Tragikoomista puuhaahan se on, mutta pentu selkeästi luottaa kerta kerran jälkeen enemmän itseensä ja kykenee lähtemään aina vähän pitemmälle ohjaajan näkymättömiin (eli max. 15s). Viimeisin jäniskevennys tapahtuikin tänään mehtälenkillä, eli kohta B) kun ohjaaja näki jäniksen siirtyvän metsän puolelle polulta (Oralle ei näköhavaintoa tullut). Tästä hyvin ymmärsi Ora ottaa vainun ja lähteä tekemään hakua metsän puolelle. Valitettavasti asutuksen lähestyessä jätimme tämän leikin kesken ja jatkoimme pidemmälle vaaran syvyyksiin etsimään uusia jännittäviä kohteita. Parin kilsan jälkeen löysimmekin vanhan tutut hirvennahan ja iki-ihanan näätäeläimen raadon mitä oli noin kuukausi takaperin ihmetelty.

(tähän väliin pieni episodi koirien hakua kun karkasvat perkule molemmat häkistä kun oli tarkoitus vain Ora laskea ruualle… Ekaa kertaa tosielämässä pääsi toteamaan että kyllä se pillille koulutus vaan on hieno homma – Ora tuli vielä takasin vaikka oli jo ihan hyvään matkaan kerennyt ennen kuin kerkesin pillin ehtiä. Valkko sen sijaan päätti lähteä tekemään kunniakierroksen. Palasikin sitten samoja aikoja kuin allekirjottanut pieneltä autoreissulta koti-pihaan. Taajama-alueella nämä ”juoksut” ei hirmuisesti mieltä tuppaa lämmittämmään…) .

Takaisin kohtaan C). Aikansa jaksoi Ora kannella raatoa mukanaan kunnes ymmärsi tehdä vaihtokaupan namiin. Tämän jälkeen teimme vielä kilsan parin mutkan ja palasimme noin 200m päästä ohittaen edellistä reittiä kotia kohden. Kuitenkin jossain vaiheessa Ora iski ”haun” päälle ja osoitti että häntä kiinnostaisi mennä tänne, ala tulla perässä (eli teki ihan kunnollisen näkökentästä katoamisen, ehkä jopa minuutin ajaksi…). Sitten haki minua ja odotti että alan tulla ja jatkoi eteenpäin. Ja kohtahan me olimmekin takaisin raadolla. Omalla tavallaan ihan hieno homma, vaan kun ei oikein tiedä mihinkä tuo raato on oikein kuollut niin parempi olisi jättää syömättä nämä metsän aarteet…

Tässä vielä muutamia kuvapoimintoja menneestä kuukaudesta: