”Dondesdaa”, niin sitä vaan on tästäkin näyttelypäivästä selvitty :D. Allekirjoittanut häärikin tämän reissun talkoolaisena arpamyynnissä, niin isäntä pääsi (no pakottamalla velvoitettiin…) esittelemään prinsessa tuomarille.
Ja kah, hyvinhän se meni, ellei jopa ”Erittäin”. Eli Oran 5. EH tälle kevättä. Arvostelu luettavissa kokonaisuudessaan täältä. Onneksi tällä kertaa tuomari osasi antaa toivoa tulevaisuuteen, ja antoi kivan arvostelun. Muutama edellinen ollutkin kohtuullisen depiksiä aiheuttavia 😀 (no ei vaines… tai ehkä vähän).
Lyhyesti ja ytimekkäästi, tuomari piti aikaisemman linjansa. Itälaika-nakut ovat jalostuksellisesti karanneet rotumääritelmästä, urokset on ihan OK. Tästä erinomaisena esimerkkinä velipojan nappaama ERInomainen arvostelu! Hienoa, onnittelut Pia ja Mikko!
Arvostelu kokonaisuudessaan Oran näyttelytulos-sivulla. Kuusi laikanarttua (vain) koko näyttelyssä. Oran kanssa saimme avata itälaikojen osalta shown, ja nasakasti sitten arvosteluna H. Erittäin mielenkiintoinen oli lausunto pehmeistä korvista. Vieläkin nuoruuden piikkiin laitettiin tämä arvostelu, mutta johan sitä olisi toivonut jotain muuta.
Noh. Harmittaahan se, ei käy kieltäminen. Onneksi sentäs koira käyttäytyi mallikkaasti kehässä. Siitä ei tarvitse allekirjoittaneen sentäs murehtia :).
Edit: Hyviä uutisia tuli kuitenkin muilta rintamilta, eli Eräjätkän Taika avasi kanssa samana päivänä näyttelyuransa Puolangan näyttelyssä, ja ERInomaisin arvosteluin, mahtava juttu. Tämän lisäksi Urpon Harald oli Savon erämessujen vuoden eräkoirakilpailun kolmas!
Iloksenne ilmoitettakoon että sivustoa on hitusen täydennetty. Ensimmäiseksi ovat ilmestyneet mystiset ”Väärti”-otsakkeet ja alasivustot. Tyhjää täynnä, ja varmasti vielä tovi menee ennenkuin tästä JÄNNITTÄVÄSTÄ jutusta voimme enempää paljastaa 😉
Seuraavaksi ”Havaintoja&Selvittelyä” osastolle on ilmestynyt ”Valioituminen” alasivut (MVA ja KVA). Niin allekirjoittanutta on häirinnyt nämä eri keinot saavuttaa vaikka sun mitä titteliä tuohon koiran nimen eteen, että ihan piti alkaa itselleen rautakankimallia pystyttämään.
Ja jumaleisson, vasta sain jotenkuten tolokun LAIKOJEN osalta tuohon FI MVA-tittelin ansaintalogiikkaan. Empä vielä uskaltanut edes hakea tietoa siitä mitenkä näiden muiden naapurimaiden titteleitä oikein olisi mahdollista lunastaa :[. (Ja ettei toki nämäkään liian helppoja olisi, mutta sitä mukaan mitä käyttäkokeiden osalta tulee muutoksia niin ne heijastuu näyttelyhommiin ja vice verca). Eli koskaan ei voi olla aivan 100% varma että menikö veikkaus oikein.
Eli takki auki vaan reippaasti karkeloihin mukaan, eihän sitä tiedä jos sitä joskus iloisesti yllättyisi 😀 (tod näk ei…).
Seuraavana asialistalla vastaavan FI KVA-tittelin tietopläjäyksen koostaminen…
Lähdettiin tällä kertaa oikein A-luokan ”lomalle” Oran kanssa; 04.30 lähtö Sodankylästä kera toisen laikakamraatin (Riistavietin Ronja emäntineen) ja puoli-ihminen. Osoitteena ei sen enempää tahi vähempää kuin laikojen päänäyttely Pohjois-Savon Leppävirralla. Ajoaika abouttiarallaa jotain 9-10h. Onneksi muksu oksensi viilit vasta kahden tunnin ajomatkan jälkeen, ja nekin auton ulkopuolelle…
Kaikenkaikkiaan matka meni auvoisasti, koirat osasi olla, muksu osasi olla ja laikaihmisen kanssa matkanteko sujui silmänräpäyksessä. Pelipaikoille kerettiin hitusen ennen laikajärjestön vuosikokousta, minne allekirjoittanutkin pääsi näkemään ja kokemaan toiminnan virallista osuutta.
Vuosikokouskahvit. 10h matkaa tehnyt kiittää 😀 (hieman jutut jo meni levottomiksi tässä vaiheessa päivää…)
Palkittavia oli mahoton. Minkäköhänlaisia iltamia nämä on noilla muilla pystykorjajärjestöillä jos vastaavia palkitsemisia harrastavat? Nyt siis ensimmäinen tunti jaettiin tunnustuksia vaikka mistä. Ja kivahan tuollainen toki olisi joskus itsekin jostakin hyvin tehdystä työstä saada :).
Palkitsemisista ja valinnoista pitää kyllä nostattaa (omaa lehmää) siitä että Urpon kennelille ja Urpon Haraldille sekä Vattulaisen Oivalle (Urpon Haraldin omistaja) tuli kunniaa vaikka sun mistä. Muitakin erinomaisia suorituksia kerrottiin, ja erityisesti jäi mieleen KARH-taippari Urpon Tostelle, lie taisi olla Suomen toiseksi paras tulos tällä hetkellä(?). Kova se on kuitenkin.
Palkitsemisien jälkeen käytiin läpi vuosikertomukset sekä tilinpäätökset. Niin tehdyt teot ja tulevat suunnitelmat ja budjetit mentiin hyvällä tarmolla läpi ja viimeinkin päästiin oikomaan jalkojamme takaisin hotelli Vesileppiksen huoneisiin. Kylläpä sitä jo hitusen puutunutta oli vähän jos mikä paikka. Siinä ei montaa rentouttavaa tarvinnut pitsan jälkeen ottaa kun kutsu NukkuMatin kävi liian vahvaksi.
Sunnuntaina oltiinkin sitten riittoisan aamiaisen jälkeen heti kymmenen aikaan ns. pelipaikoilla. Urokset esiintyivät ensin vanhan kaavan mukaan. Sieltä tipahteli hyvään tahtiin ERIäkin uroksille (16/25:stä, eli 64%). Yksi HYLättykin tuli ylikorkealle urokselle.
Näillä aatoksilla sitten narttujen kehään, ehkä sitä olisi mahiksia johonkin muuhun kuin EH:n?
Eräjätkän Ora Laikojen ER-näyttelyssä 05032017. Kuva Anneli KortelainenEräjätkän Ora Laikojen ER-näyttely 05032017. Kuva Susanna Kinnunen
Peruttu. Tälle tuomarille oli punainen vaate ns. länsilaikamainen naama – ja näitähän sitten nartuissa tuntui riittävän. Hyvin oli vähissä tarpeeksi jykevällä naamavärkillä olevat nakut. Kaiken kaikkiaan 9 narttua sai ERIn (9/30:stä, eli 30%). Siihen EH-luokkaan sitä mekin jäätiin, ja ääneen lausuttua koirasta oli mm. ”Minä vihaan tätä länsilaikamaista päätä”.
Oukkidoukki, vähän olen pieni ihminen kun jäin tuohon roikkumaan, asian kun voi ilmaista niin monella eri sanavalinnalla. ”Viha” on minusta aika tehokas sana missä tahansa yhteydessä, myös näyttelypuolella… Tympäs se sen verran että hitusen jo huolehin josko sieltä oli tulossa HYL meillekin :D. Kirjallinen arvostelu sinällään oli sitä perushuttua.
Kaiken kaikkiaan itälaikanarttujen osalta tuomari oli varsin pettynyt ja muistutti siitä monesti näyttelyn edetessä. Urosmaisemmat nartut menestyivät tänään, ja se suotakoon, tuomareilla on maanpäällinen oikeus suosia sitä mikä heidän mielestään hyvälle tuntuu.
Nonni, kaksi viikkoa kerkesi Ora vanhentua kun jo seuraavat näytelmät edessä.
Koska omistaja koittaa olla oppiva organelli, niin tällä kertaa reissuun lähdettiin jo edellisenä päivänä. Ja hyvä niin, kyllähän sitä osasi olla 7h ajon jälkeen aika tillin tallin, niin omistaja kuin koirakin.
Sinällään ”uusi” tilanne edessä, kun lähdetään reissuun ja mietitään mitenkä nuo yöpymiset ja autossa paljon pönöttäminen prinsessalle luontuu. Majapaikkaan koira oli toki tervetullut sisällekin – kuitenkin ”arktinen” koiralaji vaikutti aika tuskaiselle noin 23-25C sisälämpötilassa, niin päättelin että ehkä kuitenkin parempi tuo auton takaosasto yöpymistä varten (allekirjoittaneella harvoin sisälämpötila on yli 20:n… ja siihen on jo tottunut niin hyvin että omistajakin hieman tuskissaan pyörii nykyään ”normilämpötilassa”).
Jeesus sitä jännitti että mitenköhän noin 7h jälkeen löytää wolkkarin takaloosterin irtirevittynä ja koiran omiin eritteisiinsä sotkeutuneena. Takaoven kun avasin varovaisesti ottaakseni gaggapusseja taajamalenkitykseen olin jo haistavinani vienon scheiban tuoksun (Voihan Perhana…) vaan kuinka väärässä sitä voikaan olla :D. Se taisi olla vaan ylivirkeän mielikuvituksen tuotos, koska koira oli taas kuin ”mitä muija, oot lähtenä”. Mutta kyllähän tuo mielellään raajojaan venytteli ja nautiskeli pitkästä lenkistä koko rahan edestä – ja olihan tuo osana kyllä rakkaudella varastoida sitä kakkostaankin koko lauantain. ”Ei se kukko käskien laula” – ei tässäkään tapauksessa.
Siitä sitten (maailman parhaimman makuisen) aamukahvin jälkeen heipat isännille ja kohden Sorsasaloa. Ensimmäistä kertaa ikuna ohjeistettiinkin ettei ilmottautua tarvitse, eli suoraan kehän reunalle varaamaan hyvää spottia ja muutama koe-juoksu kehässä ”näyttelyvitjoissa suoraan helvetistä”(Meillä on käytössä tuo ”snake”-kiristyshihna koirilla näyttelyissä, tosi tympeä kapistus, mutta toimii). Muutaman sanan kerkesin siinä vaihtaa Sodankylästä lähteneen toisenkin laikaomistajan kanssa ennen kuin kehät alkoivat urosten osalta pyörimään (add here kuvat kamerasta…). Paljon komioita uroksia molemmissa luokissa, myös Oran ”velipuoli” HH Hercules oli esillä – ja pojat olihan se komian näkönen juniori!
Ns. ”valmiimpien” yksilöiden hakeminen oli sitten hieman aistittavissa myös juniori-nartuissa – tiukassaan olivat ERI:t (itse asiassa todella tiukassa vrt urokset joista ERI tuli 9/13:sta –> about 69%; nartuista 7/17 –> 41%…[näyttelyn tulokset täällä] onko narttujen laatu oikeasti näin paljon huonompi (… add here sarkasminaama). Niin taikka näin, niinhän sitä tosiaan Orakin nappas (taas) EH:n –> olisi pitänyt olla paksummassa kunnossa ja tuuheampi turkki (lue: pörröisempi, arvostelu kokonaisuudessaan täällä). No okei, ei vieläkään mitään sellaista virhettä että näyttelyhommissa olisi toivo menetetty. Mutta kyllähän tässä hieman facepalmia tekisi mieli iskeä, mutta onko sitä itälaikaa nyt ihan pakko saada näyttämään lapinporokoiralle?
No, mielipideasioista ei pidä mennä väittelemmään. Ja mikä erinomaista, niin EHKÄPÄ tänään alkoivat myös Oran juoksut(?!) jännällä huomenna serlan kanssa koiraa jahtaamaan että JOKO NYT? sitten saattaisi olla tosiaan mahdollista vaikka koiran pörröytyminen (kuulemma se pentukarva vaihtuis kunnolla ekoissa juoksuissa, näin osasi paremmin asioista tietävät kertoa).
Jäämme odottamaan minkälainen perhonen tästä nyt kuoriutuu 😉
(jälkihuomio 03.02.2017: joo ei alkanut vieläkään…)
Se olisi ensimmäinen näyttelyreissu edessä juniorin kanssa. Kello herättämässä siten etteivät ne piereskelevät siat ole kerenneet edes nukkumaan asettua (eli herätys 01:45, mobiili liikenteessä 02:15).
Siinä rapiat 4h unta alla olin jopa yllättävän pirteänä liikenteessä. Ajomatka sujui ongelmitta eikä edes herra Yrjö päässyt matkalla piipahtamaan. Ora alkaa siis jo tottumaan liikennöintiin ja allekirjoittaneen ajotyyliin (miten niin se aina oksentaa vain minun ajaessa farmariautolla – toiset kuskit ja isommat autot, nöy problem…).
Paikalla Kajaanissa oltiin hitusen vaille kahdeksan, hirmuisesti ei pysähdyksiä tehty kun ei huotsikat hirmuisesti auki olleet tällä välillä (ehkäpä Rovaniemen Shell oli siinä kolmen aikaan… muuten oli pimeänä kaikki, myös mm Paltamon Shell o_O, ja kello jälkeen seittemän, yritys oli nimittäin kova saada sumppia suolistoon tuossa vaiheessa päivää).
No ei siinä, näyttelyalueelle, koira kantoon ja ilmottautumaan. Alipaineistettu (vai yli-?) halli kun oli niin läpikulkuliikenne piti hoitaa vuoroperiaattein, eli yksi ovi aina kerrallaan ettei kovin halli alkaisi painumaan alas… Siinä korvat paukkuen mentiinkin rekisteröitymään ja samointein takaisin – yksin kun on liikenteessä niin ethän sinä edes kuselle pääse ilman että käy koiran tunkemassa autoon siksi hetkeksi. Eli otsa-kuplan tyhjennyksen jälkeen päästiin sitten aloittamaan homma ns. kunnolla. Kamat kantoon ja itse pelipaikoille. Siinähän meni noin 40m ennenkuin koiralla tuki hitonmoinen tarve jättää nummero tvåat keinonurmelle; onneksi oli mm. kiinteää tuotosta ja koirankakkapussi jo taskussa odottamassa. Voi pojat etten tahtos välttämättä tuolla kentällä ihan heti olla jalkapalloa pelaamassa (tuntui olevan nimittäin jokaisella koiralla pakonomainen tarve ruutata kakkoset halliin päästyään o_O). (Olihan sitä tarjolla koirille ihan oma ulkoilualuekin, mutta ei siellä sitten ollut mitään tarvetta millekään).
Kaikenkaikkiaan 19 laikaa oli näyttelyyn ilmoitettu, mikä on ihan hyvä määrä tälle rodulle. Uroksia paikalle oli saapunut kaikenkaikkiaan 7 (4 sai ERIn) ja 11 narttua (3 sai ERIn). Tuomari oli erinomainen, ja antoi mielestäni oikeita arvosteluja. Ja oli muutenkin ns. tiukka muija 😀 piti koirat ojennuksessa ja näki selkeästi ettei ollut muuten ihan eka kerta mehtäkoirien kanssa, siinä ei auttanut hurttien säätää.
Laikojen junioriuroksia arvostelussa Kajaanin tamminäyttelyssä 15.1.2017Laikojen junioriuroksia arvostelussa Kajaanin tamminäyttelyssä 15.1.2017
Mehän saatiin siis EH (Erittäin Hyvä), mutta olen niin maan perkeleen tyytyväinen koiraan!! Esiintyi kuin jääkuningatar! EH tuli enimmäkseen siksi että selkä ei ollut ehken ihan niin suora kuin tuomari olisi toivonut, mutta tämä ei meidän näyttelyhommaa vielä torppaa mitenkään – iän myötä uskoisin rakenteen vielä vankistuvan. Kun tuo luonne on tuota mallia näyttelyissä niin mehän vielä näytetään kaikille! 😀 (ai että onko omistaja nyt hieman innoissaan – no kyllä! kaikkea on tässä jo nähty ja koettu, enimmäkseen tuolta negatiiviselta puolelta, niin tämä reissu palautti kaiken uskon tekemiseen <3).
Päästiin siis lähtemään ajoissa Kajaanista takaisin kohden Sodankylää. Meinasi heilahtaa jännän puoleiseksi kun heti ohitustilanteen jälkeen hirvet päättää lähteä ”suojatietä” ylittämään – siinä lumipöllyn takia mietitytti että kerkiääköhän takana tuleva pakettiauto hidastaa, joten yritin jonkinmoista diskopallo-jarruttelua harrastaa ettei huonosti kävisi. Siinä muutama sekuntti tai ohituksen ajoitus toisella lailla olisi voinut päätyä aika paljon huonommin… Kaikenkaikkiaan 4 elukkaa siinä pönötti, joukon fiksuin jäi vielä oikean käden puolelle mehtään odottamaan parempaa rakoa ylitykselle :D.
Kotia päästiin siinä 16 aikaan, eli rapiat 14h tehtiin Oran kanssa reissua. Sanotaanko että ei enää koskaan uudestaan yksin tällaisia reissuja, sen verran lähellä tuntui jo rattiin nukahtaminen olevan…
Perus naikkosena Ora tuntui ottaneen arvostelusta nokkiinsa, ja päätti aloittaa sitten heti massakauden kotiin päästyämme. Onneton vaan ei päässyt enää irtoamaan sipsipussista, ja törmäili pitkin huushollia ruokapussi päässään 😀 ja sitten kun omistaja riuhtasee pussin pois niin nehän leviää naksut sitten pitkin asuntoa… Onneksi oli vain pussin pohjallinen, menkööt tämän kerran.
Seuraavan kerran pystykorvien erikoisnäyttelyssä 29.1.2017 tavataan noin 30:n muun laikan kanssa (joo, voisi olla helpompiakin tapoja kokeilla näyttelymenestystä saada…). Jännää!
Karhunvartijan blogi / kennel Bear Caliber 