Aina ei kannata mennä merta edemmäksi kalaan…

Tulipa katsastettua karhusaalis -statsit hetki sitten riista.fi/metsastys/saalisseuranta/karhusaaliit/ -sivustolta. Karhuvartijoiden kaksijalkaisista toinen on alkujaan Etelä-Savon Juvalta kotoisin. Ja ei muuten silloin herran vuosina 1986-2005 paljoa karhuja hoodeilla liikkunut. Sitä luuli että Lapissahan sitä joka ukko on painimassa mesikämmenen kanssa että eteenpäin pääsee reissuillansa.

No tosiasiassahan tilanne on siis tämä entisen kotipaikan ja nykyisen välillä –>

Hör hör hör. Ja tuntuviksi isäukkokin jo yrittänyt ottaa metsässä jämptin sijasta errauspentua kotia kasvamaan :D. Shatan, aina on ruoho vihreämpää jossain muualla :P. Eikä varmasti ole porot haittaamassa tekemistä (supikoirista jne ei nyt puhutakkaan sitten mittään..)

Kerta se on ensimmäinenkin

Niimpä sitä on selvitty joulutohinoistakin abouttiarallaa selväjärkisenä.

Kokeissahan sitä käytiin 29.12.2016, ja nopea päivähän se sitten loppujen lopuksi oli. Kaksi päivää ennen koetta suoritettu treenikerta olikin sitten sen verran hapan reissu koiran tassuille, että omistaja joutui heittämään pyyhkeen kehään kokeen osalta. Oran palatessa pakenevan hirven perästä nopea tilannekatsaus tassuihin ja vallitseviin olosuhteisiin päätyi lopulta kokeesta luopumiseen. Tästä oppineena allekirjoittanut tarkkailee tulevaisuudessa huomattavasti enemmän säätiedotuksia ja arvottaa uudella lailla miten ja missä koiraansa treenailee.

Hitusenhan se harmittaa, mutta onneksi meillä on Oran kanssa vielä runsaasti aikaa treenata. Nyt onkin hyvä hieman hengähtää ja aloitella ns. peruskunnon ylläpitoa (erityisesti omistajan :D).

Seuraava henkien taisto onkin sitten Kajaanin Talvinäyttelyssä, saa nähhä mitenkä a)ajoreissut onnistuu (5h suuntaansa…) ja b)minkälaisin elkein sitä missinäyttelyissä osataan olla. Kerta se on ensimmäinen tätäkin lajia Oralla 😉

7. Hirvikontakti Oralle

Vielähän sitä onneksi kerettiin yksi hirvi löytämään ennen kauden loppua (27.12.). Löytöhaukkua 47min, minkä aikana hirvi valui hitaasti 600m. Nasakka haukunta (laskettu >100 haukkua/min työskentelyn aikana) päättyi toisen koiran löytöhaukkuun 300m päässä, jolloin yksinäinen otti sen verran vauhtia ettei Ora sitä kiinni saanut. Jonkin verran vielä huono pinta lumella, etten yllyttänyt koiraa karkon perään – hitusen kynnen reunassa jo punerrusta, joten ei sen väärti. Kokeissa kuitenkin pitäisi vielä käyttää huomenna (30.12.) joten jätetään hömelöt riskit vähemmälle. Ei tule olemaan liian helppo koe muutenkaan 😀

Sormet ja varpaat ristissä että maastossa olisi hirviä maan mahottomasti. Ainakin ohjaajaa jännittää jo sen verran että lie unta tule ollenkaan :/

Niin, nopeaan laskettu tuo työskentely ei olisi tuonut edes HIRV3:sta. Toivotaan että ikä tuo hakuun varmuutta ja laajuutta, sitten alkaa näyttämään kohtuulliselle 🙂 (eli panokset kuitenkin ensi syksyn kokeille, nyt treenataan ohjaajan hermoja).

Etelänreissua kera koirain

Kävästiin Eteläisemmässä Savossa männä viikonloppuna tarkistamassa jahtimaiden tila.

10h ajomatka, farmarimallin mobiili, 2 koiraa ja 2 aikuista sekä mehtuuseen soveltuvat kamppeet ja vempeleet kyytiin niin tiesihän tuota lähteväsä. Takaisin tullessa vielä yksi puolikas ihmisenalku matkaan mukaan niin testailtiin jo Wolkkarin mittoja suuntaan ja toiseen :D.

Niinhän sitä siis matkaan lähdettiin heti torstaina että saatiin yksi päivä toipua ajomatkasta ennen metsästys-lauantaita. Onneksi tehtiin näin, koska yllättäin tuli tarve käydä tutustumassa Mikkelin eläintarvikeliikkeisiin – Valkko näki lie ensimmäistä kertaa eläissään (anopin) kissan ja nykäs sen verta kovasti lähtiä sen perään että panta paskaksi. Onneksi kissa tiesi omat soppensa sen verran hyvin että a)säilytti henkesä ja b)koira saatiin kiinni navetan pielisiltä. Siinähän nimittäin olisikin ollut naurussa pidättelemistä kun laika pistää menemään pitkin tuntemattomia kuntarajoja ilman minkäänlaista tutkavehettä kaulassa…

Muutenkin vähän housun puntissa tutisi kun Anun kotipaikalla oli Valkolle tuntemattomia otuksia kuten mm. kyyttöjä ja hevonen. Onneksi molemmista eläinlajeista löytyy sen verran sisua että tarpeen tullen olisivat kykeneviä polkemaan koiran tantereeseen. Perimmäinen idea on kuitenkin ettei kotieläimiä KOSKAAN mennä jahtaamaan, oli rotu koiralla mikä tahansa. Orahan oli jo ”vanha tekijä” näissä hommissa, ja sen passasi vapaana käyttää pissalla pihalla ja jättää jopa vahtimattakin toviksi. Pieni suuri asia tuokin että voi luottaa koiraan sen verran ettei mene pöllyyttelemään suotta ”vääriä” eläimiä.

Lauantaina lähdettiin 8 passimiehen ja allekirjoittaneiden kanssa koluamaan kotiseuran maat. Tällä kertaa oli sovittu että vain vasaa ammutaan. Siksi näköhavainnot kahdesta aikuisesta aamutuimaan pellon laidassa eivät olleet ns. odotetuimpia uutisia. Joten eikun kokeilemaan tuuriaan ”oletettavasti” hirviä sisältävistä maastoista. Etelässäkin kun vielä alueet ovat suhteellisen pieniä ja osittain vielä hajallaankin niin pahimmassa tapauksessa laika ottaisi vasallisen ja veisi sitä sillä seurauksella että aikaa tunnistamiselle ja passipaikkojen siirtelylle jäisi erittäin vähän. Ja sen jälkeen voisikin siirtyä naapurikylän kapakille loppuillaksi tutkaa ihastelemaan 😀 (mahdollisuudet että palaisivat pitkäjalkasen laikan kanssa samoille alueille eri vesistöjen ylityksien jälkeen olisivat yhtä hyvät kuin loton päävoitto).

No mitenkä siinä sitten kävi, kaiken sen ennakolta kehumisen jälkeen? Kaikenkaikkiaan mitätön reissu, ei löytynyt hirviä yksin, ei yhdessä, eikä edes paikat tuntevalla jämptillä. Valkolla tuntui olevan mielensäosoittelureissu koska haun laajuus oli ennennäkemöttömän heikkoa. Oralla taas tuntui olevan virtaa ja intoa mutta se vaadittava rohkeus lähteä omia teitä tutkimaan, se selkeästi uupui. Joten ei hirvikontaktia ensimmäiselle päivälle.

Koska sunnuntaille oli tiedossa pitkä kotimatka, päädyimme hallituksen kanssa että parempi mahdollisesti lähteä vain aamutuimaan ajelemmaan kohti pohjoista. Tuuria oli mahoton, koska kävi näin että riistakameralla oli parahilleen aamutunteina käynyt ylivuoteinen naarashirvi. Koska sillä ei ollut vasoja, niin Anu päätti käydä katsomassa josko pentukoira ymmärtäisi mittään koko hirvitouhun päälle (aikaisempia kokemuksiahan on todistetusti ollut vain yksi, silloinkin Valkko hirven nosti ja Orakin vain juoksi perässä sen 2km. Haukkua ei tulluna).

Joten eikun koira mukaan ja auto parkkiin vajaan kilsan päähän kamerasta. Koira innokkaasti lähtee metsään ja palaa aina noin 100m piston jälkeen takaisin. Kovasti häntä heiluu vaan ei tuon ihmeellisempiä lenkkejä tee. Anu pikkuhiljaa siirtyy lähemmäksi kohden kameraa, ja neljännen-viidennen 100m lenkin jälkeen jo tuskastuu kun varma hirvi siellä pitäisi olla ja koirakin innokas vaan ei lähe. Hallitus seuraa tilannetta tuvan lämmöstä ja laittaa viestiä: ”Kannusta sitä koiraa lähtemään”. No ei siinä auta kun sitten jo aika kovaäänisesti huutaa koiralle kannustukset ja tsemppihuudot – ja kato piru, sinne lähti! (Tästäkö se nyt sitten on ollut kiinni – omistaja ei ole älynnä saaliinhimoissaan kannustaa koiraa vaan mielummin olluna mykkänä ettei riista karkaisi… Nuija!…)

Koira etenee noin 600-800m ennenkuin tavoittaa hirven. Ja sitten alkoi se haukku (tähän <3<3<3

SE HAUKKUU! JUMALAUTA!!! JES JES JES!

Hirvelle kiitos että oli oikein mukavan rauhallinen yksilö, ei liikoja hötkyillyt ja antoi koiran itseään haukuttavan. Haukku siirtyi rauhallisesti noin 2km päähän lähtöpaikasta. Koska edellämainitut syyt, piti Anun lähteä jo ajoissa ajamaan autolla vastaan, koska koira oli etenemässä pois omilta alueilta. Kaikenkaikkiaan 19min haukkuaikaa tuli koiralle ennenkuin Anun oli (valitettavasti :/) otettava koira kiinni.

MUTTA SE HAUKKU KUITENKIN!

(Pentutilaukset sitten tuonne Haatajan Antille suoraan. :D)

Aivan mahtavaa, hyvä reissu, kannatti tehdä. Kiitos kaikille osanottajille ja harrastuksen mahdollistaville tahoille. I love you all.

Niin ja käytiinhän myö ohiajaessa morjestamassa myös Taikaa ja Milliä Jormuan Eräjätkän kennelillä, on se vaan jännä mitenkä erinäköisiä tuli sisaruksista. Ja toden totta, Orahan näyttää aivan Millin ensimmäisen pentueen Nanalle (ks. kuva ensimmäisenä alla). Eli taitaa tuolta Millin puolelta kuitenkin tulla tuo väritys :D.

erajatkan-nana
Eräjätkän Nana, Eräjätkän kennelin sivuilta napattu
dsc_0020
Eräjätkän Taika(vas) ja Milli(oik) 02102016
dsc_0024
Eräjätkän Taika 02102016