Kävästiin Eteläisemmässä Savossa männä viikonloppuna tarkistamassa jahtimaiden tila.

10h ajomatka, farmarimallin mobiili, 2 koiraa ja 2 aikuista sekä mehtuuseen soveltuvat kamppeet ja vempeleet kyytiin niin tiesihän tuota lähteväsä. Takaisin tullessa vielä yksi puolikas ihmisenalku matkaan mukaan niin testailtiin jo Wolkkarin mittoja suuntaan ja toiseen :D.

Niinhän sitä siis matkaan lähdettiin heti torstaina että saatiin yksi päivä toipua ajomatkasta ennen metsästys-lauantaita. Onneksi tehtiin näin, koska yllättäin tuli tarve käydä tutustumassa Mikkelin eläintarvikeliikkeisiin – Valkko näki lie ensimmäistä kertaa eläissään (anopin) kissan ja nykäs sen verta kovasti lähtiä sen perään että panta paskaksi. Onneksi kissa tiesi omat soppensa sen verran hyvin että a)säilytti henkesä ja b)koira saatiin kiinni navetan pielisiltä. Siinähän nimittäin olisikin ollut naurussa pidättelemistä kun laika pistää menemään pitkin tuntemattomia kuntarajoja ilman minkäänlaista tutkavehettä kaulassa…

Muutenkin vähän housun puntissa tutisi kun Anun kotipaikalla oli Valkolle tuntemattomia otuksia kuten mm. kyyttöjä ja hevonen. Onneksi molemmista eläinlajeista löytyy sen verran sisua että tarpeen tullen olisivat kykeneviä polkemaan koiran tantereeseen. Perimmäinen idea on kuitenkin ettei kotieläimiä KOSKAAN mennä jahtaamaan, oli rotu koiralla mikä tahansa. Orahan oli jo ”vanha tekijä” näissä hommissa, ja sen passasi vapaana käyttää pissalla pihalla ja jättää jopa vahtimattakin toviksi. Pieni suuri asia tuokin että voi luottaa koiraan sen verran ettei mene pöllyyttelemään suotta ”vääriä” eläimiä.

Lauantaina lähdettiin 8 passimiehen ja allekirjoittaneiden kanssa koluamaan kotiseuran maat. Tällä kertaa oli sovittu että vain vasaa ammutaan. Siksi näköhavainnot kahdesta aikuisesta aamutuimaan pellon laidassa eivät olleet ns. odotetuimpia uutisia. Joten eikun kokeilemaan tuuriaan ”oletettavasti” hirviä sisältävistä maastoista. Etelässäkin kun vielä alueet ovat suhteellisen pieniä ja osittain vielä hajallaankin niin pahimmassa tapauksessa laika ottaisi vasallisen ja veisi sitä sillä seurauksella että aikaa tunnistamiselle ja passipaikkojen siirtelylle jäisi erittäin vähän. Ja sen jälkeen voisikin siirtyä naapurikylän kapakille loppuillaksi tutkaa ihastelemaan 😀 (mahdollisuudet että palaisivat pitkäjalkasen laikan kanssa samoille alueille eri vesistöjen ylityksien jälkeen olisivat yhtä hyvät kuin loton päävoitto).

No mitenkä siinä sitten kävi, kaiken sen ennakolta kehumisen jälkeen? Kaikenkaikkiaan mitätön reissu, ei löytynyt hirviä yksin, ei yhdessä, eikä edes paikat tuntevalla jämptillä. Valkolla tuntui olevan mielensäosoittelureissu koska haun laajuus oli ennennäkemöttömän heikkoa. Oralla taas tuntui olevan virtaa ja intoa mutta se vaadittava rohkeus lähteä omia teitä tutkimaan, se selkeästi uupui. Joten ei hirvikontaktia ensimmäiselle päivälle.

Koska sunnuntaille oli tiedossa pitkä kotimatka, päädyimme hallituksen kanssa että parempi mahdollisesti lähteä vain aamutuimaan ajelemmaan kohti pohjoista. Tuuria oli mahoton, koska kävi näin että riistakameralla oli parahilleen aamutunteina käynyt ylivuoteinen naarashirvi. Koska sillä ei ollut vasoja, niin Anu päätti käydä katsomassa josko pentukoira ymmärtäisi mittään koko hirvitouhun päälle (aikaisempia kokemuksiahan on todistetusti ollut vain yksi, silloinkin Valkko hirven nosti ja Orakin vain juoksi perässä sen 2km. Haukkua ei tulluna).

Joten eikun koira mukaan ja auto parkkiin vajaan kilsan päähän kamerasta. Koira innokkaasti lähtee metsään ja palaa aina noin 100m piston jälkeen takaisin. Kovasti häntä heiluu vaan ei tuon ihmeellisempiä lenkkejä tee. Anu pikkuhiljaa siirtyy lähemmäksi kohden kameraa, ja neljännen-viidennen 100m lenkin jälkeen jo tuskastuu kun varma hirvi siellä pitäisi olla ja koirakin innokas vaan ei lähe. Hallitus seuraa tilannetta tuvan lämmöstä ja laittaa viestiä: ”Kannusta sitä koiraa lähtemään”. No ei siinä auta kun sitten jo aika kovaäänisesti huutaa koiralle kannustukset ja tsemppihuudot – ja kato piru, sinne lähti! (Tästäkö se nyt sitten on ollut kiinni – omistaja ei ole älynnä saaliinhimoissaan kannustaa koiraa vaan mielummin olluna mykkänä ettei riista karkaisi… Nuija!…)

Koira etenee noin 600-800m ennenkuin tavoittaa hirven. Ja sitten alkoi se haukku (tähän <3<3<3

SE HAUKKUU! JUMALAUTA!!! JES JES JES!

Hirvelle kiitos että oli oikein mukavan rauhallinen yksilö, ei liikoja hötkyillyt ja antoi koiran itseään haukuttavan. Haukku siirtyi rauhallisesti noin 2km päähän lähtöpaikasta. Koska edellämainitut syyt, piti Anun lähteä jo ajoissa ajamaan autolla vastaan, koska koira oli etenemässä pois omilta alueilta. Kaikenkaikkiaan 19min haukkuaikaa tuli koiralle ennenkuin Anun oli (valitettavasti :/) otettava koira kiinni.

MUTTA SE HAUKKU KUITENKIN!

(Pentutilaukset sitten tuonne Haatajan Antille suoraan. :D)

Aivan mahtavaa, hyvä reissu, kannatti tehdä. Kiitos kaikille osanottajille ja harrastuksen mahdollistaville tahoille. I love you all.

Niin ja käytiinhän myö ohiajaessa morjestamassa myös Taikaa ja Milliä Jormuan Eräjätkän kennelillä, on se vaan jännä mitenkä erinäköisiä tuli sisaruksista. Ja toden totta, Orahan näyttää aivan Millin ensimmäisen pentueen Nanalle (ks. kuva ensimmäisenä alla). Eli taitaa tuolta Millin puolelta kuitenkin tulla tuo väritys :D.