Uusi Havaintoja ja selvittelyjä -osio: Näyttelykartta 2020

Hyvä lukija, nysse on valamis! Eli näyttelykartta 2020 FCI5 ryhmän rodulle itäsiperianlaika. Nyt pitäisi pystyä hakemaan näyttelyitä;

A) näyttelytyypin perusteella valikoimalla ”Showtype

B) tuomarin perusteella valitsemalla ”Judge”-listasta haluamansa

C) kuukauden perusteella valitsemalla ”Month” -listasta kiinnostavimman kuukauden

Huom! pahoittelen finlandia, ääkköset ja öökköset eivät ole plugin ystäviä.

Näyttelykarttaa päivitetään systemaattisen satunnaisesti, tavoitteena parantaa vielä kartan käytettävyyttä mm. nettisivustoihin pääsemiseksi ”yhden klikkauksen taktiikalla”. Vielä ei tämä ole selvinnyt kuinka saan toimimaan infolaatikoiden sisällä, mutta ken ties, joku päivä sekin oppi minut löytää – Anu

HIRVituomariksi?

Tästähän onkin ollut jo puhetta; Anulla on tavoitteena saavuttaa pätevyys tuomaroida kennelliiton alaisia hirvenhaukkukokeita (”HIRV”). Tämä onkin oma mielenkiintoinen projektinsa, koska asiahan ei ole ihan niin yksinkertainen kuin voisi olettaa.

Henkilölle, joka osaa hyödyntää aika hyvin erilaisia tietolähteitä ja päätellä ”kustannustehokkaimmat” tavat suorittaa erilaisia hankkeita, on tämä tuomarointipätevyyden hankkiminen osoittautunut astetta monimutkaisemmaksi hommaksi. Alkujaan luulin että ”käyt vaan sen kurssin ja teet pari harjoittelua niin se on siinä”. Väärin. (Ainakin omalla osallani, voihan se olla että jossainpäin asiat tapahtuu toisella tavalla).

Ensimmäiseksi siis koetuomaroinneista kiinnostuneen henkilön tulee käydä koetoimitsijan peruskurssi. 

  • Käydään läpi noin 4-5h aikana Kennelliiton organisaatio ja kuinka eri tahot pystyvät anomaan erilaisia koemuotoja

Tämän jälkeen on syytä hakeutua koetoimitsijan lajikurssille. Tästä innostuneena kävinkin HIRV ja LINT-lajikurssit, koska jossain aivopieruissani olin vielä siinä käsityksessä että tämän kurssin jälkeen päästäänkin sitten harjoituksia suorittamaan. Ja kun niin kätevästi oli useampia lajimuotoja tarjolla samalle päivälle, niin tottahan koko hyöty irti (olisi ollut mahdollista myös AJOK suorittaa mutta vaikka laikat moneen pystyy niin… erhm..).

  • Käydään läpi peruspuimalat (kokeiden anomiset, kuinka kisoja kannattaa järjestää yms.). Tämän lisäksi käytiin läpi mitä ja missä eritasoiset tuomarit tekevät.

Niin, edellisellä kurssilla käytiin kyllä hyvin minimaalisesti läpi eri koemuotojen käytännön juttuja, kuten esimerkiksi mitä ne hakulenkkien pituudet merkitsevät ja ampumatilaisuuksien määritelmät. No tietenkin, koska vielähän tässä onkin edessä (ainakin?) yksi kurssi lisää, missä käsittääkseni sitten käydään näitä käytännön arviointeja enemmän läpi.

*tähän vähän jo epätoivoista naurua, eihän näistä kurssituksista ymmärrä Erkkikään mitään, joko sitä sitten tuon kurssin jälkeen sykähettään harjoittelemaan, kuinka monta kertaa sitä tehdään ja voiko yhden harjoituksen tehdä vaikka omalle koiralleen validin toisen tuomarin läsnäollessa?*

Onneksi Sodankylän karvakuonot ovat olleet mukana järjestämässä näitä kursseja, koska ns. seurattomana eräjormana tällä hetkellä olisihan lievästi hintsua yrittää näille kursseille penetroitua. Lisäksi kun pitää olla jonkinlaisen taustaorganisaation puolto kursseille pääsemiseksi, niin täysin pellosta kaivetulle osallistumisen kynnys voi asettua korkeahkoksi. Ja kyllähän sitä minunkin pitää yrittää ns. ”sanan voimalla” vakuuttaa itseni puollon arvoiseksi. Huh huh. Kennelliitto, tämä voi olla ongelmallista kun enemmän ja enemmän maattomia koira-ja eräharrastajia haluaisi tähänkin harrastukseen mukaan, niin osanottajina kuin järjestäjinäkin…

Mutta onneksi nyt näyttää sille että aikarajojen puitteissa saanen kurssit käytyä ja harjoitukset suoritettua (vaikka tämähän on aina sitten pois oman koiran koulutuksesta ja/tai kokeissa käyttämisessä). Ja tämähän on siis vasta palkintotuomarin pätevyyden saavuttamiseksi. Ne on sitten vielä kovempia jätkiä jotka ovat ryhmätuomarin tai jopa ylituomarin arvossa. *rispektii*.

Alla tehtynä ns. rautakankiversio käsityksestäni kuinka saavuttaa kaikkien kadehtima palkintotuomarin titteli HIRV-koemuodolle (eli esimerkiksi LINT-palkintotuomariksi on käytävä vielä omat palkintotuomarin peruskurssit ja harjoitukset. Tämä alkaa käydä jo työnteosta jos haluaa laikojen käyttöön perustuvien kaikkien koemuotojen tuomariksi. Vielä kun nimittäin KARH-taipumuskokeiden hyväksyjäksi olisi kiinnostusta. Ja arvatkaapa vaan kuinka paljon noita kursseja sitten näyttäisi olevan tarjolla 😀 😀 :D, Koetoimitsijan lajikurssia KARH-kokeille en havainnut missään, liekkö tarvinnee edes Lapissa sellaisia käydä :P, ks. Lapin kennelpiirin kurssit vm. 2016).

Näyttökuva 2016-06-01 kello 7.11.56

Kuitenkin suosittelen kaikkia näille kursseille osallistumaan. Ei näitä tuomareita joka niemen mutkassa vielä ole, ja henkilökohtaisesti olen jo puoli vuotta etukäteen ollut yhteydessä mahdollisiin HIRV-tuomareihin että pääsisi omaa hurttaa kokeissa käyttämään. Puuh.

*Missä on koetuomari-tinderi?*

Sananen käyttökoirien jalostuksesta – Tietokannat, you need it, you love it.

Nyt popcornit mikroon, sohvan persikkakuvioisin kohta lämpiämmään ja lapset kuuloetäisyyden päähän, nyt tulee ajatuksenvirtaa koirien jalostuksesta. Aloitetaampa näistä tarjolla olevista tietokannoista.

(Note! Edustan vain itseäni, tavoitteenani oppia ja opettaa, ja oikeastaan vain yrittää besserwisseröidä sillä muutaman kuukauden aktiivisella opiskelulla mitä tässä on tähän mennessä kerennyt harrastamaan. Kunnianarvoisa opinahjoni on ollut I.N.Ternetti, syventävä WWW-kirjekurssi aiheesta ”Ctrl+C/Ctrl+V Googlen humidissa biosfäärissä”).

Eli koiratietokannathan on vähän niinkuin huumeet. Mitään tarvetta niiden käytölle ei pitäisi olla, maalaisjärjellä ja asioista käytännössä selvää ottamallahan nämä pitäisi kyetä hoitamaan. Mutta kun niitä nyt jo on vähän niinkuin tarjolla, niin sitä ihan pikkuisen vaan vilkaisee… ja HUMPS! Yön pimeinä tunteina, silmät verestäen, selailet siinä niitä tietokantoja ja teet niitä päätelmiäsi. Sitten kun joku tulee (yhtälaisilla punaisilla mulkosilmillään) heittämään omia loppupäätelmiään* niin kumpainenkin hyppää poteroonsa huutelemaan kuinka juuri hänen päätelmänsä on paras. Ja auta nyt armias jos siihen tulee vielä elämän kouluttama pitkänlinjan koiraihminen** kertomaan arvioitaan, johan siinä nyt menee puurot ja vellit sekaisin punaisten ja sinisten tabujen kanssa.

*Vähän myös siinä sihisevät ja toistavat ”My precious”:sta tietokonettaan hivellen.

** väärän linjan koiraihminen kuitenkin. Joko käyttää liikaa näyttelyissä tai liian vähän, kehuu kuitenkin vaan omiaan ja haukkuu muiden. Tai jättää haukkumatta, siinäkin tekee virheen. Ja mielistelläkin sitä pitäisi, kun kuitenkin himottas hänen koiraltaan pentu saada, ei sa***na.

Mutta siis, niistä tietokannoista. Suomalainen kuitenkin haluaa ottaa asioista selvää ensin itse, koska perisyntimme on aina pyrkiä vedättämään toisiamme (ks. yllä**).

KoiraNet-jalostustietokanta. Aivan mahtavan makia systeemi tarkistella koirakohtaisia tuloksia näyttelyistä ja koekäynneistä. Saat juurikin tietää sen että jossain on joskus käyty, ja lopputulema oli nämä ja nämä arviot ja pisteet. Vähän niinkuin ylioppilaskirjoitukset, keskiarvosana oli M. Hyvä sinä, olet parasta keskiluokkaa!

Noin niinkuin vanhan mallin yo-kirjoituksen suorittajana minua kuitenkin kiinnostaisi että onko siinä ÄMMÄN sisällä kirjoiteltu mahdollisesti laudaturin arvoisesti uskontoa ja rimaa hipoen päästy läpi pitkä matematiikka. (En muuten henk koht pidä minnään tälläistä suoritusta, ateisti kun olen ja uskonnonopetus aikoinaan oli aikamoista yhden asian paasausta). Sama ongelma siis KoiraNetin kanssa, nice to know, mutta enemmänkin haluaisi tietää, varsinkin jos on tiettyjä osa-alueita mihin omassa koiratoiminnassaan haluaisi panostaa ja toivoa että ei ainakaan huonot jalostusvalinnat sitä torppaisi. Ja kun kuitenkin tätä materiaalia jo kerätään niin maan pirusti! Näyttelytylokset kirjataan kuin pahanteot koulukkaiden Wilma-järjestelmään, ja koesuorituksien sanamuotoja pelätään kuin kuuta nousevaa. Eli miksi yleensä kootaan mitään osasuorituksia jos niitäkin ei pääse näkemään? (Ja hei, koiranomistajat kuitenkin osanottomaksuillaan kustantaa tämän huvin, joten missä on vika?) Jos se on kiinni yksityisyydensuojasta, niin valveutuneet kasvattajat lie voivat tehdä julkaistamispäätöksen itsekin, kunhan jonkinlainen pääsy tietokantoihin suodaan. Näkisin tämän jopa eräänlaisena meriittinä kasvattajalle, kyllä siinä avoimin kirjoin toimintaansa esittelevä piikkipaikoille pääsee pentumarkkinoilla.

Vai onko nyt jotain jota minulle ei ole kerrottu? Tietokanta kyllä varmasti on, mutta sinne pääsy onkin sitten sarja hokkuspokkusta ja oikeita titteleitä ja kontakteja? (*kokeilee vielä kerran googlen mahtia ja Omakoira-järjestelmää, josko se silmä olisi taas osoittanut kohti paikkaa minne se aurinkokaan ei paista…Ei, ei vieläkään löydy. *)

Mutta sitten taivas aukenee, kiitos Suomen Harmaahirvikoirajärjestö. Täällähän ovatkin isännät ja emännät laittaneet hommat siihen kuosiin että ihan sydänalasta rutistaa. Sääntömuutosten tuomista ilonaiheista huolimatta ovat pystyneet pistämään tietokantaa kokoon liittyen metsästyslinjaisten koirien koe- ja näyttelytuloksiin (eli siis myös laikojen tuloksia on täällä!). Ja vielä mahdollisuus ladata kuvakin koirasta, propsit siitä! Käsittääkseni tietokannan päivitys on hieman hidasta johtuen virallisten papereiden kiertämisestä eri instanssien läpi ennen pääsemistään rotujärjestöjen hyppysiin, mutta aivan mahtavaa viitseliäisyyttä on tämä. Hatunnostot ja kumarrukset kaikille asianosaisille, kyllä täällä yksi koiranomistaja kiittää! Erityisesti koetuloksia on mielenkiintoista lueskella, varsinkin tämän joka on vasta koetoimitsijakurssille menossa. KARH-taipumuskokeissa pisteytystä on vasta viime vuosina harrastettu, niin näidenkin kokeiden ”suusanallinen” anti kertoo paljon enemmän itse tilanteesta kuin kylmät numeeriset faktat. Melkeimpä jännittävämpiä mininovelleja kuin Stephen Kingin tarinat… Nimittäin karhun näköhavainto 6m päästä (lähde: KARH-taippari Kintasnahan Patu) alkaa olemaan mielestäni jo ihan tarpeeksi lähellä muuttaa haju- ja tuntohavainnoiksi. Niin karhun kuin akuutin noronkin suhteen. Siinä saa koira ekstraherkut kun viepi hittohon jo noin läheltä.

Summa summarum, Suomessa suoritetuista Kennelliiton alaisista kokeista ja näyttelyistä ompi olemassa tietoa, mitä kerätään ja osittain jotenkin myös julkaistaan. Mitä ulkomailla käydään tekemässä, no se jääpi sitten omistajien vastuulle huudella toreilla ja pitkin pitäjiä. Tässä olisi vielä kehittämisen varaa koko koirainstanssilla. Rotuun tarvittaisiin laaja-alaista perimää ulkomailtakin, joten jostainhan se tieto pitäisi kaivaa. Ja jos ei suomalainen luota edes maanmieheensä, niin sehän on ihan varma juttu että ulkomaalaiset ne vasta ku**ettaakin.

Vitsi vitsi, kaikki ihmiset on ihania ja kellään ei koskaan ole tuhmat mielessä. Kunhan nyt vaan naapurin auto on huonompi kuin oma. Vaimoa ja koiraa on niin paljon hankalampi pistää vaihtoon, ja rahallakaan ei aina hyvää saa. Sen se naapurikin tietää.