Eihän se aina ole mitään ruusun terälehdillä tanssahtelua

Niin, on niitäkin päiviä jolloin tuntuu että ”minkä ihmeen vuoksi” sitä oikein tuolla kylmässä ihtiään kiusaa kun koiriakin kiinnostaa töiden teko kun kasa paskaa. Pyhänä käytiin naisissa katsastamassa uutta hakutreenipaikkaa, ja normaalista poiketen, jeskamandeera, alueellahan näyttäisi ainakin joskus menneen syksyn aikana hirvikin poikenneen (eli pikkuruinen toivonpilkahdus että tänään kyllä lähtee tyrät rytisten koira hakuhommiin).

Liekkö (teko)syynä mukana pyörinyt perillinen tai jokin muu astraalinen mielentila, mutta Ora oli sitä mieltä että tunnin ”lenkkeilyn” jälkeen hommat oli hänen osaltaan siinä. Kolme tuntia siinä vielä pönötettiin ja tulisteltiin, vaan ei tänään, ei vaikka olisi niskaperseotteella heittänyt metsään. Yhtä jännää oli touhu kuin olisi katsellut täytettyä koiraa aina 10min ja sitten käynyt siirtämässä 5m sitä ja taas jännännä UP:n softasta kuinka älytöntä lenkkiä sitä koira tekeekään.

Käytiin sitten tänään uudestaan tarkistamassa ko. paikka, nyt ihan joukkiona Väärti, Ora ja Anu. ”Pakkohan täältä nyt on hirvi löytyä”. Tällä ajatuksella auto parkkiin eiliselle kyttäyspaikalle ja koirat irti. Ei siinä kerennyt sitten edes termoksesta kahvia ottamaan kun Ora nappasi 600m päästä jotakin haukkuun. Tuossa vaiheessa Väärtikin kimpoaa perään kahtomaan mitä jännää sitä kamulla on. No se reissu kesti aikansa, Väärtin tutkapanta antoi paremmin paikkatietoa (jäi jälkeen pitempikoipisista kamuistaan) ja Ora mennä viiletti … jonnekin. Niinhän sitä kentät hävisivät parahultaan kun perässä oli menty jo useampi kilometri. 10 minuutin jälkeen koira palaa kentille, mutta ylläripylläri eipä se mukanaan raahannut sitä haukuttavaa.

Eikun kamat kasaan ja syvä huokaus termarin suuntaan. Eikun usuttamaan koiria takaisin MikäIkinäSeOlikaan-otuksen perään. Ja kun juuri oli päässyt kehumaan kuinka kerrankin oli löytänyt maaston missä pääsisi kuivin jaloin etenemään… No vesirajaan asti oli housut märät ja varpaita palelsi mettäsuota rämpiessä. Mikä perkele se on kun on ojitettua maastoa ja kuivempana olisi päässyt jos olisi kävellyt siellä ojassa suosiolla…

Eli vätysmäinen luovutus ja suunnan vaihto tuulen päälle ja kohden korkeampia käyriä. Ai että,  makiata. Siitä sitten tielle ja kahtomaan josko olisi tuoretta jälkeä mihinkään suuntaan. Kohtapa koirat ilmoittelevat että metässä voisi olla jotain ja pariskona käyvät katsomassa noin 400m matkan jälkiä, Väärti hieman pidemmän lenkin kuin Ora. Allekirjoittanut kerkiää katsastaa alueen sen verran että mahdollisesti mullikan jäljet voisivat olla kyseessä mitä jälkivainunen Väärti lähti tarkastamaan. Mutta sieltäkin reissulta tulevat tyhjin tassuin takaisin. Eivätkä lähde uudestaan vaikka rukoillut olisi.

Siinä sitten vätysmäinen luovutus vol.2 kun jälleen kerran olisi pitänyt speedot kaivaa esille että olisi päässyt jälistämään jäljet itse. Kohden tietä ja lenkki kiinni: siitäpä ne oli jäljet mennyt yli mistä jo aamulla koirat ottivat kohteen kiinni. Eli vahva veikkaus että sen pienen tovin mitä aamusella haukkuivat ja perässä menivät niin kohdistui hirveen. Sellaiseen nuoreen ja nopsakinttuiseen :D.

Sittempä se menikin loppupäivä junioreiden temutessa. Ei sitä aina jaksa ottaa niin vakavasti

Hakutehokatsaus 26.09.2017 – Eräjätkän Ora

Totisesti, kuukauden päivät on saanut koiria juoksuttaa ja treenata hirvihommia. On se vaan yksi hitokseen iso työmaa löytää ne sopivat kennelhirvet haukuttavaksi, nyt hieman jo tympiminen kalvaa. Ei sitä tänäänkään sellaista maastoa löydetty missä olisi hirvet majailleet. Perhana. Lintuja olisi ollut jo sen verran että haulikolla olisi nohevammat jo joulupaistin saanuna. Itse taidan jättää linnut nyt vielä ampumatta, lihaa saa kaupastakin ja keskitytään nyt tuohon hirvihommaan.

Päivän laskennallinen hakuteho tyhjässä maastossa Oralla: 3.8 (Ora 28.3km, Anu 7.3km). Olen nyt ottanut syksyn aikana tavaksi ensimmäisen tunnin pönöttää autossa ja antanut Oran työskennellä itse. Tänäänkin hyvää lenkkiä teki ja kolusi maaston noin 0,5-1.7km etäisyydeltä läpi tuon tunnin aikana. Ensi kerralla jalkautumisen sijasta pitänee vaihtaa ihan maastoakin, aivan turha oli jalkautua tuohon maastoon minkä koira totesi jo tyhjäksi :/. Ei sitä Orakaan sitten lähtenä oikein mihinkään jalkautumisen jälkeen, tiesi jo että turha reissu…

UP ja oma.riista – kuinka yhdistää tilarajat tutkaohjelmaan

Hei kanssakulkijat – tekasimma nopeat palikkaohjeet kuinka liittää oma.riista-palvelun metsästysseuran tilarajat UP:n tutkaohjelmaan.

Kylläpä nimittäin on mukavaa käyskennellä metsissä ajantasaisen ”kartaston” avulla niin ei pääse vahingossa kovin väärille alueille eksymään.

Tämä on oikeasti hyvä palvelu! Raati suosittelee.

Koiratutkan hankinta – postaus joka ei auta vertailua eri merkkien välillä

No eihän sitä kukkaan metälle mene nykyään ilman että koirankin menot voi facebookissa, twitterissä, instassa ja LinkedInissä kertoa (tai ainakin ne kerrat jolloin koira on vähintään kantanut saaliin valmiiksi 400g vakuumipusseihin pakattuna omistajalleen).

Joten niin se vaan tähänkin talouteen tuli tarve ostaa ja päivittää koiratutkat (Valkolle päivitystä, Oralle oma).

Ja ilman suurempia taustatutkimuksia, aikaisempaan kokemukseen perustuen, päädyttiin hakeutumaan kaupoilla Ultracomin Novuksen äärelle. Rahat tiskiin, vanha vaihdossa pois ja tyytyväisenä kotia, heleppo homma. Sitten vielä toisaalta jokseenkin järkevälle kuulostavat puhelinliittymät datalla povariin ja taivaalta alkoi jo enkelten hallelujat kuulua.

Paitsi että, ”Peruttu”.

Sittenhän se vasta alkoikin tuskan hiki valua. Tiiättehän, perhekunta missä lähestulkoon kaikilla on puhelinta, tablettia, läppäriä ja vaikka mitä teknistä vimpainta, niin ei herrajestas ku oli vaikiaa saada sim-kortti pelittämään tutkan kanssa. Siinä alkoi tukka harmaantummaan itse kullakin koska

a) Eikö näiden laitteiden ny perkele pidä toimia ku vanha kunnon junan vessa?

b) No jos a)=NOT TRUE, niin eikö firma voisi tarjota pientä helldeskiä omilla sivuillaan eri värkeille (iPhone, Samsung, Nokia, puhelin, tabletti…) kuinka purat PIN-koodin kyselyn. Tämä olisi erityisesti lämmittänyt siinä vaiheessa kun havaitaan että kaikki talouden puhelimet syövät nano-SIMmiä. Tabletti syö vanhaa normi kokoista simiä. Tokihan sim-kortit oli jo keretty veistellä tutkaan sopivaksi.

No, siinä sitten päätä rapsuteltuaan vahinkojen kautta (ja noin 3h jälkeen) Oran panta alkoi toimimaan (yrityksen ja erehdyksen kautta, aika monta seksiviestiä tuli pannalle läheteltyä…).

Valkon panta aiheutti omat ongelmansa, koska edellistä lisenssiä vain päivitettiin tähän pantaan. Siinä pitikin sitten pitää jo jäähyttelytauko. Jossain vaiheessa sitten yön pimeimpinä tunteina oppositio otti turnausvoiton pannasta, ja nyt molempien pitäisi olla käyttökunnossa neljän (4!) kuukauden päästä alkavaan metsästyskauteen.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.