Kickbike Fat Max – neitsytmatka :D feat. Eräjätkän Ora ja Kainpo:n vetovehkeet

Niin se vaan vihdoinkin saatiin uusin lelu ulos. Työpäivän päätteeksi ei suuria reissuja tehty heti alkuun, vaan käytiin ihan yhdellä (tolokun) koiralla kokeilemassa millekä se kaksipyöräsen veto tuntuisi. Sen verta eilen kävin ”kiksauttamassa” pyörää että totesin rautaperse 2018-tittelin olevan lähempänä kuin uskoinkaan :D. Ns. korkeammalla jalkatasolla (lue: maastokelpoisempi) saikin tosiaan jo ihan kyykkiä. Voi olla että luonto pakottaa laskemaan lähemmäksi maan tasoa tuota vielä jossain vaiheessa.

Mutta yhden koiran kevyempi ajo näytti aikalailla tälle:

Oralle ja Väärtille hankittiin siis potkupyörä, koska edelliskesän 2017 kokemus Mamma-Tunturi-pyörän sivusta juoksuttamisesta ei oikein houkutellut tätä vellipersettä nimeltään Anu (suomeksi: pelotti maan perkeleesti jos metsässä jokin liikahtaa, se olisi ollut pää halaki ja perse ruvella siinä rytäkässä kun koira olisi pinkassut riistan perään).

Potkupyörät eivät ole vielä mahottoman yleisiä katukuvassa, mutta kylläpä vain jotkut jo hurttien kanssa ihan veren maku suussa voi kilpaillakin tässä lajissa (lue lisää esim hakusanalla bikejoring). No me ei lähdetä kisaamaan, vaan nyt olisi ajatus saada koirille tehokkaampaa treeniä kuin laiskanleppoista pyhäpäivän kävelylenkit. Tätä varten siis tarvitaan ensin pyörä, ja päädytiin oikein potkupyörien ferr… ööh… Land Cruiseriin? Tosiasiahan se on että optimaalista olisi jos koirat (ainakin alkukaudesta) saisi juosta hitusen tassuille suotuisammalla pinnalla (esim. metsäautotiet tms) niin paksumpi rengas ei ole ehken heti tuhannen pillusen päreinä. Toisekseen ei kiinnostaisi jokaiseen risuunkaan kaatua, joten tuollainen FAT MAX alkoi houkutella sen verta tiukasti että pitihän se pistää tilaukseen. Ja kun potkukelkkailuhommissa jo Kainpo:n tuotteet ovat osoittautuneet päteviksi vermeiksi niin aikalailla helppo valinta oli tilata (jälleen) kaikki harrastukseen aloittamiseen tarvittava yhdestä ja samasta paikasta. Sähköpostilla saipi vielä juuri kahden koiran kombolle sopivat tuotteet pakettiin, niin tuli ns. kerralla oikein.  Oheisella sivulla esittelyssä mm. meille tullut FAT MAX.

Lisää potkuttelumatskua ja tarkempia tuotekuvauksia sitten kun kameran taakse saadaan nakitettua joku muu kuin perillinen 5v :D. Alkutunnelmat ovat kuitenkin lupaavat, pyörä on kevyt ja menee kuin pirun mönkijä pitkin sohjoa. I do approve!

Eihän se aina ole mitään ruusun terälehdillä tanssahtelua

Niin, on niitäkin päiviä jolloin tuntuu että ”minkä ihmeen vuoksi” sitä oikein tuolla kylmässä ihtiään kiusaa kun koiriakin kiinnostaa töiden teko kun kasa paskaa. Pyhänä käytiin naisissa katsastamassa uutta hakutreenipaikkaa, ja normaalista poiketen, jeskamandeera, alueellahan näyttäisi ainakin joskus menneen syksyn aikana hirvikin poikenneen (eli pikkuruinen toivonpilkahdus että tänään kyllä lähtee tyrät rytisten koira hakuhommiin).

Liekkö (teko)syynä mukana pyörinyt perillinen tai jokin muu astraalinen mielentila, mutta Ora oli sitä mieltä että tunnin ”lenkkeilyn” jälkeen hommat oli hänen osaltaan siinä. Kolme tuntia siinä vielä pönötettiin ja tulisteltiin, vaan ei tänään, ei vaikka olisi niskaperseotteella heittänyt metsään. Yhtä jännää oli touhu kuin olisi katsellut täytettyä koiraa aina 10min ja sitten käynyt siirtämässä 5m sitä ja taas jännännä UP:n softasta kuinka älytöntä lenkkiä sitä koira tekeekään.

Käytiin sitten tänään uudestaan tarkistamassa ko. paikka, nyt ihan joukkiona Väärti, Ora ja Anu. ”Pakkohan täältä nyt on hirvi löytyä”. Tällä ajatuksella auto parkkiin eiliselle kyttäyspaikalle ja koirat irti. Ei siinä kerennyt sitten edes termoksesta kahvia ottamaan kun Ora nappasi 600m päästä jotakin haukkuun. Tuossa vaiheessa Väärtikin kimpoaa perään kahtomaan mitä jännää sitä kamulla on. No se reissu kesti aikansa, Väärtin tutkapanta antoi paremmin paikkatietoa (jäi jälkeen pitempikoipisista kamuistaan) ja Ora mennä viiletti … jonnekin. Niinhän sitä kentät hävisivät parahultaan kun perässä oli menty jo useampi kilometri. 10 minuutin jälkeen koira palaa kentille, mutta ylläripylläri eipä se mukanaan raahannut sitä haukuttavaa.

Eikun kamat kasaan ja syvä huokaus termarin suuntaan. Eikun usuttamaan koiria takaisin MikäIkinäSeOlikaan-otuksen perään. Ja kun juuri oli päässyt kehumaan kuinka kerrankin oli löytänyt maaston missä pääsisi kuivin jaloin etenemään… No vesirajaan asti oli housut märät ja varpaita palelsi mettäsuota rämpiessä. Mikä perkele se on kun on ojitettua maastoa ja kuivempana olisi päässyt jos olisi kävellyt siellä ojassa suosiolla…

Eli vätysmäinen luovutus ja suunnan vaihto tuulen päälle ja kohden korkeampia käyriä. Ai että,  makiata. Siitä sitten tielle ja kahtomaan josko olisi tuoretta jälkeä mihinkään suuntaan. Kohtapa koirat ilmoittelevat että metässä voisi olla jotain ja pariskona käyvät katsomassa noin 400m matkan jälkiä, Väärti hieman pidemmän lenkin kuin Ora. Allekirjoittanut kerkiää katsastaa alueen sen verran että mahdollisesti mullikan jäljet voisivat olla kyseessä mitä jälkivainunen Väärti lähti tarkastamaan. Mutta sieltäkin reissulta tulevat tyhjin tassuin takaisin. Eivätkä lähde uudestaan vaikka rukoillut olisi.

Siinä sitten vätysmäinen luovutus vol.2 kun jälleen kerran olisi pitänyt speedot kaivaa esille että olisi päässyt jälistämään jäljet itse. Kohden tietä ja lenkki kiinni: siitäpä ne oli jäljet mennyt yli mistä jo aamulla koirat ottivat kohteen kiinni. Eli vahva veikkaus että sen pienen tovin mitä aamusella haukkuivat ja perässä menivät niin kohdistui hirveen. Sellaiseen nuoreen ja nopsakinttuiseen :D.

Sittempä se menikin loppupäivä junioreiden temutessa. Ei sitä aina jaksa ottaa niin vakavasti

Hakutehokatsaus 26.09.2017 – Eräjätkän Ora

Totisesti, kuukauden päivät on saanut koiria juoksuttaa ja treenata hirvihommia. On se vaan yksi hitokseen iso työmaa löytää ne sopivat kennelhirvet haukuttavaksi, nyt hieman jo tympiminen kalvaa. Ei sitä tänäänkään sellaista maastoa löydetty missä olisi hirvet majailleet. Perhana. Lintuja olisi ollut jo sen verran että haulikolla olisi nohevammat jo joulupaistin saanuna. Itse taidan jättää linnut nyt vielä ampumatta, lihaa saa kaupastakin ja keskitytään nyt tuohon hirvihommaan.

Päivän laskennallinen hakuteho tyhjässä maastossa Oralla: 3.8 (Ora 28.3km, Anu 7.3km). Olen nyt ottanut syksyn aikana tavaksi ensimmäisen tunnin pönöttää autossa ja antanut Oran työskennellä itse. Tänäänkin hyvää lenkkiä teki ja kolusi maaston noin 0,5-1.7km etäisyydeltä läpi tuon tunnin aikana. Ensi kerralla jalkautumisen sijasta pitänee vaihtaa ihan maastoakin, aivan turha oli jalkautua tuohon maastoon minkä koira totesi jo tyhjäksi :/. Ei sitä Orakaan sitten lähtenä oikein mihinkään jalkautumisen jälkeen, tiesi jo että turha reissu…

Hakutehokatsaus – Eräjätkän Ora

Käytiimpä eilen iltalenkki Oran kanssa. Oli sen verran rökälehuonoa haku sunnuntaina että piti käydä ihan hakua testaamassa että mikä koirassa oikein vikana. Olisiko sitten vielä painanut kahden viikon eräreissut jaloissa, koska toiminta alkoi jo pikkuhiljaa näyttämään sille mille ”pitääkin”, tai ainakin että kehittymistä olisi havaittavissa.

11.09.2017 Eräjätkän Oran ”laskennallinen hakuteho” 4.2 (kuljettu matka Ora; 16,2km, Anu; 3,8km). Ora hakuteho 11092017.png

Kuviokin alkaa näyttää jo sille kehäkukalle, eikö niin? :S Tässä maastossa ei mitään löytynyt. (ps. nuolikivi=nuolukivi :D).

02.07.2017 Eräjätkän Ora konekarhulla

Sodankylään saapui Erämiesten avittamana Konekarhu Jokke. Eihän se mieli malttanut millään olla käyttämättä ”koirien huvipuistoreissulla” Eräjätkän Oraa ja Väärtiä kun näin lähellä järjestävät tapahtumaa.

Eihän sieltä mittään diplomeita tullut, mutta kyllä sitä toivoa vahvistettiin että metässä saattaa koiralla olla haukussa melkeimpä mitä vain 😀 (väliltä orava-karhu).

Oran kunniaksi lausuttakoon että kevyesti se vaan liikkuu, ja toisaalta että saipi suoriltaan jättää touhuamaan itsekseen, ei tullut selän taakse räksyttämään. Toki diplomihommia varten koiran tulisi lähempää haukkua konekarhua, mutta näillä selkosilla emme pidä pahana että koira jättää hieman ampumatilaakin elukkaan.

Toinen hieno havainto oli, että hieman sitä paimentamisen tuntua oli myös ”karhun” osalta. Nyt tarvitisi siis enää päästä live-tilanteeseen toteamaan toimintakyky myös karhulle.

Ja note to self: en minä ainakaan erottanut äänestä että Ora pistäisi eri tavalla haukkuen karhulle kuin hirvelle.

Käytiimpä vielä kun HALAVALLA sai toisenkin kerran illemmasta koirain kanssa karhulla (väliä yli 6h testauksilla). Orahan otti sitten jo ihan leikin kannalta homman :D. Toisekseen taisi olla päivän marginaalisemmassa osassa koiran omistaja jolla luotto 110% hurttaansa (eli ns. kuuluisat viimeiset luotot….), eli koira irti vaan suoriltaan (uusijoille ei btw tehty verijäljen seuraamista). Ja tuli muuten kutsusta pois, hyvä Ora!!

Kyllä omistajana täytyy olla kohtuullisen tyytyväinen näihinkin koiran näyttöihin. Hyvä että koira tykkäsi tekemisestä. Ja jälleen kerran armottomat pahoittelut taustakommentaattoreiden puolesta, ilta taisi olla jo aika pitkällä…

ps. noin 1:57min kohdalla Ora näyttää kunnon mallia joustosta :D. Ihan ei videon loppuun keretty saamaan koiran kiinniottoa, se oli kyllä kirsikka kakun päällä :D.

Kickspark, videomateriaalia

Aikaisemmassa postauksessa tuli mainittua tästä vallan erinomaisesta vehkeestä koirien talvikauden treenaukseen. Nyt sitten sain hieman videomateriaalia siitä millekä meno näyttää pelkääjän paikalla 😀

Koska lukijoita pitää roikottaa mukana mahdollisimman pitkään, niin ensimmäisessä videossa hieman menotyyliä noin 75% jarrutusteholla. (Oikeasti siis yritän tässä selvittää millä ohjelmistolla noista pitemmistä pätkistä saisi vähän lyhyempiä blogi-käyttöön).

On ollut hieman havaittavissa, että koirista valkoisemmalla komento ”Vasen”, ”Oikea”, ”Seis”, tai ”Perkele” menevät valikoivan kuulon puolelle. Tästä lisää myöhemmissä postauksissa…

Ennakkoon jo mainittakoon että tämä taitaa olla 3. kerta kun molemmat koirat ovat kelkkaa vetämässä. Eli ei ihan vielä ”kisamateriaalia” 😀

Tässä videossa ollaan juuri lähtemässä kotoa kohden jokea. Videolla kuuluva kohina tulee jarruista btw…  Alla kova tienpinta ja koirilla aivan liikaa virtaa. Valkolla on talutushihna ns. varalla, että jos sattuisi vaikka vastaan tulemaan koiria/ihmisiä niin meikäläinen hyppää ankkuriksi lumipenkkaan. Ei muuten helpota menoa yhtään että toinen käsi/voima puoltaa hieman toiseen suuntaan, sen havaitsee kun kelkka on karjala-lippiksen arvoisesti kylki edellä menossa jarruttaessa. Siksipä sitten aakeella laakeella otan tuon talutushihnan vasta pois. Takaisin tullessa yleensä ei ole niin paljoa virtaa uroksella että tarvihtis huolestua ylimääräisestä tempomisesta 😉

Kickspark – ja kyllä lähtee

Syksyllähän sitä tosiaan tuli hommattua talvisimmille keleille vaihtoehto koirain kuntoulutukseen; eli potkuri.

Mutta ei ihan mikä tahansa perus mumetti-potkuri, vaan kuulkaas Kickspark! Ja kyllä lähtee *tähän mielipuolista naurua*.

dsc_0381

Se on sellanen homma että kun laikan kanssa lähtee tällä menemään esim. teitä pitkin niin tuo lisäjarru on muuten ehdoton 😀 alkaapi jo kengistä muuten kantapäät vilkkua. Kahden koiran kanssa saapi koko ruhon painolla painaa noita jarruja etteivät ihan suhona vedä auton alle. Siksi onkin ollut ilo antaa koirien paahtaa tuolla lumikelkkojen tamppaamalla jääreitistöllä, jalkakäytävillä ja isojen teiden varsilla hieman vielä jänskättää tällä sirkusseurueella mennä (puhumattakaan siitä kiroilun määrästä kun koirista vanhempi iskee kuulokojeen pois päältä…)

Ja kun kuitenkin kiinnostaa että mistä tällaisia oikein saa, niin omani tilasin kahdelle koiralle sopivana (ja vielä ekstraleveällä lumisuksella) täältä.  Voi sanoa että tulloopi hurtille ihan kohtuuvella treeniä tällä systeemillä, omistajalle ei niinkään…

 

7. Hirvikontakti Oralle

Vielähän sitä onneksi kerettiin yksi hirvi löytämään ennen kauden loppua (27.12.). Löytöhaukkua 47min, minkä aikana hirvi valui hitaasti 600m. Nasakka haukunta (laskettu >100 haukkua/min työskentelyn aikana) päättyi toisen koiran löytöhaukkuun 300m päässä, jolloin yksinäinen otti sen verran vauhtia ettei Ora sitä kiinni saanut. Jonkin verran vielä huono pinta lumella, etten yllyttänyt koiraa karkon perään – hitusen kynnen reunassa jo punerrusta, joten ei sen väärti. Kokeissa kuitenkin pitäisi vielä käyttää huomenna (30.12.) joten jätetään hömelöt riskit vähemmälle. Ei tule olemaan liian helppo koe muutenkaan 😀

Sormet ja varpaat ristissä että maastossa olisi hirviä maan mahottomasti. Ainakin ohjaajaa jännittää jo sen verran että lie unta tule ollenkaan :/

Niin, nopeaan laskettu tuo työskentely ei olisi tuonut edes HIRV3:sta. Toivotaan että ikä tuo hakuun varmuutta ja laajuutta, sitten alkaa näyttämään kohtuulliselle 🙂 (eli panokset kuitenkin ensi syksyn kokeille, nyt treenataan ohjaajan hermoja).

Lumi tuli, auto sano pöri pöri, metsämies uli uli

Niin se vaan taitaa olla että Sodankylän korkeudella koirahommat 2016 päättyvät 20. marraskuuta. Sen verta reippaanlaisesti mätkäytti viskoa lunta perjantai-lauantai välisenä akselina ettei enää alltrackikään toiminut muuna kuin lanana mehtäautoteillä. p1050001

Orakaan ei lauantaina lähtenä hakemaan, eikä se hakuhomma miksikään muuttuna sunnuntaina vanhemman koiran kanssa. Taitaa olla juoksut tekemässä tuloaan ”sopivasti”, joten johan tässä joutaakin jo hieman rauhoittumaan.

Lopuksi hieman kuvamateriaalia kameroista lumisilta ajoilta, onhan meillä olluna lystiä 🙂

p1040961p1040990p1040998p1050009p1040962p1040983