Itäsiperianlaikoilla esiintyvä POAG (primääri avokulmaglaukooma) on salakavala, etenevä ja usein kivulias perinnöllinen silmäsairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen ja vaikuttaa koiran käyttäytymiseen jo ennen selkeitä fyysisiä oireita. Vaikka virallinen ECVO-silmäpeilaus on tärkeä tutkimusmenetelmä silmäsairauksien- ja muutoksien havaitsemisessa, se ei kykene tunnistamaan geneettisiä kantajia. Silmäpeilaus löytää kuitenkin myös hankitut muutokset, kuten traumaperäiset vauriot tai infektiosta johtuvat silmämuutokset. Se voi paljastaa esimerkiksi arpikudoksia, samentumia tai muita ei-perinnöllisiä syitä sokeutumiseen, ja on siksi edelleen tärkeä osa koiran terveystutkimuksia – vaikkei se riitä POAG:n ennaltaehkäisyyn eikä myöskään jalostuskäytön kriteeriksi ilman selkeää osoitusta taudin perinnöllisestä taustasta. Ainoa luotettava keino ennaltaehkäistä sairauden leviämistä on geenitestaus.

Suomen Laikajärjestö julkaisi 5.7.2025 tiedotteen POAG:sta ja päivittää lähiaikoina jalostusohjeensa vuosille 2025–2025. Tiedotteessa suositellaan jalostukseen suunniteltujen koirien testaamista ADAMTS10-geenitestillä (ns. ”beagle-versio”) ja tulosten ilmoittamista järjestölle. Geenitestaukseen suositellaan käytettäväksi Labogenin palveluja. On kuitenkin syytä pohtia, miksi juuri tämä yksittäinen laboratorio on nostettu jalostusohjeessa ainoaksi suositelluksi tahoksi, vaikka markkinoilla on useita hyväksyttyjä ja akkreditoituja laboratorioita, jotka tarjoavat saman ADAMTS10-testin. Järjestö ei ole tarjonnut vertailua eri vaihtoehdoista tai arviointia testien saatavuudesta, hinnasta tai tulosten käyttökelpoisuudesta. Laajempi, riippumaton geenitesti- ja laboratoriokartoitus palvelisi rodun terveyttä ja kasvattaisi luottamusta ohjeistukseen. Järjestön soisi myös kannustavan laajempien geenitestipaneelien käyttöä (jotka sisältävät myös ADATMS10-mutaation testauksen), jolloin saadaan poissuljettua kustannustehokkaasti myös erittäin laaja kirjo muita perinnöllisiä sairauksia.

Päivitettykkään jalostusohje ei velvoita testaamaan: kantajaa ei suositella jalostukseen, mutta käyttö on mahdollista, mikäli pari on testattu terveeksi. Tällainen yhdistelmä saa jalostusneuvonnassa merkinnän ”kohonnut terveysriski”. Maalaisjärjellä ajateltuna, kyllä se on aivan jotain muuta se riski, kun puolet pentueen koirista saa riesoikseen taudinkantajuuden ja sen mukana tuomat lisävivahteen (näistä lisää erillisessä julkaisussa). Lisäksi on ristiriitaista, että täysin testaamattomat koirat voivat edelleen saada hyvänkin jalostussuosituksen, ellei järjestön oma, ei-julkinen pisteytysjärjestelmä (ns. terveyslaskuri) anna muuta arviota. Tämä pisteytysjärjestelmä ei ole julkisesti saatavilla, eikä sen laskentaperusteita tai käytettyä dataa ole avattu jäsenistölle tai ulkopuolisille. Näin ollen sen toiminta jää vain pienen sisäpiirin tiedoksi eikä kestä avoimen tarkastelun tai vertailun vaatimuksia, mikä entisestään heikentää järjestelmän luotettavuutta ja oikeudenmukaisuutta jalostusvalintojen perustana. Tämä heikentää koko jalostusohjeen uskottavuutta ja luo tilanteen, jossa vastuullisesti testattu koira saattaa saada heikomman suosituksen kuin yksikään tutkimaton yksilö.

Valitettavasti tiedonhankinta ja testausvastuu jää yksittäisten kasvattajien ja ostajien harteille. Suomessa ei ole avoimia tietokantoja, ei pakollisia käytäntöjä, ei velvoittavaa testausta eikä järjestelmällistä seurantaa. Järjestön tarjoama 15 euron testituki per koira on tervetullut, mutta täysin riittämätön – koko vuosibudjetti kattaa vain 20 terveystutkimusta (sis. siis myös lonkka- ja silmätutkimukset). Käytännössä tämä tuki on poltettu jo ensimmäisen kantajakoiran ilmetessä ja jos/kun oikeaoppinen testaus suoritettaisiin kaikille ensimmäisen polven sukulaisille ja sisaruksille. 

Miten edellä kuvattu ohjeistus ja neuvonta näkyy ja toteutuu käytännössä: vuosina 2015–2024 vain 5,3 % Suomessa syntyneistä itälaikoista on silmäpeilattu. Tästä pienestä otannasta on löytynyt lukuisia vakavia tai mahdollisesti perinnöllisiä muutoksia. POAG:n kaltaiset sairaudet voivat ilmetä käytöshäiriöinä tai jäädä kokonaan tunnistamatta virallisissa tilastoissa. Ongelma saattaa enemminkin näkyä kuolinsyytilastoissa todettuna aggressiivisuutena.

Geenitestauksen kustannus ei ole ylitsepääsemätön: kahden jalostuskoiran testaus yhtä ADATMS10 -geenimuunnosta vastaan maksaa Suomen Laikajärjestön tuen jälkeen noin 110 euroa, eli 22 euroa per pentu (keskimääräinen pentuekoko 5 kpl). Jos vain toinen vanhemmista on kantaja, on koko pentue testattava – ja kustannus nousee noin 77 euroon per pentu. Silti tämä on pientä verrattuna siihen, mitä maksaa yhden POAG-tautia kantavan koiran menettäminen jalostuksesta – tai pahimmillaan koiran koko elämänlaadun romahtaminen ja lopulta ennenaikainen eutanasia. (Lisäpohdintaa kokonaiskustannuksista käydään läpi erillisessä julkaisussaan https://karhunvartijan.com/2025/07/06/itasiperianlaika-ja-glaukooma-tie-muutokseen-kulkee-kukkaron-kautta/)

Testaus ei ole vain yksilön suojaamista. Se on rodun suojelemista. Kun kantajakoira löytyy, ei riitä että tieto arkistoidaan. Riskilinjan alku on jäljitettävä, testit ulotettava sisaruksiin ja jälkeläisiin, ja geenin eteneminen pysäytettävä suunnitelmallisesti. Tämä ei ole syyllistämistä – vaan vastuullista jalostustyötä.

Eläinsuojelulaki 2024 velvoittaa kasvattajia välttämään perinnöllisten sairauksien riskiä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että POAG-kantajan jalostuskäyttö ilman geenitiedon varmistamista toiselta osapuolelta voi olla lainvastainen. Ostajalla on oikeus tietoon, ja kasvattajalla vastuu sen tarjoamisesta.

Ruotsissa toiminta on selvästi määrätietoisempaa. Svenska Laikaklubben aloitti keväällä 2025 POAG-tiedotuskampanjan ja ohjeisti ADAMTS10-testauksen käyttöön. Testaus kohdistettiin erityisesti riskilinjoihin ja potentiaalisiin jalostuskoiriin, jolloin tulosten merkitys sekä jalostussuunnittelussa että populaation kokonaistilanteen ymmärtämisessä kasvoi. Svenska Laikaklubben tukee jäsentensä omistamien koirien geenitestausta 600 Ruotsin kruunulla (noin 52 euroa) ja ei-jäsenten omistamien koirien testejä 200 kruunulla (noin 17 euroa), mikä osaltaan madaltaa kynnystä testata koiria laajemmin. Svenska Laikaklubben on sitoutunut testaamaan kaikkiaan 100 koiraa, jolloin muodostuu pelkästään tukikustannukseksi 60 000 Ruotsin kruunua, eli noin 5 220 euroa. Tämä on selvästi kunnianhimoisempi panostus kuin Suomessa, missä koko vuosittainen terveystutkimusbudjetti on vain 300 euroa. 

Kesäkuuhun mennessä Svenska Laikaklubbenin testatuista 50 koirasta lähes kolmasosa oli joko sairaita tai kantajia. Karhunvartijan.com-sivustolla julkaistun tietoaineiston mukaan geenitestatuista itäsiperianlaikoista 68,7 % on todettu terveiksi (n = 125) ja 15,9 % kantajiksi/glaukoomaan sairastuviksi (n = 29). Tämä tilasto ei ole aukoton, koska mm. Suomen Laikajärjestö tai muukaan virallinen taho ei ylläpidä avointa rekisteriä tutkimustulosten suhteen. Tähän tilastoon on kuitenkin lisätty Svenska Laikaklubbenin testauksen tulokset. 

Norjassa geenitestitulokset ovat nyt virallisesti rekisteröitävissä ja näkyvät avoimesti jalostusjärjestelmässä (DogWeb). Suomessa testitulokset jäävät omistajan yksityisasiaksi – mikä heikentää koko populaation seurantaa ja ennaltaehkäisyä. Olisiko tässä Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmällä tahi Ruokaviraston järjestelmällä mahdollisuus osoittaa edistyksellisyyttä ja pystyttää geenitulosten tallennusmahdollisuus järjestelmiin, kun ei selkeästi pienemmät järjestöt tähän pysty.

Yhteenvetona: Itäsiperianlaikoilla geenitesti ei voi olla tällä hetkellä enää vain suositus. Geenitestaus on ainoa tapa estää periytyvän POAG:n eteneminen rodussa. Silmäpeilaus ei riitä eikä toimi tämän ongelman ratkaisuna, eikä nykyinen suosituksiin ja piilotettuun faktaan ja somealustojen mututietoon perustuva järjestelmä kykene vastaamaan ongelmaan. Lisäksi jokaisen rodun jalostusneuvonnan parissa tulisi kyetä ymmärtämään geenitestauksen periaatteet ja siten tarjota suosituksia niin koiranomistajille kuin sisarjärjestöjen jalostusneuvojille. Ja koska rotu on vaan niin hemmetin pieni, niin pohjoismaalainen avoin tieto on avain POAG:n etenemisen katkaisuun sekä tältä osin itäsiperianlaikojen terveyden ylläpitoon, se ei katkea jalostusneuvojien vaihtumiseen tai tietojen katoamiseen servereiden hakkerointien yhteydessä.

Ainiin ja ps. En ole Suomen Laikajärjestön jäsen, äänestin jaloillani siinä vaiheessa kun totesin että järjestö on kykenemätön tuottamaan avointa terveystietokantaa, vaikka koirien omistajat niin selkeästi ovat ilmoittaneet. Melkein jo luulin alkukesästä 2025, että nyt tilanne olisi muuttumassa ja pistäisin jäsenhakemusta sisään, mutta taitaa vieläkin jäädä ajatuksen tasolle.

Toivottavasti sekin päivä vielä tulee, kun järjestön rahkeet riittävät. Voi vaan toivoa, että se selkäranka ja keinot löytyy ennenkuin saadaan ensimmäiset sairaita koiria sisältävät pentueet.

Lisätietoa itäsiperianlaikojen glaukoomaan liittyen:

• Glaukoomasukupuu ja ohjeet tulosten jakamiseksi: https://karhunvartijan.com/itasiperianlaikat-ja-glaukooma/
• Perustietoa, kuinka resessiivisesti periytyvä glaukooma periytyy: https://karhunvartijan.com/geenitestaus/
• Geenitestipaneelien vertailu v. 2022: https://karhunvartijan.com/geenitestaus-vuonna-2022-embark-vs-wisdom-panel/
• Ja kun asiat voivat mennä mönkään niin väärillä testeillä kuin testaamattomuudella: https://karhunvartijan.com/2025/06/17/kun-kaikki-voi-menna-pain-helvettia/