Tiedoksi annettakoon että näyttelykartta on nyt päivitetty siten että KAIKKI vuoden 2017 näyttelyt kartalta löytyy. Osittain vajavaisilla tiedoilla (esim tiedot tuomarista/tarkasta näyttelypaikan osoitteesta/näyttelysivustosta voi uupua), mutta ainakin hyvään alkuun pääsee jo.
Yksi kartan hyvistä ”käyttöominaisuuksista” on myös tämä – jos tuossa elokuun aikana/jälkeen alkaapi tuntua sille pohjosen eränkävijällä että voisihan sitä sesseä käyttää ihan ”ison tason” kokkeissa, missä voi olla osallistumiskriteerinä näyttelytulos H takataskussa (lisätietoa tästä mm. täällä), niin kahteleppa tätä kuvakaappausta–>
FCI5-itäsiperianlaika -näyttelymahikset elokuu-joulukuu 2017 välisenä aikana.
Kannattaa olla aika täpäkkänä tuon Kemijärven 12.08. ryhmänäyttelyn suhteen 😀 (näyttelysivuston linkki). Syyskuun puolella jos asiaan herää niin kyllä ainakin itelle nousis aikamoinen kuhmu ottaan (lähin näyttely allekirjoittaneelle 3.9. Siilinjärvellä)
Mjeeeeeeeeeep. Voisi jäädä tekemättä. Joten toverit hyvät, pakottaa ei saa, mutta vahvan suosituksen annamme käydä siellä näyttelyssä edes sen kerran kun niitä vähän lähempänä järjestestään. Ettei vaan jäisi viime tippaan :D…
Nonni, kaksi viikkoa kerkesi Ora vanhentua kun jo seuraavat näytelmät edessä.
Koska omistaja koittaa olla oppiva organelli, niin tällä kertaa reissuun lähdettiin jo edellisenä päivänä. Ja hyvä niin, kyllähän sitä osasi olla 7h ajon jälkeen aika tillin tallin, niin omistaja kuin koirakin.
Sinällään ”uusi” tilanne edessä, kun lähdetään reissuun ja mietitään mitenkä nuo yöpymiset ja autossa paljon pönöttäminen prinsessalle luontuu. Majapaikkaan koira oli toki tervetullut sisällekin – kuitenkin ”arktinen” koiralaji vaikutti aika tuskaiselle noin 23-25C sisälämpötilassa, niin päättelin että ehkä kuitenkin parempi tuo auton takaosasto yöpymistä varten (allekirjoittaneella harvoin sisälämpötila on yli 20:n… ja siihen on jo tottunut niin hyvin että omistajakin hieman tuskissaan pyörii nykyään ”normilämpötilassa”).
Jeesus sitä jännitti että mitenköhän noin 7h jälkeen löytää wolkkarin takaloosterin irtirevittynä ja koiran omiin eritteisiinsä sotkeutuneena. Takaoven kun avasin varovaisesti ottaakseni gaggapusseja taajamalenkitykseen olin jo haistavinani vienon scheiban tuoksun (Voihan Perhana…) vaan kuinka väärässä sitä voikaan olla :D. Se taisi olla vaan ylivirkeän mielikuvituksen tuotos, koska koira oli taas kuin ”mitä muija, oot lähtenä”. Mutta kyllähän tuo mielellään raajojaan venytteli ja nautiskeli pitkästä lenkistä koko rahan edestä – ja olihan tuo osana kyllä rakkaudella varastoida sitä kakkostaankin koko lauantain. ”Ei se kukko käskien laula” – ei tässäkään tapauksessa.
Siitä sitten (maailman parhaimman makuisen) aamukahvin jälkeen heipat isännille ja kohden Sorsasaloa. Ensimmäistä kertaa ikuna ohjeistettiinkin ettei ilmottautua tarvitse, eli suoraan kehän reunalle varaamaan hyvää spottia ja muutama koe-juoksu kehässä ”näyttelyvitjoissa suoraan helvetistä”(Meillä on käytössä tuo ”snake”-kiristyshihna koirilla näyttelyissä, tosi tympeä kapistus, mutta toimii). Muutaman sanan kerkesin siinä vaihtaa Sodankylästä lähteneen toisenkin laikaomistajan kanssa ennen kuin kehät alkoivat urosten osalta pyörimään (add here kuvat kamerasta…). Paljon komioita uroksia molemmissa luokissa, myös Oran ”velipuoli” HH Hercules oli esillä – ja pojat olihan se komian näkönen juniori!
Ns. ”valmiimpien” yksilöiden hakeminen oli sitten hieman aistittavissa myös juniori-nartuissa – tiukassaan olivat ERI:t (itse asiassa todella tiukassa vrt urokset joista ERI tuli 9/13:sta –> about 69%; nartuista 7/17 –> 41%…[näyttelyn tulokset täällä] onko narttujen laatu oikeasti näin paljon huonompi (… add here sarkasminaama). Niin taikka näin, niinhän sitä tosiaan Orakin nappas (taas) EH:n –> olisi pitänyt olla paksummassa kunnossa ja tuuheampi turkki (lue: pörröisempi, arvostelu kokonaisuudessaan täällä). No okei, ei vieläkään mitään sellaista virhettä että näyttelyhommissa olisi toivo menetetty. Mutta kyllähän tässä hieman facepalmia tekisi mieli iskeä, mutta onko sitä itälaikaa nyt ihan pakko saada näyttämään lapinporokoiralle?
No, mielipideasioista ei pidä mennä väittelemmään. Ja mikä erinomaista, niin EHKÄPÄ tänään alkoivat myös Oran juoksut(?!) jännällä huomenna serlan kanssa koiraa jahtaamaan että JOKO NYT? sitten saattaisi olla tosiaan mahdollista vaikka koiran pörröytyminen (kuulemma se pentukarva vaihtuis kunnolla ekoissa juoksuissa, näin osasi paremmin asioista tietävät kertoa).
Jäämme odottamaan minkälainen perhonen tästä nyt kuoriutuu 😉
(jälkihuomio 03.02.2017: joo ei alkanut vieläkään…)
Se olisi ensimmäinen näyttelyreissu edessä juniorin kanssa. Kello herättämässä siten etteivät ne piereskelevät siat ole kerenneet edes nukkumaan asettua (eli herätys 01:45, mobiili liikenteessä 02:15).
Siinä rapiat 4h unta alla olin jopa yllättävän pirteänä liikenteessä. Ajomatka sujui ongelmitta eikä edes herra Yrjö päässyt matkalla piipahtamaan. Ora alkaa siis jo tottumaan liikennöintiin ja allekirjoittaneen ajotyyliin (miten niin se aina oksentaa vain minun ajaessa farmariautolla – toiset kuskit ja isommat autot, nöy problem…).
Paikalla Kajaanissa oltiin hitusen vaille kahdeksan, hirmuisesti ei pysähdyksiä tehty kun ei huotsikat hirmuisesti auki olleet tällä välillä (ehkäpä Rovaniemen Shell oli siinä kolmen aikaan… muuten oli pimeänä kaikki, myös mm Paltamon Shell o_O, ja kello jälkeen seittemän, yritys oli nimittäin kova saada sumppia suolistoon tuossa vaiheessa päivää).
No ei siinä, näyttelyalueelle, koira kantoon ja ilmottautumaan. Alipaineistettu (vai yli-?) halli kun oli niin läpikulkuliikenne piti hoitaa vuoroperiaattein, eli yksi ovi aina kerrallaan ettei kovin halli alkaisi painumaan alas… Siinä korvat paukkuen mentiinkin rekisteröitymään ja samointein takaisin – yksin kun on liikenteessä niin ethän sinä edes kuselle pääse ilman että käy koiran tunkemassa autoon siksi hetkeksi. Eli otsa-kuplan tyhjennyksen jälkeen päästiin sitten aloittamaan homma ns. kunnolla. Kamat kantoon ja itse pelipaikoille. Siinähän meni noin 40m ennenkuin koiralla tuki hitonmoinen tarve jättää nummero tvåat keinonurmelle; onneksi oli mm. kiinteää tuotosta ja koirankakkapussi jo taskussa odottamassa. Voi pojat etten tahtos välttämättä tuolla kentällä ihan heti olla jalkapalloa pelaamassa (tuntui olevan nimittäin jokaisella koiralla pakonomainen tarve ruutata kakkoset halliin päästyään o_O). (Olihan sitä tarjolla koirille ihan oma ulkoilualuekin, mutta ei siellä sitten ollut mitään tarvetta millekään).
Kaikenkaikkiaan 19 laikaa oli näyttelyyn ilmoitettu, mikä on ihan hyvä määrä tälle rodulle. Uroksia paikalle oli saapunut kaikenkaikkiaan 7 (4 sai ERIn) ja 11 narttua (3 sai ERIn). Tuomari oli erinomainen, ja antoi mielestäni oikeita arvosteluja. Ja oli muutenkin ns. tiukka muija 😀 piti koirat ojennuksessa ja näki selkeästi ettei ollut muuten ihan eka kerta mehtäkoirien kanssa, siinä ei auttanut hurttien säätää.
Laikojen junioriuroksia arvostelussa Kajaanin tamminäyttelyssä 15.1.2017Laikojen junioriuroksia arvostelussa Kajaanin tamminäyttelyssä 15.1.2017
Mehän saatiin siis EH (Erittäin Hyvä), mutta olen niin maan perkeleen tyytyväinen koiraan!! Esiintyi kuin jääkuningatar! EH tuli enimmäkseen siksi että selkä ei ollut ehken ihan niin suora kuin tuomari olisi toivonut, mutta tämä ei meidän näyttelyhommaa vielä torppaa mitenkään – iän myötä uskoisin rakenteen vielä vankistuvan. Kun tuo luonne on tuota mallia näyttelyissä niin mehän vielä näytetään kaikille! 😀 (ai että onko omistaja nyt hieman innoissaan – no kyllä! kaikkea on tässä jo nähty ja koettu, enimmäkseen tuolta negatiiviselta puolelta, niin tämä reissu palautti kaiken uskon tekemiseen <3).
Päästiin siis lähtemään ajoissa Kajaanista takaisin kohden Sodankylää. Meinasi heilahtaa jännän puoleiseksi kun heti ohitustilanteen jälkeen hirvet päättää lähteä ”suojatietä” ylittämään – siinä lumipöllyn takia mietitytti että kerkiääköhän takana tuleva pakettiauto hidastaa, joten yritin jonkinmoista diskopallo-jarruttelua harrastaa ettei huonosti kävisi. Siinä muutama sekuntti tai ohituksen ajoitus toisella lailla olisi voinut päätyä aika paljon huonommin… Kaikenkaikkiaan 4 elukkaa siinä pönötti, joukon fiksuin jäi vielä oikean käden puolelle mehtään odottamaan parempaa rakoa ylitykselle :D.
Kotia päästiin siinä 16 aikaan, eli rapiat 14h tehtiin Oran kanssa reissua. Sanotaanko että ei enää koskaan uudestaan yksin tällaisia reissuja, sen verran lähellä tuntui jo rattiin nukahtaminen olevan…
Perus naikkosena Ora tuntui ottaneen arvostelusta nokkiinsa, ja päätti aloittaa sitten heti massakauden kotiin päästyämme. Onneton vaan ei päässyt enää irtoamaan sipsipussista, ja törmäili pitkin huushollia ruokapussi päässään 😀 ja sitten kun omistaja riuhtasee pussin pois niin nehän leviää naksut sitten pitkin asuntoa… Onneksi oli vain pussin pohjallinen, menkööt tämän kerran.
Seuraavan kerran pystykorvien erikoisnäyttelyssä 29.1.2017 tavataan noin 30:n muun laikan kanssa (joo, voisi olla helpompiakin tapoja kokeilla näyttelymenestystä saada…). Jännää!
Niin se vaan taitaa olla että Sodankylän korkeudella koirahommat 2016 päättyvät 20. marraskuuta. Sen verta reippaanlaisesti mätkäytti viskoa lunta perjantai-lauantai välisenä akselina ettei enää alltrackikään toiminut muuna kuin lanana mehtäautoteillä.
Orakaan ei lauantaina lähtenä hakemaan, eikä se hakuhomma miksikään muuttuna sunnuntaina vanhemman koiran kanssa. Taitaa olla juoksut tekemässä tuloaan ”sopivasti”, joten johan tässä joutaakin jo hieman rauhoittumaan.
Lopuksi hieman kuvamateriaalia kameroista lumisilta ajoilta, onhan meillä olluna lystiä 🙂
Karhunvartijan blogi / kennel Bear Caliber 